Huonekasvit lisäävät kodin viihtyisyyttä ja puhdistavat ilmaa

Meillä oli aikoinaan "janoisia" kasveja. Jotkut kasvit tarvitsevat paljon nestettä.
Ne imaisivat valkoviinit pullosta.

Helppoja huonekasveja (mutta ovatko ne tylsiä ?)
https://kotiliesi.fi/koti/huonekasvit/pirista-kodin-sisustusta-vehreydella-10-helppohoitoista-huonekasvia/

Peikonlehti on aika helppo ja niitä on (nykyään)
monenlaisia kiinnostavia erilaisin "rikkinäisin" lehdin (näin Plantagenissa)
ja köynnösvehkan olen testannut, sekin on aika "kestävä" ja se voi "riippua" vaikka
kaapin päältä kauniisti alas. Ostin kaksi pientä ja istutin ne yhteen ruukkuun, tuli "tuuhea" köynnös.
Se on minulla noin viisi vuotta.

Aika samoja kasveja on tässä kuin aiemmassa helppohoitoiset-linkissä.
https://pointti.fi/teema/helppohoitoisia-huonekasveja/

Ostan kukkani useimmiten Plantagenista, joka on minusta hyvä kukkakauppa,
siellä on paljon valinnanvaraa,
vaikka täällä ei kai saisi kehua.... se katsotaan mainostamiseksi.
Kukat on siellä edullisia, ei tarvitse itkeä, jos onnistuu jonkun "tappamaan".

Kiva, että muistutit !
Minäkin olen kasvattanut kirjovehkoja noin 8-10 sentin rungonpätkistä,
Kun työpaikallani aiottiin heittää menemään iso toimistokukka,
omin sen itselleni ja sain muistaakseni 8-10 uutta vehkaa siitä.
Se on helppoa. Sain jostain myös vinkin, että juurrutusveteen kannattaa laittaa
vähän puhdasta hienoa hiekkaa pohjalle, juuret kasvavat nopeammin.
Kasvatin siis juuret rungonpätkiin vesiastiassa ja sitten istutin purkkiin.

Anonyymi kirjoitti:

Kiva, että muistutit !
Minäkin olen kasvattanut kirjovehkoja noin 8-10 sentin rungonpätkistä,
Kun työpaikallani aiottiin heittää menemään iso toimistokukka,
omin sen itselleni ja sain muistaakseni 8-10 uutta vehkaa siitä.
Se on helppoa. Sain jostain myös vinkin, että juurrutusveteen kannattaa laittaa
vähän puhdasta hienoa hiekkaa pohjalle, juuret kasvavat nopeammin.
Kasvatin siis juuret rungonpätkiin vesiastiassa ja sitten istutin purkkiin.

Lue lisää

Jep, vehkoja saa kyllä mutta jotenkin mieleeni on jäänyt soimaan että ne kaksi jotka itselläni olivat, kasvoivat hyvissä oloissa todella suuriksi eli että niitä olisi lajikkeena nimitetty juuri jättiläiskirjovehkoiksi. Minulta ne menehtyivät parin vuoden jälkeen, ei ollut sitä hyvää valoisaa paikkaa silloin ja hoitoa tuli varmaan laiminlyötyä ja sitten tuli muutto ja sellaista. Kookkaiksi kyllä ehtivät jo siinä tulla, en ole ihan sellaisia sittemmin nähnyt missään. Sain kaksi tai kolme rungonpalaa silloin työkaverilta joka sanoi ne tuodun jostain oliko Chilestä tms.

Anonyymi kirjoitti:

Jep, vehkoja saa kyllä mutta jotenkin mieleeni on jäänyt soimaan että ne kaksi jotka itselläni olivat, kasvoivat hyvissä oloissa todella suuriksi eli että niitä olisi lajikkeena nimitetty juuri jättiläiskirjovehkoiksi. Minulta ne menehtyivät parin vuoden jälkeen, ei ollut sitä hyvää valoisaa paikkaa silloin ja hoitoa tuli varmaan laiminlyötyä ja sitten tuli muutto ja sellaista. Kookkaiksi kyllä ehtivät jo siinä tulla, en ole ihan sellaisia sittemmin nähnyt missään. Sain kaksi tai kolme rungonpalaa silloin työkaverilta joka sanoi ne tuodun jostain oliko Chilestä tms.

Lue lisää

Kaikkia jalostettuja huonekasveja on monta lajia
ja usein ne ovat lähtöisin lämpimistä maista.

Minulla ruukkugerbera on kestänyt pari kolme viikkoa, olen varonut liikakastelua ja kuivumista, antanut mietoa kukkalannoitetta veden mukana pari kertaa. En ole koskaan saanut säilymään sen lehtiruusuketta pitempään enkä kukkimaan uudelleen. Hyväksynkin sen ja muut vastaavat ruukkukukat kertakäyttöisiksi. Ostan tähän aikaan värillisiä esikoita, joita säilytän ja istutan keväällä puutarhaan, ja muutama on jatkanut siellä elämäänsä, kuten jouluruusut ja joulun ajan hyasintit.

