ISRAELIN MAA: YKSI VAI KAKSI VALTIOTA?
Muinainen Kanaanilaisten maa, jonka Israelin Jumala lupasi ikuiseksi perintöosaksi Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja heidän jälkeläisilleen, on vaihtanut omistajaa lukuisia kertoja.
Juutalaiset ajettiin maasta lopullisesti, kuten tarkoitus oli, vuonna 70 Bar Kochba kapinan jälkeen.
1800-luvun vainojen kiihtyessä Euroopassa ja Venäjällä juutalaiset alkoivat asuttaa lähes autioitunutta maata uudelleen.
Mutta kuten vuosituhansia aiemmin juutalaisten tullessa maahan, nytkin maassa asui vieraita kansoja, ja niiden lukumäärä on kasvanut samassa tahdissa kuin maahan muuttaneiden juutalaisten.
Maata kutsuttiin Syyria-Palestiinaksi, tai vain Palestiinaksi, roomalaisten antaman pilkkanimen mukaan.
Nimi on sittemmin iskostunut yleiseen käytäntöön, ja nuo vieraat kansat ovat alkaneet kutsua itseään palestiinalaisiksi.
Etnisesti se ei ole yhtenäinen kansa, vaan kooste lukuisia rotuja ja kansallisuuksia.
Juutalaiset julistivat maa-alueet, joihin he olivat pureutuneet, itsenäiseksi Israelin valtioksi vuonna 1948.
Yhtyneet Kansakunnat tarjosi vuonna 1947 maan jakoa kahteen valtioon, Israel ja Palestiina.
Palestiinalaiset ja arabivaltiot hylkäsivät tarjouksen Khartumin kokouksessa kuuluisalla kolmella ei-lausumalla: Ei rauhansopimusta; Ei neuvotteluja; Ei Israelin valtion hyväksymistä.
Jos ne olisivat hyväksyneet YK:n tarjouksen, Israel olisi hajanainen, epäyhtenäinen rääpäle, jonka puolustaminen olisi lähes mahdotonta.
Palestiinan valtio olisi ollut maa-alaltaan moninkertainen verrattuna siihen, mitä sille nyt tarjotaan.
Mutta kehitys on mennyt valtavasti eteenpäin niistä ajoista. Israel on eräänlainen ihmetarina Lähi Idässä.
Se on ainoa alueen ainoa aito demokratia, se on rakentanut lähes tyhjästä kukoistavan, länsimaisen valtion.
Sen talous on vahva, maan nykyinen talousministeri Benyamin Netnayahu lupaa, että muutamassa vuodessa Israel on taloudellisesti maailman kymmenen vauraimman valtion joukossa.
Tämä huolimatta siitä, että itsenäistymisestään lähtien maa on joutunut lähes keskeytyksettä taistelemaan verenhimoista terrorismia vastaan, mikä on kiihtynyt viimeisen vajaan viiden vuoden aikana, kuten myös maailman valtioiden vihamielistä ja yksipuolisen tuomitsevaa asennetta vastaan sekä kansainvälisissä järjestöissä että kahdenkeskisissä suhteissa kauppaboikotteja myöten.
Israel on toistuvasti tarjonnut rauhaa Palestiinan kansalle, mutta sen tarjoukset on poikkeuksetta torjuttu, ja ojennettuun rauhankäteen on rauhaan suostuvan kädenpuristuksen sijaan vastattu kiihtyvällä terrorilla.
Lopulta Israelin johto on alkanut yksipuolisin toimin tehdä ratkaisuja, joilla nykyinen kestämätön tilanne voitaisiin edes tilapäisesti muuttaa siedettävämmäksi.
Israel on aloittanut korkean turva-aidan rakentamisen kansojen välille maailman tuomioista huolimatta. Sen uskotaan valmistuvan parin vuoden sisällä.
Sen rakentamista on hidastanut aidan suunnan valitseminen siten, että se mahdollisimman vähän vaikeuttaisi paikallisten asukkaiden, maanviljelijöiden ja paimenten toimintaa.
Lisäksi useat valitukset oikeuslaitokseen ovat paikoin keskeyttäneet rakennustyöt ja jopa aiheuttaneet rakennetun osan purkamisen ja rakentamisen sopivampaan paikkaan.
Pääministeri Ariel Sharon on kehittänyt oman yksipuolisen vetäytymissuunnitelman, jonka hän joutui, demokratian ja sopivuuden sääntöjä osin karkeastikin polkien, runnomaan tarvittavien instanssien hyväksymisen läpi.
Nyt kaikki on periaatteessa valmis lopullista toteuttamista varten, mihin maan poliisit, armeija, turvallisuuspalvelut ja oikeuslaitos on kytketty kouluttamalla kaikkia osapuolia ja pyrkimällä kuiva-harjoittelemaan kaikkiin mahdollisesti eteen tulevien ongelmien varalle.
On vain yksi ratkaisematon ongelma, minkä ehkä entinen sotilaalliseen johtamistapaan tottunut pääministeri unohti tai jätti huomiotta:
Kansan valistaminen ja valmistaminen evakuoinnin raakaan todellisuuteen.
Suuri osa kansasta, ehkä puolet, ehkä enemmän tai vähemmän, koska kansanäänestystä ei suoritettu, vastustaa Luvatun Maan luovuttamista vieraalle kansalle.
Maalla on kokemuksia Siinain luovuttamisesta Egyptille 1982 ja sinne muuttaneiden israelilaisten evakuoinnista. Se oli tuskallinen silloin, vaikka Siinaita ei ole katsottu kuuluvaksi Luvattuun maahan.
Mutta nyt Gazan alueen ja Samarian neljän kylän luovuttaminen ja siellä kolmatta sukupolvea asuneiden asukkaiden pakkosiirtäminen, kuten monet Israelissa asian näkevät, koetaan myönnytyksenä terroristeille.
