Lukuviikko alkoi

Luen Cesilia Samartinin kirjaa Mofongo. Hän on Kuubassa syntynyt kirjailija, kertoo kirjoissaan Latinalaisen Amerikan siirtolaisista. Mofongo on perinneruoka, jota sydänsairas poika laittaa ennen sukunsa ylisuojeleman isoäitinsä kanssa, ja kumpikin alkaa nauttia elämästään. Koskettava tarina.

Anonyymi kirjoitti:

Luen Cesilia Samartinin kirjaa Mofongo. Hän on Kuubassa syntynyt kirjailija, kertoo kirjoissaan Latinalaisen Amerikan siirtolaisista. Mofongo on perinneruoka, jota sydänsairas poika laittaa ennen sukunsa ylisuojeleman isoäitinsä kanssa, ja kumpikin alkaa nauttia elämästään. Koskettava tarina.

Lue lisää

Meikäläisittäin hieman erikoinen ruoka, jota on yritetty valmistaa Suomessakin,
mutta ei muuta, tämä on lukemisen ketju.
https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/106945/Mofongo/
Maailma tarvitsee koskettavia tarinoita. Ihmisyys ei saa unohtua.

Jopas sattui: lukuviikko. En tiennytkään. Juuri hain kirjastoautolta pari tilaamaani kirjaa:
Rachel Cusk: Ääriviivat, joka on eka osa trilogiasta, osin oma elämäkerrallinen teos, kakkososan luin jo ja ihastuin tyyliin ja ansiokkaaseen ihmiskuvaukseen, tuttuja tyyppejä..)) "Mestarillinen, hypnoottinen, aikamme älykkäimpiä kirjailijoita". todettiin kirjan takakannessa.

Toinen saamani kirja oli Delia Owensin "Suon villi laulu", johon ihastuin heti kun olin lukenut siitä vain parikymmentä sivua. Kirja on ollut "massiivinen menestys ympäri maailmaa, vuonna 2019 USA:n myydyin kirja. "Niin kaunis, että tekee kipeää...
Murhamysteeri, kasvukertomus ja villin luonnon ylistys" - kuvataan kirjaa.

Palautin juuri Riiitta Kylänpään elämäkerran Claes Anderssonista ja Tommi Mellenderin Kylmä sota: finanssimaailman kuvausta, aivovammapotilaan kuntoutumista, parisuhdekuvausta. Ei huono. Mellender oli muutama vuosi sitten Finlandia- ehdokkaana kirjallaan Ranskalainen ystävä ja sillon tykästyin häneen.

Muistakin kirjoista voisi kertoilla, mutta nyt kutsuu "Suon villi laulu"...))
Toivottavasti taas saadaan kirjakeskustelua aikaan, yksi ketju taisi jo olla, mutta en ehtinyt mukaan....
,

demeter1 kirjoitti:

Jopas sattui: lukuviikko. En tiennytkään. Juuri hain kirjastoautolta pari tilaamaani kirjaa:
Rachel Cusk: Ääriviivat, joka on eka osa trilogiasta, osin oma elämäkerrallinen teos, kakkososan luin jo ja ihastuin tyyliin ja ansiokkaaseen ihmiskuvaukseen, tuttuja tyyppejä..)) "Mestarillinen, hypnoottinen, aikamme älykkäimpiä kirjailijoita". todettiin kirjan takakannessa.

Toinen saamani kirja oli Delia Owensin "Suon villi laulu", johon ihastuin heti kun olin lukenut siitä vain parikymmentä sivua. Kirja on ollut "massiivinen menestys ympäri maailmaa, vuonna 2019 USA:n myydyin kirja. "Niin kaunis, että tekee kipeää...
Murhamysteeri, kasvukertomus ja villin luonnon ylistys" - kuvataan kirjaa.

Palautin juuri Riiitta Kylänpään elämäkerran Claes Anderssonista ja Tommi Mellenderin Kylmä sota: finanssimaailman kuvausta, aivovammapotilaan kuntoutumista, parisuhdekuvausta. Ei huono. Mellender oli muutama vuosi sitten Finlandia- ehdokkaana kirjallaan Ranskalainen ystävä ja sillon tykästyin häneen.

Muistakin kirjoista voisi kertoilla, mutta nyt kutsuu "Suon villi laulu"...))
Toivottavasti taas saadaan kirjakeskustelua aikaan, yksi ketju taisi jo olla, mutta en ehtinyt mukaan....
,

Lue lisää

Ikä on tuonut minulle sen esteen, että en saa luetuksi oikein mitään. Silmät eivät kestä.
Kaikki suosittelevat minulle äänikirjoja, mutta en ole vielä osannut laitetta hankkia.
Minä yksinkertaisesti en tiedä, miten äänikirjoja voidaan kuunnella. Kukaan tuttu ei kuuntele, että osaisi neuvoa. On siitä täälläkin minulle ohjeita annettu. :)
Nyt viimeksi olen lukenut Anna-Liisa Ahokummun esikoisteoksen "Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa", joka käsittelee päähenkilön paneutumista historiaansa. Huomenna lukupiiri kokoontuu kirjastossa ja keskustelemme tästä romaanista.
Toivottavasti ei ole kovin ikävä ilma, että lähtö ei tunnu liian ikävältä.

Makriina kirjoitti:

Ikä on tuonut minulle sen esteen, että en saa luetuksi oikein mitään. Silmät eivät kestä.
Kaikki suosittelevat minulle äänikirjoja, mutta en ole vielä osannut laitetta hankkia.
Minä yksinkertaisesti en tiedä, miten äänikirjoja voidaan kuunnella. Kukaan tuttu ei kuuntele, että osaisi neuvoa. On siitä täälläkin minulle ohjeita annettu. :)
Nyt viimeksi olen lukenut Anna-Liisa Ahokummun esikoisteoksen "Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa", joka käsittelee päähenkilön paneutumista historiaansa. Huomenna lukupiiri kokoontuu kirjastossa ja keskustelemme tästä romaanista.
Toivottavasti ei ole kovin ikävä ilma, että lähtö ei tunnu liian ikävältä.

Lue lisää

Minä en ole päässyt meidän kirjapiiriin kahteen vuoteen, mutta vielä ylläpidän toivoa siitä, että syksyllä pääsen.
Silmät ja niiden väsyminen tulevat lukemisen esteeksi monella ja kuulemma myös keskittymiskyvyn puute, ehkä liittyvät yhteen ?
Tuttuni, joka lukee "aina", kanssa on myös pahoiteltu sitä, että lukemaansa ei enää muista samalla tavalla kuin aikaisemmin. Uskon silti, että vaikka ei muistaisi, tallessa se luettu on, ainakin merkityksellisin osa siitä. Ja siksikin "lukeminen kannattaa aina"..))

Luen Gail Honeyman in "Eleanorille kuuluu ihan hyvää".

Minä olen lukenut Hislopilta vain tuon Saari-kirjan ja katsonut TV-sarjan, kiva kuulla että teokseen on tulossa jatkoa.
Itse olen monesti pahoitellut sitä, että oma historian tuntemukseni on aika pinnallista ja se tulee usein esteeksi tarinoiden hahmottamisessa, vaikka toisaalta kaunokirjat voivat myös auttaa siinä, tehdä historiaa tutuksi.
Parempaa Suomen historian kirjaa ei ole ainakaan minulle löytynyt kuin Linnan Pohjantähti-sarja. Ja tietysti myös Tuntematon sotilas valottaa samaa asiaa.

Taidanpa laittaa tuon kirjan nimen korvan taakse, Ramoona. En ole koskaan saanut sinulta huonoa lukuvinkkiä!
Minun lukemiseni on tällä hetkellä ohjattua: lukupiiri in olen lukenut Rosa Liksomin Väylän ja nyt luemme Ensimmäinen nainen-kirjaa, joka on biofiktio Sylvi Kekkosesta. Muuten meillä on meneillään ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden vuosi ja olen mukana kirjoittajakurssilla ja Suomi-instutuutin webinaarissa ja yritän kehittää itseäni ja taitojani mitä tulee suomenkieliseen ilmaisuuni.
Muuten, omasta aloittestani ja mielenkiinnosta luen edelleen käännöskirjallisuutta tai englannin/espanjankielistä kirjallisuutta, mutta nyt on aikaa jäänyt vähän oman kirjoittamisen, kääntämisen ja lukuläksyjen lisäksi.
Mutta ehdottomasti, lukeminen ja kirjoittaminen kannattaa aina! Lukemalla parempi maailma :)
PM

demeter1 kirjoitti:

Minä olen lukenut Hislopilta vain tuon Saari-kirjan ja katsonut TV-sarjan, kiva kuulla että teokseen on tulossa jatkoa.
Itse olen monesti pahoitellut sitä, että oma historian tuntemukseni on aika pinnallista ja se tulee usein esteeksi tarinoiden hahmottamisessa, vaikka toisaalta kaunokirjat voivat myös auttaa siinä, tehdä historiaa tutuksi.
Parempaa Suomen historian kirjaa ei ole ainakaan minulle löytynyt kuin Linnan Pohjantähti-sarja. Ja tietysti myös Tuntematon sotilas valottaa samaa asiaa.

