Jokunen aika sitten ilmestyneessä hengellisen ELÄMÄ- lehden kirjoituksessa joka oli otsikoitu ” Profeetta ja pakanaleski” Raamatun opettaja/kirjailija Mailis Janatuinen väittää:
” Elialla ei ollut epäilystäkään siitä, kuka leskiäidin pojan oli surmannut. Se ei ollut paholainen, sattuma eikä bakteeri, vaan HERRA itse”. Hän jatkaa: ” Maailmassa on nykyään paljon kristittyjä, jotka eivät usko Jumalan tekevän tällaista ” pahaa” yhdellekkään ihmiselle. Kaikki katastrofit ja onnettomuudet ovat heidän mielestään joko paholaisen tai sattuman syytä”.
Toisin sanoen kirjoittajan mukaan Jumala surmaa myös hyviä ihmisiä, kuten Sarpatin lesken pojan tai muita erilaisissa luonnon onnettomuuksissa. Niinhän hän antaa rivien välistä ymmärtää. Ainakin hän suoraan toteaa Jumalan surmanneen tämän hyväsydämmisen lesken ainoan rakkaan pojan, lesken, jonka mies oli kuollut ja nyt he pojan kanssa olivat vaarassa kuolla myös nälkään.
Aiheuttaisiko Jumala tälläisten koettelemusten jälkeen vielä senkin, että hän surmaisi lesken ainoan rakkaan pojan? Siis Jumala itse aiheuttaisi nuo koettelemukset ja kärsimykset.
Aivan järkyttävää ajatella edes tuollaista jo senkin valossa, mitä tässä Raamatun kohdassa meille vakuutetaan:
” Älköön kukaan kiusauksessa ollessaan, sanoko ” Jumala minua kiusaa”, sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän (siis Jumala itse) ketään kiusaa”. - Jaakob 1: 13.
Siksi en ymmärrä, miten kyseinen kirjailija tuollaiseen älyttömään johtopäätökseen voi edes tulla? Sanokaapa te muut mielipiteenne artikkelin lainauksesta.
” Elialla ei ollut epäilystäkään siitä, kuka leskiäidin pojan oli surmannut. Se ei ollut paholainen, sattuma eikä bakteeri, vaan HERRA itse”. Hän jatkaa: ” Maailmassa on nykyään paljon kristittyjä, jotka eivät usko Jumalan tekevän tällaista ” pahaa” yhdellekkään ihmiselle. Kaikki katastrofit ja onnettomuudet ovat heidän mielestään joko paholaisen tai sattuman syytä”.
Toisin sanoen kirjoittajan mukaan Jumala surmaa myös hyviä ihmisiä, kuten Sarpatin lesken pojan tai muita erilaisissa luonnon onnettomuuksissa. Niinhän hän antaa rivien välistä ymmärtää. Ainakin hän suoraan toteaa Jumalan surmanneen tämän hyväsydämmisen lesken ainoan rakkaan pojan, lesken, jonka mies oli kuollut ja nyt he pojan kanssa olivat vaarassa kuolla myös nälkään.
Aiheuttaisiko Jumala tälläisten koettelemusten jälkeen vielä senkin, että hän surmaisi lesken ainoan rakkaan pojan? Siis Jumala itse aiheuttaisi nuo koettelemukset ja kärsimykset.
Aivan järkyttävää ajatella edes tuollaista jo senkin valossa, mitä tässä Raamatun kohdassa meille vakuutetaan:
” Älköön kukaan kiusauksessa ollessaan, sanoko ” Jumala minua kiusaa”, sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän (siis Jumala itse) ketään kiusaa”. - Jaakob 1: 13.
Siksi en ymmärrä, miten kyseinen kirjailija tuollaiseen älyttömään johtopäätökseen voi edes tulla? Sanokaapa te muut mielipiteenne artikkelin lainauksesta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jumala ei aiheuta ihmiselle minkäänlaisia ikävyyksiä/kiusauksia tai koettelemuksia. Jos Jaakob sanoo Raamatussa, ettei Jumala koettele ketään "pahalla", niin eikö se, että hän olisi aiheuttanut tuon lesken pojan kuoleman olisi silloin ollut selvästi "pahalla" koettelemista? Ja sitähän tuon jakeen mukaan Jumala ei tosiaan tee tai koskaan toimisi tuolla tavalla.
Olivatko kärsimykset ja kuolema alunperinkään Jumalan tahto ihmiskunnan yksilöitten suhteen? Ei ollut. Hän halusi antaa luomuksilleen onnellisen elämän, Jumala loi ihmisestä vapaatahtoisen eli ihminen kykenee tekemään elämässään valintoja. Ja nyt ihmiselle annettiin alussa vapaus valita tottelavaisuus tai tottelemattomuus. Ja ihminen valitse tottelemattomuuden.
