Entisaikojen logiikkaa:
Jos ei kyyhkysen uhraaminen lepytä jumalia, uhraa karitsa.
Jos ei karitsa riitä, uhraa härkä.
Jos ei härkä riitä, uhraa joku epämiellyttävä ihminen, vaikkapa joku vihollisen sotilas.
Jos ei epämiellyttävä ihminen riitä, uhraa joku miellyttävä ihminen, vaikkapa joku nuori ja kaunis nainen.
Näin pitkälle pääsivät useimmat antiikin kansat. Jos ei nuoren naisen uhraaminenkaan auttanut, niin sitten oli asiat tosi huonosti...
Mutta kristityt veivät tämän uhraamislogiikan loppuun asti.
Jos ei hyvä ihmisen uhraaminen auta, uhraa täydellinen ihminen. Uhraa Jumalan poika!
Ja tämä uhri onkin sitten niin iso, että muita uhreja ei enää tarvita!
Käytännöllistä... Mutta ei erityisen omaperäistä. Pelkkä primitiivisen uhrilogiikan jatke.
(Tietenkin tuossa kristillisessä logiikassa on se ongelma, että miten jumala voisi leppyä siitä, että ihmiset menevät teurastamaan hänen poikansa... Eikö hänen pitäisi moisesta hävyttömyydestä paremminkin raivostua? Mutta tämä onkin jo kokonaan toinen juttu...)
Jos ei kyyhkysen uhraaminen lepytä jumalia, uhraa karitsa.
Jos ei karitsa riitä, uhraa härkä.
Jos ei härkä riitä, uhraa joku epämiellyttävä ihminen, vaikkapa joku vihollisen sotilas.
Jos ei epämiellyttävä ihminen riitä, uhraa joku miellyttävä ihminen, vaikkapa joku nuori ja kaunis nainen.
Näin pitkälle pääsivät useimmat antiikin kansat. Jos ei nuoren naisen uhraaminenkaan auttanut, niin sitten oli asiat tosi huonosti...
Mutta kristityt veivät tämän uhraamislogiikan loppuun asti.
Jos ei hyvä ihmisen uhraaminen auta, uhraa täydellinen ihminen. Uhraa Jumalan poika!
Ja tämä uhri onkin sitten niin iso, että muita uhreja ei enää tarvita!
Käytännöllistä... Mutta ei erityisen omaperäistä. Pelkkä primitiivisen uhrilogiikan jatke.
(Tietenkin tuossa kristillisessä logiikassa on se ongelma, että miten jumala voisi leppyä siitä, että ihmiset menevät teurastamaan hänen poikansa... Eikö hänen pitäisi moisesta hävyttömyydestä paremminkin raivostua? Mutta tämä onkin jo kokonaan toinen juttu...)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Täysin pieleen. Ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia. Juutalaisten ajatusmaailmaan sopi kyllä kyyhkysten, karitsojen ja härkien uhraaminen syntien sovitukseksi, muttei missään nimessä epämiellyttävien tai hyvien ihmisten uhraaminen, saati itse Jumalan! Ja siihenhän he eivät edes uskoneet, että Jumalalla olisi poika. Ihmisuhrit ja ajatus Jumalan pojasta olivat täysin poissuljettuja, ne olivat kauhistus. Mistä siis tuli ajatus ihmisen ja samalla Jumalan uhraamisesta kulttuuriin johon se voinut tulla?
Päättelysi ontuu. Uhraamislogiikanhan olisi ensiksi pitänyt edetä välivaiheiden epämiellyttävä ihminen - hyvä ihminen kautta. Sitä se ei tehnyt. Lisäksi Jeesuksen teloitusta ei suoritettu minkään olemassaolevan juutalaisen uhrausrituaalin mukaan eikä alttarilla, niin että se olisi voinut johdatella ihmisten ajatuksia syntiuhrin suuntaan. Se oli puhtaasti roomalainen teloitustoimi.
Tämä ns. roomalainen teloitustoimi oli luonteeltaan erittäin näyttävä. Soveltui mitä parhaiten uhrikuolemalle. Uhrauksen pitää olla näyttävä, ja ristiinnaulitseminen oli sitä omalla groteskilla tavallaan. Juuri siksihän roomalaiset sitä suosivat, että se teki niin voimakkaan vaikutuksen kansaan. (Jos Jeesus olisi hirtetty hiljaa vankilassa tai puukotettu jossain mellakassa, ei sellainen kuolema olisi muistuttanut tippaakaan uhratuksi tulemista.)
