Pitäkää...

Pitäkää kiinni uskostanne, kun tulette uskoon, ja siitä edespäinkin.
Minä en pitänyt tarpeeksi paljon kiinni. Otteeni oli liian löysä...
Se yksi päivä oli niin ihana, ikimuistettava. Itkin vain tietämättäni syytä siihen. Ei, tiesin syyn. Olin niin onnellinen. Tiesin että sain syntini anteeksi, kaikki syntini. Tämä tunne kesti about viikon,kun taas vain elin ja rukoilinkin, mutta rukoileminen vain hiipui. Ja luulen että olen samassa pisteessä kuin ennenkin. Vaikka tiedän, että Herra kulkee kanssani vierelläni, eikä ikinä hylkää.
Ehkä joku kaunis päivä, tai ilta, saan kokea tämän tunteen uudestaan, ja silloin. Niin, silloin yritän ja pidän siitä tunteesta kiinni. Ja ennenkaikkea uskostani. Mutta...

Sen vain halusin sanoa, että älkää menettäkö toivoanne, ja pitäkää lujasti kiinni uskostanne. Älkää päästäkö irti, älkää tehkö samaa virhettä kuin minä... Jos usko katoaa, etsikää ja löytäkää se...

...Turha topicci tää,mutta... Kaikille äideille toivotan Hyvää äitienpäivää (vaikka se päivä ei vielä nyt olekaan) ja kaikille tasapuolisesti Hyvää jatkoa.
2216
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Tiedän tunteen. Vasta uskoon tullut on samanlainen tunne kuin vastarakastunut.

Ei ole tarkoituskaan, että elämme "hurmiotilassa" lopun ikämme, sillä olemme maailmassa ja meidän on elettevä maailman lakien mukaan, mutta katse kohotettuna kohti taivasta.

Jos on sydämen kerran antanut Herralle ei Hän sinua hylkää. Hän antaa sinun elämäsi polulla tehdä omia valintoja ja kulkea itsenäisesti, kuitenkin siunaten ja varjellen.

Suhdetta Jumalaan voi verrata suhdetta aviopuolisoon. Itse määrää, miten alkaa suhtautua tuohon toiseen jonka kanssa on luvannut elää koko elämänsä. Sen ensi huuman mentyä voi joko jäädä haikailemaan niitä ihania aikoja tai sitten nauttia tästä seesteisestä ajasta, jolloin tietää seisovansa vakaasti toisen rinnalla.
Miten itse suhtaudut siten sinuun suhtaudutaan.

Ja usko, sehän on sitä, että toivoo jotain hyvää ja ojentautuu sen mukaan mitä ei näe.
Ei mitää hallusinaatio kokemuksia koko ajan vaan seesteisyyttä ja omantunnon rauhaa.Ns. olla sinut itsensä kanssa.

Itse olen rehellinen itselleni, sillä se on rehellisyyttä Jumalaa kohtaan, uskallan jopa epäillä joskus jotain asioita, tietäen, ettei Jumala minua hylkää.
En edes pyri olemaan "täydellinen ", sillä kukaan muu ei ole eikä tule olemaan koskaan täydellinen kuin Jeesus oli.
Sitä ihanaa "hurahdus" tunnetta tulee tuskin koskaan uudestaan, mutta toivo ja usko, että se tapahtunut on tieto siitä, että on Jumalan käsivarsilla. Oli silloin ja on nyt.
Kun oma uskoni alkaa horjua, muistelen sitä tilannetta ja saan siitä voimaa, että tosiaan niin se vaan on sillä lailla minulle ilmestyi Jumalan sana, tuli kuin salaman isku ja täytti koko sydämen.Kyllä minäkin joskus kaipailen sitä tunnetta, mutta tiedän, että ei Jumalan ole tarkoitus näyttäytyä joka päivä vaan kerran "iskun" saaneena on aina pelastettu.
Jumalan armo ja rakkaus ei häviä mihinkään, ja ihminen on vain inhimillinen ja Jumala tietää senkin, mutta.....

siunaten kaikkia ja kaikkea...

Äänestä

Omin voimin me ei pystytä pitämään kiinni Jumalasta. Sinä olet tullut Jumalan luokse ja sanassa sanotaan "sitä joka minun luokseni tulee, minä en heitä pois, eikä kukaan ryöstä sinua isän kädestä.
Itselläni tuo alku kesti kaksi vuotta, sitten kahdeksantoista vuotta erossa. Jälkeenpäin olen tiedostanut, että tuonkin ajan Jumala johdatti minua. Nämä lankeemukset opettavat meille oman mahdottomuutemme pelastua ja evankeljumin suuruuden HERRAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN.
Siunausta sinulle!

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


*Siipirikkoinen* kirjoitti:

Pitäkää kiinni uskostanne, kun tulette uskoon, ja siitä edespäinkin.
Minä en pitänyt tarpeeksi paljon kiinni. Otteeni oli liian löysä...
Se yksi päivä oli niin ihana, ikimuistettava. Itkin vain tietämättäni syytä siihen. Ei, tiesin syyn. Olin niin onnellinen. Tiesin että sain syntini anteeksi, kaikki syntini. Tämä tunne kesti about viikon,kun taas vain elin ja rukoilinkin, mutta rukoileminen vain hiipui. Ja luulen että olen samassa pisteessä kuin ennenkin. Vaikka tiedän, että Herra kulkee kanssani vierelläni, eikä ikinä hylkää.
Ehkä joku kaunis päivä, tai ilta, saan kokea tämän tunteen uudestaan, ja silloin. Niin, silloin yritän ja pidän siitä tunteesta kiinni. Ja ennenkaikkea uskostani. Mutta...

Sen vain halusin sanoa, että älkää menettäkö toivoanne, ja pitäkää lujasti kiinni uskostanne. Älkää päästäkö irti, älkää tehkö samaa virhettä kuin minä... Jos usko katoaa, etsikää ja löytäkää se...

...Turha topicci tää,mutta... Kaikille äideille toivotan Hyvää äitienpäivää (vaikka se päivä ei vielä nyt olekaan) ja kaikille tasapuolisesti Hyvää jatkoa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu