Paras tv sarja

Vitjake.. ihan oikeasti..

Minä en omista televisiota. Ja toi on ihan totta mitä sanoit tuosta vieraisille mennessä.. televisio vaivuttaa hypnoosiin. Se häiritsee ja kiehtoo samanaikaisesti.

Olex ny varma että sun äiti ja isä ovat sun vanhemmat? Joka tapauksessa mä en ole niin varma omistani. Jos olen sun vanhempiesi vaihdokaslapsi.. heh.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Vitjake.. ihan oikeasti..

Minä en omista televisiota. Ja toi on ihan totta mitä sanoit tuosta vieraisille mennessä.. televisio vaivuttaa hypnoosiin. Se häiritsee ja kiehtoo samanaikaisesti.

Olex ny varma että sun äiti ja isä ovat sun vanhemmat? Joka tapauksessa mä en ole niin varma omistani. Jos olen sun vanhempiesi vaihdokaslapsi.. heh.

Lue lisää

Hei sisko sisko sisko, sä olet kyllä minun sukuuni...

Joo, se hypnoosivaikutus on ihan käsittämätön. Tai siis oikeastaan se häiriövaikutus, koska muut paikallaolijat ovat tottuneet siihen, että se ruutu on aina auki ja höpöttelee omiaan, mutta telkkariton ei tiedä moisesta häiriköstä mitään. Puhu siinä nyt mukavia ystävien kanssa kun puhuvat päät siinä litteässä puhujakorokkeessa seinällä pölöttävät koko ajan päälle.

Kyllähän tuota tuli tuijotettua exän kanssa paljonkin, mutta nimenomaan yhdessä. Oma-aloitteisesti... Ei toi ehkä ole mun juttuni. Olin vuosituhannen alussa yhdeksän vuotta ilman ruutua, ei ollut mitään tarvetta sille.

Mulla on ruutu seinällä, mutta en juuri käytä sitä yksin ollessani. Kun se on antenniverkossa ja vanhan kerrostalon sisäinen antennikaapelointi on mitä sattuu, niin peruskanavienkin näkymisen kanssa on joskus haasteita. Kun viime kesänä, juurikin potkupalloilun EM-kisojen alussa, menivät säätämään alueellisen lähetysmaston antennien kulmia ja sain satunnaisesti näkyville kanavat 1-5 ja nekin toimivat miten sattui. Niin siihen loppui sitten tillitys kokonaan.

Sen jälkeen sillä on tullut katottua muutama dokkari Areenasta ja pari leffaa kaverin kanssa sen Netflixistä, läppäriavusteisesti. Nyt tuota seinäruusua ei ole tullut käynnistettyäkään sitten marraskuun.

Tässähän on nyt se puoli, että isäni osalta on paha sanoa mitään varmaa, mitä kaikkea se on ehtinyt aikanaan touhuta, soon voinu olla vikkelämpi kaveri geeniensä jatkamisessa :)

randombypasser kirjoitti:

Hei sisko sisko sisko, sä olet kyllä minun sukuuni...

Joo, se hypnoosivaikutus on ihan käsittämätön. Tai siis oikeastaan se häiriövaikutus, koska muut paikallaolijat ovat tottuneet siihen, että se ruutu on aina auki ja höpöttelee omiaan, mutta telkkariton ei tiedä moisesta häiriköstä mitään. Puhu siinä nyt mukavia ystävien kanssa kun puhuvat päät siinä litteässä puhujakorokkeessa seinällä pölöttävät koko ajan päälle.

Kyllähän tuota tuli tuijotettua exän kanssa paljonkin, mutta nimenomaan yhdessä. Oma-aloitteisesti... Ei toi ehkä ole mun juttuni. Olin vuosituhannen alussa yhdeksän vuotta ilman ruutua, ei ollut mitään tarvetta sille.

Mulla on ruutu seinällä, mutta en juuri käytä sitä yksin ollessani. Kun se on antenniverkossa ja vanhan kerrostalon sisäinen antennikaapelointi on mitä sattuu, niin peruskanavienkin näkymisen kanssa on joskus haasteita. Kun viime kesänä, juurikin potkupalloilun EM-kisojen alussa, menivät säätämään alueellisen lähetysmaston antennien kulmia ja sain satunnaisesti näkyville kanavat 1-5 ja nekin toimivat miten sattui. Niin siihen loppui sitten tillitys kokonaan.

Sen jälkeen sillä on tullut katottua muutama dokkari Areenasta ja pari leffaa kaverin kanssa sen Netflixistä, läppäriavusteisesti. Nyt tuota seinäruusua ei ole tullut käynnistettyäkään sitten marraskuun.

Tässähän on nyt se puoli, että isäni osalta on paha sanoa mitään varmaa, mitä kaikkea se on ehtinyt aikanaan touhuta, soon voinu olla vikkelämpi kaveri geeniensä jatkamisessa :)

Lue lisää

Oli se minunkin isäni sellainen velikulta nuorempana, että kun nähtiin isää noin kahdesti vuodessa, oli vaihtunut auto, asunto, nainen ja koira joka kerralla. Isälläni on tunnustettuja lapsia neljä ja ymmärtääkseni pari siihen päälle. Ainakin.

Minulla tosiaan ei ole televisiota, katson mitä katson kännykällä. Ja minulle ei tule telkkua. Ei todellakaan. Mikään maailman mahti ei saa minua televisiota hommaamaan. Siihen on syynä exä. Ja syvä inhoni televisiota kohtaan.
Taas yksi surullinen tarina elämästäni.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Oli se minunkin isäni sellainen velikulta nuorempana, että kun nähtiin isää noin kahdesti vuodessa, oli vaihtunut auto, asunto, nainen ja koira joka kerralla. Isälläni on tunnustettuja lapsia neljä ja ymmärtääkseni pari siihen päälle. Ainakin.