Mutta mistä todellakin tuli juutalaiseen kulttuuriin tämä ajatus ihmisen uhraamisesta? Miksi jotkut juutalaiset alkoivat väittää, että Jeesuksen kuolema oli uhrikuolema, joka sovitti meidän syntejämme?
Vastaus on yksinkertainen. Opetuslapset eivät keksineet mitään muuta selitystä sille, että heidän suuri opettajansa tuli teloitetuksi rikollisena. Heidän oli pakko turvautua juutalaiselle kulttuurille vieraaseen ihmisuhriajatteluun. (Ihmisuhrin ajatushan ei ollut juutalaisille outo. Muistakaamme Aabrahamin aietta uhrata poikansa...)
Ja jotta ei jäisi sellainen vaikutelma, että roomalaiset pystyvät tekemään selvää jopa jumalan pojasta, piti myöhemmin kehitellä myytti siitä, että Jeesus nousi ylös haudasta. Kristityt halusivat Jeesuksen tarinaan onnellisen lopun. (Ja aiheuttivat näin teologeille päänvaivaa mm. sen suhteen, että missä Jeesus oli ne kolme päivää, jotka hän oli kuollut. Eihän hän voinut Jumalan poikana lakata olemasta. Mutta ei hän toisaalta ollut hengissäkään... Mutta tämä on taas toinen juttu.)
voidaan yksinkertaisesti nähdä vain Jeesuksen kuolemisesta kannattajiensa puolesta,marttyyrinä.
Myöhemmät sepitelmät Jeesuksen kuolemisesta kaikkien ihmisten syntien puolesta voidaan mielestäni jättää omaan arvoonsa.
Aabrahamin tapaus VT:ssa ei ole koskaan edustanut juutalaisille mitään ihmisuhria, vaan kuuliaisuuden tekoa. Aabrahamhan EI uhrannut poikaansa, koska Jumala esti sen. Se on eräs VT:n syvimpiä kuvauksia siitä, miten ihmisen oman luonteen vahvistamiseksi ja kutsumustietoisuuden sinetöimiseksi mennään äärirajoille asti - muttei rajojen yli!
Risti taas ei ollut juutalaisille mikään alttari tai sen symboli. He olivat katselleet roomalaisten suorittamia ristiinnaulitsemisia jo pitkään ilman uskonnollista tunnelatausta.
Israelin kansan keskuudessa eli odotus Messiaasta, jonka tulo oli ennustettu VT:ssä. Israel piti tulevaa Messiasta poliittisena vallankumousjohtajana, joka vapauttaisi kansan Rooman miehityksestä. Näitä kapinakenraaleja oli noussut esiin ennen Jeesusta ja heitä nousi esiin Jeesuksen jälkeenkin. Tunnetuimpia ovat Apokryfikirjojen Johannes Makkabilainen (esiintyi kapinakenraalina, muttei Messiaana) sekä Simon bar Kokhba, Tähden Poika. He saivat jonkinlaisen tukijoukon taakseen, mutta heidän marttyyrikuolemansakaan ei lopulta saanut aikaan sellaista Messias-kohua kuin Jeesuksen kuolema -ja ylösnousemus- sai. Vain Jeesuksen kuolema käynnisti kansanliikkeen, joka aikojen kuluessa levisi ympäri maapallon.
Miksi?
A propos, sinulle tämä voi ehkä tulla yllätyksenä, mutta evankeliumien kertomus Jeesuksen ylösnousemuksesta EI ole myöhempi lisäys... Mutta tämä onkin toinen juttu.
>"Vain Jeesuksen kuolema käynnisti kansanliikkeen, joka aikojen kuluessa levisi ympäri maapallon. Miksi?"
Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys...
Yhtä mielenkiintoinen, kuin kysymys siitä, miksi juuri kamelikuski Muhammedin näyt synnyttivät suuren kansanliikkeen. Kun taas tuhansien muiden arabien näyt ja profetiat ovat unohtuneet. Miksi näin?
Entä miksi juuri Marx osasi valita sanansa niin, että hänen kirjoitustensa pohjalle syntyi 1900-luvulla mahtava kansanliike nimeltä kommunismi? Kun taas tuhansien muiden saksalaisten filosofien ja yhteiskuntakriitikkojen kirjoitukset vaipuivat unohdukseen...
