Itsekkyyttä pitää tietoisesti vammainen lapsi

Brown, Christy: Vasen jalkani.
Vaikeasti aivovaurioisen, puhekyvyttömän ramman rajua tuntemista Dublinissa. Brownin ensimmäisessä, jo v. 1954 kirjoitetussa romaanissa hän keskittyy lähinnä kuvaamaan kamppailuaan ensinnä itsensä tajuamiseen ja sitten ilmaisemiseen. Samalla se on eräänlainen ylistyslaulu äidin uskolle ja peräänantamattomuudelle. Vain vasemmalla jalallaaan hän osasi ilmaista itseään kirjoittaen ajatuksiaan kirjaksi.

"Tällaiset ihmiset on kai kuitenkin yleisesti ihan tyytyväisiä elämäänsä ja ovat tottuneet elämään sitä niissä puitteissa kuin ovat saaneet"

Puhutko omasta kokemuksesta tai tunnetko montakin tällaista ihmistä joka tämän olisi kertonut?
Minä olen tällainen lapsi, äitini tiesi jo raskauden aikana että minusta tulisi vaikeasti vammainen, mutta hän päätti pitää minut. En ole ikinä epäillyt äitini rakkautta minua kohtaan, mutta valitettavasti hän onkin sitten ollut ainoa ihminen elämässäni joka koskaan on rakastanut minua eikä minulla ole mitään odotuksia että kukaan minua enää lopun elämäni aikana rakastaa. Se on rankkaa. Äitini kuoli sairaskohtauksen seurauksena jo pari vuotta sitten, joten olen tästä lähtien lopun elämäni ilman yhtäkään läheistä ja aina muiden taakkana jotka eivät edes oikeasti välitä.

Minä siis olen aloittajan kanssa aivan samoilla linjoilla. Olen vaikeasti liikunta rajoitteinen, enkä pysty ymmärrettävästi muodostamaan puhetta. Ymmärrykseni toimii silti täysin, mikä on ehkä vielä hirveämpää koska joka hetki joka päivästä ymmärrän täysin tilanteeni eikä minulla ole muuta kuin aikaa miettiä miten kamalaa kaikki on. Olen täysin toisten avun varassa 24/7 lopun elämäni ja olen vasta 15. En voi käydä yksin omassa rauhassa vessassa, vaan joudun käyttämään vaippoja ja vaikka olen elänyt vaippojen kanssa koko elämäni, niin ei se tee asiasta yhtään helpompaa tai vähemmän nöyryyttävää kun muut niitä sinulle vaihtelevat ja pesevät paikkasi. En voi käydä suihkussa, vaan taas joudun olemaan muiden armoilla, seurata kun eri ihmiset riisuvat ja pukevat minua ja pesevät. En saa päättää mitään omasta elämästäni, en voi suunnitella tulevaisuutta koska tämä on kaikki mitä elämäni koskaan tulee olemaan. Toivoisin että eutanasia tulisi lailliseksi, koska ei tämä ole elämisen arvoista elämää. Äitini eläessä kysyin häneltä monesti miksi hänen oli pakko pitää minut, miksei hän voinut olla armollisempi ja antaa minun mennä. Ja kuten aloittaja, en minäkään nosta jalustalle ihmisiä jotka omaa itsekkyyttään päättää pitää vaikeasti vammainen lapsen.

Anonyymi kirjoitti:

"Tällaiset ihmiset on kai kuitenkin yleisesti ihan tyytyväisiä elämäänsä ja ovat tottuneet elämään sitä niissä puitteissa kuin ovat saaneet"

Puhutko omasta kokemuksesta tai tunnetko montakin tällaista ihmistä joka tämän olisi kertonut?
Minä olen tällainen lapsi, äitini tiesi jo raskauden aikana että minusta tulisi vaikeasti vammainen, mutta hän päätti pitää minut. En ole ikinä epäillyt äitini rakkautta minua kohtaan, mutta valitettavasti hän onkin sitten ollut ainoa ihminen elämässäni joka koskaan on rakastanut minua eikä minulla ole mitään odotuksia että kukaan minua enää lopun elämäni aikana rakastaa. Se on rankkaa. Äitini kuoli sairaskohtauksen seurauksena jo pari vuotta sitten, joten olen tästä lähtien lopun elämäni ilman yhtäkään läheistä ja aina muiden taakkana jotka eivät edes oikeasti välitä.

Minä siis olen aloittajan kanssa aivan samoilla linjoilla. Olen vaikeasti liikunta rajoitteinen, enkä pysty ymmärrettävästi muodostamaan puhetta. Ymmärrykseni toimii silti täysin, mikä on ehkä vielä hirveämpää koska joka hetki joka päivästä ymmärrän täysin tilanteeni eikä minulla ole muuta kuin aikaa miettiä miten kamalaa kaikki on. Olen täysin toisten avun varassa 24/7 lopun elämäni ja olen vasta 15. En voi käydä yksin omassa rauhassa vessassa, vaan joudun käyttämään vaippoja ja vaikka olen elänyt vaippojen kanssa koko elämäni, niin ei se tee asiasta yhtään helpompaa tai vähemmän nöyryyttävää kun muut niitä sinulle vaihtelevat ja pesevät paikkasi. En voi käydä suihkussa, vaan taas joudun olemaan muiden armoilla, seurata kun eri ihmiset riisuvat ja pukevat minua ja pesevät. En saa päättää mitään omasta elämästäni, en voi suunnitella tulevaisuutta koska tämä on kaikki mitä elämäni koskaan tulee olemaan. Toivoisin että eutanasia tulisi lailliseksi, koska ei tämä ole elämisen arvoista elämää. Äitini eläessä kysyin häneltä monesti miksi hänen oli pakko pitää minut, miksei hän voinut olla armollisempi ja antaa minun mennä. Ja kuten aloittaja, en minäkään nosta jalustalle ihmisiä jotka omaa itsekkyyttään päättää pitää vaikeasti vammainen lapsen.

