Ahdistavatko uutiset sinua ? Koetko "maailmantuskaa" ? Ota kirja käteen ja lue !

Haluaisitko kertoa kirjoista, joita luit ja luet ? Missä ovat kirjojen lukijat,
jotka tekivät aloituksia ja kirjoittelivat ?

Anonyymi kirjoitti:

Haluaisitko kertoa kirjoista, joita luit ja luet ? Missä ovat kirjojen lukijat,
jotka tekivät aloituksia ja kirjoittelivat ?

Kuka tahansa saa tehdä kaikista asioista aloituksia! Ei ne monimutkaisesti lukemastaan jaarittelevat ole ainoita lukemista harrastavia! Saati jos itse on jonkun tekeleen painattanut.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka tahansa saa tehdä kaikista asioista aloituksia! Ei ne monimutkaisesti lukemastaan jaarittelevat ole ainoita lukemista harrastavia! Saati jos itse on jonkun tekeleen painattanut.

Lue lisää

Ano 17:48. Toivoisikin, että useammat lukemista harrastavat kirjoittelisivat
omaksi ja muitten iloksi ! Kirjat ovat mielenkiintoinen aihe.

Anonyymi kirjoitti:

Haluaisitko kertoa kirjoista, joita luit ja luet ? Missä ovat kirjojen lukijat,
jotka tekivät aloituksia ja kirjoittelivat ?

Luin Pirjo Tuomisen, Itkevät syvät vedet. Kertoo paljolti sisällissodastamme.
Ei ehkä ihan herkemmille ihmisille.
Tämä mitä nyt luen, on Eeva-Liisa Oksasen (sattumalta osui käteen, en ennen lukenut hänen kirjojaan) Kapinantekijä ja kuningatar.
Esittelyssä lukee: Tositapahtumiin perustuva romaani alkaa Kirkholman taistelusta 17.09 1605 ja päättyy kesäkuun 6 päivään 1654, jolloin Kristiina luopuu kruunustaan,
(Kirkholman taistelussa oli Kaarle IX)
Kirja kertoo enimmäkseen Ruotsin itäisen osan (Suomen) talonpoikien elämästä.
Tykkään historiallisista romaaneista, luen kyllä kaikenlaista muutakin.
Elämäkerrat yksi hyvä laji.
Kesällä lukuharrastus menee vähemmälle, kun on niin paljon muuta touhua.

Eliaana kirjoitti:

Luin Pirjo Tuomisen, Itkevät syvät vedet. Kertoo paljolti sisällissodastamme.
Ei ehkä ihan herkemmille ihmisille.
Tämä mitä nyt luen, on Eeva-Liisa Oksasen (sattumalta osui käteen, en ennen lukenut hänen kirjojaan) Kapinantekijä ja kuningatar.
Esittelyssä lukee: Tositapahtumiin perustuva romaani alkaa Kirkholman taistelusta 17.09 1605 ja päättyy kesäkuun 6 päivään 1654, jolloin Kristiina luopuu kruunustaan,
(Kirkholman taistelussa oli Kaarle IX)
Kirja kertoo enimmäkseen Ruotsin itäisen osan (Suomen) talonpoikien elämästä.
Tykkään historiallisista romaaneista, luen kyllä kaikenlaista muutakin.
Elämäkerrat yksi hyvä laji.
Kesällä lukuharrastus menee vähemmälle, kun on niin paljon muuta touhua.

Lue lisää

Pirjo Tuomisen dekkareita olen lukenut, pari -kolme Mailis Sarka- sarjasta. Aivan lukemisen arvoisia, pistänpä korvan taa tuon Itkevät syvät vedet.
Luen nyt juuri Rosa Liksomin Väylää.
Lukupiirissämme on menossa ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden vuosi ja sitten me olemme saaneet jokainen noin kymmenkunta kirjaa käsittävän listan kirjoista, jotka löytää paikallisesta kirjastosta.
Olen myös kokolailla kaikkiruokainen kirjojen suhteen, historialliset, elämänkerrat, dekkarit, kaunokirjallisuus ja jonkin verran tietokirjallisuutta myös. (Ferrantea luen nyt uudelleen, koska Loistavan ystäväni kolmas sesonki on kohta näytetty loppuun HBO Maxissa ja neljättä ja viimeistä sesonkia kuvataan jo Italiassa)

Eliaana kirjoitti:

Luin Pirjo Tuomisen, Itkevät syvät vedet. Kertoo paljolti sisällissodastamme.
Ei ehkä ihan herkemmille ihmisille.
Tämä mitä nyt luen, on Eeva-Liisa Oksasen (sattumalta osui käteen, en ennen lukenut hänen kirjojaan) Kapinantekijä ja kuningatar.
Esittelyssä lukee: Tositapahtumiin perustuva romaani alkaa Kirkholman taistelusta 17.09 1605 ja päättyy kesäkuun 6 päivään 1654, jolloin Kristiina luopuu kruunustaan,
(Kirkholman taistelussa oli Kaarle IX)
Kirja kertoo enimmäkseen Ruotsin itäisen osan (Suomen) talonpoikien elämästä.
Tykkään historiallisista romaaneista, luen kyllä kaikenlaista muutakin.
Elämäkerrat yksi hyvä laji.
Kesällä lukuharrastus menee vähemmälle, kun on niin paljon muuta touhua.