Viherkasveistani helpoin taitaa olla palmuvehka, näyttää viihtyvän julkisissa tiloissakin melkein pimeässä nurkassa, näyttäväkin se on. Kultaköynnös on toinen sitkeä sissi, minulla yksi roikkuu etelän puolella keittiössä amppelissa valtoimenaan, lehdissä paljon vaaleankeltaista. Idän puolen kukkatasolla olen kietonut sen komeaksi ympyräksi rautalankatuen avulla. Posliinikukka on hyvin vanhaa perua, emokasvi omalla äidilläni ja siitäkin olen muotoillut tuen avulla näyttävän kasvin. Jaan paljon posliinikukkaani, eräs ystäväni saa sen kukkimaankin, on otolliset olosuhteet ja taitoa. Mehikasvit ovat helppoja ja olen ihastunut erityisesti aloeihin, ovat kuuluisia myös terveysvaikutuksistaan. Vanhin huonekasvini on kliivia, joka kukkii oranssinhehkuisin kukin vähän myöhemmin keväällä, sarjalilja sen toinen nimi onkin. Se pitää ahtaasta ruukusta, multaa ei pidä mennä vaihtamaan, ennen kuin se itse alkaa rikkoa ruukkuaan. :) Lehtikaktukset viettävät kesää pensaiden juurella ja kastelun ja lannoituksen aloittaminen määrää kukinnan ajan. Nyt on pääsiäiskaktus tehnyt runsaasti nuppuja, taitaa olla kukinta ohi pääsiäisenä, mutta sehän on tänä vuonna vasta huhtikuun puolivälissä.

Minullakaan ei ole viherkasveille eikä ruukkukukille ihanteellisia olosuhteita nykyaikaisessa omakotitalossa, mutta sopivia lajeja valitsemalla aina on aina vihreyttä silmän ilona. Suihkuttelusta melkein kaikki kasvit pitävät, mullan vaihtoa en tee kuin tarpeeseen, kukkamullat ovat usein turhan vahvojakin, liikakastelua olen oppinut varomaan. Puutarhassa luonto hoitaa enemmän, siellä saan toteuttaa kukkaistytön sieluani. ;)

Ramoona kirjoitti:

Minulla ruukkugerbera on kestänyt pari kolme viikkoa, olen varonut liikakastelua ja kuivumista, antanut mietoa kukkalannoitetta veden mukana pari kertaa. En ole koskaan saanut säilymään sen lehtiruusuketta pitempään enkä kukkimaan uudelleen. Hyväksynkin sen ja muut vastaavat ruukkukukat kertakäyttöisiksi. Ostan tähän aikaan värillisiä esikoita, joita säilytän ja istutan keväällä puutarhaan, ja muutama on jatkanut siellä elämäänsä, kuten jouluruusut ja joulun ajan hyasintit.

Viherkasveistani helpoin taitaa olla palmuvehka, näyttää viihtyvän julkisissa tiloissakin melkein pimeässä nurkassa, näyttäväkin se on. Kultaköynnös on toinen sitkeä sissi, minulla yksi roikkuu etelän puolella keittiössä amppelissa valtoimenaan, lehdissä paljon vaaleankeltaista. Idän puolen kukkatasolla olen kietonut sen komeaksi ympyräksi rautalankatuen avulla. Posliinikukka on hyvin vanhaa perua, emokasvi omalla äidilläni ja siitäkin olen muotoillut tuen avulla näyttävän kasvin. Jaan paljon posliinikukkaani, eräs ystäväni saa sen kukkimaankin, on otolliset olosuhteet ja taitoa. Mehikasvit ovat helppoja ja olen ihastunut erityisesti aloeihin, ovat kuuluisia myös terveysvaikutuksistaan. Vanhin huonekasvini on kliivia, joka kukkii oranssinhehkuisin kukin vähän myöhemmin keväällä, sarjalilja sen toinen nimi onkin. Se pitää ahtaasta ruukusta, multaa ei pidä mennä vaihtamaan, ennen kuin se itse alkaa rikkoa ruukkuaan. :) Lehtikaktukset viettävät kesää pensaiden juurella ja kastelun ja lannoituksen aloittaminen määrää kukinnan ajan. Nyt on pääsiäiskaktus tehnyt runsaasti nuppuja, taitaa olla kukinta ohi pääsiäisenä, mutta sehän on tänä vuonna vasta huhtikuun puolivälissä.

