Lastensuojelu on illuusio

Illuusio on tosiasioiden vastainen käsitys.

Rehellinen perhetyö on oikea nimi, eikä siinä eristetä vanhempia. Lastensuojelu pitää korvata perhetyöllä ja huostaanotto pitää korvata avohuollolla.

Lasta ei täydy suojella keneltäkään. Se on pelkkä äärioikeistolainen kultti, joka vääristää perheasiat vastakkainasetteluksi ja elättelee uhkakuvaa. huostaanoton kieltämällä rajoitetaan hullujen sosiaalilautakuntien harjoittamaa väkivaltaa lyhyellä tähtäimellä. Sitten autetaan kaikkia tasapuolisesti ja ilman pysyvää stigmaa. astutaan moderniin maailmaan. Ja nämä hirviöt jätetään miettimään tekojaan niin kuin natsit.

Sosiaalityöntekijöillä ei edes pitäisi olla vaatimusta tietää kaikki ihmisten yksityiselämästä. Varsinkaan kun töissä on simppeleitä nuoria ja keski-ikäisiä toimistoihmisiä. Eikä kyse ole siitä, että lisätään rahoja ja puututaan entistä herkemmin vaan siitä, että he eivät ymmärrä mitään toisten asioista ja vetoavat auktoriteetin totteluun. He saavat käyttää mitä tahansa keinoa siihen. Epämääräiseen ongelman kaikki keinot käyttöön. Ongelmana on liika autoritaarisuus.

Auktoriteetti voi olla persoonallisuushäiriö. Väheksytään toisten olemassaoloa ja tunteita ja pahoinpidellään henkisesti eikä käydä avointa keskustelua tosiasioista. Väitetään, niin se nyt vain on, kun minä olen tässä asemassa ja sinä olet tuossa asemassa.Auktoriteetti ei ole mikään tyranni. Se, joka osaa. Minä osaan näyttää, miten sosiaalilautakunta on tekaissut sairauksia minulle ja pikkulapselleni komennusvallan tavoitteella. Minä olen auktoriteetti tässä asiassa. Kandin kirjoittaja on auktoriteetti. Musiikin säveltävä on auktoriteetti (author)

Keskustelu on aina auktoriteetin kyseenalaistamista. Se kuuluu terveeseen yhteiskuntaan. Auktoriteettia vaihdetaan järkiperäisessä keskustelussa eikä omita. Suomen lastensuojelu eli kaupunkien sosiaalilautakunnat eivät käyttäydy terveesti.

Minä osaan korjata ongelmat itseni, vanhempien ja lasten elämässä. Olen niin viisas. Kannustan ihmistä ajattelemaan elämäänsä ja luottamaan itseensä. En riistä lasta, pakota ja pimitä johtopäätöksiä. Osaisin tehdä sössötyöntekijän työt paremmin maallikkona kuin tuo ylirahoitettu virallinen järjestö. Tätä voi olla todellinen pätevä auttaminen eikä puuttuminen ole eristävää.

Huumeiden käyttö estää vanhemmuuden huumeiden käytön ajan. 

Ei pysyvästi, persoonana.

Sama kuin nilkan nyrjähdyksestä ei tarvitse potkuja.

Sitä tarkoittaa lastensuojelulaki.
Ollaan suvaitsevaisia. Kukaan vanhempi ei todella ole kyvytön vanhemmuuteen. Sellaisia kategoriaa ei ole olemassa, eikä saa olla olemassa modernissa lainsäädännössä. Ihmiset ovat erilaisia. Elämä on monimuotoista.

Kyse on siitä, että he haluavat komennusoikeuden itselleen. Minä en voi suostua siihen, koska he vahingoittavat lastani ja tekaisevat psykiatrisia syitä minusta ja estävät keskustelun totuudesta.

Lastensuojelu ei suojele lasta vaan tavoittelee vanhemman komentamista valheiden avulla.

Sosiaalilautakunta keksii naurettavia tulkintoja ja näyttelevät niin kuin tapahtumat olisivat hädänalaisia. Kukaan normaali ihminen tai muut ammattilaiset eivät pidä sitä sisällöllisesti sellaisena. He laittavat koko moniammatillisen tiimin auktoriteetin naurettavan väitteen taakse ja koska huostaanottovanhempi on mielisairas, tätä ei voida uskoa. He tuhoavat näin vanhemman yksitellen kerta toisensa jälkeen tahallaan ja selviävät hallinto-oikeudesta muodolliseen toimintamalliin vetoamalla.

Sössötyöntekijä käyttää kaikkia keinoja todellisen hätätilanteen lisäksi myös epämääräisessä ongelmassa, koska hän on epäpätevä ja laki katsoo vain kaikkien keinojen käytön (mielivaltaisen huostaanoton) olevan sallittua.Lastensuojelun huolet ovat eteerisiä, mahdollisia tulevaisuuden tapahtumia tai mielenjohteita, ei mikään konkreettisen asian arviointi. Lisäksi arvioinnilla ei ole aikarajaa. Asiakkuus on arviointia. Sitten kun menee normaalisti 5 kk tapaamisissa ja yhden kerran vastoin valvojaa, niin tilanne on mennyt huonommaksi tapaamisten aikana ja rajoitetaan. Mikään ei estä sosiaalilautakuntaa tekemästä arviointia ikuisesti ja väärin. Arviointi on näennäisesti lainmukaista.

Kaikki joutuvat ilmoituksien takia arviointiin ja jos panet hanttiin, sinusta keksitään sairauksia, jotta sinut voidaan pakottaa komennukseen. Se ei ole oikein


Ehdotan huostaanoton kieltämistä, jolloin lastensuojelu ei voi keksiä valheita huostaanoton saamiseksi. Tällöin se joutuu käyttämään avohuollon palveluja, jotka ovat olleet tähän asti näennäisiä ja kehittämään keinoja. Avohuollossa on rajoittamispäätöksiä, laitospäätöksiä, kiireellisiä sijoituksia ja kotipsykoterapiaa. Niihin pakotetaan myös iloisia ja terveitä perheitä ja ne ovat kaikki näennäisiä, ilman todellista päämäärää ja sosiaalityöntekijän mielenjohteesta. Ne ovat oikein kohdennettuna tehokkaita tapoja kontrolloida vanhempia ja varmistaa pahoinpitelyn esto.

Kaikki vain lopettavat kuntoutuksen ja tapaamasta lastaan. Kulut paisuisivat ja poliittinen kriisi kaataisi.