Sisältö:
Kävelen kadulla. Huomaan kristityt puuhakkaiksi. Vanhempi herrasmies on pukeutunut parhaimpiinsa. Hänen rouvansa on jännittyneempi. Huomaan siellä täällä Jumalan sinetöimiä. Hätkähdän. Miten erotan kuka on Jumalan sinetöimä? Näen sen yhtä selvästi kuin maito erottu cokiksesta.
Minäkin olen sinä päivänä ollut levottomissa ja iloisissa ajatuksissa. Olen surrut lähimmäisteni puolesta, joille en saa evankeliumia perille oivalluksiinsa. Tunnen lähes pakokauhua. Äitini on mielessäni. Hän on osaton ikuisesta perinnöstä.
Ajattelen ylösoton tapahtuvan milloin vain, mutta voisiko se olla tämä päivä? On outo tunnelma. Minä katson bussipysäkkiä. Jotakin on tapahtumassa. Tuntuu siltä. Kävelen sisään taloon. Soittaisinko vielä äidilleni ja evankelioisin häntä. Väsyttää. Käyn sängylle makaamaan. Mietin siinä miksi nyt alkoi niin nukuttamaan. Tunnen voimaa tulevan huoneeseen jossa nukun. Tunnistan sen Jumalan Hengeksi. Samassa nousen ylös jaloilleni tahdostani riippumatta. Voima vie minut eteiseen ja kohti ulko-ovea. Viimeinen ajatus: Miksen ahkeroinut rakkaimpieni kohdalla antautuneemmin evankeliumia, yritän laittaa hanttiin , varoittaa vielä kerran. Ja minä katoan. Olen ylöstemmattu.
Tuommoinen pään näky. Pään näyssä merkit ylöstempaukseen olivat potentiaaliset, MUTTA ajattelin ettei se vielä tänään tapahdu...onhan päivä huomennakin. Mutta yllättävä on tunne kun se tapahtuu. Kuin imuri ottaa pölypallon. Sellainen olin ylöstempauksen voiman tullessa hakemaan mua. Pelastumisestani en iloinnut vaan äitiäni itkin kun ymmärsin ettei pääse mukaan.
Jättäkää Raamattunne perinnöksi läheisillenne. Ja pikku kirje, jossa katoamisesi selität. Jumalattomat ovat ihan pihalla missä mennään. Kerroin tänään äidilleni saaneeni kielilläpuhumisen lahjan. Kieliklläpuhuin hänelle puhelimessa. Hän kysyi mitä kieltä se on. Sanoin etten tiedä. pyydän äitini uskoontulolle rukouksianne. Kaikki apu on tarpeen. Olen sanut hänet lukemaan yhden jakeen päivässä...ehkä se riittää. Ajan kanssa. En voi pakottaa ketään pelastautumaan. Turhauttaa kun ymmärrän tilanteen, mutta voin vain kertoa sen, evankelioida ihmisille.
Enneunia Herralta saava mies,
Selef Urge
Kävelen kadulla. Huomaan kristityt puuhakkaiksi. Vanhempi herrasmies on pukeutunut parhaimpiinsa. Hänen rouvansa on jännittyneempi. Huomaan siellä täällä Jumalan sinetöimiä. Hätkähdän. Miten erotan kuka on Jumalan sinetöimä? Näen sen yhtä selvästi kuin maito erottu cokiksesta.
Minäkin olen sinä päivänä ollut levottomissa ja iloisissa ajatuksissa. Olen surrut lähimmäisteni puolesta, joille en saa evankeliumia perille oivalluksiinsa. Tunnen lähes pakokauhua. Äitini on mielessäni. Hän on osaton ikuisesta perinnöstä.
Ajattelen ylösoton tapahtuvan milloin vain, mutta voisiko se olla tämä päivä? On outo tunnelma. Minä katson bussipysäkkiä. Jotakin on tapahtumassa. Tuntuu siltä. Kävelen sisään taloon. Soittaisinko vielä äidilleni ja evankelioisin häntä. Väsyttää. Käyn sängylle makaamaan. Mietin siinä miksi nyt alkoi niin nukuttamaan. Tunnen voimaa tulevan huoneeseen jossa nukun. Tunnistan sen Jumalan Hengeksi. Samassa nousen ylös jaloilleni tahdostani riippumatta. Voima vie minut eteiseen ja kohti ulko-ovea. Viimeinen ajatus: Miksen ahkeroinut rakkaimpieni kohdalla antautuneemmin evankeliumia, yritän laittaa hanttiin , varoittaa vielä kerran. Ja minä katoan. Olen ylöstemmattu.