Lue lisää

Sinulla oli Eliaana, taannoin menossa joku kirja, johon oli useampi jatko-osa,
Onko Oksasen kirja sitä sarjaa ?

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla oli Eliaana, taannoin menossa joku kirja, johon oli useampi jatko-osa,
Onko Oksasen kirja sitä sarjaa ?

Ei, kun se oli Pella. Yhden Oksasen kirjan olen lukenut.

Paloma.se01 kirjoitti:

Pirjo Tuomisen dekkareita olen lukenut, pari -kolme Mailis Sarka- sarjasta. Aivan lukemisen arvoisia, pistänpä korvan taa tuon Itkevät syvät vedet.
Luen nyt juuri Rosa Liksomin Väylää.
Lukupiirissämme on menossa ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden vuosi ja sitten me olemme saaneet jokainen noin kymmenkunta kirjaa käsittävän listan kirjoista, jotka löytää paikallisesta kirjastosta.
Olen myös kokolailla kaikkiruokainen kirjojen suhteen, historialliset, elämänkerrat, dekkarit, kaunokirjallisuus ja jonkin verran tietokirjallisuutta myös. (Ferrantea luen nyt uudelleen, koska Loistavan ystäväni kolmas sesonki on kohta näytetty loppuun HBO Maxissa ja neljättä ja viimeistä sesonkia kuvataan jo Italiassa)

Lue lisää

Siihen on toinenkin osa. Sen olin lukenut jo aikaisemmin. Vähän väärässä järjestyksessä siis.

Eliaana kirjoitti:

Siihen on toinenkin osa. Sen olin lukenut jo aikaisemmin. Vähän väärässä järjestyksessä siis.

Aloitin eilen illalla lukemaan ensimmäistä osaa. Kiitos lukuvinkistä.

Outo kommentti! Mitä ja kuka ja keneltä muka varastamassa?

Yhden mielestä ne oli kiusallisia, kun itse oli lukenut vain sen Virtahevon.

Joko olet ehtinyt turtua sotauutisiin ? Minä ei ole turtunut.
Päinvastoin ne tuntuvat aina vain kauheammilta ja toivon nopeaa käännettä
sodan loppumiseen.

Sotauutiset eivät varsinaisesti tee hyvää mielenterveydelle, mutta seuraan niitä,
koska jos sitä miljoonat ihmiset joutuvat kestämään paikan päällä,
ajattelen, että kai sitä sentään ulkopuolisena "pitää" pystyä katsomaan.

Ei "pidä" tietenkään, ei ole pakko, jos ei voi, jos ahdistaa liikaa. Valinta on vapaa.
En minäkään ihan kaikkia uutisia katso, sen verran kuitenkin, että pysyn tietoisena
mihin suuntaan menee, onko toivoa, että sota loppuisi.
Sitä käännettä odotan hartaasti.

Sattumalta luen juuri kirjaa Putinista. Sen pohjalta tajuaa mihin raakuuksiin
hän pystyy. Hän on ollut täysverinen KGB-mies jo DDR:stä asti,
jolloin jo KGB harjoitti ja rahoitti länsimaihin kohdistuvaa terrorismia
hajoittaakseen länsimaisia valtioita.
Murhaaminen ei tunnu missään KGB-miehille.
Ei yhden tai miljoonan ihmisen.

Sodassa ja siviilielämässä on eri lait.
Kun ihminen tappaa yhden ihmisen, hänet voidaan tuomita siviilioikeudessa
elinkautiseen.
Kun tappaa sodassa miljoona ihmistä (vihollista tai "vihollista")
on oman kansansa silmissä sankari.

Anonyymi kirjoitti:

Joko olet ehtinyt turtua sotauutisiin ? Minä ei ole turtunut.
Päinvastoin ne tuntuvat aina vain kauheammilta ja toivon nopeaa käännettä
sodan loppumiseen.

Sotauutiset eivät varsinaisesti tee hyvää mielenterveydelle, mutta seuraan niitä,
koska jos sitä miljoonat ihmiset joutuvat kestämään paikan päällä,
ajattelen, että kai sitä sentään ulkopuolisena "pitää" pystyä katsomaan.

