kun torpista oli tehty sopimukset. Mutta eihän se sopimus taannut torpparille ja hänen perheelleen muuta kuin orjakontrahdin ja paljon palkatonta työtä talollisen hyväksi.
Joskus kehutaan miten hyvin asiat olivat Suomen torppareilla
Anonyymi
2674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kuka ja missä on tuollaisia kehuja esittänyt?
Torppia oli monenlaisia ja myös torppakontrahteja. Päivätyöt olivat osa vuokraa.
Suurin osa eleli tietenkin niukasti ja paljolti talollisen ehdoilla.Toisaalta oli myös suuria ja hyvin toimeentulevia torppia.
Torppari oli kuitenkin paremmassa asemassa,kuin muonamies,renki tai piika.
Torppasopimukset olivat vanhanaikainen ja tehoton malli myös kartanoille. Vuokran periminen työnä olk täysin järjetöntä feodaaliaikaa. Siitä oli keski-Euroopassa alettu luopua paljon aikaisemmin.
Ongelma oli, ettei Suomessa kehittynyt rahataloutta. Tosiasiassa täkäläiset kartanot olivat täysin persaukisia verrattuna keskieurooppalaisiin vastineisiinsa. Mitä joku kartanon isäntä omisti? Puurakenteisen puolilahon vetoisan asuinrakennuksen, vaatteet päällään, muutaman ylimääräisen kaakin ja haulikon.
Silloiset pappilat pitivät torppareita. Työtä teetettiin armotta köyhälle. Ruustinnat lihoivat ja mässäsivät köyhien kustannuksella. Pappilan porukka katsoi köyhää nokkavartta pitkin alaspäin. Elokuva Täällä pohjan tähden alla kertoo karusta köyhän asemasta. Oli parempia ihmisiä jotka ei köyhää säästäneet.
Vuokran periminen työnä oli päinvastoin hyvinkin rationaalista. Sillä kartano sai varmistettua riittävän suuren sesonkityövoiman tarvitsematta pitää palkkaa vastaan suurta työväkeä jolle ei löytynyt täysipäiväistä tekemistä ympäri vuoden. Toisaalta mistä torppari olisi hankkinut rahavuokraan tarvittavat rahat? Eipä muualta kuin niistä samoista maa- ja metsätöistä joilla torppansa vuokran maksoi.
Sopimuksissa ei tainnut olla turvalauseketta jolla torpparin asema olisi jotenkin voitu turvata jos hän tuli kykenemättömäksi suoriutumaan työvelvotteestaan.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Ei ollut eläkkeitä, sairaspäivärahaa, työttömyyskorvauksia, sairaalapalveluja jne.
Onneksi valkoinen suomi on saanut nuo aikaan.
Olen llut eläissäni jo lukemattomissa työpaikoissa ja ihme kyllä… ILMAN MOISTA TURVALAUSEKETTA!
Suomi on länsimainen demokratia,jossa kansalaisilla on lain turva. Myös työsopimuksissa.
Et tainnut tietääkään, että torppa ei ollut vain joku työpaikka. Se oli torppariperheelle kaikki, koko elämä, koti ja ainoa elanto.
Yhteiskunta ja lait ovat täynnä turvalausekkeita. Kukaan sairastunut tai työkyvyttömäksi jäänyt ei ole yhden (varakkaan) ihmisen mielivallan alla.
Tiedän toki, mutta totesin vain tosiasian, joka korventaa sinua näemmä. Ennen oltiin lapsirikkaita ja kun talossa oli paljon lapsia alkoivat he taksvärkkiin kelvata jo teini-ikäisenä. Mutta totta on tietenkin se, ettei runsas sata vuotta sitten sosiaalipuoli ollut nykyisellä tasolla.
Torppa oli työsuhdeasunto.
------ kun talossa oli paljon lapsia alkoivat he taksvärkkiin kelvata jo teini-ikäisenä.-----
Juu, maataloustyöthän olivat ennen koneaikaa niin helppoja ja kevyitäkin, että lapset niistä omatoimisesti aivan kevyesti selvisivät. Aikuisia miehiä ei tarvittu mihinkään, ei edes pellon kyntämiseen, lasten leikkiä sekin.
Miksi omatoimisesti ja kevyesti? Fyysinen työ on fyysistä työtä. Omatoimiseksi kyllä oppivat sekä torpparien että talonpoikien lapset, koska pienestä pitäen näkivät työntekoa vierestä seuraten.
Torpparien työt oli luokiteltu erikseen nais- ja miestyöpäiviksi. 10-12 -vuotiaasta lähtien poika kelpasi yleensä tekemään naispäivää ja 15-17 -vuotiaasta miespäivää. Miespäivä tehtiin joko hevosen kanssa tai ilman, edellinen oli luonnollisesti arvokkaampi.
Ei ollut tehdastyöläiselläkään mitään turvalausekkeita.
-----10-12 -vuotiaasta lähtien poika kelpasi yleensä tekemään naispäivää ja 15-17 -vuotiaasta miespäivää. ------
Vaan entäs jos torpparin vanhin lapsi sattui olemaan tyttö ja iältään vasta 9 ? Meinaat, että perheen ainut raavas mies oli silloinkin tarpeeton, kaikki omat ja taksvärkkityöt hoituivat mainiosti lasten toimesta.
9-vuotiaan ei tarvinnut tehdä taksvärkkiä. Eikä olemattomien ihmisten.
En koskaan ole ymmärtänyt torppariruikutusta. Jos vuokraa maatilan niin siitä täytyy maksaa vuokraa. Kun lopettaa sen käytön niin ei sitä itselleen saa. Ei nykyäänkään asunto siirry vuokralaiselle kun vuokrasuhde irtisanotaan. Kun sorvari jää eläkkeelle niin ei hän irrota sorvia verstaan lattiasta ja vie sitä mukanaan.
Palkatonta työtä? "Palkka" oli se maatila ja sen rakennukset jotka torppari sopimuksella sai nautintaansa, työllään maksamaansa tilanvuokraa vastaan.
---- rakennukset jotka torppari sopimuksella sai nautintaansa,-----
Yleensä ei "saanut" rakennuksia vaan rakensi ne itse. Paitsi jo torppari vaihtui.
Kaikki se mitä torpparin piti itse raivata ja rakentaa huomioitiin tietenkin torpan vuokrasopimuksessa. Eihän puolivalmiista torpasta tietenkään pitänyt maksaa samaa vuokraa kuin täysin rakennetusta
Maitaan torpiksi vuokraava isäntä oli tietenkin samalla tavalla tarkka omaisuudestaan kuin nykyinenkin vuokranantaja: Rettelöijä ja vuokran maksamatta jättävä ei sopimusta saanut.
Torppari joka sairastui tai kuoli eikä kyennyt suorittamaan arentia. Hän perheineen oli täysin heitteillä ja isännän mielivallan alla.
Sairasstunut torppari oli rettelöijä.
Kunnallinen köyhäinhoito sitten asian järjesti, useimmiten huutolaiskaupan kautta.
Ei ollut ja useimmissa torpissa oli runsaasti väkeä kun lapsia tuli runsaasti. Ei taksvärkki ollut useinplkaan pelkän torppain varassa ja myös torpissa oli usein renkiä.
Torpparihomma koettiinmpulmalliselksi ja se pantiin kuntoon jonyli sata vuotta sitten Tiltun suureksi suruksi;-)