Lisäksi uskotaan yleisesti, että Sharonin vakuutteluista huolimatta tämä on vain ensimmäinen luovutusten sarjassa. Seuraavaksi luovutetaan Samarian ja Juudean kyliä.
Sharonin evakuointisuunnitelma on herättänyt jatkuvia ja lukumäärältään kasvavia mielenosoituksia.
Joittenkin järjestöjen johtajat ovat suoraan kehottaneet ihmisiä siviilitottelemattomuuteen, häiritsemään liikennettä, järjestämään mielenosoitusmarsseja, jopa kieltäytymään tehtäviensä suorittamisesta valtion virastoissa.
Lisäksi he suunnittelevat tuovansa evakuoitaville alueille kymmeniä tai jopa satoja tuhansia ihmisiä, jotka saartaisivat evakuointia suorittavat poliisit ja sotilaat, mutta ilman tuliaseita.
Tämä kaikki tapahtuu samaan aikaan, kun evakuointia suunnitteleva koneisto pyörii oman ohjelmansa mukaan.
Ministeri Nathan Sharansky, jolle kuuluivat ulkojuutalaisten ja Jerusalemin asiat, katsoi, ettei hänen moraalikäsityksensä salli hänen olevan mukana hallituksessa toteuttamassa tällaista suunnitelmaa.
Poliittiset tarkkailijat ja analysoijat ovat alkaneet ihmetellä yhä kova-äänisemmin, mitä sen jälkeen.
He ovat yksimielisiä siitä, ettei Palestiinan johto ole valmis eikä kykenevä ottamaan vastuuta Gazan alueen hallinnosta Israelin vetäessä joukkonsa ja asukkaansa pois alueelta.
Eihän PA:n puheenjohtaja Mahmoud Abbas pysty hallitsemaan edes omaa kaupunkiaan Ramallahia, vaan aseelliset ryhmittymät kulkevat aseineen avoimesti keskellä päivää antaen ”viestejä”, kuten he asian ilmaisevat, tulittamalla Abbasin hallintokeskusta automaattiaseillaan.
Toistaiseksi he ovat pidättäytyneet koskemasta häneen itseensä, mutta vain toistaiseksi.
Tilanne on vielä pahempi muissa Juudean ja Samarian kaupungeissa, puhumattakaan Gazasta, jonne Abbas menee henkensä kaupalla.
Onhan Abbas tosin yrittänyt toteuttaa ”tiekartan” palestiinalaisille osoittamia velvoitteita, erottanut turvallisuusmiehiä, antanut käskyjä aseitten takavarikoimiseksi ja erottanut muutaman korruptoituneen tuomarin, mutta häneltä puuttuu valta valvoa käskyjensä toimeenpanoa.
Nyt on herännyt kysymys, voisiko Gazan alueesta tulla itsenäinen Palestiinan valtio tilapäisin rajoin ja rajoituksin?
Jos ei, kuka Gazan aluetta hallitsee? On herätetty ajatus, että Palestiinan valtio perustettaisiin
22 % mandaattivallan alueelle, tilapäisin rajoin ja siten, että Israel valvoo sen kaikkia raja-asemia, meri- ja ilmayhteyksiä.
Keskustelu on herätetty, mutta mitä lähemmäksi evakuoinnin ajankohta tulee, sitä haluttomammaksi palestiinalaiset ovat tulleet. He pelkäävät, että Israelin turva-aita on lopullinen rajalinja.
He eivät halua rajoittaa itsenäisyyttään millään tavalla, he haluavat valvoa itse kaikkia resurssejaan, maata, merta ja ilmatilaa. He vaativat Israelia vetäytymään ennen 1967 sotaa vallinneille linjoille.
Sharonin suunnitelmaan kuuluu myös se, etteivät palestiinalaiset voi enää vuoden 2008 jälkeen työskennellä Israelissa.
Tämä herättää kysymyksen: Miten tuo kansa tulisi toimeen ilman teollisuutta ja työpaikkoja?
Kansainväliset järjestöt ja hallitukset ovat uhranneet miljardeja dollareita palestiinalaisten auttamiseksi sen lisäksi, että YK elättää edelleen viidenkymmenen vuoden jälkeen miljoonia ”pakolaisia” leireissään.
Kansainvälinen käytäntö on kuitenkin se, ettei itsenäinen valtio voi elää toisten kustannuksella.
Palestiinalaiset ovat täysin tietoisia tilanteesta, ja heidän vaatimuksensa kahdesta valtiosta on yhä selvemmin siirtymässä yhden valtion periaatteen taakse, mikä lienee ja on ollut ainakin radikaalien ohjelmassa kaiken aikaa.
Pakolaiskysymys on kummitellut kaikissa palestiinalaisten kanssa käydyissä neuvotteluissa.
Yleinen käsitys on se, että he voisivat halutessaan muuttaa Palestiinan alueelle, ja Israel jotenkin tunnustaisi osavastuunsa heistä.
Jerusalemin ja Vanhankaupungin kohtalo ratkaistaisiin pakolaiskysymyksen kanssa lopullisissa rauhanneuvotteluissa.
Kaikki diplomaattinen toiminta Israelin painostamiseksi näyttää laantuneen.
Gazan evakuointi on laboratoriokoe, jolla PA.n kyky hallita omia alueitaan punnitaan. Sharon vakuuttaa, että sen seuranta kestää ainakin 10 vuotta.
Israelissa on peloteltu palestiinalaisten demografian hukuttavan länsimaisesti lisääntyvän juutalaisen kansan parissa vuosikymmenessä, mikä muuttaisi täysin juutalaisen valtion luonteen.
Toiset taas rauhoittelevat, että palestiinalaisen väestön tilastotietoja on vääristelty, eikä tilanne ole ollenkaan niin paha, kuin luullaan.
Jos tilanne säilyy nykyisen kaltaisena yhtenä valtiona, olisivatko palestiinalaisten alueet puoli-itsenäisiä hallintoalueita?