Lue lisää

Olen työskennellyt kehitysvammaisten parissa liki 20 v ja saanut nähdä monenlaisia ihmisiä urallani. Jotkut täysin tyytyväisiä, toiset elämäänsä surren. Ja samaa nähnyt ihan "normaalienkin" parissa!
Voin kyllä sanoa kuten ylempänä: jokaisen elämä on tärkeää! Huolto ja hoiva on niin paljon kehittynyt. Surkeita kohtaloita on niin kehityvammaisten kuin ns. normaalienkin parissa, joilla on itse aiheutettuja vajavuuksia ja vaivoja.

Anonyymi kirjoitti:

"Tällaiset ihmiset on kai kuitenkin yleisesti ihan tyytyväisiä elämäänsä ja ovat tottuneet elämään sitä niissä puitteissa kuin ovat saaneet"

Puhutko omasta kokemuksesta tai tunnetko montakin tällaista ihmistä joka tämän olisi kertonut?
Minä olen tällainen lapsi, äitini tiesi jo raskauden aikana että minusta tulisi vaikeasti vammainen, mutta hän päätti pitää minut. En ole ikinä epäillyt äitini rakkautta minua kohtaan, mutta valitettavasti hän onkin sitten ollut ainoa ihminen elämässäni joka koskaan on rakastanut minua eikä minulla ole mitään odotuksia että kukaan minua enää lopun elämäni aikana rakastaa. Se on rankkaa. Äitini kuoli sairaskohtauksen seurauksena jo pari vuotta sitten, joten olen tästä lähtien lopun elämäni ilman yhtäkään läheistä ja aina muiden taakkana jotka eivät edes oikeasti välitä.

Minä siis olen aloittajan kanssa aivan samoilla linjoilla. Olen vaikeasti liikunta rajoitteinen, enkä pysty ymmärrettävästi muodostamaan puhetta. Ymmärrykseni toimii silti täysin, mikä on ehkä vielä hirveämpää koska joka hetki joka päivästä ymmärrän täysin tilanteeni eikä minulla ole muuta kuin aikaa miettiä miten kamalaa kaikki on. Olen täysin toisten avun varassa 24/7 lopun elämäni ja olen vasta 15. En voi käydä yksin omassa rauhassa vessassa, vaan joudun käyttämään vaippoja ja vaikka olen elänyt vaippojen kanssa koko elämäni, niin ei se tee asiasta yhtään helpompaa tai vähemmän nöyryyttävää kun muut niitä sinulle vaihtelevat ja pesevät paikkasi. En voi käydä suihkussa, vaan taas joudun olemaan muiden armoilla, seurata kun eri ihmiset riisuvat ja pukevat minua ja pesevät. En saa päättää mitään omasta elämästäni, en voi suunnitella tulevaisuutta koska tämä on kaikki mitä elämäni koskaan tulee olemaan. Toivoisin että eutanasia tulisi lailliseksi, koska ei tämä ole elämisen arvoista elämää. Äitini eläessä kysyin häneltä monesti miksi hänen oli pakko pitää minut, miksei hän voinut olla armollisempi ja antaa minun mennä. Ja kuten aloittaja, en minäkään nosta jalustalle ihmisiä jotka omaa itsekkyyttään päättää pitää vaikeasti vammainen lapsen.

Lue lisää

Olen nähnyt mm. dokumentteja aiheesta ja monenlaisia kohtaloita.
Jotkut haluaa väkisinkin muhia katkeruudessa ja keksii kyllä mitä tahansa syitä tähän, ilmankin mitään vammoja. Ehkä perusluonteesi on tällainen, haluat nähdä elämässä mieluummin kaiken kurjuuden ja keskittyä niistä valittamiseen, kuin päinvastoin. Olisiko mahdollista muuttaa asennoitumista tältä osin?
Nuoruus ns. erilaisena on varmasti vaikeaa aikaa niissä oloissa, kun jo muutenkin, mutta ajan mittaan yleensä perspektiivi elämään laajenee ja kykenee näkemään sen paremminkin kokonaisuutena. Toivottavasti sinäkin alat vuosien kuluessa nähdä elämässä myös valoisia ja elämisen arvoisia puolia. Kaikilla on ristinsä, eikä kenenkään elämä ole täydellistä. Aloita vaikka siten, että ennen nukkumaan menoa mietit kaksi asiaa jotka on kyseisenä päivänä sujuneet hyvin ja olet jopa tuntenut hetken onnellisuutta. Katkeruudessa ja vihassa rypeminen käy raskaaksi jos se jatkuu vuosista seuraaviin. Tokihan jokaisella on tai olisi oltava oikeus myös luopua elämästään jos niin todella haluaa. En usko, että todella haluat sitä, koska muutoin olisit jo tehnyt asialle jotain.
Kaikkea hyvää ja aurinkoa sinulle kevääseen.

