Siitä ettei hän enää arvostaisi minua. Eli pelkään mennä miehen kanssa tiettyihin paikkoihin esimerkiksi juhliin joihin tiedän olevan tulossa hyvin kauniita naisia. Välttelen tällaisia tapahtumia. Pelkään, että mies ihastuu tai kiinnostuu näistä naisista eikä enää pidä minua kauniina tai arvostettavana.
Olisi hirveää olla vieressä ja nähdä oman miehen innostuvan tai ihastuvan varsinkin tutusta naisesta. Masentuisin lopullisesti.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia aiheeseen liittyen? Mikä avuksi? En haluaisi jatkuvasti antaa peloille valtaa ja rajoittaa elämääni.
Olisi hirveää olla vieressä ja nähdä oman miehen innostuvan tai ihastuvan varsinkin tutusta naisesta. Masentuisin lopullisesti.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia aiheeseen liittyen? Mikä avuksi? En haluaisi jatkuvasti antaa peloille valtaa ja rajoittaa elämääni.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Vielä hirveämpää että en uskalla mennä erään sukulaiseni luo miehen kanssa sillä pelkään, että mies ihastuu häneen. Hän on todella kaunis, nuori ja täydellinen vartaloltaan.
Pelko pois
Rosemary
Ihanaa, etttä sulla on ees trolleja joille jutella
Ei oo trolli aloitus vaan täyttä totta ja minun elämääni :(
No uuno saa olla jos uskoo
Jos näin on ja miehesi vilkuilee muita, hän ei ole sinulle oikea. Jos olisi, niin hän kyllä nostaisi itsetuntoasi ja antaisi sinun tietää ainutlaatuisuutesi niin, ettei sinun tarvitsisi tuollaisia edes pohtia.
Luulen että kaikki on päässäni. Ei hän ole antanut syytä vielä mihinkään tuollaisiin epäilyksiin. En ole edes mahdollistanut sellaista tilannetta...
Lisäksi tämä koskee kaikkia kenen kanssa olen seurustellut.
En kyllä tunnista tollasta fiilistä. En kokenut tollasia edes silloin kun olin vakavasti masentunut ja itsetunto ihan pohjissa, vaikka itsetuntoon juurikin tuo ongelma liittyy.
En muista koskaan masentuneena miettineeni missään että avomieheni vaihtaa mut lennossa jossain juhlissa toiseen tai jos en vahdi sitä kokoajan niin se menee flirttaileen muille. Meillä oli aika vahva rakkaus ja ex-avomieheni oli hyvin selvästi kaikin tavoin muhun todella rakastunut. Ja sai mullekin välitettyä sen tunteen että oli muhun umpirakastunu. Kyllähän mä tiesin että sillä oli kyllä silmät päässä ja se kyllä rekisteröi kauniit naiset ja välillä oikeesti osotinkin sille kaduilla et nyt kun katot heti näet minihameen alle ja näkyy varmaan ihan kaikki. Joku nainen kun kyykistyi laukkuaan ottaan maasta bussin tullessa, kun me käveltiin ohi. Ei semmonen mulle uhka ollu.
Toisekseen vaikka itsetuntoni oli masennuksen aikaan todella heikkona ajoittain ja mun oli vaikee edes astua kotoa ulos, koska häpesin itseäni, niin se ei oikein astunut ajatusmaailmoihini että olisin miehen kanssa, joka ei mun kans haluis olla. Joka heti kun talutushihnasta irrottaa jolkottaa jokasen "narttukoiran" alapäätä haisteleen häntä heiluen ja nousee takajalkojen varaan päälle.
Mulla oli ja on asenne että mies valitkoon itse seuransa ja mä voitan jos pelastun nopeasti mieheltä joka selvästi ei aidosti mua rakasta. Eihän sellasesta suhteesta nyt oikeesti mitään tule jossa ei toinen ole oikeista syistä. Mitä järkee on hukata aikaa elämästään olemalla suhteessa joka on tuhoon tuomittu heti alussa? Josta tietää että jossain vaiheessa tulee ero, mies ehkä pettää tai hylkää kauniimman takia?
Lisäksi toi ulkonäön takia seurustelu ei oikein myöskään istu ajatusmaailmoihini. Katukuvassa edes nuoret pariskunnat harvoin on mitään super kaunottaria tai komeita. Ei ihmiset ulkonäköön rakastu, mutta panoksi tietenkin miehet voi kuolata jotain vähäpukeista seksipommia.
Itse pelkään eniten maailmassa menettäväni kuolemalle läheisiäni ja se oli suhteissakin mun suurin pelko. Avoliitossakin kun olin masentunu, mä sain paniikkikohtauksia ja hyperventiloin kun tuli pelkotiloja että ex-avokkini olisi ajanut kolarin. Mulle oli vaikeeta kestää sitä et se ei oikein ollu hyvä vastaan viesteihini, jos oli kännikuskina. Eikä hän oikein meinannu tajuta et miks se oli kova paikka. Olin ollu joskus itse auto-onnettomuudessa ja se oli laukassu mulle traumaattisen pelkotilan että mulle tärkeillekin tapahtuu samoin kuin mulle.
Oireilin niin lapsena ja toisen onnettomuuden jälkeen aikuisena se paheni.
Onneksi et ole kokenut vastaavaa vaikka muuten kamalia olet kokenut. Tämä on kamalaa, tunteet tulevat niin vahvoina eikä niitä voi estää. Vaikeuttaa seurustelusuhteita huomattavasti. Olen jopa miettinyt eroamista tämän vuoksi.