Minullakaan ei ole viherkasveille eikä ruukkukukille ihanteellisia olosuhteita nykyaikaisessa omakotitalossa, mutta sopivia lajeja valitsemalla aina on aina vihreyttä silmän ilona. Suihkuttelusta melkein kaikki kasvit pitävät, mullan vaihtoa en tee kuin tarpeeseen, kukkamullat ovat usein turhan vahvojakin, liikakastelua olen oppinut varomaan. Puutarhassa luonto hoitaa enemmän, siellä saan toteuttaa kukkaistytön sieluani. ;)

Lue lisää

Jos tuo gerbera on hengissä vielä enskuun puolessa välissä, kun muutan kesämaalle, otan sen mukaan.
Onhan noita siemeniä tullut jo ostettua.
Kun lumet sulaa orvokkikauppaan menen ensimmäisenä. Sitten kuljen joka päivä katsellen mitä on tulossa, niin istutuksista, kuin luonnonkukkia.
Tuosta kliiviasta tuli mieleen, äidillä oli sellainen, upeasti kukki. Samoin kukki miltei kattoon asti kasvanut oleanteri.
Kloksit, soilikit ym. olivat komeita.
Kylän emännät aina ihailivat äidin kukkia niin sisällä kuin ulkona.
Sieltä se minun kukkarakkaus on kotoisin.

Pallokaktus sopisi hyvin Kontulan ilmapiiriin, vaikka ikkunalaudalle sekä Loksi näin kevätpuolella .

Kun jäin eläkkeelle 30 v. sitten, pihistin työpaikaltani taimen muistoksi. Se oli sellainen vehka, joka kasvoi lehti lehdeltä korkeutta kukkimatta ja haaroittumatta. Leikkasin sen aikanaan 3 kertaa poikki ja istutin latvuksen uudelleen. Se keräsi pölyä ja kuivatti alimpia lehtiään, mutta työpaikan muistoksi kestin sitä varmaan 25 v. Sitten heitin sen menemään lopulta. Samoin kävi Santpaulialleni, jonka sain anopiltani v. 1960. Uusin sen silloin tällöin lehdestä, ja se kukki kauniin tummanvioletein kukin vuosi toisensa jälkeen, mutta sitten se ikääntyi, eikä enää uusiutunut. Oli pakko luopua siitä. Se oli minulla 50 v. Sitä todella kaipasin.
Nyt kaikki kukkani ovat uusia. Vanhin on joulukuusi, joka kasvaa purkissa ja tekee uusia vaaleanvihreitä tupsuja. Istutan sen ulos, kunhan kevät koittaa.

Makriina kirjoitti:

Kun jäin eläkkeelle 30 v. sitten, pihistin työpaikaltani taimen muistoksi. Se oli sellainen vehka, joka kasvoi lehti lehdeltä korkeutta kukkimatta ja haaroittumatta. Leikkasin sen aikanaan 3 kertaa poikki ja istutin latvuksen uudelleen. Se keräsi pölyä ja kuivatti alimpia lehtiään, mutta työpaikan muistoksi kestin sitä varmaan 25 v. Sitten heitin sen menemään lopulta. Samoin kävi Santpaulialleni, jonka sain anopiltani v. 1960. Uusin sen silloin tällöin lehdestä, ja se kukki kauniin tummanvioletein kukin vuosi toisensa jälkeen, mutta sitten se ikääntyi, eikä enää uusiutunut. Oli pakko luopua siitä. Se oli minulla 50 v. Sitä todella kaipasin.
Nyt kaikki kukkani ovat uusia. Vanhin on joulukuusi, joka kasvaa purkissa ja tekee uusia vaaleanvihreitä tupsuja. Istutan sen ulos, kunhan kevät koittaa.

Lue lisää

Sanovat, että" varastetut" kasvavat hyvin.
Kävin terveyskeskuksessa hammaslääkärissä ja siinä käytävässä kukoisti komeasti juoru,
nappasin siitä muutamia latvuksia ja kohta kotonani kukoistaa myös juorut,
kahteen purkkiin ne tuuppasin.
Se terkkarin juoru on mahtava iso tuuhea puska,
ehkä siitä on moni muukin kuin minä laittanut juorun leviämään.

Joskus olen kuullut sellaisenkin sanonnan, ettei kukantaimista, joita joltain saa,
ei saisi kiittää lainkaan. Pitääköhän mokoma paikkaansa vai huhupuhettako vain.

Ihan hyvä "sisustuselementti".

Huonekuusi ei takuulla viihdy samalla ikkunalla banaani ja oliivipuun ym eksoottisten puiden kanssa! Huonekuusi vaatii viileyttä ja puolivarjoa. Varo ettet homehduta taloa sisä suihkulähteilläsi.

Anonyymi kirjoitti:

Huonekuusi ei takuulla viihdy samalla ikkunalla banaani ja oliivipuun ym eksoottisten puiden kanssa! Huonekuusi vaatii viileyttä ja puolivarjoa. Varo ettet homehduta taloa sisä suihkulähteilläsi.

Lue lisää

Huonekuuseni voivat erittäin hyvin samalla ikkunalla banaanin vieressä. Ovat kasvaneet pituutta ja tehneet molemmat uuden oksaruusukkeen. Ikkunalle paistaa aamuaurinko, mutta se on puolivarjossa keskipäivästä lähtien. Kyllä huonekuusi (araucaria) sietää lämpöä, anopilla se oli olohuoneessa ja siellä on vuorokauden keskilämpötila 25 astetta celciusta.
Pieni pulppuava suihkulähde korvaa hyvin ilmankosteuttajat ja pitää sisäilman talvisaikaan sähkölämmityksen aikaan sopivana.

