Siinä hän lojui lattialla…pää oli auki ja irvokkaan näköisestä aukosta näkyi hammas. Hiljaa, paikallaan, ei minkäänlaista ääntä hänestä lähtenyt. Katsoin kauhuissani ja hädissäni yritin nostaa hänet pystyyn. Käänsin hänet kyljelleen, sillä nostaminen aiheutti hänessä kipua ja aukko päässä aivan kuin suureni. Mitä minä olin tehnyt? Kuinka saatoinkaan olla noin huolimaton ja aiheuttaa ystävälleni suurta tuskaa. Kyyneleet silmissä yritin auttaa, mutta mikään ei tehonnut.
Hädissäni soitin tuttavalleni ja yhdessä veimme rakkaan ystäväni hoitoon. Tutkimuksista ja ensiavusta huolimatta rakas ystäväni oli hiljaa…niin hiljaa. Minulle sanottiin tilanteen olevan toivoton ja surun murtamana lähdin ajamaan kotiinpäin. Mitä nyt tekisin, minne menisin, ilman ystävääni elämäni olisi kurjaa…tyhjää.
Ilta oli levoton, pyöriskelin sohvalla katsoen televisiota, näkemättä ja kuulematta yhtään mitään, sillä en saanut ajatuksiani ystävästäni irti. Miten hän jaksaa, onko hän herännyt? Miten minä tästä selviän? Suljin television ja otin kirjan, tekstit hyppivät silmissäni enkä muistanut riviäkään mitä olin lukenut. Turhaa, laitoin kirjan pois ja kaivauduin sänkyyni peiton alle. Uni ei tahtonut tulla ja yön pimeydessä katselin tyhjää ystäväni paikkaa.
Meni monta päivää eikä ystävästäni kuulunut mitään ja soitin. Ei, ei eloakaan. Täysin murtuneena laskin puhelimen kädestäni. Minun oli kuitenkin jaksettava. Kävin töissä, illat ajelin rallia ja tein rästiin jääneitä töitä. Välillä kävin katsomassa ystävääni…elotonta, hiljaista eikä hänelle pystytty mitään tekemään…tuossa tilassa hänelle ei löytyisi parannuskeinoa.
Eräänä kauniina päivänä, auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta, kaivoin tallin uumenista Harrikkani ja ajoin ensimmäiset kilometrit talven jälkeen. Mikä tunne, vapaus, rentous ja ystäväni kaikkosi mielestäni moneksi päiväksi…moneksi viikoksi…kunnes tuli puhelinsoitto…ystävääni ei voitu pelastaa. Se pysäytti…kunnes tuli toinen puhelinsoitto…voimme pelastaa hänet, teemme hänelle elinsiirron. Voi rakas ystäväni kuinka olin iloinen puolestasi ja siitä, että oma piinani päättyisi pian saadessani sinut taas vierelleni.
…nyt olen taas täällä ystäväni kanssa…hän tuossa edessäni katselee välkehtevin silmin odottaen mitä minä taas teen seuraavaksi…kuka mahtaa ystäväni olla? :)
Hädissäni soitin tuttavalleni ja yhdessä veimme rakkaan ystäväni hoitoon. Tutkimuksista ja ensiavusta huolimatta rakas ystäväni oli hiljaa…niin hiljaa. Minulle sanottiin tilanteen olevan toivoton ja surun murtamana lähdin ajamaan kotiinpäin. Mitä nyt tekisin, minne menisin, ilman ystävääni elämäni olisi kurjaa…tyhjää.
Ilta oli levoton, pyöriskelin sohvalla katsoen televisiota, näkemättä ja kuulematta yhtään mitään, sillä en saanut ajatuksiani ystävästäni irti. Miten hän jaksaa, onko hän herännyt? Miten minä tästä selviän? Suljin television ja otin kirjan, tekstit hyppivät silmissäni enkä muistanut riviäkään mitä olin lukenut. Turhaa, laitoin kirjan pois ja kaivauduin sänkyyni peiton alle. Uni ei tahtonut tulla ja yön pimeydessä katselin tyhjää ystäväni paikkaa.
