Minua vihataan ja kohdellaan kuin olisin jokin vaarallinen rikollinen vaikka on ole eläissäni tehnyt rikoksen rikosta. Elämäni on ollut helvettiä milloin perheenjäsenten, milloin muutamien muiden sukulaisten ja milloin koulukaverien takia. Olen WTC-iskuista lähtien (ikä silloin 15) halunnut täältä pois, koska silloin viimeistään ymmärsin miten paska maailma on. Ennemmin kuolen kuin elän tällaisessa sairaassa maailmassa jossa otetaan ihmisiltä turhaan henki pois eikä ymmärretä, että erilaisuus on rikkautta. Joku on joskus sanonut minusta, että pitää olla sosiaalisesti rajoittunut, jos vapaaehtoisesti keskustelee kanssani. Ilmapiiri pienluokassa, jossa olin yläasteella, oli todella vittumainen. En ole sitä paitsi koskaan pitänyt Suomesta. Olisin mieluummin asunut esim. Lontoossa tai Pariisissa. Vituttaa sekin että joudun olemaan vastentahtoisesti paljon yksin. Osaan nykyään käyttäytyä paremmin kuin joskus aikoinaan mutta eihän siihen kukaan tietysti luota. Ihan kuin olisin ainut joka teki koulussa sellaista, mitä ei olisi saanut tehdä.
En jaksa enää elää!
Anonyymi
282380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Sulla tuntuu olevan paljon vihaa menneistä asioista jotka vaivaa mieltä,ne pitäis jotenkin käsitellä että pääset eteenpäin. Ilkeisiin sukulaisiin ei oo mitään velvoitetta jos kerran edelleen pahoittavat mieltä. Voithan vieläkin toteutetaan asumisen ulkomaille jos se on haaveena. Älähän vaivu synkkyyteen asioilla on tapana järjestyä.
No eipä tuo ulkomailla asuminen onnistuisi. En varmasti saisi siellä kavereita kun ei noita joiden kanssa olen paljon yhteyksissä ole kovin monta täälläkään. Minulla on Aspergerin oireyhtymä ja se on hankaloittanut kavereiden saamista ja tehnyt arjesta selviämisestä vaikeaa.
Okei, jos sul diagnoosina Asperger niin saisit sitä kautta jotain tukitoimia mitkä sinulle kuuluu ja vois sua auttaa. Aikuissosiaalipuolen ihminen vois ehkä olla oikea osoite, tukihenkilö, vertaistuki, terapia. Yksin on vaikea selviytyä jos ajatukset pyörii kehää eikä niitä pääse purkamaan. Kuulostaa että vedät menneisyyden taakkaa mukana ja sellainen on tosi raskasta. Rohkeasti pyytämään apua.
No täällä on yksi herttainen sekopää, jolla on myös lapsena todettu dysfasia, kielen kehityksen erityishäiriö ja nyt myöhemmin saanu masennuksen lisäksi diagnoosiksi skitsoaffektiivinen häiriö ja Aspergeria myös epäillään...........Tuo Asperger nyt ei estä luomasta kaverisuhteita, oot vaan oma ittes ja sosiaalinen, liian tyrkky ei kannata uusille ihmisille olla, ku kaverisuhteet yleensäkin kehittyy hitaasti - ihmiset on ns. varovaisia...........
Mutta joo, sosiaalinen voi olla, jos haluaa......... Mulla on mm. pakko-oireita, joita jotkut voi ihmetellä ja vaikka se toisaalta hävettääki, ni en jaksa välittää paskaakaan, mitä muut ihmiset ajattelee.......
Jos en kelpaa sellaisena ku olen, ni nussikoon persettään, sama koskee miehiä ja olen nainen...........😉😄
On mullaki ollu itsetuhoisuutta ja itsemurhayrityksiä sen takia, että mulla on ollu niin pirun huono itsetunto yläasteesta lähtien, olin koulukiusattu ja suhde äitiini huono, ei pahemmin lapsena kehunut ja kannustanut..........
Mutta nyt tiiän, että vain ite voi arvostaa itteään semmosena kuin on, kukaan muu ei voi tehä sitä sun puolesta ja on paljon helpompi elää ittensä kanssa ku hyväksyy ittensä semmosena ku on......... Jos muut ihmiset ei hyväksy, ni se on heidän ongelmansa............. 😉🙂
Maailma on paska paikka, mutta kerranhan täällä vain eletään, joten mitä sitä suotta suikkaria tekemään, kuoleehan sitä jossain vaiheessa kuitenki..........