Lue lisää

Kun luen historiallisia romaaneja minulla on yleensä wikipedia auki samaan aikaan, josta tarkistan faktoja kuka toikin nyt oli ihan oikeesti. Siis kuninkaallisia sukupuita ja historiallisia tapahtumia, joista en tiedä mitään.
Linnan Pohjantähti on historiankirjoitusta parhaasta päästä.

Anonyymi kirjoitti:

Kun luen historiallisia romaaneja minulla on yleensä wikipedia auki samaan aikaan, josta tarkistan faktoja kuka toikin nyt oli ihan oikeesti. Siis kuninkaallisia sukupuita ja historiallisia tapahtumia, joista en tiedä mitään.
Linnan Pohjantähti on historiankirjoitusta parhaasta päästä.

Lue lisää

tämä oli minun sormenpäistäni lähtöisin
PM

Anonyymi kirjoitti:

tämä oli minun sormenpäistäni lähtöisin
PM

Linnan "Täällä Pohjantähden alla" ansaitsisi tulla luetuksi uudestaan,
koska nuoruudessa siitä ei kaikkea ymmärtänyt.
Trilogia yhdistää yhden suvun elämän 1880-luvulta 1950-luvulle suomalaisen yhteiskunnan muutoksiin (kieliriidat, nationalismi, sosialismi, ensimmäinen maailmansota, Suomen itsenäisyys, Suomen sisällissota, Lapuan liike, toinen maailmansota) tavallisen ihmisen kannalta.

Anonyymi kirjoitti:

Kun luen historiallisia romaaneja minulla on yleensä wikipedia auki samaan aikaan, josta tarkistan faktoja kuka toikin nyt oli ihan oikeesti. Siis kuninkaallisia sukupuita ja historiallisia tapahtumia, joista en tiedä mitään.
Linnan Pohjantähti on historiankirjoitusta parhaasta päästä.

Lue lisää

Oikeastaan minäkin opin tuon tavan, Ano 12.39, kun luin Jari Tervon "Pääskysiä", hyvin se toimii..))

On, on (kehujensa arvoinen), Ano 10.12. Parissa päivässä olen lukenut pientä tekstiä 260 sivua ja heti meinaan nytkin ruveta lukemaan.

Kirja on minulle ennen muuta kuvaus ihmisen ja luonnon välisestä vuorovaikutuksesta ja siitä, että vaikka ihmiset voivat - "pakon" edessä - pettää, jättää ja satuttaa toisiaan, luonto ei petä eikä jätä meitä. Sen eheyttävä ja parantava vaikutus on vieläkin koettavissa, vaikka luonnontuhot ovat arkipäivää ja sen monimuotoisuus on uhattuna joka puolella.

Kirjan intensiteetti pitää ja vaikka se ei etene suoraviivaisesti aikajanalla, se ei eksytä lukijaa vaan pikemminkin keventää niitä traagisia tapahtumia mitä päähenkilön tarina sisältää. Kirja ei vahingossakaan viisastele, moralisoi tai osoita syyllisiä vaan osaa valottaa niitä ihmisyyden puolia, mitä emme aina tahtoisi nähdä, itsessämme ainakaan.

Olisi mukava, jos joku toinenkin olisi lukenut kirjan ja saisimme jakaa/vaihtaa lukukokemuksia. Kirja on meillä kirjapiirissä käsittelyssä, mutta sinne en nyt pääse.

demeter1 kirjoitti:

On, on (kehujensa arvoinen), Ano 10.12. Parissa päivässä olen lukenut pientä tekstiä 260 sivua ja heti meinaan nytkin ruveta lukemaan.

Kirja on minulle ennen muuta kuvaus ihmisen ja luonnon välisestä vuorovaikutuksesta ja siitä, että vaikka ihmiset voivat - "pakon" edessä - pettää, jättää ja satuttaa toisiaan, luonto ei petä eikä jätä meitä. Sen eheyttävä ja parantava vaikutus on vieläkin koettavissa, vaikka luonnontuhot ovat arkipäivää ja sen monimuotoisuus on uhattuna joka puolella.

Kirjan intensiteetti pitää ja vaikka se ei etene suoraviivaisesti aikajanalla, se ei eksytä lukijaa vaan pikemminkin keventää niitä traagisia tapahtumia mitä päähenkilön tarina sisältää. Kirja ei vahingossakaan viisastele, moralisoi tai osoita syyllisiä vaan osaa valottaa niitä ihmisyyden puolia, mitä emme aina tahtoisi nähdä, itsessämme ainakaan.

Olisi mukava, jos joku toinenkin olisi lukenut kirjan ja saisimme jakaa/vaihtaa lukukokemuksia. Kirja on meillä kirjapiirissä käsittelyssä, mutta sinne en nyt pääse.

Lue lisää

Onko se romaani ?

Anonyymi kirjoitti:

Onko se romaani ?

Raskas kirja.

Suon villi laulu kertoo tarinan Kyasta, joka on ison sisaruskatraan nuorimmainen ja muutaman mutkan kautta tullut julmasti hylätyksi seitsemänvuotiaana. Tarina alkaa 1950-luvulta, jolloin Kyan sodassa traumatisoitunut isä juopottelee perheensä karkuun tämän väkivaltaisuuden vuoksi. Muiden perheenjäsenien lähdettyä omille teilleen, on Kya jäänyt perheen pienelle ränsistyvälle, suolla sijaitsevalle mökille ihan yksin.

Kya on syrjitty, lähimmässä kylässä kammoksuttu eikä sosiaaliviranomaiset paljoa näe vaivaa lapsen hyvinvoinnin eteen. Kya selviytyy itse, järjestää itsellensä simpukoiden keräilyllä elannon ja saa yhden ystävän kylällä, sillä miehen nimeltä Jumpin käy sääliksi pientä orpoa, joten tämä vaimoineen pyrkii auttamaan lasta tämän huomaamatta.

Tämä Kyan elämäntarina kietoutuu yhteen 1960-luvulla tapahtuneeseen murhatapaukseen, jolloin kyläläiset syyttävät kuolleen miehen kohtalosta syrjäytynyttä, koko ikänsä pilkan kohteena ollutta nuorta naista. Tämän ajojahdin lisäksi teos käsittelee yksinäisyyttä, ihmisten julmuutta, kaipuuta yhteisöllisyyteen ja ennen kaikkea luontoa.

Anonyymi kirjoitti:

Raskas kirja.

Suon villi laulu kertoo tarinan Kyasta, joka on ison sisaruskatraan nuorimmainen ja muutaman mutkan kautta tullut julmasti hylätyksi seitsemänvuotiaana. Tarina alkaa 1950-luvulta, jolloin Kyan sodassa traumatisoitunut isä juopottelee perheensä karkuun tämän väkivaltaisuuden vuoksi. Muiden perheenjäsenien lähdettyä omille teilleen, on Kya jäänyt perheen pienelle ränsistyvälle, suolla sijaitsevalle mökille ihan yksin.

Kya on syrjitty, lähimmässä kylässä kammoksuttu eikä sosiaaliviranomaiset paljoa näe vaivaa lapsen hyvinvoinnin eteen. Kya selviytyy itse, järjestää itsellensä simpukoiden keräilyllä elannon ja saa yhden ystävän kylällä, sillä miehen nimeltä Jumpin käy sääliksi pientä orpoa, joten tämä vaimoineen pyrkii auttamaan lasta tämän huomaamatta.

Tämä Kyan elämäntarina kietoutuu yhteen 1960-luvulla tapahtuneeseen murhatapaukseen, jolloin kyläläiset syyttävät kuolleen miehen kohtalosta syrjäytynyttä, koko ikänsä pilkan kohteena ollutta nuorta naista. Tämän ajojahdin lisäksi teos käsittelee yksinäisyyttä, ihmisten julmuutta, kaipuuta yhteisöllisyyteen ja ennen kaikkea luontoa.

Lue lisää

Kuvasit loistavasti kirjan sisällön.

Kaunista luonnon kuvausta. Olen nähnyt dokumentteja noista suoalueista ja pääsin vahvasti mukaan miljööseen.
Riipaiseva tarina lapsen selviytymisestä.

Nyt on menossa Gail Honeymanin "Eleanorille kuuluu ihan hyvää".
Tarkkanäköisen, "erilaisen" tytön elämää.

Enpä avaa enempää, etten vahingossa tuhoa kenenkään lukukokemusta.

Anonyymi kirjoitti:

Onko se romaani ?