Meni monta päivää eikä ystävästäni kuulunut mitään ja soitin. Ei, ei eloakaan. Täysin murtuneena laskin puhelimen kädestäni. Minun oli kuitenkin jaksettava. Kävin töissä, illat ajelin rallia ja tein rästiin jääneitä töitä. Välillä kävin katsomassa ystävääni…elotonta, hiljaista eikä hänelle pystytty mitään tekemään…tuossa tilassa hänelle ei löytyisi parannuskeinoa.
Eräänä kauniina päivänä, auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta, kaivoin tallin uumenista Harrikkani ja ajoin ensimmäiset kilometrit talven jälkeen. Mikä tunne, vapaus, rentous ja ystäväni kaikkosi mielestäni moneksi päiväksi…moneksi viikoksi…kunnes tuli puhelinsoitto…ystävääni ei voitu pelastaa. Se pysäytti…kunnes tuli toinen puhelinsoitto…voimme pelastaa hänet, teemme hänelle elinsiirron. Voi rakas ystäväni kuinka olin iloinen puolestasi ja siitä, että oma piinani päättyisi pian saadessani sinut taas vierelleni.
…nyt olen taas täällä ystäväni kanssa…hän tuossa edessäni katselee välkehtevin silmin odottaen mitä minä taas teen seuraavaksi…kuka mahtaa ystäväni olla? :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
tervetuloa takaisin! Tiedän ehdottomasti mitä tarkoitat, tietsika ja sen ruutu on myös minun ystäväni. ;)
...että olen kaivannut...ikävä ihan kauhia.
Ihan kamalaa elää ilman hyvää ystävää.:D
palstalepakot seksi-norMix riekkuvat viisikymppisissä, taisivat jäädä sinne kokonaan. Muut miehet ovat häipyneet ties minne!
Jermu on viisikymppisissä myös, ja välillä yrmyttämässä vinkuleluja Hakkiksella.
...norMix...seksi...mielenkiintoista.:D
Hiljaista tuntuu olevan...lepakot liehuvat ties missä ja miehet tietty siellä...:D
...kävisin vierailemassa viiskymppisissä.:D
tarvittaisiin taas elämää, mutta miten sen saisi aikaan???? Käyn vähän väliä katsomassa täällä, mutta ketään ei näy:(
Eikö kaffee enää kelpaa kenellekään?
Tämä palsta on kiva ja pitäisi saada se toimimaan, mutta kaikki riehuvat tuolla 50 palstalla:( Mistä lienee johtuu, en tiedä.
...en minäkään asumaan viisikymppisiin käy...mutta kiva käydä katsomassa millaista porukka on...ja sainkin jo oikein ystävälliset tervetuliaiset siellä.:DD
siellä kun on niin viimeisen päälle ne muut avaukset ;)
...kovin tasokasta.:D
Naiset oli maalannut sille stageja kylkeen ja se huulipuna oli syöpynyt läpi arvokkaasti vanhentuneesta maalikerroksesta...Voi tätä surun päivää..Tämä kostetaan vielä, senkin lepakot!
...jummi...älä nyt kiukuttele...matsi menos.:DD
*sinnekös se mun huulipuna olikin kadonnut* :D
Loistava kirjoitus. Lisää tällaisia. Niin se vastaus varmaan tuolla jo tulikin :DDD
...sinulle. *hymy*
Niin tuttuja tunnelmia.
Ja mukava nähdä pitkästä aikaa.
Oletko muistanut harrastaa säännöllisiä ja terveellisiä elämäntapoja? :)
...ainahan minä elän säännöllisesti ja terveellisesti...*katselee kattoon* :D
Tuttu tunnelma ja mukava nähdä pitkästä aikaa...*kurkkaa galleriaan...ei kerro mitään*...:D
... mieleeni tuli ensin lemmikkirotta..mutta sehän olikin ilmeisemmin leppakkoläppäri.
Onkos hapaatkin jo kunnossa:-)
...sinullekin.
Lepakkoläppäri...*nauraa*...hauska nimi.
On...*tunnustelee*...kunnossa on.:D
...tääl iha itekseen...kaik on lähtennä, kaik on kadonna, kaik on ottanna eron toisistaa, kaik kaipaa kaikkii, mut kettää ei näy missää...elotonta touhuu* :D