Ei "pidä" tietenkään, ei ole pakko, jos ei voi, jos ahdistaa liikaa. Valinta on vapaa.
En minäkään ihan kaikkia uutisia katso, sen verran kuitenkin, että pysyn tietoisena
mihin suuntaan menee, onko toivoa, että sota loppuisi.
Sitä käännettä odotan hartaasti.

Sattumalta luen juuri kirjaa Putinista. Sen pohjalta tajuaa mihin raakuuksiin
hän pystyy. Hän on ollut täysverinen KGB-mies jo DDR:stä asti,
jolloin jo KGB harjoitti ja rahoitti länsimaihin kohdistuvaa terrorismia
hajoittaakseen länsimaisia valtioita.
Murhaaminen ei tunnu missään KGB-miehille.
Ei yhden tai miljoonan ihmisen.

Sodassa ja siviilielämässä on eri lait.
Kun ihminen tappaa yhden ihmisen, hänet voidaan tuomita siviilioikeudessa
elinkautiseen.
Kun tappaa sodassa miljoona ihmistä (vihollista tai "vihollista")
on oman kansansa silmissä sankari.

Lue lisää

Turtunut samoihin uudestaan ja uudestaan nähtäviin kuviin ja uutisiin olen. Ahdistavaa. Silloin tempaisen itseni irti. Pakottaudun arkisiin askareisiin. Yritän pitää ajatukset läsnä askareissa. Yritän katsoa eri uutislähteitä. Onhan se selvää, että toimittajat saavat tietonsa samoista lähteistä. Julkaisut ovat erilaisia ja erilailla painottuvia.
Eihän sotaan itsessään turru.

.....ja tapetaan silmittömällä vimmalla ihmisiä, jotka eivät ole mitään pahaa tehneet
Putinille ja venäläisille.

Ukraina on venäläisten mielestä osa Venäjää. Ukrainan itsenäistyminen oli Venäjälle shokki. Jo Stalin aikoinaan halusi Ukrainan venäläistyvän ja kohteli maata kovin ottein 30-luvulla. Nälänhätä tappoi miljoonia.
Venäläisten mielestä ukrainalaiset ovat "veljeskansa", joiden paikka on Äiti-Venäjän helmoissa.

Makriina kirjoitti:

Ukraina on venäläisten mielestä osa Venäjää. Ukrainan itsenäistyminen oli Venäjälle shokki. Jo Stalin aikoinaan halusi Ukrainan venäläistyvän ja kohteli maata kovin ottein 30-luvulla. Nälänhätä tappoi miljoonia.
Venäläisten mielestä ukrainalaiset ovat "veljeskansa", joiden paikka on Äiti-Venäjän helmoissa.

Lue lisää

Ukraina on UKRAINA ja täysivaltainen itsemäärämisoikeuden omaava, itsenäinen kansa,
venäjän on se hyväksyttävä,
putini hullujen huoneelle pakkopaitaan ja äkkiä,

Makriina kirjoitti:

Ukraina on venäläisten mielestä osa Venäjää. Ukrainan itsenäistyminen oli Venäjälle shokki. Jo Stalin aikoinaan halusi Ukrainan venäläistyvän ja kohteli maata kovin ottein 30-luvulla. Nälänhätä tappoi miljoonia.
Venäläisten mielestä ukrainalaiset ovat "veljeskansa", joiden paikka on Äiti-Venäjän helmoissa.

Lue lisää

Samoihin aikoihin irtosi Venäjästä ja itsenäistyi Viro Latvia ja Liettua ja Bulgariakin
pääsi ikeestä. Jo Stalin tappoi ukrainalaisia, että on se kummallista "rakkautta
veljeskansaa" kohtaan ollut kohta lähes sata vuotta.

Anonyymi kirjoitti:

Samoihin aikoihin irtosi Venäjästä ja itsenäistyi Viro Latvia ja Liettua ja Bulgariakin
pääsi ikeestä. Jo Stalin tappoi ukrainalaisia, että on se kummallista "rakkautta
veljeskansaa" kohtaan ollut kohta lähes sata vuotta.

Lue lisää

Se on vain diktaattorihallitsijoitten vallanahneutta.

Anonyymi kirjoitti:

Se on vain diktaattorihallitsijoitten vallanahneutta.

hulluutta se enemmänki on
putin on selkeästi mielisairas
normaali ihminen valtion johtaja EI ikinä toimis noin tyhmästi
sivistyny ihminen a i n a pyrkii keskustelemaan ja neuvottelemaan asioista,
myös osaa perääntyä kun huomaa olevansa täysin väärässä,
sillä jokaisella ihmisellä on olemassa oikeuden tajua väärästä ja oikeasta,

Makriina kirjoitti:

Ukraina on venäläisten mielestä osa Venäjää. Ukrainan itsenäistyminen oli Venäjälle shokki. Jo Stalin aikoinaan halusi Ukrainan venäläistyvän ja kohteli maata kovin ottein 30-luvulla. Nälänhätä tappoi miljoonia.
Venäläisten mielestä ukrainalaiset ovat "veljeskansa", joiden paikka on Äiti-Venäjän helmoissa.