Saitkin jo. Ano 10.53 vastauksen kysymykseesi, kattavan esittelyn kirjan sisällöstä, minäkin sain..)) Ei sitä olisi voinut paremmin esitellä.
En tiennytkään, että se linkittyi osin todelliseen tapahtumaan.
Itse sain kirjan luetuksi eilen, mutta tämän kirjan kohdalla jälkipuinti kestää. Siinäkin Anon 15.07, kuvaus auttaa, listaa keskeiset aiheet, joita voi sitten tykönään pohtia ja syventää ,on pakkokin, koska ainakin minulla kirja sai paikoin aikaan niin suuren tunnevyöryn, että teki tiukkaa selvitä siitä.

"Kyllä te vanhat luette, vai lukevatko vanhatkaan. "
Kiitos nuori, vierailustasi 80 palstalla !

Anonyymi kirjoitti:

"Kyllä te vanhat luette, vai lukevatko vanhatkaan. "
Kiitos nuori, vierailustasi 80 palstalla !

Mistä tiedät, että tuo kirjoittaja olisi nuori?

Typerää kirjoittaa tuollaista, jos ei ole faktatietoa.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä tiedät, että tuo kirjoittaja olisi nuori?

Typerää kirjoittaa tuollaista, jos ei ole faktatietoa.

"Kyllä t e v a n h a t luette", kertoo sen, ettei itse kuuluu samanikäisten ryhmään.

Anonyymi kirjoitti:

"Kyllä t e v a n h a t luette", kertoo sen, ettei itse kuuluu samanikäisten ryhmään.

"Me vanhat" opimme nuorina lukemaan, kun ei ollut illan iloksi kuin radio, josta ei paljon hupia kuultu. Lauantain toivotut levyt ja joku kuunnelma, kerran viikossa. Kuivaa asiaohjelmaa kansan sivistämiseksi, ja päivällä oli pari runnin taukokin jollakin vuosikymmenellä. Niinpä luettiin. Kirjastossa käytiin, kirjoja annettiin ja saatiin lahjaksi. Pula-ajan kirja oli painettu kehnolle paperille, liimaukset heikkoja. Siksi opittiin pitämään kirjat hyvin.
Televisio mullisti monien illat, lukeminen alkoi vähentyä. Tämän päivän nuorilla on niin monta rautaa tulessa, että ei kirja ole harrastuksista ensimmäisenä.
Iän mukana ne palaavat, kun ei enää olla vauhdissa mukana, vaan kotisohva on kutsuvampi kuin harrastuspiirit.
Mutta sitten silmät panevat hanttiin, ja lukeminen jää vähemmälle sen vuoksi.
Semmoista se on.

Kirja näyttää olevan taattua Tammen Keltaista kirjastoa ja näyttää olevan niin edullinen,
että tilasinpa sen adlibriksestä, koska kirjastossa siitä on noin 500 lukijan jono,
vaikka se on ilmestynyt nelisen vuotta sitten.
Onkohan kirjallisuuden Nobel-palkinto tullut tästä kirjasta ?
Se on ilmeisesti nyt jotenkin ajankohtainen ?
https://www.adlibris.com/fi/kirja/neuvostoihmisen-loppu-9789520446550?gclid=EAIaIQobChMIxc6O-qqM9wIVGZOyCh1RXgrjEAQYASABEgKCs_D_BwE

Anonyymi kirjoitti:

Kirja näyttää olevan taattua Tammen Keltaista kirjastoa ja näyttää olevan niin edullinen,
että tilasinpa sen adlibriksestä, koska kirjastossa siitä on noin 500 lukijan jono,
vaikka se on ilmestynyt nelisen vuotta sitten.
Onkohan kirjallisuuden Nobel-palkinto tullut tästä kirjasta ?
Se on ilmeisesti nyt jotenkin ajankohtainen ?
https://www.adlibris.com/fi/kirja/neuvostoihmisen-loppu-9789520446550?gclid=EAIaIQobChMIxc6O-qqM9wIVGZOyCh1RXgrjEAQYASABEgKCs_D_BwE

Lue lisää

Kirjallisuuden Nobel-palkinnolla vuonna 2015 palkittu Svetlana Aleksijevitš
(s. 1948) on syntynyt U k r a i n a s s a ja asunut Valko-Venäjällä.

Hän on työskennellyt opettajana ja journalistina useissa lehdissä.
Häneltä on aikaisemmin suomennettu teokset Tšernobylista nousee rukous (2015)
ja Sodalla ei ole naisen kasvoja (2017).

Neuvostoihmisen loppu on reportaasikirja, johon Aleksijevitš on haastatellut satoja ihmisiä. Kirja jakautuu kahteen osaan, ensimmäisen osan otsikkona on ”Lohtuna maailmanloppu”, toinen osa on ”Tyhjyyden lumous”.

Kummassakin osassa on kymmenen tarinaa sekä johdanto-osio otsikolla ”Kadun hälyä
ja keittiökeskusteluja”.

Ensimmäinen osa käsittelee aikaa heti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, vuosia 1991−2001. Toinen osa jatkaa siitä eteenpäin, 2002−2012 (siis Putinin aikaa)

Kirja sisältää kymmenien ihmisten (muutamien sivujen mittaisia) erillisiä kertomuksia.
Ei siis haittaa, vaikka kirja on paksu, koska sitä voi lukea vaikka kertomus kerrallaan.
Se on saatavana äänikirjanakin. Ihmettelen onko yksi ihminen jaksanut sen lukea,
koska teksti vetosi voimakkaasti tunteisiin ja kirja voi olla hätkähdyttävä kokemus,
jos ei tiedä paljon NeuvostoVenäjän historiasta ja vaikka tietäisikin.

"Sota häviää perheestä neljän sukupolven kuluttua, Minä olen kolmatta sukupolvea".
Miksi aina pitää tulla uusi sota ?

Kirjaa en ole lukenut. Panen sen muistiin ja yritän löytää kirjastosta.
Tuona aikana oltiin vielä kaiken lisäksi niin harhateillä, että kasvattajille korostettiin, että ei saa antaa lapsen muistella ja puhua surustaan tai kaipauksestaan. Se piti unohtaa ja korostaa, että nyt on taas kaikki hyvin. Mitä vähemmän asiasta puhutaan sitä nopeammin kasvava lapsi unohtaa.
Omassa perheessäni oli jonkin aikaa sukulaislapsi, joka oli menettänyt vanhempansa traagisesti, ja äitini korosti minullekin, että "Siitä" ei sitten sanaakaan, muista! Lapsi oli äärettömän kiltti ja taipuvainen, ja vasta aikuisena olen ymmärtänyt, kuinka tarkkaan hän oli oman itsensä kieltänyt ja oppinut tavan selviytyä. Kerran, jo eläkeiässään, hän puhkesi puhumaan minulle ja sanoi, että en ilmeisesti tiedä, millainen kohtalo hänellä oli ollut. Miltä oli tuntunut menettää koti ja vanhemmat, eikä siitä uskaltanut mitään sanoa, se oli jotenkin hävettävää ja noloa. Hän hämmästyi suuresti, kun kerroin, että olinhan toki tiennyt.

Turvattomuuden ja hylkäämisen tunne ei varmasti koskaan katoa.

Makriina kirjoitti:

Kirjaa en ole lukenut. Panen sen muistiin ja yritän löytää kirjastosta.
Tuona aikana oltiin vielä kaiken lisäksi niin harhateillä, että kasvattajille korostettiin, että ei saa antaa lapsen muistella ja puhua surustaan tai kaipauksestaan. Se piti unohtaa ja korostaa, että nyt on taas kaikki hyvin. Mitä vähemmän asiasta puhutaan sitä nopeammin kasvava lapsi unohtaa.
Omassa perheessäni oli jonkin aikaa sukulaislapsi, joka oli menettänyt vanhempansa traagisesti, ja äitini korosti minullekin, että "Siitä" ei sitten sanaakaan, muista! Lapsi oli äärettömän kiltti ja taipuvainen, ja vasta aikuisena olen ymmärtänyt, kuinka tarkkaan hän oli oman itsensä kieltänyt ja oppinut tavan selviytyä. Kerran, jo eläkeiässään, hän puhkesi puhumaan minulle ja sanoi, että en ilmeisesti tiedä, millainen kohtalo hänellä oli ollut. Miltä oli tuntunut menettää koti ja vanhemmat, eikä siitä uskaltanut mitään sanoa, se oli jotenkin hävettävää ja noloa. Hän hämmästyi suuresti, kun kerroin, että olinhan toki tiennyt.

Turvattomuuden ja hylkäämisen tunne ei varmasti koskaan katoa.

Lue lisää

Vaikeneminen ei tee asioita tapahtumattomiksi,
ei auta unohtamaan eikä toipumaan.
Voi vain yrittää kuvitella kuinka raskasta on ollut
kantaa yksin murhetta sydämessään.
Traagista.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikeneminen ei tee asioita tapahtumattomiksi,
ei auta unohtamaan eikä toipumaan.
Voi vain yrittää kuvitella kuinka raskasta on ollut
kantaa yksin murhetta sydämessään.
Traagista.

