Papiaan kirjoituksia yleisessä kierrossa oli viisi, ja niitä kutsuttiin "Herran sanojen selityksiksi". Irenaeus mainitsee nämä Papiaksen ainoina teoksina seuraavin sanoin:
"Nyt Papias, muinaisten aikojen mies, joka oli Johannes Vanhimman (presbyteeri Johannes) kuulija ja Polykarpoksen ystävä, todistaa näistä asioista kirjallisesti neljännessä hänen kirjoittamastaan viidestä kirjastaan. "
Lisäksi Papias itse tekee kirjojensa johdannossa selväksi, ettei hän itse ollut pyhien apostolien kuulija ja silminnäkijä. Mutta hän kertoo meille seuraavin sanoin saaneensa uskomme totuudet niiltä, jotka elivät heidän rinnallaan:
"Mutta en ole halukas jättämään tulkintojeni ohella pois niitä ohjeita, jotka olin koska tahansa saanut huolella vanhimmilta ja joita olen tallentanut huolellisesti muistiini, vakuuttaen teille samalla niiden totuudesta.
Sillä minä en, kuten monet muut, ole nauttinut niistä, jotka puhuivat paljon, vaan niistä, jotka opettivat totuutta. Enkä myöskään niissä, jotka kertoivat vieraita oppeja, vaan niistä, jotka opettivat Herran uskolle antamia käskyjä ja vaeltivat itse totuudessa.
Jos siis joku, joka oli ollut paikalla vanhinten kanssa, tuli luokseni, kysyin hetken kuluttua heidän puheensa jälkeen: 'Mitä Andreas tai Pietari sanoi? Tai mitä Filippus tai Tuomas, tai Jaakob tai Johannes sanoi? Tai mitä oli sanottu Matteuksen tai jonkun muun Herran opetuslapsen toimesta?' Ja mitä Aristion ja Johannes Vanhin (presbyteeri Johannes) sanoivat minulle Herran opetuslapsista. Sillä minä ajattelin, että se, mitä kirjoituksista oli määrä saada, ei ollut minulle niin hyödyllistä kuin se, mikä tuli elävästä ja kestävästä suullisesta perinteestä."
Eusebios puolestaan lukee Papiaan aikalaiseksi Klemens Aleksandrialaisen ja Ignatioksen kanssa, ja sanoo heidän vaikuttaneen keisari Trajanuksen aikana ennen kuin käsittelee keisari Hadrianuksen aikaa. Näistä seikoista, sekä siksi, että Papiaalta säilyneissä katkelmissa annettu kuva ajan uskonnollisista jännitteistä vastaa Polykarpokselta ja Ignatiokselta säilyneissä kirjeissä annettua kuvaa, voidaan päätellä, että Papias on vaikuttanut joskus toisen vuosisadan alkupuolella samoihin.
Papias vahvistaa saaneensa apostolien sanat niiltä, jotka olivat heidän kanssaan (apostolien opetuslapsilta), ja lisäksi hän väittää kuulleensa henkilökohtaisesti Aristionia (Smyrnasta) ja Johannes Vanhinta (presbyteri Johannes). Niinpä hän mainitsee heidät usein nimeltä ja kertoo kirjoituksissaan heidän perinteistään.
Lisäksi hän (Papias) kertoo omissa kirjoituksissaan muitakin kertomuksia, jotka aiemmin mainitut Aristionin (Smyrnasta) "Herran sanat" ja Johannes Vanhimman (presbyteeri Johannes) ovat kertoneet. Tietoa näistä seikoista saamme vain viittaamalal itse näihin kirjoihin.
Mutta nyt, jo tehtyihin otteisiin, lisäämme ensisijaisesti evankeliumin kirjoittaneen Markuksen perinteen, jonka hän (Papias) on esittänyt seuraavin sanoin:
"Vanhin (presbyteeri Johannes) tapasi sanoa, 'Markus Pietarin kääntäjänä kirjoitti tarkasti muistiin niin monta asiaa kuin hän suinkin muisti ulkomuistinsa perusteella Herran sanomisista tai tekemisistä - - vaikkakaan ei järjestetyssä muodossa.
Sillä hän (Markus) ei ollut kuullut Herraa eikä seurannut häntä, vaan myöhemmin, kuten jo sanoin, Pietaria, jolla oli tapana kertoa opetuksensa anekdoottien muodossa, mutta jolla ei ollut aikomustakaan tarjota järjestettyä luetteloa Herran puheista.
Näin ollen Markus ei tehnyt mitään väärää, kun hän kirjoitti muistiin joitain yksittäisiä asioita, aivan kuten hän (Pietari) kertoi ne omasta ulkomuististaan. Sillä hän päätti olla jättämättä pois mitään, mitä oli kuullut, tai väärentämättä mitään."
Ja tämän Papias kertoo Markuksesta, mutta Matteuksesta hän (Papias) on puolestaan antanut seuraavat lausunnot:
"Siksi Matteus asetti (Herran) sanonnat järjestykseen aramean kielellä, mutta jokainen tulkitsi ja käänsi ne parhaansa mukaan."
Mutta on epävarmaa, ja modernit tutkijat kyseenalaistavat, että viittasiko Papias neljään tuntemamme kanoniseen evankeliumiin.