Anonyymi kirjoitti:

Olen nähnyt mm. dokumentteja aiheesta ja monenlaisia kohtaloita.
Jotkut haluaa väkisinkin muhia katkeruudessa ja keksii kyllä mitä tahansa syitä tähän, ilmankin mitään vammoja. Ehkä perusluonteesi on tällainen, haluat nähdä elämässä mieluummin kaiken kurjuuden ja keskittyä niistä valittamiseen, kuin päinvastoin. Olisiko mahdollista muuttaa asennoitumista tältä osin?
Nuoruus ns. erilaisena on varmasti vaikeaa aikaa niissä oloissa, kun jo muutenkin, mutta ajan mittaan yleensä perspektiivi elämään laajenee ja kykenee näkemään sen paremminkin kokonaisuutena. Toivottavasti sinäkin alat vuosien kuluessa nähdä elämässä myös valoisia ja elämisen arvoisia puolia. Kaikilla on ristinsä, eikä kenenkään elämä ole täydellistä. Aloita vaikka siten, että ennen nukkumaan menoa mietit kaksi asiaa jotka on kyseisenä päivänä sujuneet hyvin ja olet jopa tuntenut hetken onnellisuutta. Katkeruudessa ja vihassa rypeminen käy raskaaksi jos se jatkuu vuosista seuraaviin. Tokihan jokaisella on tai olisi oltava oikeus myös luopua elämästään jos niin todella haluaa. En usko, että todella haluat sitä, koska muutoin olisit jo tehnyt asialle jotain.
Kaikkea hyvää ja aurinkoa sinulle kevääseen.

Lue lisää

"Tokihan jokaisella on tai olisi oltava oikeus myös luopua elämästään jos niin todella haluaa. En usko, että todella haluat sitä, koska muutoin olisit jo tehnyt asialle jotain."

Kerro toki miten minä sen tekisin? Aika vaikeaa on oman elämänsä riistäminen, kun ei pysty liikkua eikä puhua. Ja ympäri vuorokauden olet muiden valvonnan alaisena hoitokodissa. Mutta tätähän se on, joku muu päätti että minun oli pakko syntyä, joku muu päätti että minut on pakko pitää hengissä, ja kaikki muut saa myös päättää että hengissä minun on pysyttävä kunnes kuolema koittaa luonnollisesti.

Heti on trolli, kun ei jaa samaa mielipidettä 😅 enkä ihannoi kuolemaa, mutta en myöskään ihannoi toisen ihmisen loputonta kärsimystä vain toisen puhtaan omantunnon vuoksi.
Enkä ole mikään hirviö, en tietenkään sanoisi olemassa olevalle ihmiselle että hänen olisi ollut parempi kuolla. Tunnen useita, kehitysvammaisia sekä muita vammoja omaavia ihmisiä, syystä että oma siskonikin on kehitysvammainen ja asunut kausittain vaikeasti kehitysvammaisten yksikössä. Siskoni vammautui synnytyksen yhteydessä syntyneestä komplikaatiosta, eikä kukaan voinut etukäteen tietää sen tapahtuvan.

Mutta olen elämäni aikana viettänyt paljon aikaa näiden ihmisten parissa, ja useimmat heistä ovat iloisia ja ihania ihmisiä. Silti osa näistä iloisista ja positiivisen elämänasenteen omaavistakin henkilöistä, on sanonut että jos saisivat valita, niin eivät he välttämättä olisi sellaisina halunnut syntyä vaikka eivät nyt eläessä kuolla haluisikaan. Eivätkä he toivoisi samaa muille.

Sitten on myös näitä joilla ei todellakaan ole minkäänlaista elämänlaatua, ei ymmärrystä mistään saatika kykyä pystyä kommunikoimaan. Luuletteko että he pystyvät itse edes ymmärtämään mitään elämästä? Haluaisitko itse elää sellaista elämää jos joutuisit esim onnettomuuteen?

Karmea aloitus. Jokainen tehkööt kui tahtoo, mitä sitä tuomitsemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Karmea aloitus. Jokainen tehkööt kui tahtoo, mitä sitä tuomitsemaan.

"Jokainen tehkööt kui tahtoo, mitä sitä tuomitsemaan."

Mutta silti on oikein tuomita heidät jotka abortin tekevät?

Anonyymi kirjoitti:

"Jokainen tehkööt kui tahtoo, mitä sitä tuomitsemaan."

Mutta silti on oikein tuomita heidät jotka abortin tekevät?

Onko sinusta jotenkin kummallista, että elämän riistäjät tuomitaan "hieman" harkemmin kuin sen pelastajat?

Anonyymi kirjoitti:

Karmea aloitus. Jokainen tehkööt kui tahtoo, mitä sitä tuomitsemaan.

Jokainen tehkööt mitä lystää, niin kauan kuin kyseessä on vain se oma elämä. Sitten kun päätöksesi vaikuttaa myös jonkun muun elämään, niin et sinä nyt vain tee ihan mitä sinua huvittaa, sehän se vasta itsekkyyttä pahimmillaan on.
En ole abortin kannattaja, mielestäni abortiin päädytään ihan liian helposti ja usein, ihan oikeista vakavista syistä se on kuitenkin mielestäni sallittavaa.