Minulla tosiaan ei ole televisiota, katson mitä katson kännykällä. Ja minulle ei tule telkkua. Ei todellakaan. Mikään maailman mahti ei saa minua televisiota hommaamaan. Siihen on syynä exä. Ja syvä inhoni televisiota kohtaan.
Taas yksi surullinen tarina elämästäni.

Lue lisää

Sehän on paljon, minen ole isääni ikinä tavannutkaan. Mutta se on toinen tarina se.

Itelläni oli telkkuangsti sillon 2000-luvun alussa, koska puoliso josta erosin, oli siihen aikaan aivan mahdoton sohvaperuna. Ei tuo oikein mitään muuta tehnytkään töiden jälkeen, minä pyöritin kodin asioita aika pitkälti. Niin siitä jäi inho telkkua kohtaan, mitä kestikin yhdeksän vai oliko se kymmennen vuotta. Sitten oli uusi suhde, eri ihminen ja no miksipä ei telkkua voisikin hommata.

Kyllähän siihen on helppo vajota sen ääreen illasta, tosin oma-aloitteisesti en sitä näemmä tee, se vaatii sen toisen ihmisen siihen viereen. Mutta toisaalta tässä nyt tuijotan toista ruutua, näpyttelen palstalla puutaheinää ja luen sivussa uutisia.

Ja nyt painun hetkeksi lukemaan, hyvät yöt Pirpana!

randombypasser kirjoitti:

Sehän on paljon, minen ole isääni ikinä tavannutkaan. Mutta se on toinen tarina se.

Itelläni oli telkkuangsti sillon 2000-luvun alussa, koska puoliso josta erosin, oli siihen aikaan aivan mahdoton sohvaperuna. Ei tuo oikein mitään muuta tehnytkään töiden jälkeen, minä pyöritin kodin asioita aika pitkälti. Niin siitä jäi inho telkkua kohtaan, mitä kestikin yhdeksän vai oliko se kymmennen vuotta. Sitten oli uusi suhde, eri ihminen ja no miksipä ei telkkua voisikin hommata.

Kyllähän siihen on helppo vajota sen ääreen illasta, tosin oma-aloitteisesti en sitä näemmä tee, se vaatii sen toisen ihmisen siihen viereen. Mutta toisaalta tässä nyt tuijotan toista ruutua, näpyttelen palstalla puutaheinää ja luen sivussa uutisia.

Ja nyt painun hetkeksi lukemaan, hyvät yöt Pirpana!

Lue lisää

Hyvää yötä rakas palstaveljeni. Jos noin saan sanoa.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Hyvää yötä rakas palstaveljeni. Jos noin saan sanoa.

Iiik, uu, totaa, joo...
Toi r-sana, vaikka näin neutraalissa yhteydessä, on vähän sama kuin kehuisi. Ja lopun tiedätkin :)
Mutta saat sanoa, on oma asiani totutella, senkin tiedät paremmin kuin hyvin.

Rakas palstasiskoni ;)


(ps. opettelen...)

randombypasser kirjoitti:

Iiik, uu, totaa, joo...
Toi r-sana, vaikka näin neutraalissa yhteydessä, on vähän sama kuin kehuisi. Ja lopun tiedätkin :)
Mutta saat sanoa, on oma asiani totutella, senkin tiedät paremmin kuin hyvin.

Rakas palstasiskoni ;)


(ps. opettelen...)

Lue lisää

Juu.. tota noin..

Mä käytän todella paljon r-sanaa. Ihan niin, että moni jopa hämmentyy. Se on kaunis sana, mutta vain sana.
Ehkä juuri siksi rakastan sen käyttämistä irl .. ihan koska se on kovasti aliarvostettu sanana. Ja siksi kun olen tunnehömppä.

Jotenkin sairastumiseni jälkeen olen kokenut, että on tärkeää olla kuin hyvä on olla ja sama sanomisten kanssa. Pitää sanoa kun siihen on vielä mahdollisuus. Kun on myöhäistä, on myöhäistä.
Ystävilleni olen sanonut jo monta kertaa. Ja läheisilleni. Minulle se on vain kaunis sana, jota käytetään liian vähän. Ei sen kummallisempaa.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Juu.. tota noin..

Mä käytän todella paljon r-sanaa. Ihan niin, että moni jopa hämmentyy. Se on kaunis sana, mutta vain sana.
Ehkä juuri siksi rakastan sen käyttämistä irl .. ihan koska se on kovasti aliarvostettu sanana. Ja siksi kun olen tunnehömppä.

Jotenkin sairastumiseni jälkeen olen kokenut, että on tärkeää olla kuin hyvä on olla ja sama sanomisten kanssa. Pitää sanoa kun siihen on vielä mahdollisuus. Kun on myöhäistä, on myöhäistä.
Ystävilleni olen sanonut jo monta kertaa. Ja läheisilleni. Minulle se on vain kaunis sana, jota käytetään liian vähän. Ei sen kummallisempaa.

Lue lisää

No anna mennä vaan, sehän on vaan hyvä.

Itse olen antiikkisempaa koulukuntaa ja tuon sanan käyttöä on säästelty, jotta sen erityismerkitys korostuisi. Mutta eipä se mihinkään korostu, jos minä yksin käyttelen sitä tietyissä tarkoituksissa.

Aliarvostettu se on ja liian vähällä käytöllä, joten miksipä ei. Tosin aika moni taitaa kokea sen hiukan vieraaksikin, ehkä vähän samaan tapaan kuin minä, mutta sehän loppuu runsaammalla käytöllä.

En minäkään siihen kuole enkä pahalla ota, kunhan toin patavanhoillisen itseni esille.