Huomaan, että mainitsit kahvipensaan. Miten sitä tulisi hoitaa, ja kasvaako se nopeasti. Ostin pienen taimen 3 viikkoa sitten, ja vielä se on hengissä.
Myyjä käski kastella kaksi kertaa viikossa. Hukkuuko se liian runsaaseen veteen. En ole kastellut kuin kerran viikossa.

- Mkr. -

Anonyymi kirjoitti:

Huomaan, että mainitsit kahvipensaan. Miten sitä tulisi hoitaa, ja kasvaako se nopeasti. Ostin pienen taimen 3 viikkoa sitten, ja vielä se on hengissä.
Myyjä käski kastella kaksi kertaa viikossa. Hukkuuko se liian runsaaseen veteen. En ole kastellut kuin kerran viikossa.

- Mkr. -

Lue lisää

Minulla on kahvipensasta kasvamassa kahdessa ruukussa ja toinen on varmaan pari vuotta vanha. Se on kasvanut hyvin ja etenkin lisävalo näytti olevan sille hyvin mieleinen, samoin lisäravinne talvellaki, koska kasvu ei koskaan tyrehtynyt.Kastelen kolme kertaa viikossa, mahdollisimman kalkkivapaalla vedellä. Kaadan teekeittimestä veden kastelukannuun jäähtymään mahdollsimman varovasti että laskeutunut kalkki jää pohjalle. Yksirunkoisena se kasvaa parhaiten, joten kannattaa nyppiä pois kaupoista ostetuista ruukuista kaikki ylimääräiset varret tai jättää vain pari-kolme vahvaa tainta keskelle. Minä yritän ajatella kasvin luonnollista, alkuperäistä elintilaa ja kyllä kahvi sietää lämpöäkin, mutta ei viihdy tropiikin yli 25 asteen lämpötiloissaEii tarvitse talvehtimista viileässä tilassa, mutta ei viihdy paahtavassa auringonpaisteessa: kahvi istutaan n riveiksi keittobanaanin varjoon vuorten rinteille. Ei tarvitse talvilepoa: luonnonolosuhteissa tuottaa kolme satoa vuodessa ja lämpötilan vaihtelut ovat vähäiset ja päivän pituus lähes sama vuoden ympäri. Kalkkivapaa kasteluvesi ja säännöllinen ravinto ovat myös tärkeitä. Kasvaa aika nopeasti ja vaikka kukkii vsata monen vuoden ikäisenä, kiltävät ja kauniit lehdet tuovat iloa sisätiloihin.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on kahvipensasta kasvamassa kahdessa ruukussa ja toinen on varmaan pari vuotta vanha. Se on kasvanut hyvin ja etenkin lisävalo näytti olevan sille hyvin mieleinen, samoin lisäravinne talvellaki, koska kasvu ei koskaan tyrehtynyt.Kastelen kolme kertaa viikossa, mahdollisimman kalkkivapaalla vedellä. Kaadan teekeittimestä veden kastelukannuun jäähtymään mahdollsimman varovasti että laskeutunut kalkki jää pohjalle. Yksirunkoisena se kasvaa parhaiten, joten kannattaa nyppiä pois kaupoista ostetuista ruukuista kaikki ylimääräiset varret tai jättää vain pari-kolme vahvaa tainta keskelle. Minä yritän ajatella kasvin luonnollista, alkuperäistä elintilaa ja kyllä kahvi sietää lämpöäkin, mutta ei viihdy tropiikin yli 25 asteen lämpötiloissaEii tarvitse talvehtimista viileässä tilassa, mutta ei viihdy paahtavassa auringonpaisteessa: kahvi istutaan n riveiksi keittobanaanin varjoon vuorten rinteille. Ei tarvitse talvilepoa: luonnonolosuhteissa tuottaa kolme satoa vuodessa ja lämpötilan vaihtelut ovat vähäiset ja päivän pituus lähes sama vuoden ympäri. Kalkkivapaa kasteluvesi ja säännöllinen ravinto ovat myös tärkeitä. Kasvaa aika nopeasti ja vaikka kukkii vsata monen vuoden ikäisenä, kiltävät ja kauniit lehdet tuovat iloa sisätiloihin.