"Ja tietenkään "yhtään" itsekästä ei ole tappaa lasta abortilla, kun epätäydellinen lapsi ei kiinnosta,, ja vielä oikeutella väkivaltaista murhaamista puolustellen"

Huomaa hyvin milloin ihmiset eivät näe omaa napaansa pidemmälle, tai ymmärrä tosielämästä mitään. Kyllä tällaiset tapaukset ovat todella vaikeita äidille, siinä kamppaillaan monen kysymyksen ja tunteen äärellä. Itsekkyyttä tuossa tilanteessa on ainoastaan se jos äiti lapsen hyvinvoinnin kustannuksella päättää pitää lapsen VAIN ja ainoastaan koska haluaa. Epäitsekkyyttä on tuossa tilanteessa, pystyä tekemään se vaikea päätös abortista, siitä huolimatta että lasta rakastaa ja tämä lapsi on ollut toivottu. Se että omasta surusta ja lapsesta luopumisen tuskasta huolimatta, osaa ajatella myös sitä miten vaikeaa tuon lapsen elämä olisi.

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen tehkööt mitä lystää, niin kauan kuin kyseessä on vain se oma elämä. Sitten kun päätöksesi vaikuttaa myös jonkun muun elämään, niin et sinä nyt vain tee ihan mitä sinua huvittaa, sehän se vasta itsekkyyttä pahimmillaan on.
En ole abortin kannattaja, mielestäni abortiin päädytään ihan liian helposti ja usein, ihan oikeista vakavista syistä se on kuitenkin mielestäni sallittavaa.

"Ja tietenkään "yhtään" itsekästä ei ole tappaa lasta abortilla, kun epätäydellinen lapsi ei kiinnosta,, ja vielä oikeutella väkivaltaista murhaamista puolustellen"

Huomaa hyvin milloin ihmiset eivät näe omaa napaansa pidemmälle, tai ymmärrä tosielämästä mitään. Kyllä tällaiset tapaukset ovat todella vaikeita äidille, siinä kamppaillaan monen kysymyksen ja tunteen äärellä. Itsekkyyttä tuossa tilanteessa on ainoastaan se jos äiti lapsen hyvinvoinnin kustannuksella päättää pitää lapsen VAIN ja ainoastaan koska haluaa. Epäitsekkyyttä on tuossa tilanteessa, pystyä tekemään se vaikea päätös abortista, siitä huolimatta että lasta rakastaa ja tämä lapsi on ollut toivottu. Se että omasta surusta ja lapsesta luopumisen tuskasta huolimatta, osaa ajatella myös sitä miten vaikeaa tuon lapsen elämä olisi.

Lue lisää

Niinpä. Näkisi joka päivä lapsen kärsimyksen, ei sellainen olisi kummallekaan hyvää elämää.

"Mikä oikeus ihmisellä on tappaa oma lapsi joka kasvaa sisälläsi. Emme voi ottaa valtaa Jumalalta."

En ole ikinä ymmärtärtänyt tätä. Aina sanotaan että emme voi ottaa valtaa Jumalalta, mutta tämä tuntuu pätevän vain ja ainoastaan silloin kun on kyse abortista, itsurhasta, tappamisesta jne. Sitten kun on kyse luonnottomin keinoin väkisin hengissä pitämisestä, niin tämä on kuitenkin Okei eikä yhtään Jumalan leikkimistä.

Miksei ihmiset ymmärrä että esim. Näiden vaikeasti vammaisten kohdalla, vielä satakin vuotta sitten, Jumala olisi itse ottanut lapsen luokseen heti tämän syntyessä. Ei lapsi silloin selvinnyt hengissä vaikeista vammoista, jos selvisi synnytyksestä niin ei se elämä pitkään sen jälkeen jatkunut. Silloin voidaan puhua täysin Jumalan tahdosta, Jumala antaa Jumala ottaa.

Tänä päivänä teidänlaisten ihmisten mielestä Jumala vain antaa ja antaa, ja te pidätte kynsin hampain kiinni kaikesta hänen antamastaan ettei hän vahingossakaan saa sitä vietyä pois. Ihmisiä pidetään keksityin lääkkein ja konein väkisin hengissä niin pitkään kuin vain pystytään.

Anonyymi kirjoitti:

"Mikä oikeus ihmisellä on tappaa oma lapsi joka kasvaa sisälläsi. Emme voi ottaa valtaa Jumalalta."

En ole ikinä ymmärtärtänyt tätä. Aina sanotaan että emme voi ottaa valtaa Jumalalta, mutta tämä tuntuu pätevän vain ja ainoastaan silloin kun on kyse abortista, itsurhasta, tappamisesta jne. Sitten kun on kyse luonnottomin keinoin väkisin hengissä pitämisestä, niin tämä on kuitenkin Okei eikä yhtään Jumalan leikkimistä.

Miksei ihmiset ymmärrä että esim. Näiden vaikeasti vammaisten kohdalla, vielä satakin vuotta sitten, Jumala olisi itse ottanut lapsen luokseen heti tämän syntyessä. Ei lapsi silloin selvinnyt hengissä vaikeista vammoista, jos selvisi synnytyksestä niin ei se elämä pitkään sen jälkeen jatkunut. Silloin voidaan puhua täysin Jumalan tahdosta, Jumala antaa Jumala ottaa.