Lue lisää

HS on vapaasti luettavissa pääsiäispäivinä, kun lehti ei ilmesty.
Juttu Rosa Liksomista ja hänen kirjastaan Väylä
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008752588.html

Anonyymi kirjoitti:

HS on vapaasti luettavissa pääsiäispäivinä, kun lehti ei ilmesty.
Juttu Rosa Liksomista ja hänen kirjastaan Väylä
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008752588.html

Lue lisää

Liksomin Väylä sai taas myönteista huomiota. "Väylä" sopii erityisen hyvin
kuunneltavaksi vahvan Tornionjokilaakson murteen takia. Jos kirjoitettuna murre
voikin joskus tuntua hankalalta seurata, ääneen luettuna se menee ihon alle.
Kiitos kokemuksesta kuuluu siis myös erinomaiselle lukijalle Anna Saksmanille.

Anna Takasen kirja on tuttu minullekin. Tykkäsin kyllä siitä, etenkin loppuosasta..))
Taisin jo siitä puhuttaessa muistella tuota Klaus Härön elokuvaa "Äideistä parhain", joka kertoi myös sotalapsesta ja oli koskettavuudessaan unohtumaton.

Kiva että löysit "Suon villi laulu"-kirjan Paloma. Sehän jo esiteltiinkin täällä hienosti.
MInulle se "esittelty" taitaa olla enempi kuvausta omista vaikutelmista, millaisia tunteita ja mielleyhtymiä kirjan lukeminen herätti.

Muuten, sain yllättäen "Sade piiskaa asfalttia" käsiini. Olikohan mielialani silloin jotenkin vastaanottamaton, kun kirja ei tehnyt kovin suurta vaikutusta. Ehkä jonkinlainen "paikallistuntemus" olisi auttanut siinä. Lucia Berlin tuli mieleen, arvostettu kirjailija hänkin, mutta en osannut lukea häntäkään. Nykyisin minulle käy myös niin, että ellei kirja heti vedä imuunsa, en viitsi ponnistella sen kanssa vaan lasken sen käsistäni. Toki luin Sanchezin kirjan loppuun ja varmasti se oli ansiokas kuvaus, jos aika ja paikka olisivat olleet tutumpia...

Jos taas löydän sellaisen kirjan, joka tuntuu omalta, olen ihastunut ikihyviksi, siitä tulee minulle elämää suurempi teos ja se jättää jäljen. Tommi Mellenderin Kylmä sota, tuntui alkuun sellaiselta, mutta muuttui kyllä vieraammaksi loppua kohden. Sensijaan Tommi Liimatan Hautajaiskengät piti otteessaaa loppuun saakka. Näitä kahta yhdisti minusta miesten ystävyyden kuvaus. Mellender kuvasi akateemista, menestyneiden ystävyyttä, Liimatta taas ystävyyttä alkuvoimaisen, ei-urbaanin elämän keskellä. Toki kirjoissa oli muitakin teemoja ja ihmiskuvaajina molemmat Tommit ovat ammattimiehiä...

Luin myös hyvät arvostelut saaneen Miika Nousiaisen kirjan Pintaremontti. Komediahan se oli laadultaan ja tietysti vaatii taitoa käsitellä ajan ilmiöitä huumoirilla ilman, että ne jäävät pintapuoliseksi raapaisuksi. Lukijan tehtäväksi jää sitten löytää se traaginen puoli asioista - jos niin tahtoo. Minulle se oli kyllä kuvaus kirjassa esiintyneen Sinin blogipäivityksistä, siitä,
miten "helppoa" oli somessa luoda oma, kiinnostava julkikuva ja saada "seuraajia" ja mitä tapahtuu sitten, kun tuo kuva särkyy ja todellisuus tulee kohdattavaksi.

demeter1 kirjoitti:

Anna Takasen kirja on tuttu minullekin. Tykkäsin kyllä siitä, etenkin loppuosasta..))
Taisin jo siitä puhuttaessa muistella tuota Klaus Härön elokuvaa "Äideistä parhain", joka kertoi myös sotalapsesta ja oli koskettavuudessaan unohtumaton.

Kiva että löysit "Suon villi laulu"-kirjan Paloma. Sehän jo esiteltiinkin täällä hienosti.
MInulle se "esittelty" taitaa olla enempi kuvausta omista vaikutelmista, millaisia tunteita ja mielleyhtymiä kirjan lukeminen herätti.

Muuten, sain yllättäen "Sade piiskaa asfalttia" käsiini. Olikohan mielialani silloin jotenkin vastaanottamaton, kun kirja ei tehnyt kovin suurta vaikutusta. Ehkä jonkinlainen "paikallistuntemus" olisi auttanut siinä. Lucia Berlin tuli mieleen, arvostettu kirjailija hänkin, mutta en osannut lukea häntäkään. Nykyisin minulle käy myös niin, että ellei kirja heti vedä imuunsa, en viitsi ponnistella sen kanssa vaan lasken sen käsistäni. Toki luin Sanchezin kirjan loppuun ja varmasti se oli ansiokas kuvaus, jos aika ja paikka olisivat olleet tutumpia...

Jos taas löydän sellaisen kirjan, joka tuntuu omalta, olen ihastunut ikihyviksi, siitä tulee minulle elämää suurempi teos ja se jättää jäljen. Tommi Mellenderin Kylmä sota, tuntui alkuun sellaiselta, mutta muuttui kyllä vieraammaksi loppua kohden. Sensijaan Tommi Liimatan Hautajaiskengät piti otteessaaa loppuun saakka. Näitä kahta yhdisti minusta miesten ystävyyden kuvaus. Mellender kuvasi akateemista, menestyneiden ystävyyttä, Liimatta taas ystävyyttä alkuvoimaisen, ei-urbaanin elämän keskellä. Toki kirjoissa oli muitakin teemoja ja ihmiskuvaajina molemmat Tommit ovat ammattimiehiä...

Luin myös hyvät arvostelut saaneen Miika Nousiaisen kirjan Pintaremontti. Komediahan se oli laadultaan ja tietysti vaatii taitoa käsitellä ajan ilmiöitä huumoirilla ilman, että ne jäävät pintapuoliseksi raapaisuksi. Lukijan tehtäväksi jää sitten löytää se traaginen puoli asioista - jos niin tahtoo. Minulle se oli kyllä kuvaus kirjassa esiintyneen Sinin blogipäivityksistä, siitä,
miten "helppoa" oli somessa luoda oma, kiinnostava julkikuva ja saada "seuraajia" ja mitä tapahtuu sitten, kun tuo kuva särkyy ja todellisuus tulee kohdattavaksi.

Lue lisää

"Sade piiskaa asfalttia" avautuu varmasti paremmin jollekin joka tuntee ja tietää taustan ja historiallisen ja kulttuurikontekstin. Minä pidin eniten ensimmäisestä novellista jossa lapseton pariskunta ajaa wayuu-poppamiehen luo etsimään apua lapsettomuuteen. He saavatkin apua, niin maanläheisellä ja pragmaattisella tasolla, että se sai minut nauramaan ääneen.
Luitko muuten "Maa kuin veri", Katriina Ranteen (vai oliko se Rannen?) kiehtovan romaanin Colonia finladesin vaiheista ja sen ihmisistä Pohjois-Argentiinassa? Guarani-intiaanien (Paraguay) kulttuuri ja tarusto jonka kanssa nämä suomalaiset tulevat kosketuksiin alueella on myös kiinnostava.
(Guaranien tarustossa kolibri on sielujen keräilijä ja kuljettaja. Kun ihminen kuolee, hänen sielunsa pakenee ruumiista kukkiin, joista kolibrit ne keräävät ja johdattavat ja kantavat ne paratiisiin. Maya-intiaaneille myös kolibri on maaginen ja pyhä lintu ja heillä on oma tarinansa kolibrin luomisesta ja tehtävästä.)

Anonyymi kirjoitti:

"Sade piiskaa asfalttia" avautuu varmasti paremmin jollekin joka tuntee ja tietää taustan ja historiallisen ja kulttuurikontekstin. Minä pidin eniten ensimmäisestä novellista jossa lapseton pariskunta ajaa wayuu-poppamiehen luo etsimään apua lapsettomuuteen. He saavatkin apua, niin maanläheisellä ja pragmaattisella tasolla, että se sai minut nauramaan ääneen.
Luitko muuten "Maa kuin veri", Katriina Ranteen (vai oliko se Rannen?) kiehtovan romaanin Colonia finladesin vaiheista ja sen ihmisistä Pohjois-Argentiinassa? Guarani-intiaanien (Paraguay) kulttuuri ja tarusto jonka kanssa nämä suomalaiset tulevat kosketuksiin alueella on myös kiinnostava.
(Guaranien tarustossa kolibri on sielujen keräilijä ja kuljettaja. Kun ihminen kuolee, hänen sielunsa pakenee ruumiista kukkiin, joista kolibrit ne keräävät ja johdattavat ja kantavat ne paratiisiin. Maya-intiaaneille myös kolibri on maaginen ja pyhä lintu ja heillä on oma tarinansa kolibrin luomisesta ja tehtävästä.)