Lue lisää

ja tää oli tietenkin minun näppäimiltäni :)
PM

Minulla on ollut vaihteleva menestys araukaarian kasvatuksessa: yhden unohdin ostoskeskuksen lattialle; huomasin sen vasta kun olimme jo lähteneet kotiin. Yhden olen saanut kuolemaan. Ne kaksi jotka ovat olohuoneen ikkunalla ovat n. pari vuotta vanhoja ja vaikka alimmat oksat tahtovat kuivua, niin uusi kasvu korvaa ne ja kuuluu kait kasvin luonnolliseen elämään. Iso ikkunani jossa ne viihtyvät on itään ja saa aurinkoa noin puolille päiville saakka. Ne eivät tarvitse välttämättä talvehtimista viileässä; riittää että huoneenlämpö ei ole talvellakaan liian korkea. Kesällä vien ne ulos, kuten kaikki muutkin kasvini. Vanhat puutalot "hengittävät" ja kasvit sopeutuvat niihin paremmin kuin liian tiiviisiin kaupunkiasuntoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on ollut vaihteleva menestys araukaarian kasvatuksessa: yhden unohdin ostoskeskuksen lattialle; huomasin sen vasta kun olimme jo lähteneet kotiin. Yhden olen saanut kuolemaan. Ne kaksi jotka ovat olohuoneen ikkunalla ovat n. pari vuotta vanhoja ja vaikka alimmat oksat tahtovat kuivua, niin uusi kasvu korvaa ne ja kuuluu kait kasvin luonnolliseen elämään. Iso ikkunani jossa ne viihtyvät on itään ja saa aurinkoa noin puolille päiville saakka. Ne eivät tarvitse välttämättä talvehtimista viileässä; riittää että huoneenlämpö ei ole talvellakaan liian korkea. Kesällä vien ne ulos, kuten kaikki muutkin kasvini. Vanhat puutalot "hengittävät" ja kasvit sopeutuvat niihin paremmin kuin liian tiiviisiin kaupunkiasuntoihin.

Lue lisää

terveisin alajuoksulta, PM

Hehe, mun tarvi ihan googlettaa onko rönsylilja sama mitä sanotaan spider plantiksi englanniksi. Kolumbiassa se ei ole suosittu kasvi, etenkään vanhan kansan keskuudessa, koska siihen liittyy uskomus että talossa jossa on rönsyliljoja tyttäret eivät pääse avioon :)

Paloma.se01 kirjoitti:

Hehe, mun tarvi ihan googlettaa onko rönsylilja sama mitä sanotaan spider plantiksi englanniksi. Kolumbiassa se ei ole suosittu kasvi, etenkään vanhan kansan keskuudessa, koska siihen liittyy uskomus että talossa jossa on rönsyliljoja tyttäret eivät pääse avioon :)

Lue lisää

Entäs anopinkieli? Äitini antoi anopinkielen miehelleni, joka pysyi voimissaan parikymmentä vuotta. Kun sitten erosimme, niin mies vei kukan mennessään
ja soitti muutaman kuukauden päästä iloisena: Anopinkieli kukkii! Se ei ollut antanut pienintäkään merkkiä kukkimisesta aikaisemmin. Menin ihmettä katsomaan ja siinä
todella oli vaalenvihreä "kukkatupsu" lehtien välissä. Ex-mieheni salaisuus oli jutella
sille kastelun aikana.

Anonyymi kirjoitti:

Entäs anopinkieli? Äitini antoi anopinkielen miehelleni, joka pysyi voimissaan parikymmentä vuotta. Kun sitten erosimme, niin mies vei kukan mennessään
ja soitti muutaman kuukauden päästä iloisena: Anopinkieli kukkii! Se ei ollut antanut pienintäkään merkkiä kukkimisesta aikaisemmin. Menin ihmettä katsomaan ja siinä
todella oli vaalenvihreä "kukkatupsu" lehtien välissä. Ex-mieheni salaisuus oli jutella
sille kastelun aikana.

Lue lisää

Tuosta kukkien kanssa puhumisesta olen kuullut monesti aikaisemminkin. Kukat kuulemma hyötyvät hiilidioksiidista jota tulee puhujan suusta. Tämä kuitenkin saattaa olla vain urbaani myytti.
Luonto ja ihmiset ovat aina eläneet symbioosissa ja kasveihin liittyvät uskomukset, taikauskot ja myytit ovat monet. Olemme vähän kerrassaan vieraantumassa tästä ikivanhasta symbioosista ja tietous kasvien ominaisuuksista on katovaa tietokantaa.
Onko totta että siemenet kannattaa kylvää nousevan kuun aikana? Minulla on nyt ainakin empiiristä näyttöä että se pitää paikkansa: kurpitsan siemen tuskin ehtivät multaan kunne alkoivat itämään ja ovat nyt viikon sisällä kasvaneet ainakin kymmenen senttiä ja sirkkalehtien lisäksi on jo oikeitakin lehtiä tulossa.
Lääkeyrttien käyttö on vanhaa ja todistettua perimätietoa. Alkuperäiskansat ovat aina tienneet sen ja heidän parantajansa ja herbalistinsa tuntevat ja tietävät kaikkien yrttien ja kasvien ominaisuudet. Meidänkin rohdoistamme suurin osa on lähtöisin luonnosta tai sitten se lääkitsevä aine joka on esim. digitaliksessa on syntetisoitu laboratoriossa.
***
Minun anoppini lahjoitti minulle orkidean "kun se ei ikinä hänellä kukkinut". Kaksi viikkoa minun sisäpihallani niin ensimmäinen kukkavana ilmestyi ja sen jälkeen se kukki säännöllisesti. Se vain piti enemmän paikasta, oletan :)

Minkähän takia murattia on käytetty paljon kuitenkin morsianten pääseppeleissä ennen vanhaan?

