6-36 kuukauden vanhan lapsen ruoasta.

Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
Viestiketjun aloittajaLyödä suuhun Ensimmäinen viesti10.02.2010
Vastaa


LYÖDÄ SUUHUN
10.02.2010
#1
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.


Muistathan, että 6 kuukauden ikäinen lapsi tavallisesti saa ruveta
juomaan sekoittamatonta lehmänmaitoa. Mutta ymmärrät kai, että maidon
yhä tulee olla niin puhdasta ja terveellista kuin suinkin, kernaimmin
sterilisoitua niinkuin ennenkin; jos se on mahdotonta, niin varminta
keittää se tavallisella tavalla padassa. Jos lapselle annetaan
mannaryynivelliä, joka, kuten muistanet, keitetään yhtä suurista
määristä vetttä ja vastalypsettyä maitoa - suuri kupillinen (2
desilitraa) kumpaistakin - ja 5:stä pienestä teelusikallisesta
mannaryyniä, parista suolanrakeesta ja pienestä lusikallisesta sokeria,
- niin et saa luulla, että tämäkin voidaan keittää seikoittamattomasta
maidosta, kun lapsi on täyttänyt 6 kuukautta. Ei, velliin on
sekoitettava vettä, koska vesi, kiehuessaan avonaisessa padassa noin
neljännestunnin, haihtuu ilmaan, ja koska sekoittamaton maito täten
kiehuessaan kokoon tulee liian voimakkaksi pienelle lapselle - vielä.
Vasta kun lapsi on vuoden vanha, voit keittää vellin paljaasta maidosta.
6: sta 12 kuukauteen voit vähitellen vähentää vesimäärää ja lisätä
maitomäärää, esim. siten, että viikon ajan vähennät ateriasta joka päivä
lusikallisen vettä ja lisäät siihen lusikallisen maitoa. Sitten pidät
sen semmoisenaan 3 viikkoa, - jonka jälkeen taas teet samalla tavalla,
kunnes viimeisenä kuukautena maito on sekoittamatonta. Moni arvelee,
että kun lapsi saa hampaita, niin on se merkkinä siitä, että se voi
ruveta syömään vaihtelevaisempaa ruokaa, niinkuin kalaa, lihaa, leipää,
y. m. - Mutta lääkäri sanoo, että hampaiden puhkeaminen ei ole merkkinä
siitä, että sen on syötävä semmoisia ruokia, vaan siitä, että se voidaan
vieroittaa, joko äidinrinnasta tai pullosta. - (Vieroittamisesta
puhutaan seuraavassa luvussa). Se voi kyllä usein sietää semmoisia
ruokia; nähdäänhän usein, varsinkin maalla, vankkoja pikkulapsia, jotka
syövät aikaihmisten kanssa sekä perunoita että silliä heti kun
ensimmäiset hampaat ovat ilmestyneet, sekä juovat piimää ja kahvia,
ilman että heillä siitä on mitään näkyväistä haittaa. Mutta montaa
kertaa saavat he myöskin ankaroita vatsatauteja ja monta kertaa tulevat
sellaisella ravinnolla ruokitut pikkulapset, varsinkin kaupungeissa,
kalpeiksi ja turpeiksi ja saavat huonon vatsan sekä ohuet käsivarret ja
jalat. Maalla antaa raitis ilma heille voimia sulattamaan monenlaista
ruokaa, johon he kaupungin tukahduttavassa kurjuudessa eivät kykene.
Mutta maitoruoka olisi heille kaikille parasta, aina parasta. Emme saa
unohtaa, että maito sisältää kaikkia niitä aineita, joita lapsen ruumis
tarvitsee, aivan sopivat määrät, sekä luita että rustoja varten, lihaa,
verta, aivoja ja kaikkea muuta varten, jotavastoin me muista
saatavanamme olevista ruoka-aineista saamme ravintoa ainoastaan osalle
näistä kaikista. Sentähden elä luule antavasi pienelle lapsellesi
voimakkaampaa ja parempaa ravintoa vaihtamalla maidon kalaan, lihaan ja
voileipään. Voimakkain ja paras ravinto on yhä maito ja maitoruoka (n.
s. maidosta keitetty velli ja puuro, maito ja korput j. n. e) - aina 1½
vuoden vanhaksi ja kauemminkin. Maidon ja maitoruokien tulisi kernaimmin
koko lapsuuden ajan pysyä lapsen pääasiallisimpana ja rakkaimpana
ravintona, vielä silloinkin, kun se jo aikoja sitten on ruvennut syömään
kaikenlaisia muitakin ruokia maitoruokien ohella. Mutta kun lapsi on
täyttänyt 1½ vuotta ja on aivan terve, voit kuitenkin huoleti antamaan
sille muutakin kuin maitoruokaa. Parhaimmissa lastenkodeissa ulkomailla
pidetään 1½ vuoden ikää sopivana siihen. (Meillä on vuoden ikää pidetty
oikeana aikana. Mutta usein olemmekin olleet suuressa hädässä siitä,
miten voisimme pitää pikku vatsan kunnossa. Se tulee niin kauhean
kovaksi, kun pehmeäksi keitetty muna on jokapäiväisenä ruokana niin
nuorella iällä! Useimmat äidit voivat kyllä kertoa monista huolistaan ja
suuresta vaivastaan tässä suhteessa. Sentähden on varmempi aloittaa
myöhemmin).
Ensimmäinen ravinto tavallista ruokaa, jota lapselle on annettava, on
kala, munat, olutjuusto, vähän voileipää hyvästä ranskanleivästä ja
terveyskorpuista. Näitä ei ole kuitenkaan annettava kaikkia samana
päivänä, vaan alussa yhtenä päivänä päivälliseksi kalaa, toisena munaa,
kolmantena olutjuustoa ja sitten taas samalla tavalla. Muilla aterioilla
maitoruokaa, niinkuin ennenkin. Kaikki pitää olla parasta lajia ja
valmistettu suurella huolella. "Ei mikään ole liian hyvää minun
lapsilleni. Paras - s. o. terveellisin - on tuskin tarpeeksi hyvää",
sanoi eräs äiti kerran 40 vuotta sitten, ja tämä käsitys alkaa nut tulla
yleiseksi. Muista aina, että syötät lasta rauhallisesti ja
kärsivällisesti, niin että sillä on aikaa pureksi; vaikka hampaita
olisikin ainoastaan muutamia, niin on ruoka kumminkin sekoitettava
syljellä voidakseen oikein sulaa. Elä unohda tätä! Eläkä suinkaan työnnä
kiireesti ruokaa lapsen suuhun joutuak