Aloittaja on katkera. Minullakin olisi paljon sellaiseen aihetta mutta pääsin siitä eroon jo vuosia sitten. Nautin elämästäni enkä elä menneessä. En valita turhasta ja kun valitan teen sen kerran enkä jää sitä vatvomaan. Elämä on ihanaa kun sen oikein ymmärtää eikä mieti toisten tekemisiä
Idiootti. Jos sinä olet päässyt eroon menneisyytesi taakoista, miten sen hehkuttaminen ja siinä sivussa aloittajan alentaminen häntä auttaa? Mitä sinä tiedät toisten kokemuksista, tuskan aiheuttajista tai kamppailuista? Et niin yhtään mitään. Jaa-a-etpä tainnutkaan olla ihan niin fiksu ja hyvä ihminen, mitä esitit.
Ei tuo hyvää ihmistä ole nähnytkään. Toisen ongelmilla egoaan pönkittävä narsisti.
Mitä tuollaiselta "minä teen näin ja annan ohjeita muillekin, kuinka toimia, koska olen niin erinomainen"- tyypiltä voi odottaa?
Pyydä tukihenkilö Kriisityöstä. Tarvitset uusia tuttavia ja uuden ympäristön. Lontoon-matka voi olla tulevaisuuden toive, jonka toteutat. Olet jännä tyyppi, ja elämä tarjoaa sinulle mukavia juttuja vielä. Rauhallista viikonloppua sulle!
Aloittaja ei varmaankaan ole katkera, vaan masentunut.
Aloituskin on masennuspalstalla.
Masentuneenahan mikään ei tunnu miltään, paitsi kaikki ikävät asiat, menneisyydestä ja nykyisyydestä, aiheuttavat runsasta ahdistuneisuutta.
Masentunut ei kovin usein pidä itsestään, eikä osaa arvostaa itseään.
Masentuneena olo on toivoton, ja tuntuu ettei mistään tule enää mitään.
Masentunut saattaa ajatella, ettei kelpaa kellekkään, ja muut vihaavat, vaikka useimmiten se johtuu siitä, ettei ole itsellä hyvä olla, eikä tahdo hyväksyä itseään.
Se saattaa johtua siitä, kun tulee vaikeita tunteita, ahdistusta ym., eikä oikein osaa niitä tunteita käsitellä, ja siitä seuraa jonkinlainen itseinho, eli ei tykkää itsestään, ei osaa olla oman itsensä kanssa.
Masennuksen helpottaessa oma ja muu maailmakin kirkastuu, enää ei kaikki ole yhteiskunnan ja ulkopuolisten vika, vaan ehkä herää tajuamaan, että niin oli kenties vain omassa mielessä.
Masennus on ikävä ja elämää hankaloittava vaiva.
Hyvä että korona tappaa edelleen ihmisiä.
Olen niin onnellinen.
Kohta ei tarvitse kärsiä jos Venäjä pelastaa Suomen kärsivät pian kärsimyksistään.
Kyllä. Jos hyökkää, menen vapaaehtoisesti tapettavaksi enkä yritä suojautua. -Aloittaja
Ei hyökkä, pelko pois.
Puukko auttaa ongelmiin.
Mediatalo on moneen moneen pahaan asiaan syyllinen.
Hei,
Et viestissäsi kertonut oletko hakenut/saanut keskusteluapua. Ulkopuolisen tahon kanssa keskusteleminen voi auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tuoda myös uusia näkökulmia.
On olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä.
- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Ryhmäkeskusteluissa ja ryhmächateistä voi kohdata muita ihmisia ja vaihtaa ajatuksia, joten niistä voisi olla apua myös yksinäisyyteen. Joka viikko maanantaista torstaihin klo 15-19 on myös Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Kyllä meillä monilla on tullut tehtyä koulussakin asioita mitä ei saisi tehdä. Se kuuluu nuorena rajojen etsimiseen. Ylä aste oli itselläkin hankalinta aikaa.
Tärkeintä on että pidät itsesi elossa! Ja mieti miten voit ilahduttaa mieltäsi... ja Syö hyvin, vaikka kunnon kebab rulla ja mieti sitten uudelleen miltä tuntuu... Jos osaat englantia kuuntele yotubessa eckhart tollea. Takaan että ahdistus helpottaa.
Joskus rajoja pitää rikkoa, jos elämässä kiinni pysyminen vaatii sitä. Silloin voi huomata että löytääkin jotain hyödyllistä, ja oppii siinä uusia taitoja. Jokainen mielen myrsky ON ohimenevä. Voit myös muuttaa halutessasi muualle. Jos et pelkää minkään menettämistä enää, niin kokeile onneasi ja lähde vaikka Intiaan kiertäväksi sadhuksi :) siellä on ainakin lämpimämpää. Ja mukavia ihmisiä voi löytää mistä tahansa maasta. Suomessa se tuntuu olevan aika hankalaa.
Ja unohda ne puheet sosiaalisesta rajoittuneisuudestasi. Ne ovat vain puheita, etkä ole sen juo ompi kuin muut. Myös sinun mielipiteelläsi voi olla monille suuri merkitys. Huomaa että se on jo aika iso voima sekin.
