Ennen vanhaan oli maalla ajopelinä hevonen. Mikäs olikaan mukavampaa, kuin hypätä kesällä kärryn tai talvella reen kyytiin ja taittaa matkaa hevosen iloisesti jolkutellessa tietä pitkin. Mutta hevonenkin oli viisas ja mieluusti se hidasti vauhtia, kun oltiin menossa kotoa poispäin, pitkien taipaleiden taa. Kun sitten alkoi kotimatka, lähti hevonen juoksuun kuin itsestään, ei tarvinnut edes hoputella.
Hevosella isä niitti viljan ja heinän. Hevoset valjastettiin kahden hevosen vetämään niittokoneeseen tai elonleikkuukoneeseen. Kone katkaisi viljan tai kokosi sen valmiiksi lyhteille pantavaksi.
Lyhteistä tehtiin kuhilas. Jos kuhilaassa oli seitsemän lyhdettä, viimeinen kattona muiden päällä, nimitettiin sitä seitsemiseksi.
Hevoselle löytyi muutakin puuhaa, kuten puun ja hiekan ajoa ja joskus vaikkapa jyväsäkkien kuljettamista myllylle. Toki jäi aikaa ratsasteluunkin ja talon lapset mieluusti veivät hevoset laitumelle ratsain. Metsälaitumella ne saivat levätä ja viettää yhteistä vapaa-aikaa. Aamulla piti taas lähteä töihin.
Hevosen ruokaa oli ape. Toki niille heinääkin annettiin, mutta appeessa oli mukana olkisilppua, jauhoja ja vettä. Siitä hevoset tykkäsivät. Joskus rankan työpäivän jälkeen, vietiin hevoset rantaan uimaan ja sehän oli niistä hauskaa. Piti vain olla varovainen, ettei hevonen vedestä noustuaan ravista nahastaan vesiä taluttajan päälle.
Nykyisin hevosilla ajetaan ravikilpailuja, tai ratsastetaan. Harvemmin niitä näkee enää kuorman edessä. Mutta hyvää hoitoa ne tarvitsevat nykyisinkin ja siitä pitävät monet hevostytöt huolen
Hevosella isä niitti viljan ja heinän. Hevoset valjastettiin kahden hevosen vetämään niittokoneeseen tai elonleikkuukoneeseen. Kone katkaisi viljan tai kokosi sen valmiiksi lyhteille pantavaksi.
Lyhteistä tehtiin kuhilas. Jos kuhilaassa oli seitsemän lyhdettä, viimeinen kattona muiden päällä, nimitettiin sitä seitsemiseksi.
Hevoselle löytyi muutakin puuhaa, kuten puun ja hiekan ajoa ja joskus vaikkapa jyväsäkkien kuljettamista myllylle. Toki jäi aikaa ratsasteluunkin ja talon lapset mieluusti veivät hevoset laitumelle ratsain. Metsälaitumella ne saivat levätä ja viettää yhteistä vapaa-aikaa. Aamulla piti taas lähteä töihin.
Hevosen ruokaa oli ape. Toki niille heinääkin annettiin, mutta appeessa oli mukana olkisilppua, jauhoja ja vettä. Siitä hevoset tykkäsivät. Joskus rankan työpäivän jälkeen, vietiin hevoset rantaan uimaan ja sehän oli niistä hauskaa. Piti vain olla varovainen, ettei hevonen vedestä noustuaan ravista nahastaan vesiä taluttajan päälle.
Nykyisin hevosilla ajetaan ravikilpailuja, tai ratsastetaan. Harvemmin niitä näkee enää kuorman edessä. Mutta hyvää hoitoa ne tarvitsevat nykyisinkin ja siitä pitävät monet hevostytöt huolen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Todella hieno juttu. Tosin vähän jäi häiritsemään viimeinen kommentti: "siitä pitävät monet hevostytöt huolen"... Koska on niitä poikiakin, jotka tykkäävät hevosista. Vaikka olenkin tyttö ja pidän hevosista, niin tunnen muutamia poikia, jotka pitävät hevosista. Siltikään ne eivät, harmi kyllä, uskalla ratsastaa, harjata, taluttaa tai edes olla hevoseni lähellä. Mutta, älkää yleistäkö hepoilua tyttöjen puuhaksi!