Suomi sormi ojossa opettaa,
miten muualla ihmiset elää saa.
Sentään emme ryhdy taisteluun,
ei, me kykenemme vain huuteluun.
On helppoa täällä hurskastella,
muualla vuotaa kyyneleet, hiki, verikin.
Jos meidän vuoromme olisi taistella,
tappaisi "rauhaa rakastava" ministerikin.
Emme tiedä mitä on menettää
omainen pommin tai luodin tähden
Ehkä siksi on turha selittää
viisastella koko maailman nähden.
Meidän ratkaisumallimme ongelmiin
on puhua toisemme tainnoksiin.
Kun muualla ihmisiä tapetaan
Suomessa työryhmä perustetaan
jossa toisiamme onnitellaan
kun ollaan synnytty eri maailmaan
kuin sotivat, raiskaavat tappajat.
Me oommehan jalompaa ainesta,
me puhujat, saarnaajat, opettajat.
miten muualla ihmiset elää saa.
Sentään emme ryhdy taisteluun,
ei, me kykenemme vain huuteluun.
On helppoa täällä hurskastella,
muualla vuotaa kyyneleet, hiki, verikin.
Jos meidän vuoromme olisi taistella,
tappaisi "rauhaa rakastava" ministerikin.
Emme tiedä mitä on menettää
omainen pommin tai luodin tähden
Ehkä siksi on turha selittää
viisastella koko maailman nähden.
Meidän ratkaisumallimme ongelmiin
on puhua toisemme tainnoksiin.
Kun muualla ihmisiä tapetaan
Suomessa työryhmä perustetaan
jossa toisiamme onnitellaan
kun ollaan synnytty eri maailmaan
kuin sotivat, raiskaavat tappajat.
Me oommehan jalompaa ainesta,
me puhujat, saarnaajat, opettajat.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Totta on tuokin että meillä osataan vaan puhua papattaa ja opettaa muita elämään, mutta kovasti olemme sitä vastan että koskaan mitään tehtäisi. Tuomitaan Afganistanin naisia sortava diktatuuri mutta jenkkien meno kaatamaan se systeemi oli tietysti anteeksiantamatonta. Olisi vaan pitänyt täällä puhua ja puhua asiasta ja laatia vaikka pari julkilausumaa, voi jeesus.
Runoilisit lisää Tajjasta!
Ai jai kun sanoit osuvasti!
Niin mikseivät ne siellä Lähi-Idässä, Afganistanissa, Pohjois-Irlannissa ja mitä niitä muita kriisipesäkkeitä onkaan tee niin kuin täällä; puhumalla eikä tappamalla. Säästyisi siinä muutama ihmishenkikin ja samalla YK:n voimavaroja.
Eikös tämä Suomen malli sopisi hyvin sinne levottomaan maailmaan. Tosin emme ole emmekä saa olla niin omahyväisiä kuin väität.
Pointti taitaa juuri olla siinä, että me olemme todella omahyväisiä täällä hyvinvointi-Suomessa. Tarjoamme sitä "meidän mallia" kaikille muille, mutta se on helppo tyrkyttää, kun emme itse elä niissä oloissa. Empatia on kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Itse olen kaikkea tappamista vastaan, mutta tiedän aivan hyvin senkin, että minun on helppoa olla tätä mieltä. Oletetaan vaikka, että näkisin kuinka vaimoni tai vanhempani tapettaisiin raa'asti silmieni edessä. Olisinko sitten enää niin rauhan puolesta? En tiedä. En osaa sanoa. En ole elänyt sitä todellisuutta. Etkä ole sinäkään muuten.
Osaatko kuvitella millaiselta sellaisesta ihmisestä tuntuu, kun sitten kaukaa pohjolasta saapuu risupartaradikaali puhumaan RAUHASTA? Parhainkaan retoriikka ei aina auta. Eikä meillä ole varaa omahyväisyyteen, sillä meidän historiastamme löytyy eräs Euroopan verisimmistä sisällissodista.
On tosiaan helppoa opettaa toisia elämään, mutta vaikea elää itse opetustensa mukaan. Siksi kai saarnaajia on niin paljon, ja hurskastelijoita. Meillä täällä ei ole HAJUAKAAN siitä toisesta todellisuudesta, mitä monessa paikassa eletään.
Koskaan ei pidä kannustaa sotaan tai murhaamaan ja kostamaan, mutta rauhanpyrkimyksistäkin voi puhua nöyryydellä ja vähemmän mahtipontisesti. Meidän tilanteessamme olemme sen velkaa muille.
Ei tyrkytetä niin, ei tyrkytetä. Ollaan vain vaatimattomasti esimerkkinä.
Muuten melkein ylivoimaisesti suurin syy vainotuilla pakolaisilla (todellisilla pakolaisilla) tulla tänne Suomeen, kylmään pohjolaan, on turvallisuuden tarve. Ei tarvitse pelätä jatkuvasti henkensä puolesta. Heidän vaimonsa, miehensä tai lapsensa saattaa olla tapettu jo aikoja sitten.
Jostain hekin tietonsa ovat saaneet minne suunnistaa.
Joo rahaahan ne ei tietysti koskaan tahdo. Et ole kuullut elintasopakoLOISISTA?
Huomasit kai sulkuihin kirjoittamani "todelliset pakolaiset".