Ahdistuksen aiheuttama fyysinen pahoinvointi

Vuosia käyttänyt mielialalääkkeitä, tämä on mielestäni normaalia lääkkeiden aiheuttamaa fyysistä haittavaikutusta. Lääkkeet joita syödään jatkuvasti masennukseen vuosikausia eikä se silti parane on yksi psykiatrian kummajainen. Todellisuudessa lääkkeet kroonistavat ja ylläpitävät tuota masennukseksi kutsuttua olotilaa joka muuttuu nopeasti fyysiseksi olotilaksi. Lääkkeiden vaihto, lisäämien tai vähentäminen tekevät oireita joita lääkärit sanovat sairauden pahenemiseksi vaikka ovat vieroitusoireita.

Brintellix lääkkeestä on läheiseni kokemus. Hoitoon kuuluu että sitä aina. nostetaan jonkin ajan kuluttua. Silloin se lamaannutti melko nopeasti kehon toiminnan jo sairaalassa ollessaan. Ei jaksanut aamuisin nousta sängystä, hoitajien täytyi patistella monta kertaa aamupalalle, samaten muihin ruokailuihin,kaikki fyysinen toiminta muuttui liian raskaaksi, ei jaksanut vaatteita pukea, suihkussa käyminen oli ylivoimaista. Tällainen äkillinen lamaantuminen pelästytti ja se näkyi henkisestikin, mikä on ihan normaali reaktio kehon äkilliseen muutokseen.

Osastolla ei ymmärretty brintellixin aiheuttavan tällaista vaan alettiin keskustella käytöksen aktivoinnista ja sanottiin että mieliala ei kohene ellei ole mitään yritystä normaaliin osaston päivätoimintaan. Lääkettä lisättiin risperonilla, mikä sai kehon muuttumaan tikku-ukkomaiseksi jäykäksi ja ajatukset alkoivat muuttumaan oudoiksi. Elimistön toiminta lamaantui ja pissat ja kakat tulivat tahattomasti housuihin ja laitettiin vaippapotilaaksi.
Kuvitelkaa miten tietämättömiä sairaalan työntekijät voi olla omista lääkkeidensä vaikutuksista! Mutta tämä on normaalia satojen muidenkin ihmisten kokemaa "hoitoa".

Nyt vain sanottiin että masennus on muuttunut psykoottiseksi masennukseksi ja alettiin kiireesti pakottaa sähköhoitoon.

Tällainen omakohtainen kokemus vierestä seuranneena rakkaan läheisen hoitokärsimystä. Kun brintellix ja risperion lopetettiin toisen lääkärin toimesta kehon toiminta alkoi pikkuhiljaa piristyä vieroitusoireiden kärsimisen jälkeen.

Hei aloittaja! Samaistuin sinuun, oloni samanlainen. Aamusta aina pahin ahdistus ja mielessä jäytää 'mitähän se tämäkin päivä' ja päivien tyhjyys ja näköalattomuus jäytää. Minulla tässä mukana masennustakin.
En myöskään tiedä, mikä auttaisi. Eivät varmaankaan lääkkeet sen kummemmin. Itselläni vähän käytössä masislääke pienesti aamulla ja murunen rauhoittavaa illalla. Aikoinaan ollut muitakin, mutta ratkaisua ei niistä varsinaisesti saa. Oireisto lyö läpi. Olen jo vanhempi nainen, koko ikäni taipumus ahdistus-masis-oireistoon, välillä voimakkaana, välillä poissa. Myös fyysisesti ahdistus tuntuu, esim ihon ja hiusten kunnossa, ja rinnan kohdilla jotakin korvennusta.

Auttaa, kun pyrkii siirtämään ajatuksia johonkin järkevään, mielenkiintoiseen tai haastavaan tekemiseen. Mieluummin ihmisen tapaamiseen, mikä ei hokkuspokkus ole mahdollista kuitenkaan. Jotenkin pitäisi osata siirtää olonsa vain tähän hetkeen. Itselleni hoen, että ei ole mitään hätää. Nyt on hyvin ja sitten vaikka puhun itselleni, että teen nyt tämän ja tämän kotiaskareissani. Liikuskelu ja liikunta helpottaa tunnetusti. Joskus vaan on vaikea tilannetta hallita. Tiedät varmaan rentoutumisenkin hyvän vaikutuksen. Mutta. Ei jaksais ponnistella tämmöisiä temppujakaan. Minäkin kyllä mietin, että mikä lääke auttaisi. Olen hyvin huolestunut, maailmantilanteesta sekä muualla asuvista lähisukulaisistani. Miksi ihmeessä en osaisi elää vain omaa elämääni. Miksi en löydä nauttimisen lähteitä. Kiitollisuuttakin kyllä yritän. - Miten sinulla nyt menee?