Kun peräänkuulutamme tasa-arvoa niin mitä oikeastaan vaadimme? Tasa-arvo- sekä syrjintäsanaa heitellään nykymedioissa sinne ja tänne. Toisten mielestä se on toteutunut ja toisten mielestä ei. Mielenkiintosta olisikin lukea palstalaisten käsityksiä tasa-arvosta.
Samat oikeudet ja samat velvollisuudet kaikille iästä, rodusta, väristä, sukupuolesta yms. riippumatta. Toki. Näinhän sen pitäisi olla. Mutta kun puhumme mieluiten oikeuksista ja mahdollisuuksista niin mitä oikeuksia ja mahdollisuuksia itseasiassa tarkoitamme? Tarkoitammeko sitä, että kaikkia ryhmiä pitää olla kaikilla paikoilla saman verran edustettuna määrällisesti vai suhteessa. Vai kenties sitä, että kaikkien ryhmien edustajilla pitää olla yhtälaiset mahdollisuudet?
Peruskoulua voidaan pitää tasa-arvon ilmentymänä. Lisäksi sitä on helppo käyttää esimerkkinä erilaisten tasa-arvojen vertailussa.
Onko siis peruskoulu tasa-arvoinen kun kaikille on tarjolla saman verran tietoa ja opetusta vai onko se tasa-arvoinen vasta kun kaikilla on peruskoulun päätyttyä sama määrä tietoa hallussa. Vai edellyttääkö tasa-arvo heikkolahjaisten sekä laiskojen tukiopetusta. Tukiopetustahan voidaan pitää täysin epätasa-arvoisena koska siinä toiselle tarjotaan eri määrä opetusta kuin jollekin muulle. Vai edellyttääkö tasa-arvo heikompien erityistä huomioon ottamista, että heille toteutuu myös käytännössä samat mahdollisuudet kuin muille? Lisäksi voidaan kysyä, että onko tasa-arvoista tarjota esim huippulahjakkaille erityisopetusta sekä vaikeampia asioita opiskeltavaksi jotka vastaisivat heidän lahjakkuutensa tasoa paremmin - esim musiikki, matenmatiikka, kielet, urheilu, käsityöt jne?
Ihan vain uteliaisuudesta tällaisia tällä kertaa.
Samat oikeudet ja samat velvollisuudet kaikille iästä, rodusta, väristä, sukupuolesta yms. riippumatta. Toki. Näinhän sen pitäisi olla. Mutta kun puhumme mieluiten oikeuksista ja mahdollisuuksista niin mitä oikeuksia ja mahdollisuuksia itseasiassa tarkoitamme? Tarkoitammeko sitä, että kaikkia ryhmiä pitää olla kaikilla paikoilla saman verran edustettuna määrällisesti vai suhteessa. Vai kenties sitä, että kaikkien ryhmien edustajilla pitää olla yhtälaiset mahdollisuudet?
Peruskoulua voidaan pitää tasa-arvon ilmentymänä. Lisäksi sitä on helppo käyttää esimerkkinä erilaisten tasa-arvojen vertailussa.
Onko siis peruskoulu tasa-arvoinen kun kaikille on tarjolla saman verran tietoa ja opetusta vai onko se tasa-arvoinen vasta kun kaikilla on peruskoulun päätyttyä sama määrä tietoa hallussa. Vai edellyttääkö tasa-arvo heikkolahjaisten sekä laiskojen tukiopetusta. Tukiopetustahan voidaan pitää täysin epätasa-arvoisena koska siinä toiselle tarjotaan eri määrä opetusta kuin jollekin muulle. Vai edellyttääkö tasa-arvo heikompien erityistä huomioon ottamista, että heille toteutuu myös käytännössä samat mahdollisuudet kuin muille? Lisäksi voidaan kysyä, että onko tasa-arvoista tarjota esim huippulahjakkaille erityisopetusta sekä vaikeampia asioita opiskeltavaksi jotka vastaisivat heidän lahjakkuutensa tasoa paremmin - esim musiikki, matenmatiikka, kielet, urheilu, käsityöt jne?