Anonyymi kirjoitti:

Minkähän takia murattia on käytetty paljon kuitenkin morsianten pääseppeleissä ennen vanhaan?

Ehkä nyt sekaantuu kaksi melkein samalta kuulostavaa kasvia,
muratti ja myrtti
nimittäin myrtti on kasvi, jonka oksia käytettiin morsiusseppeleissä.
Myrtti on pienilehtinen valkoisin kukin kukkiva puumainen kasvi,
sen liuskaisia pieniä lehtiä jos hieman hipaisee, niistä lähtee hento hyvä tuoksu.
Ehkä se morsiusseppeleissä käyttö liittyy vähän samaan kun muinoin myös merimiehet pitivät myrtinoksia mukana laivassa haaksirikkojen varalta.
Rauhoittamaan elämänmuutoksissa myrttiä tarvittiin ja häät jos mitkä ovat elämänmuutos.
Myrtti viihtyi paremmin entisaikojen viileimmissä kammareissa
kuin nykyaikaisissa keskuslämmitys huusholleissa.
Välimerenmaissa tutumpi ja paljon isokokoisempi kasvi kuin meillä.
Myrttiöljyllä väitetään olevan rauhoittava vaikutus,
tosin en ole koskaan moiseen öljyyn tutustunut.

Kyllä onkin ihania kukkaryhmiä. Mikä vain kukka on nätti oikeassa paikassa.
Piileoita on minulla ollut. Niitten piti olla helppoja, mutta ne pudottivat pian lehtensä.
Kaktustyyppisiä ei osaa kastella tarpeeksi harvoin, ei usko kuinka vähän vettä ne
tarvitsevat. Voivatkohan kukat paremmin kun ei kiinnitä niihin niin paljon
huomiota ? "Hoitaminen" tuntuu tappavan ne.

Minä kävin kuukausi sitten eräässä etnisessä ruokakaupassa, missä oli myynnissä minulle täysin tuntemattomia kasviksia, joista poimin yhden ja kysyin siitä myyjältä. Tämä on nuori mies, joka ei varmasti ole mikään ruuanlaittajatyyppi. Hän levitteli käsiään: "Minä Aasiasta, tuo Afrikasta, en minä tiedä". Otin juuren ja istutin sen ruukkuun. Nyt se on kasvanut pari senttiä.
Eilen pistäydyin uudelleen ja ostin toisen. Kysyin puskaradiosta, tunnistaisiko joku. Sainkin hyvän vastauksen. Se on taaro, josta löytyy tietoja netistä nimelle "taro root". Se on perunamainen juurimukula. Mausta en tietenkään tiedä. Tämän toisenkin taidan istuttaa ja katsoa, kasvattavatko ne juurimukuloita kesän aikana.
Täytyy varmaan mennä kertomaan myyjälle, että osaa vastata seuraaville kysyjille.
Maahanmuuttajat tuovat meille erilaisia uusia makuja ja ruokia.
Ostarilla on kaksikin etnistä ravintolaa. Ihan maukasta tarjottavaa niistä saa, ja vielä lisäksi leipomo, joka myy eri maiden perinneleivonnaisia, mm. bakvalaa ja muita, joiden nimiä ei kukaan muista. Ja nyt myös karjalanpiirakoita. :)

Makriina kirjoitti:

Minä kävin kuukausi sitten eräässä etnisessä ruokakaupassa, missä oli myynnissä minulle täysin tuntemattomia kasviksia, joista poimin yhden ja kysyin siitä myyjältä. Tämä on nuori mies, joka ei varmasti ole mikään ruuanlaittajatyyppi. Hän levitteli käsiään: "Minä Aasiasta, tuo Afrikasta, en minä tiedä". Otin juuren ja istutin sen ruukkuun. Nyt se on kasvanut pari senttiä.
Eilen pistäydyin uudelleen ja ostin toisen. Kysyin puskaradiosta, tunnistaisiko joku. Sainkin hyvän vastauksen. Se on taaro, josta löytyy tietoja netistä nimelle "taro root". Se on perunamainen juurimukula. Mausta en tietenkään tiedä. Tämän toisenkin taidan istuttaa ja katsoa, kasvattavatko ne juurimukuloita kesän aikana.
Täytyy varmaan mennä kertomaan myyjälle, että osaa vastata seuraaville kysyjille.
Maahanmuuttajat tuovat meille erilaisia uusia makuja ja ruokia.
Ostarilla on kaksikin etnistä ravintolaa. Ihan maukasta tarjottavaa niistä saa, ja vielä lisäksi leipomo, joka myy eri maiden perinneleivonnaisia, mm. bakvalaa ja muita, joiden nimiä ei kukaan muista. Ja nyt myös karjalanpiirakoita. :)

Lue lisää

Enpä ole kuullutkaan tuommoisesta taaro-kasvista.
Niinpä googlasin sen. Näkyy olevan syötäviä niin juurimukulat, kun varretkin.
Kuinkahan se kasvaisi täällä pellossa, jos vaikka ruokapula joskus yllättää tämän kansan.

