Pitääkö se näkyä?

"Jos ihminen on uskossa, näkyykö se jollakin tavalla hänen elämässään?"

Suurin osa uskovista elää ihan normaalia elämää ja käyttäytyy julkisuudessa samoin kuin muutkin. Ehkä hieman eri voimasanat on käytössä.

"Pitääkö ihmìsen jollakin lailla valaistua ja tullakseen uskoon`"

Ei pidä. Mutta pienestä pimentymisestä (rationaalisuuden sammuttamisesta) on apua.

"Mitä oikeuksia uskovaisella on? Saako hän julistaa uskoaan muille, vaikka kuulijat olisivat eri mieltä asioista. Otetaan esimerkiksi nyt vaikka tämä yleisin uskon asia, homous,"

Yleiset kansalaisoikeudet rajoituksineen.

Jos ihminen joutuu tuollaisia miettimään, hän ei ole uskossa. Usko ei ole sääntöjä eikä käyttäytymismalleja, vaan sitä että Pyhä Henki johdattaa. Jos ei sitten usko moiseen, niin koko uskosta on turha olla huuli pyöreänä.

Ei tarvitse muuttua miksikään eikä miettiä mitään mitä saa tehdä ja mitä ei. Kaikki se on uskonnollisuutta jolla ei ole mitään arvoa Jumalan edessä. Ihmisten edessä niin voi hurskastella kuten Jeesuksen ajan fariseukset.

Jumala Pyhän Hengen kautta muuttaa ihmise sellaiseksi astiaksi kun parhaaksi näkee. Niinhän Raamattu sanoo, että toiset asiat ovat jaloa käyttöä varten ja toiset arkisia asioita varten. Joten ei sitä voi tietää. Kaikki lähtee vain siitä että yleensä uskoo että Jumala voi tehdä ihmiselle sen mitä Raamattu lupaa ja mistä kertoo. Ellei siihen usko niin silloin käy niin, että yksi on toista mieltä toista vastaan. Juuri siitä mistä Paavali kirjeissään varoittaa. Kaikki nykypäivän uskonnolliset ilmiöt ovat niin tuttua Raamatun lehdiltä.

Uskis haluaa toimia oikein, siitä voi päätellä paljon. Ei voida tarkkailla jokaista asiaa.

Kysäisepä asiaa tuon käytöksen osalta palstalla aina roikkuvalta u.v:ltä.

Joissain asioissa se muuttui heti uskoontulon jälkeen, esim. viina ja tupakka jäivät pois, tupakka kyllä vähän viiveellä, mutta yhtäkkiä yhden päivän aikana ilman vieroitusoireita. Sitten muut väärät elämäntavat ja synnit muuttuivat vähitellen vuosikymmenien saatossa.

Ei uskontoaan saa julkisesti julistaa , se kuuluu hyviin tapoihin.
Vittu nämä kalan ruodot auton perseessä ja muut saa minut raivon valtaan.

On monia ihmisiä, katolisia, luterilaisia, helluntailaisia, kaikenlaisia, joilla syntien anteeksi saaminen Jeesuksen sovitustyön perusteella on järisyttänyt heidän henkilökohtaista vakaumustaan ja maailmankatsomustaan. Se on ollut henkilökohtaisesti iso juttu, elämä ja asenteet on menneet uusiksi.

Toisilla yhdessä päivässä ja toisilla vaikkapa kuukaudessa tai vuodessa. Jumala kohtaa ihmisen niin sopivan reippaasti tai rauhallisesti kuin kullekin ihmiselle on sopivaa, Hän kyllä tuntee meidät paremmin kuin me itsemme.

Toiset kokevat vain kasvaneensa siihen, vaikka usein silloinkin löytyy jokin kohta elämästä, kun piti tehdä selväksi minkä lipun alla kulkee. Toiset huomaavat menneensä pitkän matkaa väärään suuntaan ennen kuin ovat kohdanneet totuuden, joka on kääntänyt suunnan nopeasti ja joskus jyrkästikin.

Joidenkin käytös on muuttunut Jeesuksen kohtaamisen yhteydessä hetkessä täysin toisenlaiseksi, toisilla muutos on ollut pehmeämpi, jokut ovat kääntyneet ensin liian jyrkästi ja sitten tehneet korjausliikkeen liian kovaa ja edenneet korjausliikkeiden kautta ylilyöntien vaimetessa oikeaan suuntaan.

Sellainen vaihtoehto, että ihminen tulisi uskoon ja mikään ei muuttuisi, tuntuisi melko epäuskottavalta, mutta aikaa joskus tarvitaan ja toisaalta tällaisia asioita ulkopuolelta arvioija on kyllä vaarassa tehdä väärän arvion.

On kuitenkin asioita, joita uskoon tullut ei voi enää tehdä ja pysyä uskossa.