Ihan vain uteliaisuudesta tällaisia tällä kertaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No näinpä.
Aika hyvin sinä tuon 'tasa-arvon' pikku dilemman toit esille.
Minä kannatan tasa-arvossa sitä, että kaikilla on samat mahdollisuudet tavoitteidensa saavuttamiseen.
Minusta siis kailla pitää olla mahdollisuus opiskeluun jne.
Sen sijaan kiintiö ja kaikilla pitää olla kaikkea ajattelu ei oikein minusta ole tasa-arvoa vaan tasapäistämistä. On aivan oikein, että kyvykkäämmät saavat enemmän.
Vähän sillai, että kaikille kykyjensä mukaan.
Jättämättä kuitenkaan vähäosaisempia kuitenkaan nälkää näkemään.
.. sinusta sitten tuo `kaikilla on samat mahdollisuudet` käytännössä saadaan toteutumaan?
Mielestäni kiintiöt voitaisiin lakata sitten, kun naista arvostetaan yhtäpaljon kuin miestä.
Sinulla Magda on niin erilainen maailmankuva kuin minulla ja tuntemillani ihmisillä.
Tuttavapiirissäni on muutamia hyvin koulutettuja ja menestyviä naisia, enkä usko heidän tuntevan olevansa mitenkään aliarvostettuja.
Tuntuu kuin eläisit tommosen satavuotta nuoremmassa maailmassa kuin minä.
.. keksiä mistä sinulle tulee tuollainen käsitys, että eläisin vuotta 1905?
En keksinyt, tuskin jaksaisin elää sellaista aikaa..
Silloin naisilla vasta huonosti oli asiat.
Voisitko kertoa mitkä asiat maailmassani ovat kuin 100 v sitten?
Yritäpä joskus ottaa selville näiden hyvin koulutettujen naisten mielipiteitä, eivätkö he muka oikeasti huomaa eroa naisiin suhtautumisessa?
Toiset ihmiset eivät vain halua ajatella asiaa, antavat muiden hoitaa tasa-arvokehityksen.
Minullakin on hyvin koulutettuja tuttuja naisia.
eikö nyky-yhteiskunnan sivistykseen ja kehitykseen sisälly osaltaan myös heikommista huolehtiminen? Tämä siis voisi tarkoittaa peruskoulussa tukiopetusta. Toisaalta jos lisäksi tarjoamme erityisen lahjakkaille heidän lahjojaan vastaavaa opetusta niin edelleen pysymme tasa-arvon tiellä. Tavalliset tossavaiset sen sijaan saavat sen kaikille tarkoitetun perusopetuksen. Eli mahdollisuuksia annetaan kaikille heidän kykyjensä mukaan. Minusta tuo kuullostaisi ehkä kaikkein kivimmältä..
Samat mahdollisuudet. Siinä se tasa-arvon idea on minusta. Kiintiöthän juuri luovat epätasa-arvoa ja syrjintää. Samanlaista meininkiä kuin Orwellin Eläinten vallankumouksessa, "Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut (naiset) ovat tasa-arvoisempia kuin toiset."
Kyllä se nyt vaan menee siten, että ne ovat miehiä (eli jutun siat), jotka ovat niitä hieman tasa-arvoisempia, ovat näitä kannatan tasa-arvoa, mutta -miehiä.
Kirjan aihe nyt ei liity miltään muilta osin tämän ketjun aiheeseen kun siltä että tuo lause sopii aika hyvin feminismiin.
Sun mielestä sopii, mun mielestä ei. Sun mielestä feminismi ei ole tasa-arvoa, mun mielestä on..
Minusta tasa-arvo on toteutunut suomessa tosi hyvin.
Jokaiselle annetaan samanlaiset mahdollisuudet pärjätä ja edetä. On yksilöstä kiinni, miten käyttää tätä mahdollisuuttaan.