Tuommoinen pään näky. Pään näyssä merkit ylöstempaukseen olivat potentiaaliset, MUTTA ajattelin ettei se vielä tänään tapahdu...onhan päivä huomennakin. Mutta yllättävä on tunne kun se tapahtuu. Kuin imuri ottaa pölypallon. Sellainen olin ylöstempauksen voiman tullessa hakemaan mua. Pelastumisestani en iloinnut vaan äitiäni itkin kun ymmärsin ettei pääse mukaan.
Jättäkää Raamattunne perinnöksi läheisillenne. Ja pikku kirje, jossa katoamisesi selität. Jumalattomat ovat ihan pihalla missä mennään. Kerroin tänään äidilleni saaneeni kielilläpuhumisen lahjan. Kieliklläpuhuin hänelle puhelimessa. Hän kysyi mitä kieltä se on. Sanoin etten tiedä. pyydän äitini uskoontulolle rukouksianne. Kaikki apu on tarpeen. Olen sanut hänet lukemaan yhden jakeen päivässä...ehkä se riittää. Ajan kanssa. En voi pakottaa ketään pelastautumaan. Turhauttaa kun ymmärrän tilanteen, mutta voin vain kertoa sen, evankelioida ihmisille.
Enneunia Herralta saava mies,
Selef Urge
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se vielä että ylösottoon pääsy on ykkösasia tässä elämässäni, pelastua. Eli iloitsen siitä enemmän kuin mistään muusta asiasta.
Mutta huoli läheisistä on todella kova. Mutta Jumala auttaa mua hyväksymään lopputuloksen. Niin uskon sen menevän. Puhun loppuun asti evankeliumia. Sitten tulee mun evankelioimiselleni loppu =)
Onnellimnen loppu, happy end, kaikesta huolimatta.
Rakastan äitiäni, mutta enemmän rakastan Jumalaa.
Selef Urge
"Se vielä että ylösottoon pääsy on ykkösasia tässä elämässäni"
Vai että ylösotto!? Entäpä etuotto? Takaa otto?
Jeesus ei tule sinun elinaikanasi. Sen kertoo Raamattu.
"Mutta huoli läheisistä on todella kova."
Jos olisit oikeassa uskossa, ei sinun tarvitsisi huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestäsi. Mitään päättymätöntä helvettiä ei ole olemassa. Joten, jos läheisesi joutuvat kadotukseen, loppu tulee nopeasti eikä heidän tarvitse kärsiä. Sinäkään et kärsisi heidän puolestaan. Ja jos menisit itse helvettiin, mikä on todennäköistä, hihhuli kun olet, et sinäkään kovin montaa minuuttia siellä ehtisi kärsiä, ennen kuin kaikki olisi jo ohi.
Miksi huolehtia sellaisista, jotka lakkaavat olemasta minuuteissa?
Te eksytte kun ette tunne kirjoituksia!
✨Taivaan Isä, Jeesus Kristus, Pyhä Henki.
Pelasta Selefin äiti. Myös muita hänen läheisiään.
Puhu heille, kuuntele heitä, vastaa heidän rukouksiinsa.
Anna heille usko sekä voima tulla Sinun lapseksesi, Jeesuksen seuraajaksi ja opetuslapseksi. Täytä myös heidät Pyhällä Hengelläsi.
Siunaa Selefiä ja anna hänelle viisautta ja uskoa toimia oikein läheistensä kanssa. Siunaa häntä, pelasta ja hae kerran Taivaankotiin, yhdessä monien rakkaidensa kanssa. Aamen.
Mitä hihhulointia!?
Kohtalo kuuluu oikeudenmukaisesti niille, joille kohtalo kuuluu. Ei Jumala pakota ketään uskomaan itseensä. Jos epäuskova joutuisi taivaaseen, ei hänellä olisi siellä hyvä olla. Eikä kenelläkään muullakaan hänen lähellään.
Tänään oli Vappumarkkinat kotikaupungissani. Seurakunta teltasta pyydettiin minua sisälle rukoiltavaksi, menin ja kaksi uskovaa rukoili minun ja omaisteni puolesta. Heidän ihanat rukouksensa rauhoittivat minunkin hätääni omaisteni puolesta, sillä en tahtoisi jättää heitä vaivanaikaan, saatanan kiusattavaksi.
"Ajattelen ylösoton tapahtuvan milloin vain, mutta voisiko se olla tämä päivä?"
Ei voi. Aikaa on jäljellä noin 50 minuuttia.
Jeesus ei tule takaisin sinun elinaikanasi. Asia on hyvin helppo päätellä Raamatun perusteella.
Älä menetä epätoivoasi!
kyse oli näynaikaisesta ajatuksesta