Yksi ohittaa aina muut kilpailijat, politiikassa ja uskonnossa. Marxismiin on sisäänrakennettu väkivalta, vallankumous, aatteen levittämiseksi. Islam perustuu alistumiseen ja muiden alistamiseen profeetan opille. Kristinuskoakin on levitetty väkivalloin, mutta ensimmäisinä vuosisatoinaan, jolloin se ei vielä ollut osa valtiollista väkivaltakoneistoa, se levisi kulovalkean tavoin, samoin viimeisinä vuosisatoinaan, kun se ei enää toiminut valtioiden tuella.Todellinen, vapaaehtoisuuteen perustuva kristinusko on aina levinnyt sielläkin, missä sitä on vainottu, missä varma marttyyrius on odottanut sen kannattajia - kuten marxilaisissa ja islamilaisissa maissa. Kun islamilainen käsittää marttyyriuden teoksi, jossa marttyyri tappaa toisuskoisia, kristinusko käsittää marttyyriuden teoksi, jossa marttyyri antautuu toisuskoisten tapettavaksi. Mutta sekin on taas toinen juttu.
Kesti noin 300 vuotta, ennen kuin kristinusko oli vakiinnuttanut asemansa Rooman valtakunnassa. Eli aika hidas kulovalkea...
Kulovalkeasta voidaan puhua islamin kohdalla. Islam levisi sadassa vuodessa valtavan suurelle alueelle. Eikä tämä leviäminen suinkaan tapahtunut pakottamalla. Muslimit olivat niin suvaitsevaisia kristittyjä ja juutalaisia kohtaan, että vielä tänä päivänäkin on Syyriassa ja Egyptissä merkittävä kristillinen vähemmistö.
Sen sijaan kristityssä Euroopassa pidettiin kyllä huoli siitä, että kristittyjen valloittamilta alueilta puhdistettiin jokainen muslimi pois. Espanjan ja Italian muslimiväestö käännytettiin ja tuhottiin 100 % teholla.
..siitä myöhemmin tehtyyn uskontoon?Kristinusko on muuttumaton.Siitä tehty uskonto muuttuu tarpeen mukaan kuten teki Mooseksen kautta annettu oppikin.Molemmilla oli sama kohtalo yleisellä tasolla.Kummassakin on ollut myös ne jotka ovat vaalineet Jumalan johtamina oikeaa oppia.On väärin ajatella että usko on ihmisten mielipiteiden aikaansaannosta.Jumalalla on oma suunnitelmansa jonka Hän ohjaa päämääräänsä käyttämällä niitä ihmisiä jotka suostuvat Jumalan johdettaviksi.Jumala johdatti Israelin kansaa, kuten Hän johtaa kaikkia kansoja, Jeesuksen aikanakin myös tottelemattomuuden avulla.Jumala ohjaa pahankin palvemaan omaa tarkoitustaan.Siitä puhutaan selkeästi sekä VT:ssa että UT:ssa.Raamatussa väärää edustaa aina maallinen valta oli siinä mukana olevat ihmiset sitten juutalaisia tai ns.kristittyjä.Sama pätee nykyisinkin.Jumala ei kysy meidän uskontoamme vaan sitä mitä me uskonnollamme teemme.Siinä Jumalan laki on ohjenuorana kansakunnillekin keskinäisessä kanssakäymisessä.Jumala ei suostu väärintekijöiden puolelle.Babtisti joka johtaa maailmavaltaa sotimaan vieraalla maaperällä on Jumalalle kauhistus.Kaikki vääryys on yhtä pahaa tehtiin se kenelle tahansa.
Me olemme eksyneet aika kauas aiheesta, eikö niin? Ymmärsit varmasti, että teoriasi uhraamisesta on vain yksityinen teoria vailla mitään todellisia perusteluja?
Ja mitä tulee "kulovalkeaan": huomioi, että ajanlaskumme alussa Rooman valtakunta oli väkimäärältään suurempi kuin arabien asuttama alue. Kun vielä otetaan huomioon, että ensimmäisten vuosisatojen aikana suurin osa kristityistä kidutettiin kuoliaaksi toistuvissa vainoissa, niin voi vain ihmetellä, miten niinkin harvat eloonjääneet pystyivät niinkin lyhyessä ajassa saattamaan niinkin oppositiossa olevan opin niinkin suuren väestömäärän valtauskonnoksi.
Jonkinlaisen vastauksen voisi antaa Jalmari Kauppalan alkukirkon historiaan syventyvä kirja Marttyyrien historiaa (WSOY, 1925). Se on tavallaan sotahistoriallinen teos - hengellisestä sodankäynnistä Rooman virallisiin historiankirjoituksiin tukeutuen. Korutonta kertomaa.