Olen lukenut sellaisistakin tutkimuksista, että kasvit tuntevat ja pitävät ääntäkin, sitä taajuutta ei kuule, kun jollain laitteilla.
Remukin jossain ohjelmassa kuunteli kasveja, laittoi lehtiin elektroneja kiinni.

Eliaana kirjoitti:

Enpä ole kuullutkaan tuommoisesta taaro-kasvista.
Niinpä googlasin sen. Näkyy olevan syötäviä niin juurimukulat, kun varretkin.
Kuinkahan se kasvaisi täällä pellossa, jos vaikka ruokapula joskus yllättää tämän kansan.

Olen lukenut sellaisistakin tutkimuksista, että kasvit tuntevat ja pitävät ääntäkin, sitä taajuutta ei kuule, kun jollain laitteilla.
Remukin jossain ohjelmassa kuunteli kasveja, laittoi lehtiin elektroneja kiinni.

Lue lisää

Kyllähän aidot kukkien kasvattajat ovat aina huomauttaneet, että kasveille pitää puhua. Kyllä ne varmasti kommunikoivat omalla tavallaan, eli kasvavat ja kukkivat mieleisessään ympäristössä.
Saa nähdä, miten taaroni viihtyy. Se on kasvattanut mullasta yhden kärjen, mutta ilmeisesti miettii, kannattaako jatkaa ponnisteluja. Enhän minä tiedä, millaisesta mullan kosteudesta se pitää. Voin hoitaa sitä vahingossa väärin, ja se loukkaantuu.

Makriina kirjoitti:

Kyllähän aidot kukkien kasvattajat ovat aina huomauttaneet, että kasveille pitää puhua. Kyllä ne varmasti kommunikoivat omalla tavallaan, eli kasvavat ja kukkivat mieleisessään ympäristössä.
Saa nähdä, miten taaroni viihtyy. Se on kasvattanut mullasta yhden kärjen, mutta ilmeisesti miettii, kannattaako jatkaa ponnisteluja. Enhän minä tiedä, millaisesta mullan kosteudesta se pitää. Voin hoitaa sitä vahingossa väärin, ja se loukkaantuu.

Lue lisää

Taaro vaikuttaa mielenkiintoiselta tuttavuudelta, toivottavasti löytyy kasvatusohjeita ja saat kasvin menestymään. Kasvaakohan sen mukulat niin isoiksi, että pääset korjaamaan satoa .:) Se on vehkakasvi, ja ainakin viirivehka on yleinen ja melko helppo viherkasvi ja kasvaahan meilläkin suovehkoja luonnossa. Luulisi vehkojen tarvitsevan aika paljon kosteutta, mutta ei ole taarosta mitään kokemusta, tuskin olen edes nähnyt. Ilmestyyköhän taaroon vehkoille tyypillinen kukinto.

Olen muutaman kerran kasvattanut avokadon siemenestä viherkasvin. Iso siemen puhdistetaan, annetaan kuivua ja laitetaan kylvömultaan, suippo pää jää näkyviin. Kestää aika kauan, ennen kuin verso ilmaantuu rikkoen kuoren, mutta sitten kasvu on nopeaa. Sen voi antaa kasvaa puumaiseksi tai leikata tuuheaksi pensasmaiseksi.

Kevään varma merkki ovat olleet puutarhamessut, pandemian aikaan jäänyt jo kahdet väliin. Nyt on Helsingin Messukeskuksessa 7.-10.4. Kevätmessut, puutarhan lisäksi esillä lähi-ja luomuruokaa, mökki- ja sisustusteemoja. Tekisi mieli kovasti lähteä, mutta yhä on paljon koronaa liikkeellä ja sairastuneiden luvut hurjia, taidan pysyä kotona. Olisi kurjaa sairastua ennen pääsiäistä, kun on mukavia kutsuja sovittuna ja reissukin edessä .

Ramoona kirjoitti:

Taaro vaikuttaa mielenkiintoiselta tuttavuudelta, toivottavasti löytyy kasvatusohjeita ja saat kasvin menestymään. Kasvaakohan sen mukulat niin isoiksi, että pääset korjaamaan satoa .:) Se on vehkakasvi, ja ainakin viirivehka on yleinen ja melko helppo viherkasvi ja kasvaahan meilläkin suovehkoja luonnossa. Luulisi vehkojen tarvitsevan aika paljon kosteutta, mutta ei ole taarosta mitään kokemusta, tuskin olen edes nähnyt. Ilmestyyköhän taaroon vehkoille tyypillinen kukinto.

Olen muutaman kerran kasvattanut avokadon siemenestä viherkasvin. Iso siemen puhdistetaan, annetaan kuivua ja laitetaan kylvömultaan, suippo pää jää näkyviin. Kestää aika kauan, ennen kuin verso ilmaantuu rikkoen kuoren, mutta sitten kasvu on nopeaa. Sen voi antaa kasvaa puumaiseksi tai leikata tuuheaksi pensasmaiseksi.