Miten terrorismi pystyttäisiin kitkemään maasta? Tulisivatko terrorijärjestöt, Hamas, Islamic Jihad, PFLP, DFLP ja Fatahin alaosastot luopumaan aseistaan ja integroitumaan palestiinalaiseen yhteisöön?
Nyt Hamas on osoittautunut vaaralliseksi kilpailijaksi valtaa pitävälle Fatahille.
Onko olemassa vaara, että se seuraavissa kunnallisvaaleissa 5. päivä toukokuuta ja parlamenttivaaleissa 17. päivä heinäkuuta tulisi ehkä hallitsevaksi puolueeksi?
Tarkoittaisiko se sitä, että se, samoin kuin Hizbullah Libanonissa, saisi Euroopan maiden hyväksymisen ja se poistettaisiin terrorijärjestöjen listalta?
Maalliselta kannalta asioita tarkaten mahdollisuudet näyttävät kääntyvän yhden valtion ajatuksen suuntaan.
Mutta onko juutalaisten ja kristittyjen Pyhissä Kirjoituksissa viitteitä, miten tulisi menetellä.
Profeetoissa on useitakin kohtia, joissa puhutaan muukalaisista Israelin valtiossa. Seuraavassa muutamia.
Jos he oppivat minun kansani tiet, niin että he vannovat Minun Nimeeni: ”Niin totta kuin Herra elää”, niin kuin he opettivat Minun kansaani vannomaan Baalin kautta, niin heidät rakennetaan Minun kansani keskeen. Mutta jos eivät, Minä hukutan sen kansan.
(Jer 12:16-17)
Sillä Herra armahtaa vielä Jaakobia ja valitsee vielä Israelin ja sijoittaa heidät omaan maahansa; muukalaiset liittyvät heihin ja yhtyvät Jaakobin heimoon. (Jes 14:1)
Jakakaa tämä maa keskenänne Israelin sukukuntien mukaan.
Ja arpokaa se perintömaaksi itsellenne ja muukalaisille, jotka asuvat teidän keskuudessanne ja ovat synnyttäneet lapsia teidän keskuudessanne.
Olkoot he teille samanarvoisia kuin maassa syntyneet israelilaiset; he saakoot arvalla perintöosan Israelin sukukuntain keskuudessa teidän kanssanne. Missä sukukunnassa muukalainen asuu, siinä antakaa hänelle perintöosa, sanoo Herra, Herra. (Hes 47:22-23).
Olen aiemmin useissa yhteyksissä joutunut toteamaan, että palestiinalaiset tietämättään näyttävät toteuttavan Jumalan kansalleen laatimaa suunnitelmaa paremmin kuin Israelin kanssa itse.
He kieltäytyvät toteuttamasta suunnitelmia, joita ”itseään vihaavat juutalaiset”, kuten heitä nimitetään, laativat Israelin kansalle.
Muinainen Kanaanilaisten maa, jonka Israelin Jumala lupasi ikuiseksi perintöosaksi Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja heidän jälkeläisilleen, on vaihtanut omistajaa lukuisia kertoja.
Juutalaiset ajettiin maasta lopullisesti, kuten tarkoitus oli, vuonna 70 Bar Kochba kapinan jälkeen.
1800-luvun vainojen kiihtyessä Euroopassa ja Venäjällä juutalaiset alkoivat asuttaa lähes autioitunutta maata uudelleen.
Mutta kuten vuosituhansia aiemmin juutalaisten tullessa maahan, nytkin maassa asui vieraita kansoja, ja niiden lukumäärä on kasvanut samassa tahdissa kuin maahan muuttaneiden juutalaisten.
Maata kutsuttiin Syyria-Palestiinaksi, tai vain Palestiinaksi, roomalaisten antaman pilkkanimen mukaan.
Nimi on sittemmin iskostunut yleiseen käytäntöön, ja nuo vieraat kansat ovat alkaneet kutsua itseään palestiinalaisiksi.
Etnisesti se ei ole yhtenäinen kansa, vaan kooste lukuisia rotuja ja kansallisuuksia.
Juutalaiset julistivat maa-alueet, joihin he olivat pureutuneet, itsenäiseksi Israelin valtioksi vuonna 1948.
Yhtyneet Kansakunnat tarjosi vuonna 1947 maan jakoa kahteen valtioon, Israel ja Palestiina.
Palestiinalaiset ja arabivaltiot hylkäsivät tarjouksen Khartumin kokouksessa kuuluisalla kolmella ei-lausumalla: Ei rauhansopimusta; Ei neuvotteluja; Ei Israelin valtion hyväksymistä.
Jos ne olisivat hyväksyneet YK:n tarjouksen, Israel olisi hajanainen, epäyhtenäinen rääpäle, jonka puolustaminen olisi lähes mahdotonta.
Palestiinan valtio olisi ollut maa-alaltaan moninkertainen verrattuna siihen, mitä sille nyt tarjotaan.
Mutta kehitys on mennyt valtavasti eteenpäin niistä ajoista. Israel on eräänlainen ihmetarina Lähi Idässä.
Se on ainoa alueen ainoa aito demokratia, se on rakentanut lähes tyhjästä kukoistavan, länsimaisen valtion.
Sen talous on vahva, maan nykyinen talousministeri Benyamin Netnayahu lupaa, että muutamassa vuodessa Israel on taloudellisesti maailman kymmenen vauraimman valtion joukossa.
Tämä huolimatta siitä, että itsenäistymisestään lähtien maa on joutunut lähes keskeytyksettä taistelemaan verenhimoista terrorismia vastaan, mikä on kiihtynyt viimeisen vajaan viiden vuoden aikana, kuten myös maailman valtioiden vihamielistä ja yksipuolisen tuomitsevaa asennetta vastaan sekä kansainvälisissä järjestöissä että kahdenkeskisissä suhteissa kauppaboikotteja myöten.