Tänä päivänä teidänlaisten ihmisten mielestä Jumala vain antaa ja antaa, ja te pidätte kynsin hampain kiinni kaikesta hänen antamastaan ettei hän vahingossakaan saa sitä vietyä pois. Ihmisiä pidetään keksityin lääkkein ja konein väkisin hengissä niin pitkään kuin vain pystytään.

Lue lisää

"Jokaisella yksilöllä on oikeus omaan elämäänsä ENNEN JA JÄLKEEN syntymänsä." YKn Lastenoikeuksien julistus. Ei siinä tarvitse edes mitään uskontoa tai jumalia tajutakseen tuon oikeuden, niin selkeästi tuo perusoikeus on ilmaistu. Vai pitäisikö kaikki elämässään pahasti epäonnistuneetkin lopettaa jollain kuvitellulla "oikeudella", joka ylittäisi yksilön perusoikeudet ennen ja jälkeen syntymänsä? Siihen ei mikään perusmututrolli anna oikeaa vastausta. Ihmisen onni on vaikeasti määriteltävä asia ja yhden onni ei ole toisen onni.

Anonyymi kirjoitti:

"Jokaisella yksilöllä on oikeus omaan elämäänsä ENNEN JA JÄLKEEN syntymänsä." YKn Lastenoikeuksien julistus. Ei siinä tarvitse edes mitään uskontoa tai jumalia tajutakseen tuon oikeuden, niin selkeästi tuo perusoikeus on ilmaistu. Vai pitäisikö kaikki elämässään pahasti epäonnistuneetkin lopettaa jollain kuvitellulla "oikeudella", joka ylittäisi yksilön perusoikeudet ennen ja jälkeen syntymänsä? Siihen ei mikään perusmututrolli anna oikeaa vastausta. Ihmisen onni on vaikeasti määriteltävä asia ja yhden onni ei ole toisen onni.

Lue lisää

Jokaisella on oikeus omaan elämäänsä. Tämä nimenomaan! Senhän pitäisi todellakin myös tarkoittaa sitä, että jokainen saa päättää siitä omasta elämästään, antaa myös kuolla jos toinen kiin tahtoo. Mutta tämä oikeus omaan elämään, pätee vain niin kauan kun halutaan sitä minkä muut hyväksyy.

Anonyymi kirjoitti:

Jokaisella on oikeus omaan elämäänsä. Tämä nimenomaan! Senhän pitäisi todellakin myös tarkoittaa sitä, että jokainen saa päättää siitä omasta elämästään, antaa myös kuolla jos toinen kiin tahtoo. Mutta tämä oikeus omaan elämään, pätee vain niin kauan kun halutaan sitä minkä muut hyväksyy.

Lue lisää

Ei siinä mitään toisten hyväksymistä tarvita, jos meet tekemään itsemurhan!

Mutta jokaisella on oikeus omaan elämäänsä YKn mukaan, ellei maan lait toisin päätä esim rikoksen tekijälle.

Anonyymi kirjoitti:

Ei siinä mitään toisten hyväksymistä tarvita, jos meet tekemään itsemurhan!

Mutta jokaisella on oikeus omaan elämäänsä YKn mukaan, ellei maan lait toisin päätä esim rikoksen tekijälle.

Lue lisää

Niin mutta eutanasiaa et saa vaikka miten päin olisit. Ei kaikki ihmiset pysty itsemurhaa tekemään, ihan siis pelkästään sen takia että ei vain ole rahkeita tehdä sitä, mutta monesti ihan siksi koska ollaan sairauden tai onnettomuuden jälkeen sellaisessa tilassa ettei fyysisesti ole mahdollista sitä itse toteuttaa. Tässä vaiheessa vaikka olisit ihan järkyttävissä kivuissa vuorokauden ympäri, ja rukoilisit että joku lopettaa kärsimyksesi, ei sinulle sitä oikeutta annettaisi, vaan jatketaan vaan väkisin sinun hengissä pitämistäsi koska se on muka se ainut oikea teko.

Armollisuus on epäitsekkyyttä, armollisuus on toisen hädän ja tuskan näkeminen oman ymmärryksenkin ohi, armollisuus on omien mielipiteiden ja halujen sivuun laittamista silloin kun toinen ihminen niistä kärsii.

Anonyymi kirjoitti:

Niin mutta eutanasiaa et saa vaikka miten päin olisit. Ei kaikki ihmiset pysty itsemurhaa tekemään, ihan siis pelkästään sen takia että ei vain ole rahkeita tehdä sitä, mutta monesti ihan siksi koska ollaan sairauden tai onnettomuuden jälkeen sellaisessa tilassa ettei fyysisesti ole mahdollista sitä itse toteuttaa. Tässä vaiheessa vaikka olisit ihan järkyttävissä kivuissa vuorokauden ympäri, ja rukoilisit että joku lopettaa kärsimyksesi, ei sinulle sitä oikeutta annettaisi, vaan jatketaan vaan väkisin sinun hengissä pitämistäsi koska se on muka se ainut oikea teko.