Kevään varma merkki ovat olleet puutarhamessut, pandemian aikaan jäänyt jo kahdet väliin. Nyt on Helsingin Messukeskuksessa 7.-10.4. Kevätmessut, puutarhan lisäksi esillä lähi-ja luomuruokaa, mökki- ja sisustusteemoja. Tekisi mieli kovasti lähteä, mutta yhä on paljon koronaa liikkeellä ja sairastuneiden luvut hurjia, taidan pysyä kotona. Olisi kurjaa sairastua ennen pääsiäistä, kun on mukavia kutsuja sovittuna ja reissukin edessä .

Lue lisää

Minulla on ollut avokado purkissa komeana ja vehreänö, ja sitten kastelu unohtui! En muista, olinko matkoilla tai mökillä, vai mikä kömmähdys sattui, mutta se karisti lehtensä ja kuoli.
Siihen aikaan netissä oli huonekasveja käsittelevä keskustelupalsta, jossa neuvottiin avokadon istuttaminen. Se oli ihan hirveän monimutkainen toimitus, jota en noudattanut, vaan panin pähkinän veteen muutamaksi päiväksi likoamaan ja istutin sen sitten multaan. Hyvin kasvoi, ja kovin murheissani olin sen elämän päättymisen takia.
Sittemmin hävitin kaikki kukkani pariksi vuodeksi, nyt on pari planttua ikkunalla ja tuo taaro, jolle olen ostanut kaverin, mutta sitä en vielä ole istuttanut. Unohdus!

Makriina kirjoitti:

Minulla on ollut avokado purkissa komeana ja vehreänö, ja sitten kastelu unohtui! En muista, olinko matkoilla tai mökillä, vai mikä kömmähdys sattui, mutta se karisti lehtensä ja kuoli.
Siihen aikaan netissä oli huonekasveja käsittelevä keskustelupalsta, jossa neuvottiin avokadon istuttaminen. Se oli ihan hirveän monimutkainen toimitus, jota en noudattanut, vaan panin pähkinän veteen muutamaksi päiväksi likoamaan ja istutin sen sitten multaan. Hyvin kasvoi, ja kovin murheissani olin sen elämän päättymisen takia.
Sittemmin hävitin kaikki kukkani pariksi vuodeksi, nyt on pari planttua ikkunalla ja tuo taaro, jolle olen ostanut kaverin, mutta sitä en vielä ole istuttanut. Unohdus!

Lue lisää

Googlailin taaroa. Siitä voi tulla komea, rehevä koristekasvi tai sitä voi käyttää
ruoaksi kuten kaalia.

Anonyymi kirjoitti:

Googlailin taaroa. Siitä voi tulla komea, rehevä koristekasvi tai sitä voi käyttää
ruoaksi kuten kaalia.

Huonekasvi, jota sanotaan "elefantinkorvaksi" on myös taaro-sukua.
Taarosta syödään mukula, jostain selostuksesta sai kuvan, että lehdet,
miten muuten sitä voisi käyttää kuin kaalia, mutta tuskin sitä haluaa syödä,
kun se on näyttävä viherkasvina ?

Anonyymi kirjoitti:

Huonekasvi, jota sanotaan "elefantinkorvaksi" on myös taaro-sukua.
Taarosta syödään mukula, jostain selostuksesta sai kuvan, että lehdet,
miten muuten sitä voisi käyttää kuin kaalia, mutta tuskin sitä haluaa syödä,
kun se on näyttävä viherkasvina ?

Lue lisää

Googleta "taro root", siinä on kuvana minun mukulani, joka nyt on mullan alla. Saa nähdä, millainen siitä kasvaa.

Makriina kirjoitti:

Googleta "taro root", siinä on kuvana minun mukulani, joka nyt on mullan alla. Saa nähdä, millainen siitä kasvaa.

Jo googlailinkin sitä. Se on oikein kivannäköinen kasvi. Toivottavasti se lähtee hyvin alkuun ja on suht'nopeakasvuinenkin.
Niitä voisi olla useampikin kodissa, jos on paikkoja minne sijoittaa.
Tule kertomaan sen "kasvuvaiheista".

Yritän kolmessa paikassa pitää hengissä huoneakasviryhmää, erikorkuisia,
eri värisin ja muotoisin lehdin, jokaisessa on yhtenä lajina viirivehka,
pieni tai iso. Saman kasvin toistuminen antaa"yhtenäisyyttä"
- ainakin olevinaan :)
Taaro olisi mainio ryhmäkukka, mutta yksinäänkin komea.

Huone- ja viherkasvit puhdistavat ilmaa ja rauhoittavat, sen olemme kaikki kuulleet.
Yhdessä tutkimuksessa huomattiin, että stressaantuneiden verenpaine laski,
heidän ollessaan kasvien täyttämässä huoneessa.
Muutamakin kasvi varmaan riittää. "Luonto" rauhoittaa ja huonekasvit tuovat
vähän "luontoa" sisään.

Makriina kirjoitti:

Googleta "taro root", siinä on kuvana minun mukulani, joka nyt on mullan alla. Saa nähdä, millainen siitä kasvaa.

Suomeksi saa tietoa googlaamalla: taaro kasvit