Israel on toistuvasti tarjonnut rauhaa Palestiinan kansalle, mutta sen tarjoukset on poikkeuksetta torjuttu, ja ojennettuun rauhankäteen on rauhaan suostuvan kädenpuristuksen sijaan vastattu kiihtyvällä terrorilla.
Lopulta Israelin johto on alkanut yksipuolisin toimin tehdä ratkaisuja, joilla nykyinen kestämätön tilanne voitaisiin edes tilapäisesti muuttaa siedettävämmäksi.
Israel on aloittanut korkean turva-aidan rakentamisen kansojen välille maailman tuomioista huolimatta. Sen uskotaan valmistuvan parin vuoden sisällä.
Sen rakentamista on hidastanut aidan suunnan valitseminen siten, että se mahdollisimman vähän vaikeuttaisi paikallisten asukkaiden, maanviljelijöiden ja paimenten toimintaa.
Lisäksi useat valitukset oikeuslaitokseen ovat paikoin keskeyttäneet rakennustyöt ja jopa aiheuttaneet rakennetun osan purkamisen ja rakentamisen sopivampaan paikkaan.
Pääministeri Ariel Sharon on kehittänyt oman yksipuolisen vetäytymissuunnitelman, jonka hän joutui, demokratian ja sopivuuden sääntöjä osin karkeastikin polkien, runnomaan tarvittavien instanssien hyväksymisen läpi.
Nyt kaikki on periaatteessa valmis lopullista toteuttamista varten, mihin maan poliisit, armeija, turvallisuuspalvelut ja oikeuslaitos on kytketty kouluttamalla kaikkia osapuolia ja pyrkimällä kuiva-harjoittelemaan kaikkiin mahdollisesti eteen tulevien ongelmien varalle.
On vain yksi ratkaisematon ongelma, minkä ehkä entinen sotilaalliseen johtamistapaan tottunut pääministeri unohti tai jätti huomiotta:
Kansan valistaminen ja valmistaminen evakuoinnin raakaan todellisuuteen.
Suuri osa kansasta, ehkä puolet, ehkä enemmän tai vähemmän, koska kansanäänestystä ei suoritettu, vastustaa Luvatun Maan luovuttamista vieraalle kansalle.
Maalla on kokemuksia Siinain luovuttamisesta Egyptille 1982 ja sinne muuttaneiden israelilaisten evakuoinnista. Se oli tuskallinen silloin, vaikka Siinaita ei ole katsottu kuuluvaksi Luvattuun maahan.
Mutta nyt Gazan alueen ja Samarian neljän kylän luovuttaminen ja siellä kolmatta sukupolvea asuneiden asukkaiden pakkosiirtäminen, kuten monet Israelissa asian näkevät, koetaan myönnytyksenä terroristeille.
Lisäksi uskotaan yleisesti, että Sharonin vakuutteluista huolimatta tämä on vain ensimmäinen luovutusten sarjassa. Seuraavaksi luovutetaan Samarian ja Juudean kyliä.
Sharonin evakuointisuunnitelma on herättänyt jatkuvia ja lukumäärältään kasvavia mielenosoituksia.
Joittenkin järjestöjen johtajat ovat suoraan kehottaneet ihmisiä siviilitottelemattomuuteen, häiritsemään liikennettä, järjestämään mielenosoitusmarsseja, jopa kieltäytymään tehtäviensä suorittamisesta valtion virastoissa.
Lisäksi he suunnittelevat tuovansa evakuoitaville alueille kymmeniä tai jopa satoja tuhansia ihmisiä, jotka saartaisivat evakuointia suorittavat poliisit ja sotilaat, mutta ilman tuliaseita.
Tämä kaikki tapahtuu samaan aikaan, kun evakuointia suunnitteleva koneisto pyörii oman ohjelmansa mukaan.
Ministeri Nathan Sharansky, jolle kuuluivat ulkojuutalaisten ja Jerusalemin asiat, katsoi, ettei hänen moraalikäsityksensä salli hänen olevan mukana hallituksessa toteuttamassa tällaista suunnitelmaa.
Poliittiset tarkkailijat ja analysoijat ovat alkaneet ihmetellä yhä kova-äänisemmin, mitä sen jälkeen.
He ovat yksimielisiä siitä, ettei Palestiinan johto ole valmis eikä kykenevä ottamaan vastuuta Gazan alueen hallinnosta Israelin vetäessä joukkonsa ja asukkaansa pois alueelta.
Eihän PA:n puheenjohtaja Mahmoud Abbas pysty hallitsemaan edes omaa kaupunkiaan Ramallahia, vaan aseelliset ryhmittymät kulkevat aseineen avoimesti keskellä päivää antaen ”viestejä”, kuten he asian ilmaisevat, tulittamalla Abbasin hallintokeskusta automaattiaseillaan.
Toistaiseksi he ovat pidättäytyneet koskemasta häneen itseensä, mutta vain toistaiseksi.
Tilanne on vielä pahempi muissa Juudean ja Samarian kaupungeissa, puhumattakaan Gazasta, jonne Abbas menee henkensä kaupalla.
Onhan Abbas tosin yrittänyt toteuttaa ”tiekartan” palestiinalaisille osoittamia velvoitteita, erottanut turvallisuusmiehiä, antanut käskyjä aseitten takavarikoimiseksi ja erottanut muutaman korruptoituneen tuomarin, mutta häneltä puuttuu valta valvoa käskyjensä toimeenpanoa.
Nyt on herännyt kysymys, voisiko Gazan alueesta tulla itsenäinen Palestiinan valtio tilapäisin rajoin ja rajoituksin?
Jos ei, kuka Gazan aluetta hallitsee? On herätetty ajatus, että Palestiinan valtio perustettaisiin
22 % mandaattivallan alueelle, tilapäisin rajoin ja siten, että Israel valvoo sen kaikkia raja-asemia, meri- ja ilmayhteyksiä.