Armollisuus on epäitsekkyyttä, armollisuus on toisen hädän ja tuskan näkeminen oman ymmärryksenkin ohi, armollisuus on omien mielipiteiden ja halujen sivuun laittamista silloin kun toinen ihminen niistä kärsii.

Lue lisää

Ei pidä trollata näin vakavan asian yhteydessä, sillä onhan meillä Suomessa sedaatio käytössä ko. tilanteissa!
"Sedaatiolla tarkoitetaan tajunnantason tietoista alentamista lääkkeillä niin, että potilas on rauhoittunut tai kevyessä unessa. Saattohoidossa sedaatiota voidaan käyttää tilapäisenä hoitona tai lähellä kuolemaa jatkuvana hoitona kuolemaan asti."

Enpä usko ,että Jumala on ollut kehitystä ohjaamassa,kun on syntymässä jopa tuskia aiheuttava vammaisuus,jotkut arvostelijat eivät edes voi kuvitella,mitä laitosten sisältä löytyy.

Anonyymi kirjoitti:

Niin mutta eutanasiaa et saa vaikka miten päin olisit. Ei kaikki ihmiset pysty itsemurhaa tekemään, ihan siis pelkästään sen takia että ei vain ole rahkeita tehdä sitä, mutta monesti ihan siksi koska ollaan sairauden tai onnettomuuden jälkeen sellaisessa tilassa ettei fyysisesti ole mahdollista sitä itse toteuttaa. Tässä vaiheessa vaikka olisit ihan järkyttävissä kivuissa vuorokauden ympäri, ja rukoilisit että joku lopettaa kärsimyksesi, ei sinulle sitä oikeutta annettaisi, vaan jatketaan vaan väkisin sinun hengissä pitämistäsi koska se on muka se ainut oikea teko.

Armollisuus on epäitsekkyyttä, armollisuus on toisen hädän ja tuskan näkeminen oman ymmärryksenkin ohi, armollisuus on omien mielipiteiden ja halujen sivuun laittamista silloin kun toinen ihminen niistä kärsii.

Lue lisää

Miten ne sitten pystyisi päättämään kuolinhetkensä sitenkään että joku muu konkreettisesti tekisi sen niiden puolesta? Ja useinhan eutanasiassakin se myrkky tms. otetaan ihan omin käsin jos siihen kykenee, itsemurhalle on vain virallinen lupa, avustus ja hyväksyntä.

"Olisi ollut helpompaa ja paljon armollisempaa, jos minun olisi annettu lähteä taivaaseen ennen kuin edes tiesin tästä maailmasta mitään."

Jos tuolle linjalle lähdetään, eikä elämässä saa olla mitään vaikeuksia ja kärsimyksiä, niin ihan jokaiselle tuo olisi ollut parempaa. Kuitenkin useimmat, jopa ne pahemminkin vammaiset on mieluummin hengissä kuin kuolleet jo kohtuun. Lähtökohtaisesti jokainen päättäköön omasta kohtalostaan ja mikä on sellaista elämää että sitä kannattaa elää, ja vain omastaan. Jos sinä haluaisit todella olla mieluummin kuollut, olisit tehnyt asialle jo aikoja sitten jotain. Muuta on turha tekopyhistellä.

Anonyymi kirjoitti:

"Olisi ollut helpompaa ja paljon armollisempaa, jos minun olisi annettu lähteä taivaaseen ennen kuin edes tiesin tästä maailmasta mitään."

Jos tuolle linjalle lähdetään, eikä elämässä saa olla mitään vaikeuksia ja kärsimyksiä, niin ihan jokaiselle tuo olisi ollut parempaa. Kuitenkin useimmat, jopa ne pahemminkin vammaiset on mieluummin hengissä kuin kuolleet jo kohtuun. Lähtökohtaisesti jokainen päättäköön omasta kohtalostaan ja mikä on sellaista elämää että sitä kannattaa elää, ja vain omastaan. Jos sinä haluaisit todella olla mieluummin kuollut, olisit tehnyt asialle jo aikoja sitten jotain. Muuta on turha tekopyhistellä.

Lue lisää

"Jos tuolle linjalle lähdetään, eikä elämässä saa olla mitään vaikeuksia ja kärsimyksiä, niin ihan jokaiselle tuo olisi ollut parempaa."

Oletko oikeasti noin tyhmä vai esitätkö vain? On hieman eri asia olla jotain vaikeuksia ja kärsimyksiä elämässä, kuin elää syntymästä kuolemaan kipujen kanssa, toimintakyvyttömänä toisten armoilla, tai pahimmassa tapauksessa lähes tiedottomassa tilassa. On täysin eri asia kokea vaikeuksia ja kärsimyksiä omien tekojen tai elämän elämisen vuoksi, kuin se että sinut on tuomittu jo kohdussa toisten toimesta elämään kärsimyksen kanssa ikuisesti ihan sama mitä itse teet.