Hyvin usein kun tapahtuu jotakin sellaista, että lähiomainen, lapsi ja joku muu tärkeä ihminen kuolee, on erittäin vaikeaa ymmärtää, miksi näin tapahtuu. Miksi Jumala sallii tälläistä tapahtuvan. Ja sitten hyvin usein syvässä surussa ja ahdistuksessa ihminen alkaa syyttää Jumalaa tapahtuneesta. Näin ilmeisesti tapahtui Sarpatinkin lesken tapauksessa. Ihmisen inhimilliset tunteet tulivat pintaan kun etsittiin syytä tai syyllistä, miksi näin tapahtui. Jumalalla ei todellakaan ollut minkäänlaista osaa eikä arpaa Sarpatin lesken pojan kuolemaan. Jumala ei koskaan aiheuta tahallisesti ihnmisten, varsinkin tässä kyseisessä surullisessa tapauksessa hyvän ihmisen ainokaisen pojan kuolemaa.
Se mitä tuon Elämä lehden kirjoituksen kirjoittaja itse asiassa rivien välistä sanoo on, se, että Jumala aiheuttaa luonnonkatastrofeja ja onnettomuuksia ihmisille tietoisesti. Ja aivan suoraan hän sanoo, että Herra itse aiheutti lesken pojan ennenaikaisen kuoleman. Kuinka kaukana tuollainen ajattelutapa joka kirjoittajalla on käsitellessään Sarpatin lesken tapausta onkaan todellisuudesta.
Totuus on se, että kyllä Jumala rankaisee, mutta ainoastaan pahoja ja tottelemattomia. Ja Sarpatin lesken tapauksessa kysymys ei voinut missään tapauksessa olla siitä.
Sitten Elia tekee jotakin sellaista, mitä ei Vanhassa Testamentissa ennen ole koskaan tapahtunut. Elia pyytää Jumalaa herättämään Sarpatin lesken pojan kuolleista. Ja niin totta totisesti tapahtuukin. Aivan uskomaton tapahtuma. Sarpatin leskeä siunattiin, koska hän oli ollut vieraanvarainen Jumalan profeetalle. Jumala oli myös nähnyt kuinka paljon tämä ihastuttava leski oli kärsinyyt. Ensiksi häneltä oli kuollut aviomies. Hän joutui tekemään raskasta työtä joka päivä elättääkseen ainoan lapsensa ja nyt he olivat lisäksi vaarassa kuolla nälkään, koska maata vitsasi ankara nälänhätä. Ja sitten pahin tapahtui Ainokainen rakas poika, jonka piti olla lesken turva vanhuuden päiviin kuoli yllättäen.
Mutta kaikki päättyi tarinassa hyvin. On todella moraalitonta ja loukkaavaa väittää, että Jumala olisi surmannut tuon lesken pojan. Kysymys oli vain ahdistuksessa syntyneistä inhimillisistä tunteista ja syytökset osoitettiin Jumalalle vaikkei hän ollut millään tavalla osallinen tapahtumaan. Kuten totesin, näin käy tänäkin aikana hyvin usein että Jumalaa syytetään milloin mistäkin epäoikeudenmukaisesti.
Taas tarkoitushakuinen kirjoitus.
Mutta leski tuli näkemään Jumalan voiman.
1. Kun. 17:
19 Mutta hän sanoi hänelle: "Anna poikasi minulle". Ja hän otti tämän hänen sylistään ja vei hänet yliskammioon, jossa asui, ja pani hänet vuoteellensa.
20 Ja hän huusi Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, oletko tehnyt niin pahoin tätä leskeä kohtaan, jonka vieraana minä olen, että olet surmannut hänen poikansa?"
21 Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin".
22 Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.
23 Ja Elia otti pojan ja toi hänet yliskammiosta alas huoneeseen ja antoi hänet hänen äidillensä. Ja Elia sanoi: "Katso, poikasi elää".
24 Niin vaimo sanoi Elialle: "Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi".
Miksi ihmiset usein syyttävät Jumalaa sellaisesta, mitä hän ei tee tai aiheuta? Ehkä kysymys on tietämättömyydestä kun Raamattua ei kovin paljoa nykyaikana enää arvosteta tai lueta.
Tälläkin ihanalla tarinalla leskestä on meille nykypäivän ihmisille paljon opetettavaa ainakin luottamuksen tärkeydestä Jumalaa kohtaan ja siitä, että ylösnousemus on totta. Sekä siitä, että Jumala ei koskaan aiheuta minkään tyyppistä epäoikeuden mukaisuutta tai muutakaan ikävää koettelemusta kenellekään meistä.
Paholainen ja oma syntinen lihalle heikkouksineen ovat suurimmat vaaratekijät ja uhat kristillisessä elämässänne. Varsinkin tuo paholainen joukkoineen.
Miten niin tarkoituksenhakuinen kirjoitus? Aivan selvästi tuodaan perusteet sille ettei Jumala aiheuta kenellekkään meistä tietoisesti ongelmia tai mitään vaikeuksia.
Joten en näe mitä tarkoituisenhakuisiuutta tässä nyt on? Keskustelun aihehan on surmaako Jumala viattomia ihmisiä. Ja vastaus on kristallin selvä.