Luin juuri H2O: sta kuinka entisen JT:n on vaikeaa löytää sopivaa kumppania. Itse (n) olen muuten samassa tilanteessa paitsi, että en ole eritysemmin hakenut seuraa vaikka se olisikin ihan kiva juttu. On totta, että menneisyys painaa jonkin verran ja sitä YMMÄRTÄVÄ ystävä on aarre.
Rakentelen tässä uutta elämää ilman uskonnon aiheuttamaa taakkaa. Kumma kyllä en tunne kaiken nielevää katkeruutta, sillä menneisyys on tosiasia jonka kanssa on elettävä. Sekin on totta, että olen saanut, kuten useimmat kaltaiseni varsin hyvää "koulutusta" JT:na ollessani ja joka auttaa jokapäiväisessä elämässä. Pärjään mielestäni tasapainoisesti enkä anna ns. entisten ystävien vaikuttaa mitenkään itseeni. Olen siis perusonnellinen vapaudestani. Tietysti normaalit ongelmat ovat olemassa, mutta eivät ole voittamattomia. Uskon kaltaisiani olevan enemmänkin täällä taustalla.
En ole osallistunut keskustelupalstoihin asian tiimoilta, sillä ala-arvoinen törkeä tapa käsitellä varmasti kipeitäkin ongelmia on useimmiten vastenmielistä luettavaa ja mielestäni osoittaa ko. olevan henkisesti hmm...
Kaikella tällä haluan vain kertoa, että elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa ja antaa itselleen luvan elää! Ei tarvitse tehdä katkeruudella elämästään mutakuoppaa sillä vain itse siitä kärsii.
NAUTTIKAA KEVÄÄSTÄ JA VAPAUDESTANNE ILMAN TURHAA KULUTTAVAA LOANHEITTOA!!
Rakentelen tässä uutta elämää ilman uskonnon aiheuttamaa taakkaa. Kumma kyllä en tunne kaiken nielevää katkeruutta, sillä menneisyys on tosiasia jonka kanssa on elettävä. Sekin on totta, että olen saanut, kuten useimmat kaltaiseni varsin hyvää "koulutusta" JT:na ollessani ja joka auttaa jokapäiväisessä elämässä. Pärjään mielestäni tasapainoisesti enkä anna ns. entisten ystävien vaikuttaa mitenkään itseeni. Olen siis perusonnellinen vapaudestani. Tietysti normaalit ongelmat ovat olemassa, mutta eivät ole voittamattomia. Uskon kaltaisiani olevan enemmänkin täällä taustalla.
En ole osallistunut keskustelupalstoihin asian tiimoilta, sillä ala-arvoinen törkeä tapa käsitellä varmasti kipeitäkin ongelmia on useimmiten vastenmielistä luettavaa ja mielestäni osoittaa ko. olevan henkisesti hmm...
Kaikella tällä haluan vain kertoa, että elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa ja antaa itselleen luvan elää! Ei tarvitse tehdä katkeruudella elämästään mutakuoppaa sillä vain itse siitä kärsii.
NAUTTIKAA KEVÄÄSTÄ JA VAPAUDESTANNE ILMAN TURHAA KULUTTAVAA LOANHEITTOA!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Luulen että kiihkeä "uskonuhri" ei ole ihan paras apu ja auttaja, sillä tällä osastolla on henkilöitä jotka ovat selvästi psyykkistä potilasainesta. Puhuvat aivan olettamukseenkin perustuvaa tietoaan.
Tilanteessasi voisi olla hyvä keskusteluryhmä paikallaan, jossa voisi kertoa asioistaan terveesti syyttämättään itseään sekä muita.
Itse olisin halukas keskusteluryhmään, mutta etäisyys varmasti on haitta, sillä tapaaminen on tärkeää.
Tarkoitat tietenkin aktiiveja jehovantodistajia, jotka puhuvat olettamuksia tosiasioina (Jumala, hallintoelimen toimivalta, totuus ei muutu, historiaa ei ole väärennetty, verioppia ei ole muutettu...)?
Hei!
Tällainen kokemus löytyi, se on kirjoitettu ruotsalaisen naisen elämänkokemuksen perusteella:
http://medlem.spray.se/aaac/puoliso.html
Kiitos asiallisista vastauksistanne!
Niinkuin muissakin elämän solmukohdissa auttaa valtavasti samanhenkisten tapaaminen ja kannustus, uskoisin sen olevan hienoa myös entisten JT:n kohdalla. Tietysti on oikein kritisoida ja arvostellakin asioita, olisi vain hienoa, että se tapahtuisi vähemmän ala-arvoisella tavalla. Mielelläni lähden mukaan mikäli joku saisi aikaan meatingin jossain. En ole mitenkään merkityksellisessä asemassa JT:aikanani ollut, mutta mikäli tuttuja sattuisi tapaamisessa kohdalle voisi se olla yllätys heille: " SINÄKÖ.... EI OLE TOTTA...."