Lue lisää

Venäjä haluaisi pitää ympärillään "puskurivaltioita", jotka ovat Venäjään päin
kallellaan eivätkä tavoittelisi yhteistyötä lännen kanssa,
mutta mikä valtio enää haluaisi elää venäläisessä diktatuurikomennossa,
jos se on tullut tietoiseksi demokraattisesta yhteiskunnasta.

Kati Outinen ei ole säväyttänyt minua, mutta minäkin luin hänen kirjansa ja se vahvisti käsitystä hänen vaatimattomasta, mutta samalla itseensä luottavasta
ja maanläheisestä persoonastaan, jolla on monenlaisia ulottuvuuksia.
Hän on mm. nuorena käynyt balettikoulua, tanssinut sambaryhmässä jne.
En tiennyt miten kiireistä näyttelijän elämä voi olla ja toisaalta joskus on liian
hiljaisia kausia, jos uskaltaa heittäytyä free lanceriksi. Aki Kaurismäki kuuluu tietenkin
osana Outisen kirjaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kati Outinen ei ole säväyttänyt minua, mutta minäkin luin hänen kirjansa ja se vahvisti käsitystä hänen vaatimattomasta, mutta samalla itseensä luottavasta
ja maanläheisestä persoonastaan, jolla on monenlaisia ulottuvuuksia.
Hän on mm. nuorena käynyt balettikoulua, tanssinut sambaryhmässä jne.
En tiennyt miten kiireistä näyttelijän elämä voi olla ja toisaalta joskus on liian
hiljaisia kausia, jos uskaltaa heittäytyä free lanceriksi. Aki Kaurismäki kuuluu tietenkin
osana Outisen kirjaan.

Lue lisää

Hei, kirjojen ystävät !

Muistatteko pakinoitsija, runoilija, kirjailija Pekka Lounelaa ?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/kirjallisuuden-moniottelija-pekka-lounela

Käsiini osui hänen 60-luvun kirjansa "Idän kääntöpiiri", joka on jollain lailla
ajankohtainenkin.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/kirjallisuuden-moniottelija-pekka-lounela

Matkareportaasissaan Lounela kulkee maasta toiseen ja kertoo reissailujensa
havainnoista, tapahtumista ja kohtaamisista erilaisten ihmisten kanssa
"rautaesiripun rajoilla", niissä maissa, jotka nykyään ovat EU:ssa.

Venäjä on jäänyt sinne rautaesiripun taakse, vaikka toki siitäkin
on tullut eri "maailma" sen jälkeen kun Neuvostoliitto romahti,
erilaisempi kuin koskaan olisimme voineet kuvitellakaan.

Paljon on muuttunut, mutta jotain on säilynytkin näissä nykyisissä kaikkien
tuntemissa turistimaissa, joihin pääseminen turistina 60-luvulla ei ollut
kaikkein helpointa.

Jos on itse matkaillut joskus Baltia-Balkan-akselilla kirja on erikoisen
mukavaa ja hupaisaakin luettavaa, Lounela taisi olla humoristi.
Aion yrittää hankkia muitakin Lounelan kirjoja aiheesta riippumatta,
jos niitä on saatavissa kirjastossa.

Pekka Lounela oli kulttuuri-ihminen. Kirjassa on paljon monenlaista asiaa ja lempeän humoristinen yleisote.

"Tsekkoslovakian hallitus oli seurannut huolestuneena elintarviketuotannon epätasaisuutta.
Lopulta pääministeri kutsui elintarvikeministerin puheilleen ja kysyi:
-Kuinka pitkäksi aikaa meillä munat riittävät ?
-Kolmeksi viikoksi, herra pääministeri.
-Kuinka pitkäksi aikaa liha riittää ?
-Viikoksi, herra pääministeri.
-Ja kuinkas pitkäksi aikaa riittää wc-paperi ?
-Kuukaudeksi, herra pääministeri.
-Jaha, sanoi pääministeri, ja onko slovakit laskettu mukaan ?
-Vain me kaksi, herra pääministeri."

M.

Vähän jotain muutakin on tullut luetuksi talven mittaan. . .
Mitä olet itse lukenut ?

Anonyymi kirjoitti:

Hei, kirjojen ystävät !

Muistatteko pakinoitsija, runoilija, kirjailija Pekka Lounelaa ?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/kirjallisuuden-moniottelija-pekka-lounela

Käsiini osui hänen 60-luvun kirjansa "Idän kääntöpiiri", joka on jollain lailla
ajankohtainenkin.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/kirjallisuuden-moniottelija-pekka-lounela

Matkareportaasissaan Lounela kulkee maasta toiseen ja kertoo reissailujensa
havainnoista, tapahtumista ja kohtaamisista erilaisten ihmisten kanssa
"rautaesiripun rajoilla", niissä maissa, jotka nykyään ovat EU:ssa.

