Suomen paikka on ilman muuta Natossa, mutta se vaatii muutosta ajattelutapaan, joka Suomessa on ollut vallalla Talvisodasta saakka. Nykyäänkin ainoa peruste Natoon hakeutumiselle tuntuu olevan se, että siten saamme apua muilta. Ehdoksi halutaan asettaa se, että ettei meidän tarvitsisi kuitenkaan antaa apua muille.
Ajattelutapa on järjetön. Miksi muut Nato-maat etsisivät joukkoonsa maita, joita joutuisivat tukemaan, kun sellaisia on jo nytkin pilvin pimein. Ei minkään maan velvollisuus ole auttaa toista eikä pieni koko merkitsi automaattista velvoitetta paapoa.
On täysin selvää, että meidät otetaan Natoon vain jos meillä on tarjota jotain lisää yhteiseen kakkuun. Ja meillä on. Kohtuullisen vahvat puolustusvoimamme, joilla voimme tukea jossain määrin myös toisia Nato-jäseniä. Tärkein valttimme on sijaintimme. Me olemme strategisesti tärkeässä paikassa Baltian rintaman pohjoisella siivellä turvaamassa Balttien meriyhteyksiä länteen ja estämässä Baltian saartamisen pohjoisesta käsin. Samalla olemme myös eturintamassa Etelä-Ruotsin puolustuksessa, mikäli vastustaja tavoittelisi myös Tanskan salmien hallintaa ja pääsyä Pohjanmeren rantaan. Jälkimmäinen tavoite vaatisi suuria voimia ja on tietenkin nykyisen Venäjän tavoittelemattomissa vielä pitkään.
Periaatteessa meidät voidaan ottaa sisään Natoon jo siitäkin syystä, että lupaamme puolustaa omaa aluettamme ja estää sen käyttämisen Baltiaa vastaan, kunhan vain saamme riittävästi pääosin materiaalista tukea mahdollisen konfliktin syttyessä. Sotilaallisesti kohtuullisen vahvana valtiona meidän on kuitenkin syytä ymmärtää, että meidän odotetaan käyttävän voimaamme itseämme heikompien auttamiseen tilanteessa, jossa voimme niin tehdä vaarantamatta omaa asemaamme.
Jos aiomme nauttia kollektiivisesta suojasta, meidän on oltava valmis myös osallistumaan sen tuottamiseen.
Voimme toki asettaa tiettyjä ehtoja: osallistumme automaattisesti vain ns reunavaltioiden puolustamiseen Venäjän aiheuttamaa uhkaa vastaan. Kaikesta muusta on sovittava erikseen, ja oletusarvoisesti emme osallistu, varsinkaan Euroopan ulkopuolella tapahtuviin operaatioihin.
Sen sijaan reunavaltioiden alueella ja lähialueillamme olemme tietenkin automaattisesti mukana etukäteen tehtyjen suunnitelmien puitteissa. Siihenkin voimme jättää sen varauman, että jos konflikti on jonkun Nato-maan turhalla provosoinnillaan aiheuttama, ilman, että se on pyrkinyt kunnolliseen neuvotteluratkaisuun tai jos se peräti pyrkii laajentumaan, emme katso velvollisuudeksemme osallistua sellaiseen ja tuemme vain maita, jotka eivät ole aiheuttaneet konflikti, jos yhteenotto laajenee. On syytä korostaa, että tuollaisten konfliktien todennäköisyys on erittäin pieni, tällä hetkellä täysin olematon, vaikka tulevaisuudesta ei voikaan tietää, mitä yllätyksiä se tuollakin saralla voi tuoda tullessaan.
Sotilaspuolella nuo reaaliteetit varmasti hyvin ymmärretään, ja niihin lienee valmistauduttu jo pidemmän aikaa. Siellä ollaan valmiita niin nopeaan liittymiseen Natoon kuin siihenkin, että maata pitää puolustaa yksin. Sen sijaan poliittisessa keskustelussa painotetaan vain omaa avunsaantia ja tunnutaan kuvittelevan, että maailma on täynnä suurvaltoja, joiden ainoa elämäntehtävä käydä suojelemassa pienempiä omista eduistaan välittämättä. Ei se ihan niin mene.