Keskustelu on herätetty, mutta mitä lähemmäksi evakuoinnin ajankohta tulee, sitä haluttomammaksi palestiinalaiset ovat tulleet. He pelkäävät, että Israelin turva-aita on lopullinen rajalinja.
He eivät halua rajoittaa itsenäisyyttään millään tavalla, he haluavat valvoa itse kaikkia resurssejaan, maata, merta ja ilmatilaa. He vaativat Israelia vetäytymään ennen 1967 sotaa vallinneille linjoille.
Sharonin suunnitelmaan kuuluu myös se, etteivät palestiinalaiset voi enää vuoden 2008 jälkeen työskennellä Israelissa.
Tämä herättää kysymyksen: Miten tuo kansa tulisi toimeen ilman teollisuutta ja työpaikkoja?
Kansainväliset järjestöt ja hallitukset ovat uhranneet miljardeja dollareita palestiinalaisten auttamiseksi sen lisäksi, että YK elättää edelleen viidenkymmenen vuoden jälkeen miljoonia ”pakolaisia” leireissään.
Kansainvälinen käytäntö on kuitenkin se, ettei itsenäinen valtio voi elää toisten kustannuksella.
Palestiinalaiset ovat täysin tietoisia tilanteesta, ja heidän vaatimuksensa kahdesta valtiosta on yhä selvemmin siirtymässä yhden valtion periaatteen taakse, mikä lienee ja on ollut ainakin radikaalien ohjelmassa kaiken aikaa.
Pakolaiskysymys on kummitellut kaikissa palestiinalaisten kanssa käydyissä neuvotteluissa.
Yleinen käsitys on se, että he voisivat halutessaan muuttaa Palestiinan alueelle, ja Israel jotenkin tunnustaisi osavastuunsa heistä.
Jerusalemin ja Vanhankaupungin kohtalo ratkaistaisiin pakolaiskysymyksen kanssa lopullisissa rauhanneuvotteluissa.
Kaikki diplomaattinen toiminta Israelin painostamiseksi näyttää laantuneen.
Gazan evakuointi on laboratoriokoe, jolla PA.n kyky hallita omia alueitaan punnitaan. Sharon vakuuttaa, että sen seuranta kestää ainakin 10 vuotta.
Israelissa on peloteltu palestiinalaisten demografian hukuttavan länsimaisesti lisääntyvän juutalaisen kansan parissa vuosikymmenessä, mikä muuttaisi täysin juutalaisen valtion luonteen.
Toiset taas rauhoittelevat, että palestiinalaisen väestön tilastotietoja on vääristelty, eikä tilanne ole ollenkaan niin paha, kuin luullaan.
Jos tilanne säilyy nykyisen kaltaisena yhtenä valtiona, olisivatko palestiinalaisten alueet puoli-itsenäisiä hallintoalueita?
Miten terrorismi pystyttäisiin kitkemään maasta? Tulisivatko terrorijärjestöt, Hamas, Islamic Jihad, PFLP, DFLP ja Fatahin alaosastot luopumaan aseistaan ja integroitumaan palestiinalaiseen yhteisöön?
Nyt Hamas on osoittautunut vaaralliseksi kilpailijaksi valtaa pitävälle Fatahille.
Onko olemassa vaara, että se seuraavissa kunnallisvaaleissa 5. päivä toukokuuta ja parlamenttivaaleissa 17. päivä heinäkuuta tulisi ehkä hallitsevaksi puolueeksi?
Tarkoittaisiko se sitä, että se, samoin kuin Hizbullah Libanonissa, saisi Euroopan maiden hyväksymisen ja se poistettaisiin terrorijärjestöjen listalta?
Maalliselta kannalta asioita tarkaten mahdollisuudet näyttävät kääntyvän yhden valtion ajatuksen suuntaan.
Mutta onko juutalaisten ja kristittyjen Pyhissä Kirjoituksissa viitteitä, miten tulisi menetellä.
Profeetoissa on useitakin kohtia, joissa puhutaan muukalaisista Israelin valtiossa. Seuraavassa muutamia.
Jos he oppivat minun kansani tiet, niin että he vannovat Minun Nimeeni: ”Niin totta kuin Herra elää”, niin kuin he opettivat Minun kansaani vannomaan Baalin kautta, niin heidät rakennetaan Minun kansani keskeen. Mutta jos eivät, Minä hukutan sen kansan.
(Jer 12:16-17)
Sillä Herra armahtaa vielä Jaakobia ja valitsee vielä Israelin ja sijoittaa heidät omaan maahansa; muukalaiset liittyvät heihin ja yhtyvät Jaakobin heimoon. (Jes 14:1)
Jakakaa tämä maa keskenänne Israelin sukukuntien mukaan.
Ja arpokaa se perintömaaksi itsellenne ja muukalaisille, jotka asuvat teidän keskuudessanne ja ovat synnyttäneet lapsia teidän keskuudessanne.
Olkoot he teille samanarvoisia kuin maassa syntyneet israelilaiset; he saakoot arvalla perintöosan Israelin sukukuntain keskuudessa teidän kanssanne. Missä sukukunnassa muukalainen asuu, siinä antakaa hänelle perintöosa, sanoo Herra, Herra. (Hes 47:22-23).
Olen aiemmin useissa yhteyksissä joutunut toteamaan, että palestiinalaiset tietämättään näyttävät toteuttavan Jumalan kansalleen laatimaa suunnitelmaa paremmin kuin Israelin kanssa itse.
He kieltäytyvät toteuttamasta suunnitelmia, joita ”itseään vihaavat juutalaiset”, kuten heitä nimitetään, laativat Israelin kansalle.
Vastaukset 21
Vanhimmat
valtiota koska on kaksi kansaakin joiden kummankaan enemmistö ei halua elää vähemmistönä toisen vallan alla. Sehän tässä määrää.