Venäjä on jäänyt sinne rautaesiripun taakse, vaikka toki siitäkin
on tullut eri "maailma" sen jälkeen kun Neuvostoliitto romahti,
erilaisempi kuin koskaan olisimme voineet kuvitellakaan.

Paljon on muuttunut, mutta jotain on säilynytkin näissä nykyisissä kaikkien
tuntemissa turistimaissa, joihin pääseminen turistina 60-luvulla ei ollut
kaikkein helpointa.

Jos on itse matkaillut joskus Baltia-Balkan-akselilla kirja on erikoisen
mukavaa ja hupaisaakin luettavaa, Lounela taisi olla humoristi.
Aion yrittää hankkia muitakin Lounelan kirjoja aiheesta riippumatta,
jos niitä on saatavissa kirjastossa.

Pekka Lounela oli kulttuuri-ihminen. Kirjassa on paljon monenlaista asiaa ja lempeän humoristinen yleisote.

"Tsekkoslovakian hallitus oli seurannut huolestuneena elintarviketuotannon epätasaisuutta.
Lopulta pääministeri kutsui elintarvikeministerin puheilleen ja kysyi:
-Kuinka pitkäksi aikaa meillä munat riittävät ?
-Kolmeksi viikoksi, herra pääministeri.
-Kuinka pitkäksi aikaa liha riittää ?
-Viikoksi, herra pääministeri.
-Ja kuinkas pitkäksi aikaa riittää wc-paperi ?
-Kuukaudeksi, herra pääministeri.
-Jaha, sanoi pääministeri, ja onko slovakit laskettu mukaan ?
-Vain me kaksi, herra pääministeri."

M.

Vähän jotain muutakin on tullut luetuksi talven mittaan. . .
Mitä olet itse lukenut ?

Lue lisää

Anteeksi kömmähdys, olen niin "tahvo", tuli 2 x sama linkki, toinen piti olla Lounelan kirjasta, joita ei taida enää saada kuin divareista.
https://www.finlandiakirja.fi/fi/pekka-lounela-idan-kaantopiiri-1188965

M.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi kömmähdys, olen niin "tahvo", tuli 2 x sama linkki, toinen piti olla Lounelan kirjasta, joita ei taida enää saada kuin divareista.
https://www.finlandiakirja.fi/fi/pekka-lounela-idan-kaantopiiri-1188965

M.

Lue lisää

Muistan hyvin Pekka Lounelan kuunnelmien kirjoittajana, vaikka en nimeltä muista
enää yhtään hänen kuunnelmaansa. Meillä kuunneltiin aina kuunnelmat.

Mieti mikä sinua kiinnostaisi, romaanitko vai tietokirjat.

Joskus tosiaan sopivan kirjan löytäminen on vaikeaa.

Aikakausilehtien sivuilla ja sanomalehdissäkin on usein kirjallisuuden esittelyosioita,
niistä voi löytää mieleisiä.

Kirjablogeja on aika liuta, joissa kirjan lukeneet arvioivat lukemistaan,
niistäkin saattaa löytää hengenheimolaisia.

https://www.kirjasampo.fi/fi/kirjablogit/fi/kirjablogit

Lukupiiritkin julkaisevat omia sivustojaan. Niistäkin voi löytää ideoita.

Pidän Alfalta tulevasta Isäntänä Tapani Ruokanen ohjelmasta,
jossa hän keskustelee kirjailijoiden kanssa heidän kirjoistaan.
Viimeksi löysin juuri sieltä Joni Pyysalon viimeisemmän, Putoamispaikka
Olen sen nyt kerran kuunnellut ja haluan kuunnella sitä uudemman kerran.
Mielenkiintoinen ja niin monitasoinen kirja ja kaunista kieltä, tosiaan.

maissiii kirjoitti:

Joskus tosiaan sopivan kirjan löytäminen on vaikeaa.

Aikakausilehtien sivuilla ja sanomalehdissäkin on usein kirjallisuuden esittelyosioita,
niistä voi löytää mieleisiä.

Kirjablogeja on aika liuta, joissa kirjan lukeneet arvioivat lukemistaan,
niistäkin saattaa löytää hengenheimolaisia.

https://www.kirjasampo.fi/fi/kirjablogit/fi/kirjablogit

Lukupiiritkin julkaisevat omia sivustojaan. Niistäkin voi löytää ideoita.

Pidän Alfalta tulevasta Isäntänä Tapani Ruokanen ohjelmasta,
jossa hän keskustelee kirjailijoiden kanssa heidän kirjoistaan.
Viimeksi löysin juuri sieltä Joni Pyysalon viimeisemmän, Putoamispaikka
Olen sen nyt kerran kuunnellut ja haluan kuunnella sitä uudemman kerran.
Mielenkiintoinen ja niin monitasoinen kirja ja kaunista kieltä, tosiaan.