Huono itsetunto? Vai etkö luota kumppaneihisi?
Eikö sun miehet oo osannu antaa sulle sisälles sitä tunnetta että sä riität ja muita ei kelpuuta?
Eivät valitettavasti ole. Tai ehkä minulle ei riitä minkäänlainen vakuuttelu. Ehkä sisälläni on totaalisen rikki jotain eikä sitä saa korjattua.
Mistä sellanen voisi sitten johtua?
Pettäny joku aikasemmissa suhteissa?
Vai juontaako juurensa lapsuuteen ?
Minua on joskus petetty. Myös eron jälkeen jotkin miesystävät hengailleet kavereideni kanssa minun tietämättä enkä tiedä mitä heidän välillään on tapahtunut. Lapsuuden kodissa alkoholismia.
Alkoholismi+lapsuudenkodissa+ei+aiheuta+kuin+kiltintytön+syndroomaa+ja+läheisriippuvuutta.
Sä+voit+itse+ajatella+noin+koska+sulla+defenssit+toimii.+Mutta+sä+wt+voi+tietää+miten+henkilö+x+tai+y+ajattelee.+
Entä sitten jos hetkellisesti ihastuukin ? Rakastuminen eri juttu eikä se tapahdu ohi menevässä hetkessä. Yksinkö se mies sitten niissä juhlissa käy? Eikö se nyt ole pahempaa. Ajattelee ettet halua liikkua hänen kanssaan missään. Ihminen voi ihastua missä vaan milloin vaan jos niin on käydäkseen. Et voi sitä estää mitenkään. Voisitko kuvitella että mies kirjoittaisi samanlaisen tekstin sinusta?
Yleensä ei ole käynyt niissä juhlissa sillä kyseessä on minun tuttujeni juhlat. Olen keksinyt aina jonkun syyn miksi en voi osallistua tai olen mennyt yksin.
Minusta se olisi kamalaa jos ihastuisi ja vielä johonkin tuttuuni. En tuntisi itseäni enää minkään arvoiseksi ja masentuisin pahemmin. En pystyisi enää olemaan tekemisissä ihastuksen kohteen kanssa sillä tuntisin huonommuutta ja kateellisuutta...
Tiedän etten voi estää ihastumista jos se on tullakseen. Mutta olen koittanut minimoida mahdollisuudet siihen näin :(
Niin eli pelkäät asioita joita ei ole edes vielä tapahtunut. Ei kannata. Elämä heittää kaikkea eteen muutenkin mitä ei ole edes osannut pelätä. Et voi tietää miten reagoit vaikka kuvitelet niin. Vasta silloin kun tilanne tapshtuisit tuntisit miten reagoit. Ehkä voimaannut ja ymmärät arvosi kuka tietää. Ehkäpä alituisesti et ole sitoutunut suhteeseen vaan kaipaat muuta kun mietit tuollaistakin.
Suhteesi ja komunkaatiosi on ihan pois tolalta mieheesi tai mies ystäväsi. Jos pelkät hänet menetävän kaunille naisille. Terve avioliitto,suhde tai avo-liitto tuolaisia asioita ei edes tule mieleen. Joten menetät hänet aivan varmasti tuolla ajatus maailmalla. sori vaan,mutta totta!
Tiedän. Siksi tarvitsen apua sillä en ole omin keinoin pystynyt muuttamaan ajattelutapaani :(
Ehkä tuo voi kertoa siitä, että myös oma suhteenne on alkanut petoksella. Eli miehesi on seurustellut jonkun toisen kanssa, kun on vaihtanut lennossa sinuun. Nyt sitten pelkäät, että tekee samoin sinulle ja et voi luottaa häneen.
Tällaisesta ei ole kyse. Olimme molemmat sinkkuja kun tapasimme.
On näitä luokitteluja, kaikennäköisiä, että yleistä on kelpaavuutensa miettiminen, ehkä elämässä hyvä olla kaikenlaisia jaksoja niin oppii elämään monenlaista elämää, eikä mikään ole katastrofi sitten.
---"Estyneestä persoonallisuudesta kärsivä on ja ihmissuhteissaan voimakkaan estoinen. Hän kärsii jatkuvista riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista ja on herkkä arvostelulle ja hylkäämiselle. Sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita, koska estynyt ajattelee muiden olevan häntä kohtaan kriittisiä tai väheksyviä. Estyneestä persoonallisuudesta kärsivän läheinen tuttavapiiri on usein suppea, hän kaipaa korostuneesti kiintymystä ja hyväksyntää. Hän on vastahakoinen osallistumaan uusiin toimintoihin, joissa voisi joutua noloihin tilanteisiin. Hän ei halua olla tekemisissä uusien ihmisten kanssa, joiden myötämielisyydestä hän ei ole varma.
Estyneen persoonallisuushäiriön taustalla saattaa olla lapsuusiän itsetuntovaurioita sekä synnynnäisiä luonteenpiirteitä. Yleensä estynyt persoonallisuushäiriö johtaa jonkinlaisiin sopeutumisen tai pärjäämisen vaikeuksiin, mutta sopivassa ympäristössä oireita esiintyy vähemmän tai ei ollenkaan.https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset
Miten näin säälittäviiin provoihin jaksan edes tätä kommenttia kirjoittaa.