Miksi ihmeessä Israelin juutalaisväestön pitäisi jälleen kerran muuttua arabivaltion vähemmistöksi tai palestiinalaisten elää loputtoman miehityksen ja sorron alla? Yhden valtion alla se on jompikumpi näistä vaihtoehdoista. Kuka voi tätä haluta?
En näe oikein muuta mahdollisuutta kuin kaksi valtiota. Nämä kansat eivät taida tällä hetkellä rakastaa toisiaan niin syvästi, että sopivivat yhteen valtioon. Nykyinen kehitys johtaisi hiljalleen tilanteeseen, jossa palestiinalaisia olisi enemmistö. Säilyttääkseen juutalaisen identiteetin Israelin mahdollisuudet olisivat:
a) palestiinalaisten joukkokarkoitukset
b) apartheidtyyppinen ratkaisu
Kumpikaan ei vastaa minun käsityksiä Israelista suht´koht demokraattisena maana.
Nopeasti ajatelleen, vähintään kaksi valtiota.
Mutta voisihan esim. Gasan alueesta tehdä ihan oman valtion, niinkuin koe mielessä ...
Länsirannasta taas tulisi omansa, osa ehkä kannattaa liittää Israeliin, jos alueelta löytyy väestöä joka sitä haluaa ...
Osana Israelia alueet olisivat paljon vauraampia ja kehityskelpoisia, ne alueet jotka haluavat perustää oman valtion ovat valinneet myös köyhyyden.
Yksi valtio nimeltään Palestiina, niinkuin se on ollutkin. Israel ei ole lähi-idän ihmetarina vaan se on lähi-idän kauhutarina. Tuo ettei palestiinalaiset hyväksyneet Israelin valtiota perustettavaksi omille alueilleen, vaikkakin sitten YK olisi sitä tarjonnut, on ymmärettävää. Ei kai Suomikaan hyväksyisi jos pohjoiseen harvaan asutulle alueelle joku arabiemiirien liitto antaisi hyväksynnän sille että esim. Suomi jaettaisi tasan siten että etelä suomi suomalaisille ja pohjoinen kurdeille. Asia voitaisiin esittää: maa ilman kansaa ja kansa ilman maata aihiolla.
ole koskaan Suomessa asuneet, heillä ei ole ollut täällä katkeamatonta asutusta tuhansia vuosia, ei omaa valtiota, historiaa, kieltä tai uskontoa joka olisi Suomessa syntynyt.
Muuten kurdit ovat hyvä esimerkki miten arabi-imperialismi lähi-idässä on vaikuttanut: sortoa, kansanmurhaa, myrkkykaasuhyökkäyksiä ym Oma valtio kuuluisi tällekin vähemmistökansalle.
Lähi-itä ei kuulu yksin arabeille, vaan jokaiselle alueen kansoista. Se on ainoa lähtökohta jolla alueen ongelmia voidaan oikeudenmukaisesti lähestyä. Ei mustavalkoiset näkemykset tai viha puoleen tai toiseen.
Eikö mustalaisillekkin kuuluisi oma valtio? Voitaisiko Suomeen ajatella valtiota, jossa asumaton yläpuoli annettaisiin mustalaisten heimoneuvoston päätöksellä asutettavaksi romaaniväestölle? Eteläsuomi voisi jäädä suomalaisille. Tämä olisi siinä mielessä reilumpi jako kuin Palestiinassa, että tässä tapauksessa kummallekkin osapuolelle jäisi ainakin edes vesivaroja käytettäväksi. Kyllä kai kaikki suomalaiset hyväksyisivät tämän ilman mitään turhaa väkivaltaa ja ikävää "terrorismia"?
vaatineet itselleen omaa valtiota?
Hehän ovat alkujaan sellaista kiertolaiskansaa ja valtiojärjestelmä kaikkine byrokratioineen ym. hankaluuksineen ei ehkä sopisi heidän elämäntyylilleen.
että monet muut 'sorretut' kansat lähi-idässä ja muuallakin maailmassa tahtovat jäädä tämän iänikuisen palestiinalaisongelman varjoon.
Vahinko vaan, ettei tämän konfliktin kansainvälinen suosio tunnu auttavan ongelman ratkaisussa, vaan siitä on pikemminkin tullut keskustelupalstojen vihanpurkauskanava, josta ei niin herkästi haluta luopua.
Sain kopioitua ennen tämän kirjoituksen sensurointia
kirjoitus on sensuroitu?
Nyt ei olekaan sensuroitu
Israel ja jordania. Ei sinne lisää tarvita
Ei sinne mitään Israelia tarvita. Jos alueella asuvat ihmiset olisivat saaneet äänestää asiata demokraattisesti ei Israelin valtiota olisi ikinä perustettu, ei ainakaan Palestiinaan. Pöyristyttävintä asiasta tekee se, ettei Israel suostu tunnustamaankaan Palestiinan valtiota. Syykin on selvä, se ei halua jakaa arabiväestön kesken mitään, vaan haluaa ahneesti kaiken itselleen. Juutalaiset haluavat ajaa alivoimaiset ja köyhät Palestiinalaiset "mereen"!
Palestiinan jo monta kertaa. Luetko lehtiä olenkaan? Rabin /Arafat, Barak/Arafat nyt Sharon /Abbas. Ensimmäinen tunnustus tuli jo ennen Israelin valtion syntyä 1947.
Sinä aikana kun palestiinalaiset alueet olivat Egyptin ja Jordanian miehittämiä asia ei ollut ajankohtainen- valtion olisi voinut muodostaa koska hyvänsä halusi Israel sitä tai ei, mutta kukaan ei tuolloin ollut sen perustamisesta kiinnostunut. Tai sitten arabien miehityshallinto esti aikeet mikä lienee todennäköisempää. Tuntuisi oudolta että olisi ollut vain sellaista palestiinalaisnationalismia joka ilmeni Israelin vastustamisena mutta ei haluna rakentaa omaa yhteiskuntaa ja perustaa oma valtio.