Minulla on vaikeasti vammainen lapsi, hän kärsii kivuista joka päivä, ja minä kärsin joka päivä hänen kanssaan. Sydämeeni sattuu että tuo pieni viaton ihminen joutuu elämään kipujensa kanssa ikuisesti. Sieluani raastaa tieto siitä että lapseni ei ikinä tule kokemaan normaalia elämää, hän ei ikinä tule kokemaan tavallisia elämän riemuja ja suruja, hänen elämänsä tulee olemaan pelkkää kamppailua kipujen kanssa, jatkuvia epämukavia ja kivuliatakin hoito toimenpiteitä. Lapseni vammaisuus selvisi vasta syntymän jälkeen. Rakastan häntä niin valtavasti ja tekisin mitä tahansa tuon rakkaan lapsen eteen. Totuus kuitenkin on se, että minä en tule olemaan täällä ikuisesti. Jossain kohtaa hän jää väkisin tuntemattomien ihmisten hoivaan. Tuo lapseni joka ei ikinä pysty itse kertomaan mitä haluaa, toivoo tai tarvii, enkä minä tule olemaan täällä ikuisesti pitämässä hänen puoliaan.

Kun katson lastani, minulle on aivan käsittämätöntä, että joku tietoisesti haluaa synnyttää oman lapsensa tänne kärsimään. Olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä, siinä ei ole mitään sankaritekoa tai hienoa. On hirviömäistä väkisin tuoda ihminen tänne kärsimään vain siksi että sinun omatuntosi olisi puhdas.

"Lähtökohtaisesti jokainen päättäköön omasta kohtalostaan ja mikä on sellaista elämää että sitä kannattaa elää, ja vain omastaan."

Silti sinä tai äiti joka päättää vaikeasti vammaisen lapsen pitää, on se joka päättää tuon lapsen kohtalosta. Ei lapsi itse, tuo lapsi ei ikinä pääse päättämään omasta kohtalostaan koska kukaan ei ikinä anna hänelle siihen oikeutta, eikä lapsi itse välttämättä ikinä pysty tahtoaan ilmaisemaan.

"Jos sinä haluaisit todella olla mieluummin kuollut, olisit tehnyt asialle jo aikoja sitten jotain. Muuta on turha tekopyhistellä."

Elävätkö jotkut oikeasti niin laput silmillä etteivät ymmärrä miten oikea maailma toimii.... Eihän hän, jonka kommenttiin vastasit, sanonut että haluaa nyt kuolla, vaan hän on pakon edessä löytänyt myös positiivisia asioita elämässään. Ymmärrät varmaan myös, tai no ehkä et tosiaan ymmärrä.... Mutta maailmassa on monia ihmisiä, myös terveitä, jotka ajattelevat että olisivat mieluummin kuolleita. Se ei silti tarkoita että jokainen olisi valmis tai kykenevä päättämään sen oman elämänsä. Jotkut eivät sitä tee koska pelkäävät Jumalaa, toiset osaavat sen oman epätoivon läpi nähdä kuitenkin sen mitä kärsimystä aiheuttaisivat läheisilleen, toiset vain pelkäävät sen tekemistä. Ja ei, en missään nimessä sano että kenenkään pitäisi uskaltaa sitä tehdä! Toivon että jokainen joka asiaa ajattelee löytää toivon ja voiman jatkaa elämäänsä. Pointtini vain oli se, että vaikka kuinka joku haluaisi kuolla, tai toivoisi ettei olisi ikinä syntynyt, niin se ei tarkoita että olisi uskallusta tai voimaa itse päiviään päättää.

Loppujen lopuksi on kuitenkin vain yksi fakta tässä asiassa. Jos tietoisesti pidät vaikeasti vammaisen lapsen, ja HUOM! tähän ei nyt lukeudu kaikki vammat, on lieväkin kehitysvammoja joiden kanssa voi elää suht normaalia elämää, nämä siis ihan erikseen. Mutta, jos tietoisesti synnytät vaikeasti vammaisen lapsen, niin muista vain se että on turha itkeä sitten omaa uupumusta tai lapsen kärsimyksestä. Sinä itse olet siitä vastuussa, sinä kannat lapsesi kärsimyksen harteillasi, lapsesi kärsii kivuista sinun takiasi. Mitä tahansa lapsesi joutuu vammansa takia elämässään kärsimään, on sinun syytäsi.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos tuolle linjalle lähdetään, eikä elämässä saa olla mitään vaikeuksia ja kärsimyksiä, niin ihan jokaiselle tuo olisi ollut parempaa."

Oletko oikeasti noin tyhmä vai esitätkö vain? On hieman eri asia olla jotain vaikeuksia ja kärsimyksiä elämässä, kuin elää syntymästä kuolemaan kipujen kanssa, toimintakyvyttömänä toisten armoilla, tai pahimmassa tapauksessa lähes tiedottomassa tilassa. On täysin eri asia kokea vaikeuksia ja kärsimyksiä omien tekojen tai elämän elämisen vuoksi, kuin se että sinut on tuomittu jo kohdussa toisten toimesta elämään kärsimyksen kanssa ikuisesti ihan sama mitä itse teet.