Lue lisää

unohdin signeerata, tämä oli minun näppäimiltäni.
PM

Austerin poika on se joka on syytteessä, ei Auster.

Onko tämä teksti lainattu jostain kirja-arvostelusta ? Jos on, unohtui sitaatit ja lähdemerkintä.

Kyllä minäkin olen sitä mieltä että tämä novellikokoelma on hyvää työtä ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Ei kylläkään ensimmäinen kirja joka on kirjoitettu Kolumbian puoli vuosisataa kestäneen sisäisen konfliktin seurauksista ja minkälaisen jäljen se on jättänyt yhteiskuntaan. Kirjassa pilkahtaa kylläkin siellä täällä hieman mustaa huumoria, joka ei varmasti avaudu ensi lukemalla, etenkin jos katsoo asioita kovin eurooppalaisella silmällä.

Paloma.se01 kirjoitti:

Onko tämä teksti lainattu jostain kirja-arvostelusta ? Jos on, unohtui sitaatit ja lähdemerkintä.

Kyllä minäkin olen sitä mieltä että tämä novellikokoelma on hyvää työtä ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Ei kylläkään ensimmäinen kirja joka on kirjoitettu Kolumbian puoli vuosisataa kestäneen sisäisen konfliktin seurauksista ja minkälaisen jäljen se on jättänyt yhteiskuntaan. Kirjassa pilkahtaa kylläkin siellä täällä hieman mustaa huumoria, joka ei varmasti avaudu ensi lukemalla, etenkin jos katsoo asioita kovin eurooppalaisella silmällä.

Lue lisää

Sinultakin unohtuu milloin mitäkin. Velatkin muuttuu saataviksi ja musta valkoiseksi. Turha muita srvostella unohtamisista. Sitäpaitsi moni kirjoittaa erittäin asiantuntevasti kirjallisuudesta omin sanoin ja mielipitein. Kateutesi nosti taas päätään.

Paloma.se01 kirjoitti:

Onko tämä teksti lainattu jostain kirja-arvostelusta ? Jos on, unohtui sitaatit ja lähdemerkintä.

Kyllä minäkin olen sitä mieltä että tämä novellikokoelma on hyvää työtä ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Ei kylläkään ensimmäinen kirja joka on kirjoitettu Kolumbian puoli vuosisataa kestäneen sisäisen konfliktin seurauksista ja minkälaisen jäljen se on jättänyt yhteiskuntaan. Kirjassa pilkahtaa kylläkin siellä täällä hieman mustaa huumoria, joka ei varmasti avaudu ensi lukemalla, etenkin jos katsoo asioita kovin eurooppalaisella silmällä.

Lue lisää

Autanpa sinua hieman jos et osaa postata linkkejä lähteeseen:
https://kirjaviekoon.blogspot.com/2021/04/sergio-augusto-sanchez-sade-piiskaa.html

Anonyymi kirjoitti:

Sinultakin unohtuu milloin mitäkin. Velatkin muuttuu saataviksi ja musta valkoiseksi. Turha muita srvostella unohtamisista. Sitäpaitsi moni kirjoittaa erittäin asiantuntevasti kirjallisuudesta omin sanoin ja mielipitein. Kateutesi nosti taas päätään.

Lue lisää

Eipä kysymys ollutkaan kateudesta, vaan siitä että hyviin tapoihin kuuluu asttaa lainausmerkit jonkun toisen kirjoittaman tekstin alkuun ja loppuun ja kuten tässä kirja-arvostelussa, laittaa linkki lähteeseen, jonka löysinkin guuglaamalla.
***
Kokonaan toinen asia on että myönnän auliisti että tänne kirjoittaa hyvin asiantuntevaa väkeä mitä tulee kotimaiseen ja myös käännöskirjallisuuteen.

Se ei kuitenkaan poista kirjoittajan vastuuta sopyright-materiaalin käyttämisestä omanaan.

Paloma.se01 kirjoitti:

Eipä kysymys ollutkaan kateudesta, vaan siitä että hyviin tapoihin kuuluu asttaa lainausmerkit jonkun toisen kirjoittaman tekstin alkuun ja loppuun ja kuten tässä kirja-arvostelussa, laittaa linkki lähteeseen, jonka löysinkin guuglaamalla.
***
Kokonaan toinen asia on että myönnän auliisti että tänne kirjoittaa hyvin asiantuntevaa väkeä mitä tulee kotimaiseen ja myös käännöskirjallisuuteen.

Se ei kuitenkaan poista kirjoittajan vastuuta sopyright-materiaalin käyttämisestä omanaan.

Lue lisää

Fé de errata:
"asttaa" lue asettaa
"sopyright" lue copyright

Paloma.se01 kirjoitti:

Autanpa sinua hieman jos et osaa postata linkkejä lähteeseen:
https://kirjaviekoon.blogspot.com/2021/04/sergio-augusto-sanchez-sade-piiskaa.html

Lue lisää

Anna olla! Itse muunnat totuuksia , käännät takkia ja kelkkaa niin surutta, ettei tarvitse tulla muita taas opettamaan! Miten sinulla voikin olla aikaa ja mielenkiintoa kyylätä muitten kirjoituksia, ettei vaan olisi lainausta jostain ja ettei kulaan muu voisi loistaa kirjallisuuden tuntemuksellaan.

Anonyymi kirjoitti:

Anna olla! Itse muunnat totuuksia , käännät takkia ja kelkkaa niin surutta, ettei tarvitse tulla muita taas opettamaan! Miten sinulla voikin olla aikaa ja mielenkiintoa kyylätä muitten kirjoituksia, ettei vaan olisi lainausta jostain ja ettei kulaan muu voisi loistaa kirjallisuuden tuntemuksellaan.

Lue lisää

Saatte aivan rauhassa loistaa "kirjallisella tuntemuksellanne" :)
Mutta tämä oli taas esimerkki siitä mitä kolumbialaiset sanovat "saada aneita rukoilemalla lainatulla rukousnauhalla" (ganar indulgencias con la camándula prestada)

Paloma.se01 kirjoitti:

Saatte aivan rauhassa loistaa "kirjallisella tuntemuksellanne" :)
Mutta tämä oli taas esimerkki siitä mitä kolumbialaiset sanovat "saada aneita rukoilemalla lainatulla rukousnauhalla" (ganar indulgencias con la camándula prestada)

Lue lisää

Minäkin jäin ihastelemaan näitä tämän osion kirja-arvosteluja - tai esittelyjäkö olivat ?
Ammattilaiset asialla ?

Vaan onko väliä ? Kirjoista ja niiden sisällöstä puhutaan, jos joku niiden sisältöä osaa valottaa ja tarjota näin lisäarvoa muille lukijoille, niin eikös se ole tärkeintä ? Siis täällä.

En valitettavasti ole vielä saanut Katariina Rannen kirjaa käsiini. Uskon kyllä pitäväni siitä jo sinun, Paloma, ja toisen kirjoittajan esittelyn pohjalta.

Mielenkiintoinen sananparsi tuo siteeraamasi : "saada aneita rukoilemalla lainatulla rukousnauhalla" . Pistää miettimään..))

demeter1 kirjoitti:

Minäkin jäin ihastelemaan näitä tämän osion kirja-arvosteluja - tai esittelyjäkö olivat ?
Ammattilaiset asialla ?

Vaan onko väliä ? Kirjoista ja niiden sisällöstä puhutaan, jos joku niiden sisältöä osaa valottaa ja tarjota näin lisäarvoa muille lukijoille, niin eikös se ole tärkeintä ? Siis täällä.

En valitettavasti ole vielä saanut Katariina Rannen kirjaa käsiini. Uskon kyllä pitäväni siitä jo sinun, Paloma, ja toisen kirjoittajan esittelyn pohjalta.

Mielenkiintoinen sananparsi tuo siteeraamasi : "saada aneita rukoilemalla lainatulla rukousnauhalla" . Pistää miettimään..))

Lue lisää

Minä jäin miettimään miksi asiallinen huomautukseni lainausmerkkien ja lähteen puuttumisesta nostatti niinkin vihamielisen hyökkäyksen henkilööni kohdistaen. Jospa anonyymi kirjaesittelijä olikin se jonka blogiin laitoin linkin? Siinäkin tapauksessa mielestäni hyvät tavat vaativat linkin ja lainausmerkit. Sisältöön en sen kummemmin puutu; sehän oli hyvinkin asiaatuntevasti ja kirjaa arvostaen kirjoitettu. Minä en ole kirjablogaaja enkä arvostelija, vain harrastelija.
Sanapartta käytetään yleisesti kun joku yrittää nostaa itseään esille väärillä meriiteillä. Tai päästä jonkun suosioon toisen ihmisen ansioilla. Vähän kuin tv-mainoksessa kaupan perunalaatikosta (puolivalmiste) - oletko ihan itse tehnyt tämän? kysyy miehen äiti -joo, vastaa mies, (pikkulikka virnistelee vieressä: haluaako mummi reseptin?