Ei tasa-arvo todellakaan tarkoita sitä, että yritetään kaikkia samaan muottiin muokata.
kiintiö ajatusta minä vierastan. Se ei ole minusta oikein.
Kuten olen todennutkin, minusta ei tuntuis kivalta, jos tietäisin, että minut on palkattu johonkin työhön vain sen takia, että kiintiöt täyttyis. Kyllä minä haluan ansaita omilla ansioillani työpaikkani.
Missä sitten mennään välillä mettään, on mielestäni se, että jotkut hyväksyy naista halventavan ajattelutavan. Jus ne, jotka sanovat, ettei naisesta ole siihen ja siihen. Siinä kohtaan kun esim, työnantaja näin ajattelee, ei hän palkkaa naista, vaikka nainen olisikin pätevä.
Minusta näille ajatustavoille pitäisi saada jotain aikaiseksi. Mutta se ei tule pakottamalla. Ei ketään voi pakottaa ajattelemaan toisella tavalla, vaan hänen täytyy itse muuttaa ajattelutapaansa, ja mikä sen parempi muutostapa, kun se, että hän huomaa, et naisista on oikeasti siihen työhön.
Mitään ei saa nykymaailmassa ilmaiseksi. Tuskin koskaan on saanut. Ja eihän se kivaa ole, jos nainen joutuu "näyttämään" ja korostamaan sitä, että hän on pätevä ja samanarvoinen.
Siihenhän ei päästä koskaan, että kaikilla peruskoulun lopettaneilla olisi sama tietomäärä päässään. Jokainen oppii eritavalla. Toinen voi kaivaa lisätietoa itsekseeen, ja toinen ei nyt viitsi päntätä sitä tietoa, minkä eteensä saa.
...että ihan kuin olisit minun suullani puhunut.
Yleensä kannattaa pitää esillä sitä, että ihmisen on hyödynnettävä mahdollisuuksia, joita hänellä on - yritteliäänä olentona.
Tietysti sitten syrjäytyneestä on jollain tasoll apidettävä huolta.
Feminismi kiintiöineen ja polarisoivine teemoineen ei ole mielestäni aidon mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja ihmisen oma-aloitteisuuteen pohjautuvan tasa-arvon asialla.
ei ole ainoastaan yhtäläisten mahdollisuuksien tasa-arvoa. Loppujen lopuksihan se ei esimerkiksi sukupuolten kohdalla näytä kantavan samanlaista hedelmää. Kaikilla on näennäisesti samat mahdollisuudet, mutta kuinka kuitenkin käy? Miehet ajavat useimmiten naisten ohi. Korkeasti koulutettujen kohdalla tämä ilmenee esimerkiksi siten, että naisia yliopistojen opiskelijoista on ollut jo pitkään enemmistö. Tämä ei kuitenkaan näy sitten taas esimerkiksi professoritasolla, jossa suurin osa on miehiä. Niin kauan kuin piiloiset odotukset ja ennakkoluulot ohjaavat miehiä toiseen suuntaan ja naisia toiseen suuntaan, ei minun mielestä voida puhua varsinaisesta tasa-arvosta.
Melkoista takapakkia kyllä otetaan kun aletaan ajatella, että ihmisen menestyminen tai ylipäätänsä pärjääminen on kiinni ainoastaan hänestä itsestään. Kyllä minusta on esimerkiksi ihan perusteltua antaa kouluissa tukiopetusta niille, jotka sitä tarvitsevat. Vai mennäänkö vaan takaisin sitten siihen aikaan, jolloin "fiksuimmat" päästetään oppikouluun ja ne tyhmimmät (ja sattumalta usein myös köyhimmät) jätetään oman onnensa nojaan?
Kannattaisi aina miettiä, mitä oletuksia ja käsityksiä omien mielipiteiden taakse kätkeytyy ja millaista maailmaa ja ihmiskuvaa ne tukevat. Itsekritiikki ja pohdiskelu eivät ole kiellettyjä, mutta kylläkin valitettavan usein käytettyjä.