Lue lisää

Joskus olen vain mennyt kirjastoon ja tarttunut houkuttelevaan kirjailijaan tai kirjan nimeen ja sitten takakansi on paljastanut, kannattaako ko kirja kotiin kantaa ja lukea.

Joskus turhaa kotiin kantanut ja joskus tykästynyt kunnolla.

Kirjaston henkilökunta on hyvin koulutettua ja osaavat neuvoa ja suositella
kun vain kyselee.

maissiii kirjoitti:

Joskus tosiaan sopivan kirjan löytäminen on vaikeaa.

Aikakausilehtien sivuilla ja sanomalehdissäkin on usein kirjallisuuden esittelyosioita,
niistä voi löytää mieleisiä.

Kirjablogeja on aika liuta, joissa kirjan lukeneet arvioivat lukemistaan,
niistäkin saattaa löytää hengenheimolaisia.

https://www.kirjasampo.fi/fi/kirjablogit/fi/kirjablogit

Lukupiiritkin julkaisevat omia sivustojaan. Niistäkin voi löytää ideoita.

Pidän Alfalta tulevasta Isäntänä Tapani Ruokanen ohjelmasta,
jossa hän keskustelee kirjailijoiden kanssa heidän kirjoistaan.
Viimeksi löysin juuri sieltä Joni Pyysalon viimeisemmän, Putoamispaikka
Olen sen nyt kerran kuunnellut ja haluan kuunnella sitä uudemman kerran.
Mielenkiintoinen ja niin monitasoinen kirja ja kaunista kieltä, tosiaan.

Lue lisää

Minäkin katselen Tapani Ruokasen ohjelmat. Ne ovat mukavan rauhallista jutustelua,
jotka sivistävät ihmistä, saa tietoa milloin mistäkin asiasta riippuen kuka henkilö
on haastateltavana ja mistä aiheesta hän on kirjan kirjoittanut.
Ihan aina ei ole kirjaa esittelyssä. Tosi kiva ohjelma kaiken humpuukin seassa.

maissiii kirjoitti:

Joskus tosiaan sopivan kirjan löytäminen on vaikeaa.

Aikakausilehtien sivuilla ja sanomalehdissäkin on usein kirjallisuuden esittelyosioita,
niistä voi löytää mieleisiä.

Kirjablogeja on aika liuta, joissa kirjan lukeneet arvioivat lukemistaan,
niistäkin saattaa löytää hengenheimolaisia.

https://www.kirjasampo.fi/fi/kirjablogit/fi/kirjablogit

Lukupiiritkin julkaisevat omia sivustojaan. Niistäkin voi löytää ideoita.

Pidän Alfalta tulevasta Isäntänä Tapani Ruokanen ohjelmasta,
jossa hän keskustelee kirjailijoiden kanssa heidän kirjoistaan.
Viimeksi löysin juuri sieltä Joni Pyysalon viimeisemmän, Putoamispaikka
Olen sen nyt kerran kuunnellut ja haluan kuunnella sitä uudemman kerran.
Mielenkiintoinen ja niin monitasoinen kirja ja kaunista kieltä, tosiaan.

Lue lisää

Tutkin lukemaasi Joni Pyysaloa, kun en hänen tuotantoaan tunne
ja laitan esittelyksi muillekin sivun hänestä.
https://www.kirjallisuustoimittaja.com/lukupalat/putoamispaikka

Anonyymi kirjoitti:

Mieti mikä sinua kiinnostaisi, romaanitko vai tietokirjat.

Eeva Joenpellon ja Orvokki Aution jälkeen ei ole tullut heidän veroisiaan kertojia.
Tiedättekö te jonkun ?

Anonyymi kirjoitti:

Eeva Joenpellon ja Orvokki Aution jälkeen ei ole tullut heidän veroisiaan kertojia.
Tiedättekö te jonkun ?

Kunpa tietäisin niin lukisin heti !
Googlailin "saletisti hyviä kirjoja"
https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000006563265.html

Joitakin olen lukenut, joitakin en,
enkä osaisi näistä suositella mitään kellekään, makuja on niin monia.
Ne, jotka olen lukenut eivät ole perinteistä "joenpelto-autio"-tyyliä.
Ihan alussa oleva Saara Turunen jäi kiinnostamaan.
Onko hänen kirjansa tuttu teille ?

Anonyymi kirjoitti:

Kunpa tietäisin niin lukisin heti !
Googlailin "saletisti hyviä kirjoja"
https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000006563265.html

Joitakin olen lukenut, joitakin en,
enkä osaisi näistä suositella mitään kellekään, makuja on niin monia.
Ne, jotka olen lukenut eivät ole perinteistä "joenpelto-autio"-tyyliä.
Ihan alussa oleva Saara Turunen jäi kiinnostamaan.
Onko hänen kirjansa tuttu teille ?

