Tuomiojalle luvattu Kremlistä

Tuomiojan herjaamisesta ei ole kyse.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/4bca4a28-a211-4671-9c3d-35d4a63b6be1

Lue, demari ja yritä ymmärtää. Tuomioja on itse aikoinaan myöntänyt vuotaneensa Zavidovo-paperit.

Dagens Nyheter julkaisi 31. lokakuuta 1972 toimittaja Tor Högnäsin laajan artikkelin Zavidovon keskusteluista, ja sama artikkeli ilmestyi Norjassa Dagbladetissa ja Suomessa Vasabladetissa. Artikkeliin sisältyi useita sanatarkkoja lainauksia Kekkosen muistiosta. Kun ulkoministeri Ahti Karjalainen teki vuodosta tuoreeltaan selkoa neuvostoliittolaisille diplomaateille, nämä vakuuttivat, ettei vuoto ollut peräisin heidän puoleltaan.[5] Urho Kekkonen katsoi menettäneensä tapauksen vuoksi Neuvostoliiton luottamuksen ja ilmoitti, ettei hän – vastoin aikaisempaa lupaustaan – olisi enää käytettävissä tasavallan presidenttinä virkakautensa päätyttyä maaliskuun alussa 1974. Käytyään Neuvostoliiton 50-vuotisjuhlissa Moskovassa joulun alla ja neuvoteltuaan neuvostojohdon kanssa Kekkonen totesi maiden välisten suhteiden säilyneen kuitenkin ennallaan ja suostui useimpien eduskuntapuolueiden pyyntöön olla käytettävissä presidenttinä myös vuoden 1974 jälkeen.[6]

Oikeuskansleri Risto Leskinen määräsi 21. joulukuuta 1972 esittelijäneuvos Viljo Hakulisen aloittamaan poliisitutkinnan siitä, miten Zavidovo-muistio oli vuotanut julkisuuteen. Oikeuskanslerinvirasto ja keskusrikospoliisi kuulustelivat kaikkiaan 85 henkilöä ja kuulusteluista laadittiin 385-sivuinen tutkintapöytäkirja.[6] Tapaus johti Sorsan ensimmäisen hallituksen ulkomaankauppaministerin, Jussi Linnamon (sdp.) eroon ja ylijohtaja Seppo Lindblomin (sdp.) ja presidentin kansliapäällikön Antero Jyrängin (sdp.) tuomitsemiseen sakkorangaistukseen. Jyrängin sakkorangaistus tuli siitä, että hän tunnusti kuulusteluissa antaneensa osan saamastaan muistiosta Yleisradion radiojohtajan Eino S. Revon nähtäväksi.[2] Lisäksi ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Matti Tuovinen oli kertonut muistion sisällöstä suurlähettiläs Max Jakobsonille ja suurlähettiläs Risto Hyväriselle, ja ulkoministeriön apulaisosastopäällikkö Keijo Korhonen näki muistion vahingossa.[7]

"Oikeuskanslerin syytekirjelmän mukaan elo–syyskuussa 1972 SDP:n kansainvälisten asioiden sihteerinä toiminut Paavo Lipponen ja SDP:n tutkimusosaston päällikkö Aimo Kairamo vastaanottivat 19. elokuuta 1972 päivätyt salaiset Zavidovo-tiedot silloiselta SDP:n kauppa- ja teollisuusministeriltä Jussi Linnamolta. Muun muassa Lipposta ja SDP:n silloista kansanedustajaa ja ulkoasiainvaliokunnan jäsentä Erkki Tuomiojaa kuulusteltiin tapauksessa todistajana. Sitä, miten Vasabladetin toimittaja Tor Högnäs oli tiedot saanut, ei saatu vuonna 1973 käydyssä oikeudenkäynnissä lopullisesti selvitettyä. Sittemmin, vuonna 1993 ilmestyneessä kirjassaan Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan, Erkki Tuomioja tunnusti vuotaneensa tiedot Tor Högnäsille. Tuomioja ei kertonut sitä, miten hän sai Zavidovo-muistiot käsiinsä. "

Anonyymi kirjoitti:

Tuomiojan herjaamisesta ei ole kyse.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/4bca4a28-a211-4671-9c3d-35d4a63b6be1

Lue, demari ja yritä ymmärtää. Tuomioja on itse aikoinaan myöntänyt vuotaneensa Zavidovo-paperit.