Tässä yhteiskunnassahan kaikki hieman erilaiset ihmiset ovat ja tulevat olemaan syrjittyjä ja halveksittuja. Asperger oireet varsinkin sulkevat sinut ulos yhteiskunnasta. En ymmärrä miksi jotkut yrittävät hehkuttaa tulevaisuudesta parempana, koska tutkittua tietoa löytyy, ettei se parane. Silloin tulee oikeasti antaa ihmiselle mahdollisuus pohtia järkevin jatko ja tukea sitä. Ei kyseessä ole mikään masennus, vaan aivan oikeasti faktoihin perustuva loppuelämän kestävä syrjintä ja yhteiskunnan hylkiönä eläminen. Millä perusteella ihmisen tulisi silloin pysyä hengissä ja jatkaa kärsimistä? Ei asperger ihmisen ole, varsinkaan ilman diagnoosia, mahdollista edes turvata omaa toimeentuloa. On aivan turha selittää siihen mitään tunnepitoista skeidaa, koska asia on faktaperusteisesti todennettavissa. Itsekin olen laskenut viime aikoina, että kaiken kaikkiaan on parempi poistua täältä, koska ei minusta mitään hyötyäkään ole.
Oikeasti saat hyvää palkkaa vanhemman opettajan virkaurastasi. Vaimosi tekee ruuat ja pitää kotisi puhtaana.
Pitäisikö sinua pitää vielä hyvänä, edes harmittomana naapurina. Riesa sinä oikeasti olet. Hakkeroit ihmisten kotitietokoneita.
Olisit hyvin monelle ihmiselle tyyppi jonka poistuminen ukkospilvitasolle olisi helpotus.
En usko että tuon viestin kirjoittaja toimii opettajana. Todella ajattelemattomasti olet kirjoittanut.
Olin tässä yhtenä päivänä kävelyllä ja satuin olemaan tasoristeyksen lähellä juuri kun juna kulki siitä ohi. Minusta tuntui, että en uskaltaisi tuollaisen alle hypätä. Mutta kun ei ole asettakaan niin ei sitten löydy enää muita varmoja konsteja jotka olisivat nopeita. Mutta minä en täällä enää halua olla. En toki haluakaan aiheuttaa traumoja viattomille sivullisille, mutta jokin keino pitäisi löytyä. Minulla ei ole enää mitään toivoa saada välejä kuntoon enkä myöskään halua puolivihanneksena täällä kitua.
Lähteminen ja luovuttaminen on aina helpompaa, kuin taisteleminen ja jääminen. Sinä ja elämäsi on aivan liian tärkeä ja ainutkertainen, jotta siitä kannattaa luopua ja lopettaa kaikki, mitä on.
Toista sinua ja sinunlaistasi ei ole, eikä tule. Jos sinulla on yksikin ihminen lähellä, niin keskustele hänen kanssaan. Ja jos ei ole, kannattaa mennä kävelemään jonnekin vaikka luontoon, metsään, tai rantaan. Siellä mieli rauhoittuu ja voi levätä. Omien synkkien ajatusten ja kehän katkaiseminen on tärkeää.
Ajattele, mitä asioita sinulla on vielä elämässä. Tai mitä voisit elämälläsi tehdä. Muiden kanssaihmisten auttamisesta tulee parempi mieli.
Et ole tässä maassa ja maailmassa ainoa, joka ajattelee elämän lopettamisen olevan ratkaisu kaikkiin olemassa oleviin ongelmiin. Kohtalotovereita kanssasi on monia.
Olet tärkeä ja arvokas ihminen. Muista se aina.
Onneksi wtc-tornit romahti tykkään nauraa muista hypätä juna alle helppo tapa lähteä
Maantiesillalta hypätä alas rekan eteen.
MasentunutMies
Ja mitähän se rekkakuski asiasta ajattelisi ?
Sairastuisi henkisesti ehkä pahastikin, ja sen koko lähipiiri joutuisi kestämään sairauden takia vaikeuksia, ja joku heistäkin voisi sairastua, jne..
Että pitäisikö laittaa vahinko kiertämään, ei hyvä.
Aivan totta, siksi kannattaakin harkita ennemmin vaikka junan alle menoa kun se on muutenkin paljon varmempi tapa kuolla.
Mutta kun siinä junassakin on kuljettaja, jolle voi pahimmassa tapauksessa käydä samoin, kuin voi käydä rekkakuskillekin.
Viittaan siis tuohon aiempaan kohtaan, jossa kirjoitin rekkakuskista.
Kyllä ne junankuljettajat ja rekkakuskit on tienneet siihen ammattiin ryhtyessään että noin voi käydä. Eli ovat ottaneet sen riskin että jonain päivänä voi tapahtua sellaista mikä järkyttää. Jos olisin itse jommassakummassa ammatissa niin ajattelisin vain että nythän hänen kärsimyksensä ovat ohi kun hänhän halusi täältä pois.
Toivon paskaa joulua kaikille viranomaisille ja etenkin kelan vakuutuslääkäreille.