Historia ei tunne valtiota nimeltä Palestiina. Roomalaiset antoivat Palestiinan nimen aikoinaan pilkkanimeksi. Nimi, joka juontaa sanasta Filistea. Historia kylläkin tuntee Israelin ja juutalaisten historian paljon ennen ajanlaskumme alkua ekr. Historia ei myöskään tunne kansaa nimeltä palestiinalainen, vaan tuokin käsite oettiin käyttöön nykyisen Israelin vastaisen terroripoliitakan avuksi.Sata vuotta sitten kaikkia Turkin ottomaamikauden asukkaita kutsuttiin Palestiinan asukkkaiksi, olivat he sitten juutalaisia, arabeja, druuseja tai tserkessejä.
Nämä nykypalestiinalaiset ovat Lähi-idän arabimaiden siirtolaisten ja turkkilaishallinnon aikauden jälkeläisiä. Eivät siis mitään alkuperäisiä asukkaita maapalassa nimeltä Palestiina. Pro Palestiina aate on uhka Lähi-idän rauhalle ja todedellinen apartheit ja rasistinen maapala. Hitlerkin aikoinaan yritti Euroopasta juutalaisista vapaata aluetta kansanmurhan avulla. Nyt sitä yrittää Lähi-idässä PLO:n johto terroripoliikalla ja valhesäälin retoriikalla. Jasser Arafatin suksulaismies Jerusalemin ssrmufti oli yksi tuon rasistisen ajatuksen arkkitehtiä Brittimandaatin Palestiinassa. Arafat jatkoi tuota rikollista terroripolitiikkaa, johon länsimaien media valhesääliin ja pelottelusta johtuen anataui. Palestiinan valtio on uhka aidolle rauhalle Lähi-idässä. Israel on Lähii-idän ainoa demokraattinen valtio, joka tuonut myönteistä kehitystä myöskin arabeille. Israelin hallinnon aikana Palestiina arabien elintaso, terveydenhuolto ja koulutus ovat selskeästi parantuneet, mitä olivat Jordanian ja Egyptin hallinnon aikana. Kiitokseksi tästä Israel sai ääri-islamilaista uskontoterrorismia lahjaksi, koska ääri-islamilaisuus on uhka myönteiselle kehitykselle Lähi-idässä.
Laitoin tämän uusiksi, kun kerkesi karkaamaan ennen näppäimistölyöntivirheitä. Mutta kertaus on opin äiti.
Historia ei tunne valtiota nimeltä Palestiina. Roomalaiset antoivat Palestiinan nimen aikoinaan pilkkanimeksi. Nimi, joka juontaa sanasta Filistea. Historia kylläkin tuntee Israelin ja juutalaisten historian paljon ennen ajanlaskumme alkua ekr. Historia ei myöskään tunne kansaa nimeltä palestiinalainen, vaan tuokin käsite oettiin käyttöön nykyisen Israelin vastaisen terroripoliitakan avuksi. Sata vuotta sitten kaikkia Turkin ottomaamikauden asukkaita kutsuttiin Palestiinan asukkaiksi, olivat he sitten juutalaisia, arabeja, druuseja tai tserkessejä.
Nämä nykypalestiinalaiset ovat Lähi-idän arabimaiden siirtolaisten ja turkkilaishallinnon aikakauden sotilaiden jälkeläisiä. Eivät siis mitään alkuperäisiä asukkaita maapalassa nimeltä Palestiina. Pro Palestiina aate on uhka Lähi-idän rauhalle ja todedellinen apartheit ja rasistinen maapala. Hitlerkin aikoinaan yritti Euroopasta juutalaisista vapaata aluetta kansanmurhan avulla. Nyt sitä yrittää Lähi-idässä PLO:n johto terroripoliikalla ja valhesäälin retoriikalla. Jasser Arafatin sukulaismies Jerusalemin suurmufti oli yksi tuon rasistisen ajatuksen arkkitehtiä Brittimandaatin Palestiinassa. Arafat jatkoi tuota rikollista terroripolitiikkaa, johon länsimainen media valhesääliin ja pelottelusta johtuen antautui. Palestiinan valtio on uhka aidolle rauhalle Lähi-idässä. Israel on Lähi-idän ainoa demokraattinen valtio, joka on tuonut myönteistä kehitystä myöskin arabeille. Israelin hallinnon aikana Palestiinan arabien elintaso, terveydenhuolto ja koulutus ovat selkeästi parantuneet, mitä olivat Jordanian ja Egyptin hallinnon aikana. Kiitokseksi tästä Israel sai ääri-islamilaista uskontoterrorismia lahjaksi, koska ääri-islamilaisuus on uhka myönteiselle kehitykselle Lähi-idässä.
siitä Palestiinasta jonka syntyä alueen jaot edellyttivät ja jonka edustajien kanssa esim. Israel on solminut useita sopimuksia. Muut myös EU, YK jne. Vaikka valtiota de facto ei vielä ole, sillä on de jure-hallinto ja tunnustus.
Palestiinan kansa on nyt, siitä en lähde kiistelemään oliko esim kaksi sataa vuotta sitten vai ei. Nyt on ja sillä oltava samat oikeudet kuin muilla. Tämä on minusta asia josta on turha kiistellä.
Jako on vain Juutalaiset ja arabit. Nyt on Israel Juutalaisvaltio ja jordania arabivaltio.
Palestiina = Israel ?
selostus David Jacobsonin artikkelista
Palestiinan nimen oletetaan perinteisesti johtuvan Välimeren itärannikolla asuneista filistealaisista. Raamatun kohdissa Ps. 60:10 , Jes. 14:29,31, mainitaan "Filistealaisten maa", Peleshet, josta olisi kreikankieleen tullut sana Palaistine ja latinaan Palaestina.
David Jacobson esittää Biblical Archaeology Review -lehdessä, että sana Palestiina ei johdu filistealaisista, vaan merkitsee samaa kuin Israel.