"Nyt Papias, muinaisten aikojen mies, joka oli Johannes Vanhimman (presbyteeri Johannes) kuulija ja Polykarpoksen ystävä, todistaa näistä asioista kirjallisesti neljännessä hänen kirjoittamastaan viidestä kirjastaan. "
Lisäksi Papias itse tekee kirjojensa johdannossa selväksi, ettei hän itse ollut pyhien apostolien kuulija ja silminnäkijä. Mutta hän kertoo meille seuraavin sanoin saaneensa uskomme totuudet niiltä, jotka elivät heidän rinnallaan:
"Mutta en ole halukas jättämään tulkintojeni ohella pois niitä ohjeita, jotka olin koska tahansa saanut huolella vanhimmilta ja joita olen tallentanut huolellisesti muistiini, vakuuttaen teille samalla niiden totuudesta.
Sillä minä en, kuten monet muut, ole nauttinut niistä, jotka puhuivat paljon, vaan niistä, jotka opettivat totuutta. Enkä myöskään niissä, jotka kertoivat vieraita oppeja, vaan niistä, jotka opettivat Herran uskolle antamia käskyjä ja vaeltivat itse totuudessa.
Jos siis joku, joka oli ollut paikalla vanhinten kanssa, tuli luokseni, kysyin hetken kuluttua heidän puheensa jälkeen: 'Mitä Andreas tai Pietari sanoi? Tai mitä Filippus tai Tuomas, tai Jaakob tai Johannes sanoi? Tai mitä oli sanottu Matteuksen tai jonkun muun Herran opetuslapsen toimesta?' Ja mitä Aristion ja Johannes Vanhin (presbyteeri Johannes) sanoivat minulle Herran opetuslapsista. Sillä minä ajattelin, että se, mitä kirjoituksista oli määrä saada, ei ollut minulle niin hyödyllistä kuin se, mikä tuli elävästä ja kestävästä suullisesta perinteestä."
Eusebios puolestaan lukee Papiaan aikalaiseksi Klemens Aleksandrialaisen ja Ignatioksen kanssa, ja sanoo heidän vaikuttaneen keisari Trajanuksen aikana ennen kuin käsittelee keisari Hadrianuksen aikaa. Näistä seikoista, sekä siksi, että Papiaalta säilyneissä katkelmissa annettu kuva ajan uskonnollisista jännitteistä vastaa Polykarpokselta ja Ignatiokselta säilyneissä kirjeissä annettua kuvaa, voidaan päätellä, että Papias on vaikuttanut joskus toisen vuosisadan alkupuolella samoihin.
Papias vahvistaa saaneensa apostolien sanat niiltä, jotka olivat heidän kanssaan (apostolien opetuslapsilta), ja lisäksi hän väittää kuulleensa henkilökohtaisesti Aristionia (Smyrnasta) ja Johannes Vanhinta (presbyteri Johannes). Niinpä hän mainitsee heidät usein nimeltä ja kertoo kirjoituksissaan heidän perinteistään.
Lisäksi hän (Papias) kertoo omissa kirjoituksissaan muitakin kertomuksia, jotka aiemmin mainitut Aristionin (Smyrnasta) "Herran sanat" ja Johannes Vanhimman (presbyteeri Johannes) ovat kertoneet. Tietoa näistä seikoista saamme vain viittaamalal itse näihin kirjoihin.
Mutta nyt, jo tehtyihin otteisiin, lisäämme ensisijaisesti evankeliumin kirjoittaneen Markuksen perinteen, jonka hän (Papias) on esittänyt seuraavin sanoin:
"Vanhin (presbyteeri Johannes) tapasi sanoa, 'Markus Pietarin kääntäjänä kirjoitti tarkasti muistiin niin monta asiaa kuin hän suinkin muisti ulkomuistinsa perusteella Herran sanomisista tai tekemisistä - - vaikkakaan ei järjestetyssä muodossa.
Sillä hän (Markus) ei ollut kuullut Herraa eikä seurannut häntä, vaan myöhemmin, kuten jo sanoin, Pietaria, jolla oli tapana kertoa opetuksensa anekdoottien muodossa, mutta jolla ei ollut aikomustakaan tarjota järjestettyä luetteloa Herran puheista.
Näin ollen Markus ei tehnyt mitään väärää, kun hän kirjoitti muistiin joitain yksittäisiä asioita, aivan kuten hän (Pietari) kertoi ne omasta ulkomuististaan. Sillä hän päätti olla jättämättä pois mitään, mitä oli kuullut, tai väärentämättä mitään."
Ja tämän Papias kertoo Markuksesta, mutta Matteuksesta hän (Papias) on puolestaan antanut seuraavat lausunnot:
"Siksi Matteus asetti (Herran) sanonnat järjestykseen aramean kielellä, mutta jokainen tulkitsi ja käänsi ne parhaansa mukaan."
Mutta on epävarmaa, ja modernit tutkijat kyseenalaistavat, että viittasiko Papias neljään tuntemamme kanoniseen evankeliumiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eusebios kirjoitti jo aikoinaan, että Papias oli yksinkertainen ja vähäjärkinen mies jolla oli erittäin köyhät henkiset kyvyt eikä miehen sanoihin kannata sen vuoksi uskoa. Ja kuka nyt jotain tyhmää hullua uskoisi. Lisäksi myös nykyiset tutkijat ovat kyseenalaistaneet Papiaksen luotettavuuden luotettavana lähteenä muun muassa sen takia, että evankeliumikirjoittajien anonyymiys ja nimettömyys on de facto -tosiasia jota ei voi kiistää ja kumota. Lisäksi ei ole löydetty mitään todisteita Papiaan väitetyistä kirjoista tai siitä että onko näitä viittä kirjaa koskaan ollut olemassa.