Surumielinen ja koskettava kirja, viimeistä lausetta myöten.

Ensimmäinen edellytys on harrastaa ahkerasti kirjallisuutta ja oppia sitä analysoimaan.

"Jos tuntisi Kolumbiaa ja olisi lahjakas kirjoittaja
olisi ollut pieni mahdollisuus itsekin kirjoittaa yhtä hyvä."

kirjoittaa Anonyymi 25.04.2022 17:46. Kysymys on kuitenkin siitä että MIKSI. Eihän täällä kukaan kilpaile tiedoillaan ja taidoillaan, tuntemuksillaan ja osaamisillaan. Tämä on keskustelupalsta.
Olen ollut kontaktissa kirjavieköön-blogin , siis alkuperäisen tekstin kirjoittajan kanssa, ja olet mielestäni anteeksipyynnön velkaa hänelle siitä että olet lainannut hänen tekstiään suoraan ja ilmoittamatta lähdettä. Olet esittänyt sen täällä OMANASI.

Turhaa yrittää johdattaa lukijoiden huomiota pois omasta virheestään ja tehdä siitä jonkinlainen asian huomanneen mollauskysymys.

Paloma.se01 kirjoitti:

"Jos tuntisi Kolumbiaa ja olisi lahjakas kirjoittaja
olisi ollut pieni mahdollisuus itsekin kirjoittaa yhtä hyvä."

kirjoittaa Anonyymi 25.04.2022 17:46. Kysymys on kuitenkin siitä että MIKSI. Eihän täällä kukaan kilpaile tiedoillaan ja taidoillaan, tuntemuksillaan ja osaamisillaan. Tämä on keskustelupalsta.
Olen ollut kontaktissa kirjavieköön-blogin , siis alkuperäisen tekstin kirjoittajan kanssa, ja olet mielestäni anteeksipyynnön velkaa hänelle siitä että olet lainannut hänen tekstiään suoraan ja ilmoittamatta lähdettä. Olet esittänyt sen täällä OMANASI.

Turhaa yrittää johdattaa lukijoiden huomiota pois omasta virheestään ja tehdä siitä jonkinlainen asian huomanneen mollauskysymys.

Lue lisää

Ei ollut väitetty omaksi tekstiksi. Ei vaan ollut lähdeviittauksia eikä sellaisia keskustelupalstalla edes edellytetä.

Paloma.se01 kirjoitti:

"Jos tuntisi Kolumbiaa ja olisi lahjakas kirjoittaja
olisi ollut pieni mahdollisuus itsekin kirjoittaa yhtä hyvä."

kirjoittaa Anonyymi 25.04.2022 17:46. Kysymys on kuitenkin siitä että MIKSI. Eihän täällä kukaan kilpaile tiedoillaan ja taidoillaan, tuntemuksillaan ja osaamisillaan. Tämä on keskustelupalsta.
Olen ollut kontaktissa kirjavieköön-blogin , siis alkuperäisen tekstin kirjoittajan kanssa, ja olet mielestäni anteeksipyynnön velkaa hänelle siitä että olet lainannut hänen tekstiään suoraan ja ilmoittamatta lähdettä. Olet esittänyt sen täällä OMANASI.

Turhaa yrittää johdattaa lukijoiden huomiota pois omasta virheestään ja tehdä siitä jonkinlainen asian huomanneen mollauskysymys.

Lue lisää

Olisikohan sinun syytä mennä neuvomaan tuonne 16 plus palstalle ja antaisit tämä palstan ikäisten kirjoitella virheellisesti tai virheettömästi.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ollut väitetty omaksi tekstiksi. Ei vaan ollut lähdeviittauksia eikä sellaisia keskustelupalstalla edes edellytetä.

Kyllä vaan edellytetään.
Kaikki teksti minkä tänne kirjoittaa edellytettään omaksi, ellei sitä ole asetettu lainausmerkkeihin ja lähdettä mainittu.

Anonyymi kirjoitti:

Olisikohan sinun syytä mennä neuvomaan tuonne 16 plus palstalle ja antaisit tämä palstan ikäisten kirjoitella virheellisesti tai virheettömästi.

Mielestäni asia on sen verran tärkeä ja ajankohtainen että se kannattaisi laittaa suurilla kirjaimilla joka ainoan sivun yläreunaan.
(Tekijänoikeuksien päivä, maailmanlaajuisesti 26 huhtik. Suomessa 28. huhtikuuta) että siitä saisi kirjoittaa joka ainoalla palstalla.
Tietämättömyys ja sillä vellominen ja liputtaminen on röyhkeää.

Paloma.se01 kirjoitti:

Mielestäni asia on sen verran tärkeä ja ajankohtainen että se kannattaisi laittaa suurilla kirjaimilla joka ainoan sivun yläreunaan.
(Tekijänoikeuksien päivä, maailmanlaajuisesti 26 huhtik. Suomessa 28. huhtikuuta) että siitä saisi kirjoittaa joka ainoalla palstalla.
Tietämättömyys ja sillä vellominen ja liputtaminen on röyhkeää.

Lue lisää

Toisten aliarviointi ja alentuva saarnaaminen ikäisilleen ja vanhemmille se vasta röyhkeää onkin!

Paloma.se01 kirjoitti:

Mielestäni asia on sen verran tärkeä ja ajankohtainen että se kannattaisi laittaa suurilla kirjaimilla joka ainoan sivun yläreunaan.
(Tekijänoikeuksien päivä, maailmanlaajuisesti 26 huhtik. Suomessa 28. huhtikuuta) että siitä saisi kirjoittaa joka ainoalla palstalla.
Tietämättömyys ja sillä vellominen ja liputtaminen on röyhkeää.

Lue lisää

Kannattaa myös lukaista Suomi24 keskustelufoorumien opastus ja säännöt mitä tulee tekijänoikeuksiin.
"Suomi24-palveluissa ei saa"
***
"Esittää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia ja kopioida suoraa tekstiä muista julkaisuista"
https://www.suomi24.fi/opastus/saannot

Paloma.se01 kirjoitti:

Kannattaa myös lukaista Suomi24 keskustelufoorumien opastus ja säännöt mitä tulee tekijänoikeuksiin.
"Suomi24-palveluissa ei saa"
***
"Esittää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia ja kopioida suoraa tekstiä muista julkaisuista"
https://www.suomi24.fi/opastus/saannot

Lue lisää

Oletko itse lukenut säännöt? Täällähän saa kirjoittaa tekstiä vai kotimaisilla, vaan niin hiton usein työnnät espanjaa ja englantia.

Paloma.se01 kirjoitti:

Kannattaa myös lukaista Suomi24 keskustelufoorumien opastus ja säännöt mitä tulee tekijänoikeuksiin.
"Suomi24-palveluissa ei saa"
***
"Esittää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia ja kopioida suoraa tekstiä muista julkaisuista"
https://www.suomi24.fi/opastus/saannot

Lue lisää

Sinä olet täällä mainostanut ja markkinoinut "kirjojasi" ja sekin on tällä foorumilla kiellettyä.

Eeva Kilpi on nyt 94 vuotias. Hänen puolisonsa Mikko Kilpi kuoli 1991.
https://www.kaleva.fi/91-vuotias-eeva-kilpi-sanoo-etta-rakkaus-puolisoon/1701200

Anonyymi kirjoitti:

Eeva Kilpi on nyt 94 vuotias. Hänen puolisonsa Mikko Kilpi kuoli 1991.
https://www.kaleva.fi/91-vuotias-eeva-kilpi-sanoo-etta-rakkaus-puolisoon/1701200

Lue lisää

Eeva Kilpi oli naimisissa 1949–1966 runoilija-kustannustoimittaja Mikko Kilven kanssa. Heille syntyi kolme poikaa. Avioituiko hän uudestaan ?
Onkohan Eeva Kilvestä kirjoitettu elämänkertaa ?

Anonyymi kirjoitti:

Eeva Kilpi oli naimisissa 1949–1966 runoilija-kustannustoimittaja Mikko Kilven kanssa. Heille syntyi kolme poikaa. Avioituiko hän uudestaan ?
Onkohan Eeva Kilvestä kirjoitettu elämänkertaa ?

Lue lisää

Ei ole tietoa, Eeva Kilpi on salaperäinen ?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/09/26/eeva-kilpi-luonto-ja-evakkokarjalaisuus#media=11477

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole tietoa, Eeva Kilpi on salaperäinen ?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/09/26/eeva-kilpi-luonto-ja-evakkokarjalaisuus#media=11477

Lue lisää

Muistaakseni Eeva Kilpi on joskus sanonut, ettei hän anna haastetteluja, koska hänen kirjansa kertovat hänestä sen, mitä hän tahtoo itsestään kertoa ja paljon kirjat hänestä kertovatkin, nämä viimeksi ilmestyneet Muistikirjatkin, onkohan tuo mainittu "Elämää kaikki päivät" kooste niistä ?
Mielestäni Eeva Kilpi ei koskaan mennyt uudelleen naimisiin.
"Naisen päiväkirja" (1978) ja hänen runonsa ovat puhutelleet minua eniten.

