Silmäillessäni alla olevaa tekstiä muistui elävästi mieleeni muuan seikka.
Minä olen uskovaisen kodin kasvatti ja olen 18 vuotta kulkenut seurakunnan parissa. Jonka jälkeen ns lähdin "omille teilleni", Jumalaa en sydämestäni ole hyljännyt, mutta seurakunnan kait sitten hylkäsin. Mutta tämä ei ollut aiheeni.
Koko lapsuuteni ja nuoruuteni kasvoin ilmapiirissä että jokainen oli masentunut ja oli vaikeaa. Joka ikinen rukouskokous tai nuorisoilta. Sama virsi; "Kun on niin vaikeaa". Ja kun sitten oli erittäin hedelmällinen rukoushetki ja vähän sai itkeä yms. Oli taas niin ihanaa, oltiinhan sitä hurmoksessa.
Elämä oli aivan normaalia. Mutta siitä huolimatta niin nuoria kuin vanhempia masensi ellei ollut karismaattista herätyskokousta, siis sellaista jossa saavutettiin hurmos. Tätä asiaa en vain voi ymmärtää.
Itse en miellä hengellistä elämää samaksi asiaksi kuin hurmos ja jatkuva pomppiminen ilmaan ja runsaat kyyneleet yms. Luulen että jokainen tietää mitä tarkoitan.
Tuntuu siltä että se jolla on suurimmat valitukset siitä kuinka masentaa ja on vaikeaa se saa kirkkaimman kruunun, ja tähän en usko ollenkaan.
Onko se nyt niin vaikeaa elää tätä luojan suomaa elämää, nauttien pienistä asioista mitä jokapäiväisestä elämästä löydämme, eikä vain odottaen seuraavaa hurmosta, ja masentuen kun sitä ei tule joka tiistai...
Ylös ulos ja lenkille. Joo, aivan totta. Jumala on luonut kauniin luonnon, menkää sinne ja hämmästytte kuinka kaunista Jumala on saanut aikaan.
Minä olen uskovaisen kodin kasvatti ja olen 18 vuotta kulkenut seurakunnan parissa. Jonka jälkeen ns lähdin "omille teilleni", Jumalaa en sydämestäni ole hyljännyt, mutta seurakunnan kait sitten hylkäsin. Mutta tämä ei ollut aiheeni.
Koko lapsuuteni ja nuoruuteni kasvoin ilmapiirissä että jokainen oli masentunut ja oli vaikeaa. Joka ikinen rukouskokous tai nuorisoilta. Sama virsi; "Kun on niin vaikeaa". Ja kun sitten oli erittäin hedelmällinen rukoushetki ja vähän sai itkeä yms. Oli taas niin ihanaa, oltiinhan sitä hurmoksessa.
Elämä oli aivan normaalia. Mutta siitä huolimatta niin nuoria kuin vanhempia masensi ellei ollut karismaattista herätyskokousta, siis sellaista jossa saavutettiin hurmos. Tätä asiaa en vain voi ymmärtää.
Itse en miellä hengellistä elämää samaksi asiaksi kuin hurmos ja jatkuva pomppiminen ilmaan ja runsaat kyyneleet yms. Luulen että jokainen tietää mitä tarkoitan.
Tuntuu siltä että se jolla on suurimmat valitukset siitä kuinka masentaa ja on vaikeaa se saa kirkkaimman kruunun, ja tähän en usko ollenkaan.
Onko se nyt niin vaikeaa elää tätä luojan suomaa elämää, nauttien pienistä asioista mitä jokapäiväisestä elämästä löydämme, eikä vain odottaen seuraavaa hurmosta, ja masentuen kun sitä ei tule joka tiistai...
Ylös ulos ja lenkille. Joo, aivan totta. Jumala on luonut kauniin luonnon, menkää sinne ja hämmästytte kuinka kaunista Jumala on saanut aikaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ilmiö on tuttu minullekin ja korostuneesti just nuoruudestani. Nuoren ihmisen hengelliseksi elämäksi sen voi vielä ymmärtää, kun nuoruus on muutenkin ylös-alas -menoa tunteissa. Mutta että aikuiset ihmiset elävät tuohon tapaan vuosikymmeniä. Se on epänormaalia ja kertoo siitä, että hengellisestä hurmoksesta on tullut addiktio, riippuvuus.
Juuri sitä se on kuin keroit! Itse olen aikaa sitten hyljännyt tuon ja yritän muillekin osoittaa sitä, että usko ei ole mitään tuollaista! Jumala loi ihmisen tunteineen ja nauttimaan elämästä sen koko sektorilla. Siis ylös, ulos ja lenkille ja nauramaan paljon.
Niin...
Kirjoittaessani tuota alempaa viestiä, en tarkoittanut, että odottaisin sitä "hurmosta". Ei,en minä sitä... mutta...
Sanotaan sitten suoraan; aikojen kuluessa siitä päivästä, kun koin sen, ja luullakseni tulin uskoon, hävitin sen... En tarkoita nytten sitä "hurmosta", vaan sitä uskoa. En ehkä hävittänyt sitä, mutta uskoni ei ollutkaan niin vahva...
Mutta kiitoksia tuosta tekstistäsi -miettinyt-. Se oli hyvin kirjoitettu.
matteus 13:1-52 toivon,että saat tästä sanasta ravintoa sieluusi.kristus puhdistaa rakkaudellaan,kyynelin,ilolla,arjessa ja juhlassa.ei vain tiettyinä viikon päivinä,vaan joka päiväisessä elämässä.hyvä tavata toisia uskovaisia.niin kuin isä ohjaa lastaan,niin jeesus ohjaa sinua,sellaisena kuin olet.jokaisella oma tärkeä paikka jeesuksen sydänmessä.kaikkea hyvää elämääsi,ole oma itsesi!!!kelpaat herralle juuri sellaisena kuin olet!rakkain terveisin herrassa!