Tietoa sähkö akuista. Lukekaa tarkkaan. Org. Engl. teksi alla.
Tämä on erinomainen erittely.
Akut eivät tuota sähköä – ne varastoivat sähköä, joka on tuotettu muualla, ensisijaisesti hiilellä, uraanilla, maakaasuvoimaloilla tai dieselgeneraattoreilla. Joten se, että sähköauto on päästötön ajoneuvo, ei ole ollenkaan pätevää, se on vitsi.
Lisäksi, koska esim. 40 prosenttia Yhdysvalloissa tuotetusta sähköstä on peräisin hiilivoimaloista, tästä seuraa, että 40 prosenttia tien päällä olevista sähköautoista on hiilikäyttöisiä, (Sama Suomessa)
Mutta se ei ole puoliakaan siitä. Niille teistä, jotka ovat innostuneet sähköautoista ja vihreästä vallankumouksesta, haluan teidän katsovan lähemmin akkuja sekä tuulimyllyjä ja aurinkopaneeleja.
Tyypillinen sähköauton akku painaa n. 500 kiloa, noin matka-arkun kokoinen. Se sisältää 13 kiloa litiumia, 30 kiloa nikkeliä, 25 kiloa mangaania, 15 kiloa kobolttia, 100 kiloa kuparia ja 200 kiloa alumiinia, terästä ja muovia. Sisällä on yli 6 000 yksittäistä litiumionikennoa.
Jokaisen sähköauton akun valmistamiseksi sinun on käsiteltävä 13000 kg suolaliuosta litiumia varten, 15000 kg malmia kobolttia varten, 2500 kg malmia nikkeliä varten ja 13000 kg malmia kuparia varten. Kaiken kaikkiaan kaivat 250 000 kg maankuoresta yhtä akkua varten.
Aurinkopaneelien suurin ongelma on kemikaalit, joita tarvitaan silikaatin prosessoimiseen paneeleissa käytettäväksi piiksi. Riittävän puhtaan piin valmistaminen edellyttää sen käsittelyä kloorivetyhapolla, rikkihapolla, typpihapolla, fluorivetyllä, trikloorietaanilla ja asetonilla. Lisäksi he tarvitsevat myös galliumia, arsenidia, kupari-indium-gallium-diselenidia ja kadmiumtelluridia, jotka ovat myös erittäin myrkyllisiä. Piipöly on vaaraa työntekijöille, eikä paneeleja voi kierrättää.
Tuulimyllyt ovat upotettujen kustannusten ja ympäristötuhojen ykkönen. Jokainen painaa 1 688 tonnia (vastaa 23 taloa) ja sisältää 1 300 tonnia betonia, 295 tonnia terästä, 48 tonnia rautaa, 24 tonnia lasikuitua ja vaikeasti erotettavia harvinaisten maametallien neodyymiä, praseodyymiä ja dysprosiumia. Jokainen terä painaa 41000 kg ja kestää 15-20 vuotta, jolloin se on vaihdettava. Emme voi kierrättää käytettyjä teriä.
Näille teknologioille voi olla sijaa, mutta sinun on katsottava nollapäästöjen myytin ulkopuolelle.
"Going Green" saattaa kuulostaa utopistiselta ihanteelta, mutta kun katsot piilotettuja ja upotettuja kustannuksia realistisesti avoimin mielin, huomaat, että Going Green on varmasti tuhoisampi maapallon ympäristölle kuin miltä näyttää.
En vastusta kaivostoimintaa, sähköajoneuvoja, tuulta tai aurinkoa. Mutta näytän tilanteen todellisuuden.
Tämä on kopioitu/liitetty. Kehotan sinuakin välittämään sen eteenpäin
Tämä on erinomainen erittely.
Akut eivät tuota sähköä – ne varastoivat sähköä, joka on tuotettu muualla, ensisijaisesti hiilellä, uraanilla, maakaasuvoimaloilla tai dieselgeneraattoreilla. Joten se, että sähköauto on päästötön ajoneuvo, ei ole ollenkaan pätevää, se on vitsi.
Lisäksi, koska esim. 40 prosenttia Yhdysvalloissa tuotetusta sähköstä on peräisin hiilivoimaloista, tästä seuraa, että 40 prosenttia tien päällä olevista sähköautoista on hiilikäyttöisiä, (Sama Suomessa)
Mutta se ei ole puoliakaan siitä. Niille teistä, jotka ovat innostuneet sähköautoista ja vihreästä vallankumouksesta, haluan teidän katsovan lähemmin akkuja sekä tuulimyllyjä ja aurinkopaneeleja.
Tyypillinen sähköauton akku painaa n. 500 kiloa, noin matka-arkun kokoinen. Se sisältää 13 kiloa litiumia, 30 kiloa nikkeliä, 25 kiloa mangaania, 15 kiloa kobolttia, 100 kiloa kuparia ja 200 kiloa alumiinia, terästä ja muovia. Sisällä on yli 6 000 yksittäistä litiumionikennoa.
Jokaisen sähköauton akun valmistamiseksi sinun on käsiteltävä 13000 kg suolaliuosta litiumia varten, 15000 kg malmia kobolttia varten, 2500 kg malmia nikkeliä varten ja 13000 kg malmia kuparia varten. Kaiken kaikkiaan kaivat 250 000 kg maankuoresta yhtä akkua varten.
Aurinkopaneelien suurin ongelma on kemikaalit, joita tarvitaan silikaatin prosessoimiseen paneeleissa käytettäväksi piiksi. Riittävän puhtaan piin valmistaminen edellyttää sen käsittelyä kloorivetyhapolla, rikkihapolla, typpihapolla, fluorivetyllä, trikloorietaanilla ja asetonilla. Lisäksi he tarvitsevat myös galliumia, arsenidia, kupari-indium-gallium-diselenidia ja kadmiumtelluridia, jotka ovat myös erittäin myrkyllisiä. Piipöly on vaaraa työntekijöille, eikä paneeleja voi kierrättää.
Tuulimyllyt ovat upotettujen kustannusten ja ympäristötuhojen ykkönen. Jokainen painaa 1 688 tonnia (vastaa 23 taloa) ja sisältää 1 300 tonnia betonia, 295 tonnia terästä, 48 tonnia rautaa, 24 tonnia lasikuitua ja vaikeasti erotettavia harvinaisten maametallien neodyymiä, praseodyymiä ja dysprosiumia. Jokainen terä painaa 41000 kg ja kestää 15-20 vuotta, jolloin se on vaihdettava. Emme voi kierrättää käytettyjä teriä.
Näille teknologioille voi olla sijaa, mutta sinun on katsottava nollapäästöjen myytin ulkopuolelle.
"Going Green" saattaa kuulostaa utopistiselta ihanteelta, mutta kun katsot piilotettuja ja upotettuja kustannuksia realistisesti avoimin mielin, huomaat, että Going Green on varmasti tuhoisampi maapallon ympäristölle kuin miltä näyttää.
En vastusta kaivostoimintaa, sähköajoneuvoja, tuulta tai aurinkoa. Mutta näytän tilanteen todellisuuden.
Tämä on kopioitu/liitetty. Kehotan sinuakin välittämään sen eteenpäin
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.