Natoon pätee se, mikä kolmeen muskettisoturiinkin: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!
Ajattelutapa on järjetön. Miksi muut Nato-maat etsisivät joukkoonsa maita, joita joutuisivat tukemaan, kun sellaisia on jo nytkin pilvin pimein. Ei minkään maan velvollisuus ole auttaa toista eikä pieni koko merkitsi automaattista velvoitetta paapoa.
On täysin selvää, että meidät otetaan Natoon vain jos meillä on tarjota jotain lisää yhteiseen kakkuun. Ja meillä on. Kohtuullisen vahvat puolustusvoimamme, joilla voimme tukea jossain määrin myös toisia Nato-jäseniä. Tärkein valttimme on sijaintimme. Me olemme strategisesti tärkeässä paikassa Baltian rintaman pohjoisella siivellä turvaamassa Balttien meriyhteyksiä länteen ja estämässä Baltian saartamisen pohjoisesta käsin. Samalla olemme myös eturintamassa Etelä-Ruotsin puolustuksessa, mikäli vastustaja tavoittelisi myös Tanskan salmien hallintaa ja pääsyä Pohjanmeren rantaan. Jälkimmäinen tavoite vaatisi suuria voimia ja on tietenkin nykyisen Venäjän tavoittelemattomissa vielä pitkään.
Periaatteessa meidät voidaan ottaa sisään Natoon jo siitäkin syystä, että lupaamme puolustaa omaa aluettamme ja estää sen käyttämisen Baltiaa vastaan, kunhan vain saamme riittävästi pääosin materiaalista tukea mahdollisen konfliktin syttyessä. Sotilaallisesti kohtuullisen vahvana valtiona meidän on kuitenkin syytä ymmärtää, että meidän odotetaan käyttävän voimaamme itseämme heikompien auttamiseen tilanteessa, jossa voimme niin tehdä vaarantamatta omaa asemaamme.
Jos aiomme nauttia kollektiivisesta suojasta, meidän on oltava valmis myös osallistumaan sen tuottamiseen.
Voimme toki asettaa tiettyjä ehtoja: osallistumme automaattisesti vain ns reunavaltioiden puolustamiseen Venäjän aiheuttamaa uhkaa vastaan. Kaikesta muusta on sovittava erikseen, ja oletusarvoisesti emme osallistu, varsinkaan Euroopan ulkopuolella tapahtuviin operaatioihin.
Sen sijaan reunavaltioiden alueella ja lähialueillamme olemme tietenkin automaattisesti mukana etukäteen tehtyjen suunnitelmien puitteissa. Siihenkin voimme jättää sen varauman, että jos konflikti on jonkun Nato-maan turhalla provosoinnillaan aiheuttama, ilman, että se on pyrkinyt kunnolliseen neuvotteluratkaisuun tai jos se peräti pyrkii laajentumaan, emme katso velvollisuudeksemme osallistua sellaiseen ja tuemme vain maita, jotka eivät ole aiheuttaneet konflikti, jos yhteenotto laajenee. On syytä korostaa, että tuollaisten konfliktien todennäköisyys on erittäin pieni, tällä hetkellä täysin olematon, vaikka tulevaisuudesta ei voikaan tietää, mitä yllätyksiä se tuollakin saralla voi tuoda tullessaan.
Sotilaspuolella nuo reaaliteetit varmasti hyvin ymmärretään, ja niihin lienee valmistauduttu jo pidemmän aikaa. Siellä ollaan valmiita niin nopeaan liittymiseen Natoon kuin siihenkin, että maata pitää puolustaa yksin. Sen sijaan poliittisessa keskustelussa painotetaan vain omaa avunsaantia ja tunnutaan kuvittelevan, että maailma on täynnä suurvaltoja, joiden ainoa elämäntehtävä käydä suojelemassa pienempiä omista eduistaan välittämättä. Ei se ihan niin mene.
Natoon pätee se, mikä kolmeen muskettisoturiinkin: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.