Dagens Nyheter julkaisi 31. lokakuuta 1972 toimittaja Tor Högnäsin laajan artikkelin Zavidovon keskusteluista, ja sama artikkeli ilmestyi Norjassa Dagbladetissa ja Suomessa Vasabladetissa. Artikkeliin sisältyi useita sanatarkkoja lainauksia Kekkosen muistiosta. Kun ulkoministeri Ahti Karjalainen teki vuodosta tuoreeltaan selkoa neuvostoliittolaisille diplomaateille, nämä vakuuttivat, ettei vuoto ollut peräisin heidän puoleltaan.[5] Urho Kekkonen katsoi menettäneensä tapauksen vuoksi Neuvostoliiton luottamuksen ja ilmoitti, ettei hän – vastoin aikaisempaa lupaustaan – olisi enää käytettävissä tasavallan presidenttinä virkakautensa päätyttyä maaliskuun alussa 1974. Käytyään Neuvostoliiton 50-vuotisjuhlissa Moskovassa joulun alla ja neuvoteltuaan neuvostojohdon kanssa Kekkonen totesi maiden välisten suhteiden säilyneen kuitenkin ennallaan ja suostui useimpien eduskuntapuolueiden pyyntöön olla käytettävissä presidenttinä myös vuoden 1974 jälkeen.[6]

Oikeuskansleri Risto Leskinen määräsi 21. joulukuuta 1972 esittelijäneuvos Viljo Hakulisen aloittamaan poliisitutkinnan siitä, miten Zavidovo-muistio oli vuotanut julkisuuteen. Oikeuskanslerinvirasto ja keskusrikospoliisi kuulustelivat kaikkiaan 85 henkilöä ja kuulusteluista laadittiin 385-sivuinen tutkintapöytäkirja.[6] Tapaus johti Sorsan ensimmäisen hallituksen ulkomaankauppaministerin, Jussi Linnamon (sdp.) eroon ja ylijohtaja Seppo Lindblomin (sdp.) ja presidentin kansliapäällikön Antero Jyrängin (sdp.) tuomitsemiseen sakkorangaistukseen. Jyrängin sakkorangaistus tuli siitä, että hän tunnusti kuulusteluissa antaneensa osan saamastaan muistiosta Yleisradion radiojohtajan Eino S. Revon nähtäväksi.[2] Lisäksi ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Matti Tuovinen oli kertonut muistion sisällöstä suurlähettiläs Max Jakobsonille ja suurlähettiläs Risto Hyväriselle, ja ulkoministeriön apulaisosastopäällikkö Keijo Korhonen näki muistion vahingossa.[7]

"Oikeuskanslerin syytekirjelmän mukaan elo–syyskuussa 1972 SDP:n kansainvälisten asioiden sihteerinä toiminut Paavo Lipponen ja SDP:n tutkimusosaston päällikkö Aimo Kairamo vastaanottivat 19. elokuuta 1972 päivätyt salaiset Zavidovo-tiedot silloiselta SDP:n kauppa- ja teollisuusministeriltä Jussi Linnamolta. Muun muassa Lipposta ja SDP:n silloista kansanedustajaa ja ulkoasiainvaliokunnan jäsentä Erkki Tuomiojaa kuulusteltiin tapauksessa todistajana. Sitä, miten Vasabladetin toimittaja Tor Högnäs oli tiedot saanut, ei saatu vuonna 1973 käydyssä oikeudenkäynnissä lopullisesti selvitettyä. Sittemmin, vuonna 1993 ilmestyneessä kirjassaan Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan, Erkki Tuomioja tunnusti vuotaneensa tiedot Tor Högnäsille. Tuomioja ei kertonut sitä, miten hän sai Zavidovo-muistiot käsiinsä. "

Lue lisää

Unohtui mainita. Edelliset tiedot Wikipediasta.

Ei ole viisasta valehdella, mitä on keskusteltu. Eikä kertoa asioita, jotka salaiseksi sovittu. Nyt Ruotsin suhteen jompi kumpi tapahtui. Viisas Erkki ei ole.