Jos totta puhutaan niin moni ei kiinnitä huomiota käytösmuutoksiinsa.
Ikääntyessä ei aina valitettavasti enää kellot soi päässä,
eikä välttämättä huomaa esimerkiksi olevansa riidanaiheuttaja.
Tämä aika, korona ja sota, voi ruokkia aggressiivisuutta, toisaalta myös
masentuneisuutta ja ahdistuneisuuttakin, joka voi purkautua muihin.
Myös ikä voi tuoda muutoksia käyttäytymiseen ajattelun kaventuessa.
Harrastuksista voi saada lievitystä. Harrastukset ovat suojaava kuori tai muuri
ulkopuolelta tulevia "pahan hyökkäyksiä" vastaan, harrastusten avulla pysyy
pää paremmin kasassa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos totta puhutaan niin moni ei kiinnitä huomiota käytösmuutoksiinsa.
Ikääntyessä ei aina valitettavasti enää kellot soi päässä,
eikä välttämättä huomaa esimerkiksi olevansa riidanaiheuttaja.
Tämä aika, korona ja sota, voi ruokkia aggressiivisuutta, toisaalta myös
masentuneisuutta ja ahdistuneisuuttakin, joka voi purkautua muihin.
Myös ikä voi tuoda muutoksia käyttäytymiseen ajattelun kaventuessa.
Harrastuksista voi saada lievitystä. Harrastukset ovat suojaava kuori tai muuri
ulkopuolelta tulevia "pahan hyökkäyksiä" vastaan, harrastusten avulla pysyy
pää paremmin kasassa.

Lue lisää

Pääsin alkuun kirjaa "Navalnyi ja Venäjän oppositio". Toivon kirjan antavan
käsitystä siitä, mikä on Navalnyin merkitys Venäjällä ja toivon, että Venäjälle
koittaisi aika, jolloin oppositio on sallittu, ettei sen vahvimpia edustajia pistetä
kymmeneksi vuodeksi vankilaan. "Vaarattomat" saavat kulkea vapaalla jalalla,
mutta kuka hyvänsä voidaan pidättää perusteena "huliganismi".

Anonyymi kirjoitti:

Pääsin alkuun kirjaa "Navalnyi ja Venäjän oppositio". Toivon kirjan antavan
käsitystä siitä, mikä on Navalnyin merkitys Venäjällä ja toivon, että Venäjälle
koittaisi aika, jolloin oppositio on sallittu, ettei sen vahvimpia edustajia pistetä
kymmeneksi vuodeksi vankilaan. "Vaarattomat" saavat kulkea vapaalla jalalla,
mutta kuka hyvänsä voidaan pidättää perusteena "huliganismi".

Lue lisää

Onkohan se totta, että Putin kalsarimyrkytti Navalnin ?

Anonyymi kirjoitti:

Jos totta puhutaan niin moni ei kiinnitä huomiota käytösmuutoksiinsa.
Ikääntyessä ei aina valitettavasti enää kellot soi päässä,
eikä välttämättä huomaa esimerkiksi olevansa riidanaiheuttaja.
Tämä aika, korona ja sota, voi ruokkia aggressiivisuutta, toisaalta myös
masentuneisuutta ja ahdistuneisuuttakin, joka voi purkautua muihin.
Myös ikä voi tuoda muutoksia käyttäytymiseen ajattelun kaventuessa.
Harrastuksista voi saada lievitystä. Harrastukset ovat suojaava kuori tai muuri
ulkopuolelta tulevia "pahan hyökkäyksiä" vastaan, harrastusten avulla pysyy
pää paremmin kasassa.

Lue lisää

Olet oikeassa, Ano13,42, ikä aiheuttaa muutoksia kroppaan ja mieleen, ja kun niitä ei aina ole helppo hyväksyä, tahtoo pitää kiinni siitä vanhasta minäkuvastaan.

Turhautumistahan siitä vähintäinkin seuraa ja silloin helposti tarttuu näihin tyypillisiin pulustusjärjestelmiin: siirtää omia puutteitaan muiden kannettavaksi, näkee toisessa sen, mitä ei itsessään pysty kohtaamaan - ketään nyt erityisesti maalittamatta.

Itselleni on ainakin ollut hankala katsella jonkun toisen hajamielisyyttä, kun sitä on minussa itsessänikin - tai tätä yleistä verkkaisuutta, kun ennen oli niin nopea..))

Lukeminen ja kirjoittaminen auttavat minusta siinä kuin muutkin harrastukset: antavat sopivaa etäisyyttä asioihin, lisäävät yleistä mielen virkeyttä, minulla ainakin, ja uskoisin että myös auttavat näiden vanhuuden aiheuttamien muutosten hyväksymisessä.

demeter1 kirjoitti:

Olet oikeassa, Ano13,42, ikä aiheuttaa muutoksia kroppaan ja mieleen, ja kun niitä ei aina ole helppo hyväksyä, tahtoo pitää kiinni siitä vanhasta minäkuvastaan.

Turhautumistahan siitä vähintäinkin seuraa ja silloin helposti tarttuu näihin tyypillisiin pulustusjärjestelmiin: siirtää omia puutteitaan muiden kannettavaksi, näkee toisessa sen, mitä ei itsessään pysty kohtaamaan - ketään nyt erityisesti maalittamatta.

Itselleni on ainakin ollut hankala katsella jonkun toisen hajamielisyyttä, kun sitä on minussa itsessänikin - tai tätä yleistä verkkaisuutta, kun ennen oli niin nopea..))

Lukeminen ja kirjoittaminen auttavat minusta siinä kuin muutkin harrastukset: antavat sopivaa etäisyyttä asioihin, lisäävät yleistä mielen virkeyttä, minulla ainakin, ja uskoisin että myös auttavat näiden vanhuuden aiheuttamien muutosten hyväksymisessä.

Lue lisää

Olikohan tuo joltain varastettua asiaa? Voi löytyä jonkun muun kirjoittamana sama asia!?
Muista tekijänoikeudet, sinä siteeraat usein kirjailijoita. Täällä liikkuu tekijänoikeuspoliisi , varo!!!

demeter1 kirjoitti:

Olet oikeassa, Ano13,42, ikä aiheuttaa muutoksia kroppaan ja mieleen, ja kun niitä ei aina ole helppo hyväksyä, tahtoo pitää kiinni siitä vanhasta minäkuvastaan.

Turhautumistahan siitä vähintäinkin seuraa ja silloin helposti tarttuu näihin tyypillisiin pulustusjärjestelmiin: siirtää omia puutteitaan muiden kannettavaksi, näkee toisessa sen, mitä ei itsessään pysty kohtaamaan - ketään nyt erityisesti maalittamatta.

Itselleni on ainakin ollut hankala katsella jonkun toisen hajamielisyyttä, kun sitä on minussa itsessänikin - tai tätä yleistä verkkaisuutta, kun ennen oli niin nopea..))

Lukeminen ja kirjoittaminen auttavat minusta siinä kuin muutkin harrastukset: antavat sopivaa etäisyyttä asioihin, lisäävät yleistä mielen virkeyttä, minulla ainakin, ja uskoisin että myös auttavat näiden vanhuuden aiheuttamien muutosten hyväksymisessä.

Lue lisää

Sitä mukaa kun itsellä ikääntymisen oireet lisääntyvät oppii niitä
kestämään muissakin ..... jos on vaikeuksia ollut niitä kestää muissa.

Hitaantumiset, kipunsa ja sen sellaiset huomaa,
mutta omia henkisiä muutoksiaan on vaikeampi huomata.
Voi toopeentua (todennäköistä :) ja äksyyntyä,
mutta luulee olevansa se sama "nokkela ja sopuisa" ihminen kuin ennen.

Anonyymi kirjoitti:

Olikohan tuo joltain varastettua asiaa? Voi löytyä jonkun muun kirjoittamana sama asia!?
Muista tekijänoikeudet, sinä siteeraat usein kirjailijoita. Täällä liikkuu tekijänoikeuspoliisi , varo!!!

Lue lisää

Aivan, minä tosiaan siteeraan usein kirjailijoita, mutta olen yrittänyt olla todella tarkka tuon lähteen mainitsemisessa.
Joskus tietysti on voinut käydä niinkin, että jonkun kirjailijan ajatusta on toistettu niin paljon, ettei sen alkuperää edes muisteta enää, esimerkkinä vaikka "Kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa" (Friedrich Nietzsche).

Anonyymi kirjoitti:

Sitä mukaa kun itsellä ikääntymisen oireet lisääntyvät oppii niitä
kestämään muissakin ..... jos on vaikeuksia ollut niitä kestää muissa.