Lue lisää

PS. Lista on vuodelta 2019.

Anonyymi kirjoitti:

Eeva Joenpellon ja Orvokki Aution jälkeen ei ole tullut heidän veroisiaan kertojia.
Tiedättekö te jonkun ?

Romaanien lukeminen on jäänyt vähälle, mutta miten olisi Ferranten kirjat ?
Häpeäkseni en ole itse lukenut yhtäkään Ferrantea, mutta ne ovat saaneet maailmanlaajuisesti paljon suosiota.


Elena Ferrante, Napoli-sarja: Loistava ystäväni, Uuden nimen tarina, Ne, jotka lähtevät ja ne, jotka jäävät, Kadonneen lapsen tarina

WSOY, 2016-2019, suom. Helinä Kangas

Napoli-sarja kertoo kahden naisen ystävyydestä. Kirjaa lukiessa suorastaan haistaa ja maistaa Italian, sekä kuulee koko sekasortoisen, mutta lämminhenkisen italialaisen temperamentin ja elämäntavan. Naisten asema ei ole ollut helppo, mutta nämä naiset taistelevat tiensä läpi tässä kummallisessa yhteiskunnassa. Heidän ystävyytensä on vähintään yhtä erikoista kuin italialainen elämänmeno: täynnä draamaa ja petturuutta, mutta myös sellaista rakkautta ja välittämistä, ettei se jätä ketään kylmäksi.

Lukijana alkaa välittömästi elää ja hengittää naisten tarinaa, ja haluaa tietää, mitä seuraavalla sivulla tapahtuu. Kirjat kannattaa lukea järjestyksessä, sillä tarinat
linkittyvät toisiinsa.

Anonyymi kirjoitti:

Romaanien lukeminen on jäänyt vähälle, mutta miten olisi Ferranten kirjat ?
Häpeäkseni en ole itse lukenut yhtäkään Ferrantea, mutta ne ovat saaneet maailmanlaajuisesti paljon suosiota.


Elena Ferrante, Napoli-sarja: Loistava ystäväni, Uuden nimen tarina, Ne, jotka lähtevät ja ne, jotka jäävät, Kadonneen lapsen tarina

WSOY, 2016-2019, suom. Helinä Kangas

Napoli-sarja kertoo kahden naisen ystävyydestä. Kirjaa lukiessa suorastaan haistaa ja maistaa Italian, sekä kuulee koko sekasortoisen, mutta lämminhenkisen italialaisen temperamentin ja elämäntavan. Naisten asema ei ole ollut helppo, mutta nämä naiset taistelevat tiensä läpi tässä kummallisessa yhteiskunnassa. Heidän ystävyytensä on vähintään yhtä erikoista kuin italialainen elämänmeno: täynnä draamaa ja petturuutta, mutta myös sellaista rakkautta ja välittämistä, ettei se jätä ketään kylmäksi.

Lukijana alkaa välittömästi elää ja hengittää naisten tarinaa, ja haluaa tietää, mitä seuraavalla sivulla tapahtuu. Kirjat kannattaa lukea järjestyksessä, sillä tarinat
linkittyvät toisiinsa.

Lue lisää

Armoa! Ei taas tätä Ferrantten pakkopullaa tänne!!!
👎🏼💩

Anonyymi kirjoitti:

Kunpa tietäisin niin lukisin heti !
Googlailin "saletisti hyviä kirjoja"
https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000006563265.html

Joitakin olen lukenut, joitakin en,
enkä osaisi näistä suositella mitään kellekään, makuja on niin monia.
Ne, jotka olen lukenut eivät ole perinteistä "joenpelto-autio"-tyyliä.
Ihan alussa oleva Saara Turunen jäi kiinnostamaan.
Onko hänen kirjansa tuttu teille ?

Lue lisää

Kertokaa yksi hyvä kirja minkä olette vuoden sisään lukeneet !
Pitkät kopioidut listat on vaikeita. Kirjoja kehutaan kyllä, mutta kuka kehuu ?
Kun ei tunne kehujaa, ei tiedä paljonko painoarvoa voi kehuille antaa.

Sota sivuaa meitä paljon ja sekottaa mielenrauhaamme. Yritetään kuitenkin nukkua hyvin, toivoen, että huominen toisi jonkun ihmeratkaisun sotaan ?
Jos vaikka Putinilta menisi muisti...... Edes tilapäisesti - vuodeksi......
Huomiseen ! Jos Luoja suo......

Anonyymi kirjoitti:

Sota sivuaa meitä paljon ja sekottaa mielenrauhaamme. Yritetään kuitenkin nukkua hyvin, toivoen, että huominen toisi jonkun ihmeratkaisun sotaan ?
Jos vaikka Putinilta menisi muisti...... Edes tilapäisesti - vuodeksi......
Huomiseen ! Jos Luoja suo......

