Lähde: Soap Opera Digest
Herään, nousen sängystä ja menen kuselle. Sitten ryhdyn kahvinkeittoon. Kahvin nautiskelun lomassa syötän kissan ja käyn suihkussa. Suihkun jälkeen puen päälle farkut ja t-paidan.
Sitten ajan autolla töihin. Automatkan ajan kuuntelen NPR-radiokanavaa. Saavuttuani töihin menen suoraa päätä pukuhuoneeseeni ja napsautan valot päälle. Valoni on erikoinen. Se on neonvärinen ja pinkki kyltti missä lukee ”Aploodeja!” Lamppu on muisto nuoruuteni vuosilta kun tanssin ja lauloin Broadwaylla - ajalta ennen kuin minusta tuli Eric Forrester.
Sitten seuraa neuvonpito ohjaajan kanssa. Käymme läpi päivän kohtauksia ja muuta mukavaa. Sitten seuraa vaatteidenvaihto ja John McCook muuttuu Eric Forresteriksi.
Ja sitten kuvataan! Yleensä kuvataan kohtauksia putkeen jossa samat ihmiset ovat jotta ihmisiä ei tarvitse hyppyyttää ympäriinsä. Teen yleensä kourallisen kohtauksia ennen lounastaukoa, eli kaikkia kohtauksia missä Eric on.
Sitten seuraa lounastauko. Joskus minulla on mukanani kotoa tuotu eväsleipä, mutta… kyllähän sitä tässä iässä voi jo joskus pistää ranttaliksi joten useimmiten lounas-suosikkini on juustohampurilainen Corona-oluen kera.
Lounastauon jälkeen jatkuu kuvaukset, paljon materiaalia koska kuten totesin aiemmin, teen Ericin kohtauksia aina putkeen useampaa eri jaksoa varten.
Kuvaukset päättyvät yleensä iltapäivällä. Olemme hyviä ystäviä ruutupoikani Thorsten Kayen kanssa joka esittää Ridgeä. Työpäivän jälkeen suuntaamme aina poikkeuksetta oluelle. Los Angelesissa ihmiset ovat tottuneita julkkiksiin joten saamme olla rauhassa. Mutta en minä joka päivä olutta juo, älkää huoliko. Jos Thorsten ei ole töissä niin suuntaan todennäköisesti kahville - yksin, mikä on aika masentavaa.
Loppuillan vietän kotona yhdessä vaimoni Laureenin kanssa. Ennen nukkumaanmenoa kaivan kaapista puhtaan paidan huomista varten ja levitän sen lattialle odottamaan aamua. Kyllä, lattialle koska vaimoni on hieman neuroottinen sen suhteen että vaatteeni eivät lopu sohvanpielissä. Lattia, kumma kyllä, kelpaa joten sen täytyy olla okei minullekin.
Valot sammutetaan puoli yhdentoista maissa illalla ja joskus on tiedossa romantiikkaa. Useimmiten ei, koska herätyskello soi taas aamulla puoli kuudelta.
Herään, nousen sängystä ja menen kuselle. Sitten ryhdyn kahvinkeittoon. Kahvin nautiskelun lomassa syötän kissan ja käyn suihkussa. Suihkun jälkeen puen päälle farkut ja t-paidan.
Sitten ajan autolla töihin. Automatkan ajan kuuntelen NPR-radiokanavaa. Saavuttuani töihin menen suoraa päätä pukuhuoneeseeni ja napsautan valot päälle. Valoni on erikoinen. Se on neonvärinen ja pinkki kyltti missä lukee ”Aploodeja!” Lamppu on muisto nuoruuteni vuosilta kun tanssin ja lauloin Broadwaylla - ajalta ennen kuin minusta tuli Eric Forrester.
Sitten seuraa neuvonpito ohjaajan kanssa. Käymme läpi päivän kohtauksia ja muuta mukavaa. Sitten seuraa vaatteidenvaihto ja John McCook muuttuu Eric Forresteriksi.
Ja sitten kuvataan! Yleensä kuvataan kohtauksia putkeen jossa samat ihmiset ovat jotta ihmisiä ei tarvitse hyppyyttää ympäriinsä. Teen yleensä kourallisen kohtauksia ennen lounastaukoa, eli kaikkia kohtauksia missä Eric on.
Sitten seuraa lounastauko. Joskus minulla on mukanani kotoa tuotu eväsleipä, mutta… kyllähän sitä tässä iässä voi jo joskus pistää ranttaliksi joten useimmiten lounas-suosikkini on juustohampurilainen Corona-oluen kera.
Lounastauon jälkeen jatkuu kuvaukset, paljon materiaalia koska kuten totesin aiemmin, teen Ericin kohtauksia aina putkeen useampaa eri jaksoa varten.
Kuvaukset päättyvät yleensä iltapäivällä. Olemme hyviä ystäviä ruutupoikani Thorsten Kayen kanssa joka esittää Ridgeä. Työpäivän jälkeen suuntaamme aina poikkeuksetta oluelle. Los Angelesissa ihmiset ovat tottuneita julkkiksiin joten saamme olla rauhassa. Mutta en minä joka päivä olutta juo, älkää huoliko. Jos Thorsten ei ole töissä niin suuntaan todennäköisesti kahville - yksin, mikä on aika masentavaa.
Loppuillan vietän kotona yhdessä vaimoni Laureenin kanssa. Ennen nukkumaanmenoa kaivan kaapista puhtaan paidan huomista varten ja levitän sen lattialle odottamaan aamua. Kyllä, lattialle koska vaimoni on hieman neuroottinen sen suhteen että vaatteeni eivät lopu sohvanpielissä. Lattia, kumma kyllä, kelpaa joten sen täytyy olla okei minullekin.
Valot sammutetaan puoli yhdentoista maissa illalla ja joskus on tiedossa romantiikkaa. Useimmiten ei, koska herätyskello soi taas aamulla puoli kuudelta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.