Hitaantumiset, kipunsa ja sen sellaiset huomaa,
mutta omia henkisiä muutoksiaan on vaikeampi huomata.
Voi toopeentua (todennäköistä :) ja äksyyntyä,
mutta luulee olevansa se sama "nokkela ja sopuisa" ihminen kuin ennen.

Lue lisää

Tuo kai se ihannetila olisi, Ano 12.26, että oppii hyväksymään puutteita itsessä ja muissa. Elän toivossa, että sen vielä opin minäkin, mutta en nyt pidä pahana sitäkään, jos huomaan itsessäni pientä kärsimättömyyttä, kun en sitä kuitenkaan (mielestäni) toisen niskaan lataa...

Anonyymi kirjoitti:

Olikohan tuo joltain varastettua asiaa? Voi löytyä jonkun muun kirjoittamana sama asia!?
Muista tekijänoikeudet, sinä siteeraat usein kirjailijoita. Täällä liikkuu tekijänoikeuspoliisi , varo!!!

Lue lisää

"Muista tekijänoikeudet, sinä siteeraat usein kirjailijoita. Täällä liikkuu tekijänoikeuspoliisi , varo!!!" (nimimerkltä "koira, johon kalikka kalahti")
Ei tarvitse varoa, ellei yritä päästä taivaaseen lainatulla rukousnauhalla. Tai varastetulla veneellä onnensaarelle.

PM

Anonyymi kirjoitti:

"Muista tekijänoikeudet, sinä siteeraat usein kirjailijoita. Täällä liikkuu tekijänoikeuspoliisi , varo!!!" (nimimerkltä "koira, johon kalikka kalahti")
Ei tarvitse varoa, ellei yritä päästä taivaaseen lainatulla rukousnauhalla. Tai varastetulla veneellä onnensaarelle.

PM

Lue lisää

Eräitten ei tarvitse pelätä tulla siteeratuksi.
Kukaan ei hae kunniaa itselleen siteeraamalla toisia.
Toimiiko ihmisellä absurdi ajattelu hyvin; tulkinta ja johtopäätösten teko,
kun aina asiasta riippumatta käy muiden kimppuun ?
Kun kaikkia moittii tulee useimmiten räksyttäneeksi ihan väärää puuta.

Anonyymi kirjoitti:

Eräitten ei tarvitse pelätä tulla siteeratuksi.
Kukaan ei hae kunniaa itselleen siteeraamalla toisia.
Toimiiko ihmisellä absurdi ajattelu hyvin; tulkinta ja johtopäätösten teko,
kun aina asiasta riippumatta käy muiden kimppuun ?
Kun kaikkia moittii tulee useimmiten räksyttäneeksi ihan väärää puuta.

Lue lisää

Tarkoitus oli tietysti kirjoittaa "abstrakti ajattelu".
Ehkä ajatukseni vei harhateille keskustelun absurdius;
jos ihmisen päähän mahtuu vain yksi ajatus kerrallaan
hän jää jankkaamaan sitä ja koko ketju on mennyttä.

Anonyymi kirjoitti:

"Muista tekijänoikeudet, sinä siteeraat usein kirjailijoita. Täällä liikkuu tekijänoikeuspoliisi , varo!!!" (nimimerkltä "koira, johon kalikka kalahti")
Ei tarvitse varoa, ellei yritä päästä taivaaseen lainatulla rukousnauhalla. Tai varastetulla veneellä onnensaarelle.

PM

Lue lisää

En näe missään täällä tuollaista nimimerkkiä, kuin "koira, johon kalikka kalahti".

Onkohan nyt niin, että taas lipsahti nimittelyn piikkiin?

PM kirjoitti edellisen :)

Kyllähän sinä diletantti olet, koska et ole kirjallisuuden ammattilainen!

"Anna, Hanna ja Johanna"-kirjan olen mielestäni kauan sitten lukenut ja jotakin muutakin Marianne Fredrikssonilta, en vain muista niistä mitään tältä istumalta..))

Itse suhtaudun kirjoittamiseen aika arkisesti nykyisin. En pyri minkäänlaisiin tavoitteisiin, ellen sitten siihen, että tahdon olla "ymmärrettävä" ja ymmärtää muita..)) Seuranpitoa.

Aikanaan kun minulta julkaistiinkin kaikenlaista, sain kyllä hyvää palautetta - siihen aikaan ei ollut tapana huonoa antaakaan..)) mutta tällä hetkellä koen, että se mitä minulla olisi sanottavaa on sanottu jo moneen kertaan ja paremmin kuin itse osaisin sen tehdä..))
Niin että kuluttajana pysyn, vaikka sisällöntuottajanahan meitä nimimerkillä kirjoittajia nyt usein arvioidaan...))

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän sinä diletantti olet, koska et ole kirjallisuuden ammattilainen!

Lukasin tässä välissä määritelmän mitä diletantti tarkoittaa. En todellakaan ole diletantti, koska en ota itseäni niin vakavasti. Olen "aficionado" eli harrastaja.
"Espanjan kielen sana aficionado taas merkitsee nimenomaan 'harrastajaa', mutta sitä käytetään usein hyvin positiivisessa mielessä ilmaisemaan henkilön erityistä kiinnostusta ja tietoa jostain asiasta." https://fi.wikipedia.org/wiki/Diletantti
Ei tarvitse olla ammattilainen jos haluaa tuoda esille mielipiteitään kirjoista ja kirjallisuudesta keskustelupalstalla.

Anonyymi kirjoitti:

Lukasin tässä välissä määritelmän mitä diletantti tarkoittaa. En todellakaan ole diletantti, koska en ota itseäni niin vakavasti. Olen "aficionado" eli harrastaja.
"Espanjan kielen sana aficionado taas merkitsee nimenomaan 'harrastajaa', mutta sitä käytetään usein hyvin positiivisessa mielessä ilmaisemaan henkilön erityistä kiinnostusta ja tietoa jostain asiasta." https://fi.wikipedia.org/wiki/Diletantti
Ei tarvitse olla ammattilainen jos haluaa tuoda esille mielipiteitään kirjoista ja kirjallisuudesta keskustelupalstalla.

Lue lisää

Edelleen PM, ei kirjautuneena

"Minulle lukeminen ja kirjoittaminen ovat olleet selkeästi parantavia ja eheyttäviä harrastuksia."

Mistä lukijasi huomaavat sen ?

demeter1 kirjoitti:

"Anna, Hanna ja Johanna"-kirjan olen mielestäni kauan sitten lukenut ja jotakin muutakin Marianne Fredrikssonilta, en vain muista niistä mitään tältä istumalta..))

Itse suhtaudun kirjoittamiseen aika arkisesti nykyisin. En pyri minkäänlaisiin tavoitteisiin, ellen sitten siihen, että tahdon olla "ymmärrettävä" ja ymmärtää muita..)) Seuranpitoa.

Aikanaan kun minulta julkaistiinkin kaikenlaista, sain kyllä hyvää palautetta - siihen aikaan ei ollut tapana huonoa antaakaan..)) mutta tällä hetkellä koen, että se mitä minulla olisi sanottavaa on sanottu jo moneen kertaan ja paremmin kuin itse osaisin sen tehdä..))
Niin että kuluttajana pysyn, vaikka sisällöntuottajanahan meitä nimimerkillä kirjoittajia nyt usein arvioidaan...))

Lue lisää

Sinusta D kyllä uskookin että julkaisusi on saanut hyvää palautetta.
Onneksi olet saanut olla viime aikoina melko rauhassa noilta kahdelta.

Tuttu tyyppi: besserwisser. Hän on aina oikeassa.
Toiset ihmiset kokevat hänet tuomitsevana. Hän ei voi sietää toisten tekemiä virheitä.
Omia virheitään hän tarkastelee suurpiirteisesti, eikä koskaan myönnä niitä,
mutta toisten mokia hän syynää yksityiskohtaisen tarkasti - ikuisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Tuttu tyyppi: besserwisser. Hän on aina oikeassa.
Toiset ihmiset kokevat hänet tuomitsevana. Hän ei voi sietää toisten tekemiä virheitä.
Omia virheitään hän tarkastelee suurpiirteisesti, eikä koskaan myönnä niitä,
mutta toisten mokia hän syynää yksityiskohtaisen tarkasti - ikuisesti.

Lue lisää

Siis on sellainen ihmisen alalaji olemassa, joiden on pakko olla oikeassa aina, aina.
Vaikka sitten kertomusta muuttamalla välillä, mutta kunhan saa olla aina OIKEASSA!
Lopulta kun ei saa tahtomaansa, pistää suun suppuun ja heittelee niskojaan:
Minä poistun täältä !
Sitten loppu onkin muitten syytä, se paha mielikin tällä "oikeassa olijalla" on
muitten syytä.
Miten ihminen ei älyä, että itsellään on pahamieli, koska ei saanut olla oikeassa:)
se on niin lapsellista, että!

Narsistinen luonne ei edes halua vuorovaikutusta, vaan jyrää muut alleen.