Itselläni on pitkä historia todistajissa (synt. asti) ja vasta vähän aikaa poisolleena siitä joukosta nautin elämästä todella vapautuneena. En siis tunne tarvetta loan heittelyyn vaikka paljon on kokemusta ja tietoa sen tehdäkseni. On vain niin tylsää alentua moiseen ja antaa se kuva tätäkin lukeville JT:lle, että kärsisin jotenkin jätettyäni "ystävät" ja kaiken asiaan liittyvän taakseni . Tosiasia on, että ahdistava, joskus puristavakin tunne on taaksejäänyttä aikaa ja ihan oikeasti nautin joka solullani elämästä. En tunne pelkoa edes Harmagedonista, sillä opetuksen mukaanhan ketään ei kiduteta, ei kuoleman jälkeen tai muutenkaan ja kuolemaan se kaikki kerran päättyy kuitenkin.
Tämä on minun ajatukseni nyt ja tulevaisuudestahan ei voi tietää joten miksi tuhlata aikaa turhaan sen miettimiseen. Teen juuri tästä päivästä niin hyvän kuin se on mahdollista.
Nauttikaa jokainen tästä hetkestä! Kyllä niitä ongelmia ehtii pohtia kun tulevat kohdalle ja niillä on kumma taipumus selvitäkin.
ONNEA KAIKILLE PONNISTELUISSANNE ELÄMÄSSÄNNE, VAIKEUKSIENKIN LÄPI SILLÄ KYLLÄ NIITÄKIN JOKAISELLA JOLLAIN TASOLLA ON! Auttaako jos sanon, että niitä on kyllä ihan yhtälailla JT:llakin vaikka ne halutaan pitää piilossa. Itseasiassa ne voivat olla todella suuria kun ulos annetaan kiillotettu kuva ja kaikki paha olo kerääntyy sisään. Tästä on valitettavan paljon on olemassa esimerkkejä!
Sympatiani teille kaikille tällä ns. lavealla polulla kulkeville!
Heippa,
parhaiten varmaan pääset juttelemaan rakentavasti kun tutustut muihin ex-todistajiin. Kaikki tapaamani exät ovat oikein mukavaa porukkaa ja keskustelu on enemmänkin rakentavalla tavalla kriittistä tai sitten muistellaan ihan ilolla menneitä vuosia :). Ja suuri osa keksustelustahan kaikkea muuta kuin vanhoja uskonkäsityksiä.
Hienoa!
Onko tapaamisia ollut montakin ja osallistuuko siihen n. sama porukka? Missä tämä paikka on? Ovatko kaikki ex:iä JT? Onko varmaa, ettei mukana ole ns. syväkurkkuja jotka ovat yhteyksissä srk:aan tai siihen kuuluviin? Kysymyksiä, kysymyksiä sillä asia kiinnostaa kovasti. Siinä olisi hyvä tilaisuus itse antaa ja saada jotain saman läpikäyneiltä.
Toivon sinun ExJT löytävän uuden seurakunnan, jossa voit kilvoitella ja edistyä ja näin voisit jatkaa matkaa uskontielläsi!
*
"Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu."
"Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä."
"Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien." (Juudaan kirjeestä:1:3 ja 1.Tim.6:12; 4:10).
Itse tutustuin toisiin ex-todistajiin keskustelupalstojen kautta. Vilkas kanava on vesiposti osoitteessa http://www.aimoo.com/forum/categories.cfm?id=311102&CategoryID=3459
ja esim.
http://www.turvapaikka.fi/
tai IRC-kanavan kautta: http://www.jttuki.info/
Aluksi tutustuminen käy vaikka sähköpostien välityksellä ja vähitellen ehkä livetapaamisilla...
Ex-todistajien tapaamisiakin järjestetään useamman kerran vuodessa, mutta ainakaan toistaiseksi en ole niissä ollut.
PAlstojen sävy saattaa olla hyvinkin kriittinen ja negatiivinen välillä, MUTTA ei se tarkoita, että exät olisivat katkeroituneita ihmisiä. Sitä paitsi suuri osa kirjoittajista haluavat pysyä suht neutraaleina
... toisaalta historiansa kriittinenkin tarkastelu tulee varmaan eron jossain vaiheessa käytyä läpi, varsinkin jos lakkaa uskomasta todistajien oppeihin. Suotakoon lähteneille myös valtava vertaistuen tarve, joiden tarve yleensä ilmenee niiden ikävien asioiden käsittelyssä.