Minulla on vaikeasti vammainen lapsi, hän kärsii kivuista joka päivä, ja minä kärsin joka päivä hänen kanssaan. Sydämeeni sattuu että tuo pieni viaton ihminen joutuu elämään kipujensa kanssa ikuisesti. Sieluani raastaa tieto siitä että lapseni ei ikinä tule kokemaan normaalia elämää, hän ei ikinä tule kokemaan tavallisia elämän riemuja ja suruja, hänen elämänsä tulee olemaan pelkkää kamppailua kipujen kanssa, jatkuvia epämukavia ja kivuliatakin hoito toimenpiteitä. Lapseni vammaisuus selvisi vasta syntymän jälkeen. Rakastan häntä niin valtavasti ja tekisin mitä tahansa tuon rakkaan lapsen eteen. Totuus kuitenkin on se, että minä en tule olemaan täällä ikuisesti. Jossain kohtaa hän jää väkisin tuntemattomien ihmisten hoivaan. Tuo lapseni joka ei ikinä pysty itse kertomaan mitä haluaa, toivoo tai tarvii, enkä minä tule olemaan täällä ikuisesti pitämässä hänen puoliaan.

Kun katson lastani, minulle on aivan käsittämätöntä, että joku tietoisesti haluaa synnyttää oman lapsensa tänne kärsimään. Olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä, siinä ei ole mitään sankaritekoa tai hienoa. On hirviömäistä väkisin tuoda ihminen tänne kärsimään vain siksi että sinun omatuntosi olisi puhdas.

"Lähtökohtaisesti jokainen päättäköön omasta kohtalostaan ja mikä on sellaista elämää että sitä kannattaa elää, ja vain omastaan."

Silti sinä tai äiti joka päättää vaikeasti vammaisen lapsen pitää, on se joka päättää tuon lapsen kohtalosta. Ei lapsi itse, tuo lapsi ei ikinä pääse päättämään omasta kohtalostaan koska kukaan ei ikinä anna hänelle siihen oikeutta, eikä lapsi itse välttämättä ikinä pysty tahtoaan ilmaisemaan.

"Jos sinä haluaisit todella olla mieluummin kuollut, olisit tehnyt asialle jo aikoja sitten jotain. Muuta on turha tekopyhistellä."

Elävätkö jotkut oikeasti niin laput silmillä etteivät ymmärrä miten oikea maailma toimii.... Eihän hän, jonka kommenttiin vastasit, sanonut että haluaa nyt kuolla, vaan hän on pakon edessä löytänyt myös positiivisia asioita elämässään. Ymmärrät varmaan myös, tai no ehkä et tosiaan ymmärrä.... Mutta maailmassa on monia ihmisiä, myös terveitä, jotka ajattelevat että olisivat mieluummin kuolleita. Se ei silti tarkoita että jokainen olisi valmis tai kykenevä päättämään sen oman elämänsä. Jotkut eivät sitä tee koska pelkäävät Jumalaa, toiset osaavat sen oman epätoivon läpi nähdä kuitenkin sen mitä kärsimystä aiheuttaisivat läheisilleen, toiset vain pelkäävät sen tekemistä. Ja ei, en missään nimessä sano että kenenkään pitäisi uskaltaa sitä tehdä! Toivon että jokainen joka asiaa ajattelee löytää toivon ja voiman jatkaa elämäänsä. Pointtini vain oli se, että vaikka kuinka joku haluaisi kuolla, tai toivoisi ettei olisi ikinä syntynyt, niin se ei tarkoita että olisi uskallusta tai voimaa itse päiviään päättää.

Loppujen lopuksi on kuitenkin vain yksi fakta tässä asiassa. Jos tietoisesti pidät vaikeasti vammaisen lapsen, ja HUOM! tähän ei nyt lukeudu kaikki vammat, on lieväkin kehitysvammoja joiden kanssa voi elää suht normaalia elämää, nämä siis ihan erikseen. Mutta, jos tietoisesti synnytät vaikeasti vammaisen lapsen, niin muista vain se että on turha itkeä sitten omaa uupumusta tai lapsen kärsimyksestä. Sinä itse olet siitä vastuussa, sinä kannat lapsesi kärsimyksen harteillasi, lapsesi kärsii kivuista sinun takiasi. Mitä tahansa lapsesi joutuu vammansa takia elämässään kärsimään, on sinun syytäsi.

Lue lisää

"HUOM! tähän ei nyt lukeudu kaikki vammat, on lieväkin kehitysvammoja joiden kanssa voi elää suht normaalia elämää, nämä siis ihan erikseen."

Nimeomaan, vammoissa on eroja. Onko täällä joku vastustanut niitä vakavimpien terveyssyiden, kuten jatkuvaa fyysistä kärsimystä aiheuttavien sairauksien perusteella abortointeja?

Anonyymi kirjoitti:

"HUOM! tähän ei nyt lukeudu kaikki vammat, on lieväkin kehitysvammoja joiden kanssa voi elää suht normaalia elämää, nämä siis ihan erikseen."

Nimeomaan, vammoissa on eroja. Onko täällä joku vastustanut niitä vakavimpien terveyssyiden, kuten jatkuvaa fyysistä kärsimystä aiheuttavien sairauksien perusteella abortointeja?

Lue lisää

"Onko täällä joku vastustanut niitä vakavimpien terveyssyiden, kuten jatkuvaa fyysistä kärsimystä aiheuttavien sairauksien perusteella abortointeja?"

Sitähän täällä kaikki tuntuvat vastustavan, tai sitten ymmärtävät tahallaan väärin. Koska sekä aloittaja että moni muu puoltaja, on nimenomaan puhunut vaikeista kärsimystä aiheuttavista vammoista. Ei täällä ole kukaan puhunut että pitäisi abortoida jokainen pikku vamman omaava sikiö.