Lue lisää

heh heh heeeeeee, ei voinu nauramatta lukea komentia, hyvä hyvä hyvä,

olipa tosi hyvä toivomus,

voihan siltä mennä muisti kokonaanki,
jos vaikka alzhaimer iskis siihen,,

toivotaan kovasti ,,, jospa toive toteutuu ,,,

Eilen minulle valkeni eräästä artikkelista, että venäläiset joukot ihan oikeasti luulevat tulevansa pelastamaan veljeskansaa natsien ikeestä.
Valloitettujen kaupunkien asukkaiden äidinkieli on venäjä, mikä varmaan hämmästyttää vihollisia, sillä heillehän on vakuutettu, että venäjänkielinen kansanosa Ukrainassa on alistetussa asemassa ja joukkomurhan kohteena.
Mariepolkin on 95% venäjänkielisten asuttama. Silti Putin haluaa sen maan tasalle uljaat pelastuspuheensa unohtaen.
Joissakin pienemmissä kylissä asukkaiden mielenosoitus ja joukkokokous on riittänyt käännyttämään valloittajat takaisin. Sotaan lähteneet venäläisjoukot ovat ulalla siitä, mikä heidän tavoitteensa on Ukrainassa.
Mutta mitä kauemmin sotaa jatkuu, sitä kohtuuttomia yhteenottoja tapahtuu, kun vihollinen etsii taloista ruokaa ja muuta ryöstettävää jättäen "pelastetut" heimoveljensä puille paljaille.
Muuttaako sota ja taistelut ihmisen takaisin kivikautiseksi villi-ihmiseksi, joka ei inhimillisyyttä enää tunne? - Syö tai tule syödyksi! -
Ajattelen sitäkin, että valloitetut kylät ja kaupungit joutuvat vastustamaan tulijoita kynsin ja hampain, pelkän raivon voimin.

Makriina kirjoitti:

Eilen minulle valkeni eräästä artikkelista, että venäläiset joukot ihan oikeasti luulevat tulevansa pelastamaan veljeskansaa natsien ikeestä.
Valloitettujen kaupunkien asukkaiden äidinkieli on venäjä, mikä varmaan hämmästyttää vihollisia, sillä heillehän on vakuutettu, että venäjänkielinen kansanosa Ukrainassa on alistetussa asemassa ja joukkomurhan kohteena.
Mariepolkin on 95% venäjänkielisten asuttama. Silti Putin haluaa sen maan tasalle uljaat pelastuspuheensa unohtaen.
Joissakin pienemmissä kylissä asukkaiden mielenosoitus ja joukkokokous on riittänyt käännyttämään valloittajat takaisin. Sotaan lähteneet venäläisjoukot ovat ulalla siitä, mikä heidän tavoitteensa on Ukrainassa.
Mutta mitä kauemmin sotaa jatkuu, sitä kohtuuttomia yhteenottoja tapahtuu, kun vihollinen etsii taloista ruokaa ja muuta ryöstettävää jättäen "pelastetut" heimoveljensä puille paljaille.
Muuttaako sota ja taistelut ihmisen takaisin kivikautiseksi villi-ihmiseksi, joka ei inhimillisyyttä enää tunne? - Syö tai tule syödyksi! -
Ajattelen sitäkin, että valloitetut kylät ja kaupungit joutuvat vastustamaan tulijoita kynsin ja hampain, pelkän raivon voimin.

Lue lisää

"Eilen (?) minulle valkeni eräästä artikkelista, että venäläiset joukot ihan oikeasti luulevat tulevansa pelastamaan veljeskansaa natsien ikeestä."

Luetko tai kuunteletko harvoin uutisia ?

Anonyymi kirjoitti:

"Eilen (?) minulle valkeni eräästä artikkelista, että venäläiset joukot ihan oikeasti luulevat tulevansa pelastamaan veljeskansaa natsien ikeestä."

Luetko tai kuunteletko harvoin uutisia ?

Lue lisää

JOOO
SE ON just sen VÄÄRÄN INFFORMETION seurausta,
tietenki ne niin luulevat kun eivät saa totuudenmukaista tietoa ollenkaan tapahtumista,,
siis venäjän informatio perustuu puhtaasti VALHEELLE ,,,

Anonyymi kirjoitti:

JOOO
SE ON just sen VÄÄRÄN INFFORMETION seurausta,
tietenki ne niin luulevat kun eivät saa totuudenmukaista tietoa ollenkaan tapahtumista,,
siis venäjän informatio perustuu puhtaasti VALHEELLE ,,,

Lue lisää

Kreml syöttää omalle kansalleen soopaa oikeuttaakseen sodan aloittamisen,
hyökkäyksen Ukrainaan