Filistealaiset tulivat Välimeren itärannikolle Kreikasta tai Kyprokselta 13. vuosisadalla eKr. Heidän asuma-alueensa määritellään Raamatussa meren rannikon eteläosaan, Gazan, Ashdodin, Ashkelonin, Gathin ja Ekronin alueelle. Nebukadnessar valloitti alueen 7. vuosisadan lopulla e.Kr. ja vei osan filistealaisista vankeuteen samoinkuin juutalaiset 20 vuotta myöhemmin. Filistealaisten myöhemmistä vaiheista ei ole tietoja; todennäköisesti he ovat sekoittuneet muihin kansoihin.
Kreikan Palaistine ja latinan Palaestina esiintyvät usein vanhan ajan kirjallisuudessa, mutta useimmiten ne eivät ilmeisesti tarkoita filistealaisten asuma-aluetta, vaan paljon suurempaa, Foinikian ja Egyptin välistä aluetta.
Niinpä Herodotos puhuu viidennen vuosisadan e.Kr. toisella puoliskolla tästä suuremmasta alueesta, toisin sanoen Israelin maasta. Hän kertoo mm. että Palestiinan asukkaat olivat ympärileikattuja. Filistealaiset eivät olleet ympärileikattuja, mutta juutalaiset tietenkin olivat.
Aristoteles sanoo Kuolleen meren sijainneen Palestiinassa, mikä samoin osoittaa, että hän tarkoitti Välimeren rannikkokaistaletta paljon suurempaa aluetta.
Toisella vuosisadalla e.Kr. muuan kreikkalainen Polemos kertoo Exoduksesta puhuessaan, että osa Egyptin armeijasta asettui Palestiinan Syyriaan.
Myös roomalaiset kirjailijat käyttivät nimeä Palaestina juutalaisten asuma-alueesta.
Josephus käyttää teoksessaan Antiquities filistealaisista säännöllisesti nimitystä Palaistinoi, mikä on ensimmäinen kerta, kun nimi Palestiina yhdistetään filistealaisiin. Josefus näyttää uskoneen, että nimi Palestiina oli translitteratio ikivanhasta filistealaisten seemiläisestä nimityksestä, mutta silti hänkin käyttää nimitystä Palestiina filistealaisten aluetta suuremmasta alueesta.
Jos kreikan sana palaistinoi olisi johtunut heprean sanasta Peleshet, pitäisi Septuagintassa olla sana Palaistinoi, mikä oli käytössä jo kyseisenä aikana. Septuagintassa kuitenkin käytetään filistealaisia merkitsevän sanan Pelishtim kohdalla sanaa Philistieim, ja heprean sana Peleshet on käännetty Ge ton Philistieim (filistealaisten maa) eikä sanaksi Palaistine.
Lisäksi on olemassa toinen mielnkiintoinen seikka: Septuagintan kääntäjät eivät yleensä translitteroineet paikannimiä, vaan käänsivät niiden merkityksen kreikaksi, tai käyttivät jo tunnettua kreikankielistä paikannimeä. He eivät esimerkiksi käyttäneet Egyptistä heprean sanaa Mitzraim, vaan kreikkalaista sanaa Aigyptos. Heprean sanojen Peleshet ja Pelishtim kohdalla he kuitenkin käyttivät sanaa Philistieim, jonka pääte on seemiläinen, ei kreikkalainen, ja on siis transliteroitu heprean filistealaisia tarkoittavasta sanasta.
Sanojen Palaistine ja Palestinoi täytyy näin ollen tarkoittaa jotain muuta.
Jacobson olettaa, että sana Palestiina on kreikkalainen muoto sanasta Israel.
Sana Palaistine muistuttaa kreikan sanaa palaistes, joka merkitsee painijaa, kilpailijaa tai vastustajaa. Tämän seikan havaitsi yli 60 vuotta sitten saksalainen raamatuntutkija Martin Noth, joka ei kuitenkaan pohtinut asiaa pidemmälti.
Nimi Israel sai alkunsa Jaakobin painista enkelin kanssa (Genesis 32:25-27). Jaakob sai nimen Israel, koska hän paini (sarita) Jumalan (El) kanssa. Septuagintassa ottelusta käytetään sanaa epalaien (hän paini). Sanan Palaistine voidaan olettaa liittyvän Israeliin tämän Raamatun tapauksen vuoksi.
Vaikka sana Israel merkitsee "Jumalan kanssa painijaa" eikä pelkkää painijaa, selittyy Jumalan nimen puuttuminen kreikkalaisesta sanasta sillä, että juutalaiset eivät saa lausua Jumalan nimeä, ja siksi kreikkalaiset olettivat, että Jaakob oli paininut nimettömän jumalolennon kanssa.
Hadrianus antoi v.135 Juudealle uudeksi nimeksi Syria Palestina, mitä on pidetty yrityksenä hävittää juutalaisten ja heidän kotimaansa välinen yhteys. Silti juutalaiset kirjailijat Philo ja Josefus, joiden aikana Juudea oli vielä olemassa, käyttivät teoksissaan Israelin maasta nimeä Palestiina. Hadrianuksen nimitys Syria Palestina voi paremminkin olla uudelle maakunnalle vanhaa sopivampi nimi, koska se oli paljon suurempi kuin Juudea, ja vastasi vanhaa, koko Israelin alueen nimeä.
*********************
David Jacobsonin alkuperäisen, Biblical Archaeology Review:n touko-kesäkuun 2001 numerossa (Vol.27 n:o 3) julkaistun artikkelin yhteydessä on runsaasti kirjallisuusviitteitä.
Näemme sen Jumalan ilmoittamana että lopulta siellä on vain Israel.
Nyt he lahjoittelevat maata jonka Jumala on heille antanut heidän asuttavakseen.
Lopullinen tulos on yksi valtio. Oli kuka hyvänsä ja mitä mieltä hyvänsä.
Juuri niin! :)
Sitä julistusta saatte odottaa ikuisesti....