Kuinka jaksat?

Lopettamalla ajattelemisen ja näkemällä kauniita ja huumoripitoisia unia

Olen luovuttanut. Jumala ei auta. Ystävät ovat hyljänneet. Elämä ei kiinnosta. Mikään ei tunnu enää miltään....elämisen arvoiselta. Olisinpa kuollut.

Jatkamalla vain eteenpäin. Aika usein koen ettei voimia ole, mutta ainoa keino on vain olla antamatta periksi. Ei ole muuta neuvoa antaa.

Olipa kerran kaksi sammakkoa. Eräänä päivänä hypellessään ne sattuivat löytämään kerma-astian. Sammakot kurkistivat uteliaina astiaan ja putosivat siihen. Toinen sammakoista arveli kerman olevan jotakin kummallista nestettä, jossa sammakon oli mahdotonta uida. Niinpä se ei yrittänytkään, ja kun pelastajaa ei tullut, se vajosi pohjaan ja hukkui.

Toinen sammakko ei antanut periksi. Se yritti uida ja potkia kaikin voimin. Välillä sekin vajosi, mutta ponnistautui taas pinnalle. Näin se jatkoi tunnista tuntiin. Ja kuinka kävikään? Äkkiä se tunsi jalkojensa alla kiinteää ainetta ja pääsi hyppäämään pois astiasta. Kerma oli sen ponnistellessa kirnuuntunut voiksi. Sisukas sammakko pelastui.

Tarinan opetus: älä koskaan luovuta! 👍

https://www.youtube.com/watch?v=NP7TDxP0_Zw

Voimattomuus ei mua vaivaa tai sitten ymmärrämme voimattomuuden eri tavoin, minä oikein, sinä väärin.

Mutta rukoukseen menen olenpa iloinen tai haikaileva ja Herran kohtaaminen on tasapainoa ylläpitävää. Daniel kohtasi Herran komasti päivässä. Kokeilepa rukoila. Voit rukoilla Jeesuksen sovitustyöhön vedoten Jeesuksen pyhässä nimessä Isää Jumalaa kolmesti päivässä. Kun niin teet ja Raamattua tutkit, niin voimattomuuden sijaan askeleet ovat innokkaat, hyviin tekotilanteisiin joutuisat.

Kovanaama,

Selef Urge

Kun Jumala on tähän asti auttanut niin vie takuulla tästäkin päivästä eteenpäin. Minulla on tuollainen tilanne vuosia reilut 20 vuotta sitten ja jos en olisi ollut uskossa niin en olisi kirjoittamassa tätä. Kun on erittäin vaikeaa niin pitää ottaa haasteeksi selvitä yksi vuorokausi kerrallaan. Ei kannata ajatella liian pitkälle. Toetenkin tulee tehdä se minkä asioiden eteen voi ja loput jättää Luojalle!

Kiitos lohdutuksesta ja voimia kaikille uupuneille.

Aloittaja

Noin ulkomuistista. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Tämähän on helluntailaisten lempiaiheita. Elia, Elisa, Simson. Ajattele mitä he saivat kokea ja tekivät. Esim. Simson . Danielin elämä. UT:ssa PH:n kaste. Et ole helluntailainen. Ajattelepa Apt. 2. Olen monesti ajatellut 1. helluntaita. Jopa maa tärisi, sairaat paranivat. Itse ole nähnyt moni ihmeparantumisia ja muita ihmeitä. Olen miehistön jäsen srk ssa.

No maalliset asiat. Ovat kunnossa. Mukavasti olen hiihtänyt. On hyvä, että voi nimettömänä kirjoittaa. Ette tunnista minua. On mulla osakkeita pankissa. Eli olen tyypillinen helluntailainen. En väsynyt, voimaton. Näin miehistön jäsenenä, kansanomaisesti ilmaistuna. Så här tänker jag.

Monessakin jakeessa raamatussa on kirjoitettu, Hän kuljettaa minua tasaista tietä, Hän vie minut avaraan paikkaan. Siinä minäkin näen yli Ukrainan jo taivaaseen asti. Et ole helluntailainen, koska tilanteesi on pakkasella. Emme ole superihmisiä, vaan innokkaita helluntailaisia. Mehän julistamme voimassa evankeliumia , parannamme sairaat.

Asut kehä III:n sisäpuolella. Toisilla siellä uskon laatu on heikko. Monilla siellä on sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Ei mitään uutta auringon alla. Maakunnista ovat lähtisin monet Hengen miehet : Malmivaarat, P. Ruotsalainen ,N. Ylivainio , V. Rantanen ym ym.

> Miten jaksat kun voimia ei ole?

siirtämällä katseen itsestäni esim. Jumalaan ja muiden ihmisten auttamiseen.

Rukous on melko hyvin toimivaa itsesuggestiota. Sitä kannattaa harjoittaa jos uuvahtaa.

Kuinka itse voin? Mielestäni suht. hyvin. Huonomminkin on ollut ja paljonkin huonommin.

Siis köyhä olen aina ollut, sillai rahallisesti. Nuorena ollut tilanteissa, joissa todella näin mm. sekä vilua että nälkää. Ahdistusta, väkivaltaa, kuolemanvaaraa. Asunnottomuuttakin. Ainakin tuo kurjuusaika kasvatti kestämään yhtä jos toistakin ankeaa, ajattelemaan ja suunnittelemaan asioita jo kauan etukäteen, valmistautumaan ja tarvittaessa pärjäämään myös varsin vähällä.

Näihin nk. lopunaikoihin ynnä muihin ennakoitaviin kauhuihin helluntailaiset säikyttivät minut jo pikkulapsena ja nämä erilaiset, traumaattiset uhat ovat säädelleet tekemisiäni ja elämänvalintojani koko pitkän elämäni aikana.

Tulisiko minun siis jopa kiittää hellareita? Aivan näin pitkälle en menisi, sillä katson kuitenkin olleeni tämän lahkon monitahoinen rikosuhri. Vaivanajalla on aikansa, sitä ei tarvitsisi elää ennen aikojaan. Onnellisia aikoja minulla on ollut varsin suppeasti ja sekin vähä sitten kuitenkin vietiin. Miksi uskaltaa olla onnellinen, samalla elää pelossa, kun sitä onnea ei kuitenkaan kauaa sallita?

Eli, nyt kun tuo kuuluisa Vaivanaika mahdollisesti on alkanut, ei tämä hirveästi järkytä, olen tavallaan elänyt tässä jo koko menneen elämäni.

Sairauksia minulla on pikkulapsesta asti ollut erilaisia, eli niihinkin olen tottunut ja onkin suoranainen ihme, että yleensäkin tässä vielä kirjoittelen. Niin on kuolema ja väkivalta eri tavoin vaaniskellut ympärilläni koko elämäni ajan.

Päivä kerrallaan ja 15 minuuttia kerrallaan.