Sairaalapappien uskonnoton vastine

Siinä kirjoitettiin, ettei uskontoa tuputeta. Tiesit sen itsekin. Kirjoitus kuvasi kauniisti, miten kuka tahansa voi saada tukea sairaalapapilta, ei vain uskovaiset. Vaparit tietävät tämän mutta silti tekevät kaikkensa kaataakseen sairaalapappien toimintamahdollisuudet. Toisin sanoen vaparien viha sairaalappeja kohtaan ajaa yli ihmisten hädän. Aika julmaa. Kukaan normaali uskonnoton ei ole noin julma ja siksi vaparit eivät edusta uskonnottomia vaan vain itseään ja omaa julmuuttaan.

Mikä se uskonnoton vastine on? Eikö sairaaloissa ole psykologeja, vertaistukea tms.? Vai pyritäänkö huoli ja ahdistus lääkitsemään pois? Mitä asialle pitäisi tehdä? Ei kai se voi olla ratkaisu, että pappienkin vierailut kielletään? Ehkä uskonnottomilla pitäisi olla jokin maksu jolla tuotetaan uskonnottomille palveluita.

Seurakunta käsittääkseni maksaa nuo papit ja heidän tarjoamansa palvelut. Taustalla on tietenkin pyrkiä vaivihkaa ujuttamaan kristinuskoa ihmisille. Niille, jotka uskovat/ovat kirkon jäseniä, tuo on varmasti hyvä palvelu.
Uskonnottomat tietysti pärjäävät yksin.

Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon vaiheisiin koulutetaan vapaaehtoisia maallikkoja. Siihen on ihan sekulaari hanke, kaksikin. Suositus on, että sellaiseen auttamustoi.intaan valmiit hakeutuvat koulutukseen ja toimintaan.

Lähtökohtana pitää silti olla, että ammattihenkilöstön määrä on riittävä.

SAAVA-hanke - saattohoidon vapaaehtoistoiminnan kehittämishanke vuosille 2021-2023
https://www.sphy.fi/saava-hanke/
Suomen Palliatiivisen Hoidon Yhdistys sai keväällä 2021 STEA-rahoituksen kolmevuotiselle saattohoidon vapaaehtoistoiminnan kehittämishankkeelle (SAAVA-hanke). SAAVA-hankkeen tavoitteena on tuoda saattohoidon vapaaehtoistoiminta pysyväksi osaksi hyvää saattohoitoa kaikkialla Suomessa. Vapaaehtoisilla on saattohoidossa oma erityinen, tärkeä roolinsa: he voivat kiireettömällä läsnäolollaan auttaa kuolemaa lähestyvän ihmisen ja hänen läheistensä kokonaisvaltaisessa tukemisessa.
Yhteistyössä hankkeen pilottialueiden toimijoiden kanssa kehitetään ja testataan käytännön keinoja edistää koulutettujen saattohoidon vapaaehtoisten sujuvaa saatavuutta. Pilottialueita ovat Pohjois-Suomi, Lounais-Suomi ja Tampere. Hankkeessa ja pilottialueilla:
· koulutetaan uusia saattohoidon vapaaehtoisia
· kehitetään koulutukseen yhtenäinen sisältö ja rakenne
· parannetaan hoitohenkilökunnan ja saattohoitoa tarjoavien toimintayksiköiden valmiuksia hyödyntää vapaaehtoisten panosta osana varsinaista saattohoitotyötä
· rakennetaan paikallisia yhteistyöverkostoja, jotta vapaaehtoisten välitys ja toiminnan koordinointi saadaan sujuvaksi
SAAVA-hankkeen yhteistyökumppaneina on laaja verkosto sairaaloita, saattohoitokoteja, kaupunkeja, kuntia, seurakuntia, Syöpäjärjestöt, Lounais-Suomen Saattohoitosäätiö, alueellisia Syöpäyhdistyksiä, Kirkkohallitus ja Opintokeskus Sivis.
SAAVA-hankkeen edistymistä voit seurata täältä kotisivuiltamme sekä SPHY:n Palliatiivinen hoito -jäsenlehdestä, joka ilmestyy jatkossa verkkojulkaisuna. Voit seurata SAAVA-hanketta myös Facebookissa.
SAAVAn tiimi:
· Projektipäällikkö Sarianne Hartonen, 040 418 0185
· Pohjois-Suomen aluekoordinaattori Kaisa Tukiainen 0400 165 378
· Lounais-Suomen aluekoordinaattori Nina Sarell 044 491 5416
· Tampereen aluekoordinaattori Marjut Lindell 0400 163 463
Ole yhteydessä! SAAVA-tiimin sähköpostit ovat muotoa etunimi.sukunimi@sphy.fi.

Haastattelin Lohtua läsnäolosta -hankkeen vetäjää puhelimitse, mutta valtakunnalliseen hankkeeseen en ole ehtinyt perehtyä tarkemmin. Uskonnottomien ei kannata pysyä hankkeiden ja asian ulkopuolella sen vuoksi, että kirkko pyrkii olemaan kuvassa mukana. Tällaiseen vapaaehtoistoimintaan ryhtyminen ei tietenkään ole minkäänlainen velvollisuus.

Vapaaehtoisille on tarjolla koulutusta vanhojen ihmisten saattohoitoon hoivakodeissa pääkaupunkiseudulla ja Länsi-Uusimaalla. ”Saattohoidon vapaaehtoinen tuo läsnäolollaan vanhuksen elämän loppuvaiheeseen lohtua, seuraa, turvaa ja inhimillisyyttä.” Asia koskettaa olipa vanhus uskonnoton, uskonnollinen tai siltä väliltä.
Vapaaehtoisena voi saattaa vanhusta pidemmän aikaa. Toinen vaihtoehto on tulla hoivakodin kutsumana paikalle vasta aivan vanhuksen elämän viimeisinä viikkoina ja päivinä.
Osallistujille maksuton koulutus on Lohtua läsnäolosta -hankkeen järjestämänä. Toimintaa rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö Veikkauksen tuotoista STEA:n kautta. Toimialueena on pääkaupunkiseutu ja Länsi-Uusimaa. Hanke on uskonnollisesti ja puoluepoliittisesti sitoutumaton; sitä toteutetaan yhteistyössä nyt 17 hoivakodin kanssa.
Starttikoulutukset ovat kahden illan mittaisia. Niitä on nyt tarjolla Espoossa sekä Vantaalla (Simonkylässä ja Myyrmäessä) touko- ja kesäkuussa. Sen lisäksi on jatkokoulutuksia ja vertaistapaamisia. https://sro.fi/lohtua-lasnaolosta/koulutukset/

Hanke on julkaissut mielestäni selkeän ohjevihkon https://sro.fi/lohtua-lasnaolosta/julkaisut/
Vapaaehtoistoiminnan periaatteisiin kuuluu suvaitsevaisuus: ”Vapaaehtoinen kunnioittaa ja hyväksyy, että ihmisillä on erilaisia taustoja ja elämänkatsomuksia, arvoja ja mielipiteitä. Vapaaehtoistoiminta ei ole väylä oman vakaumuksen tai aatteen levittämiseen.” Tämä tarkoittaa myös, että toiminta ei ole väylä uskonnollisen katsomuksen levittämiseen.
Projektipäällikkö, terveystieteiden tohtori Kristiina Niemelä korostaa, että vaikka hankkeen hallinnoijana toimii Suomen Raamattuopiston Säätiö, itse hankkeen toiminta on uskonnollisesti sitoutumatonta, mikä on myös rahoituksen ehtona. Harmittavasti tuon Suomen Raamattuopiston Säätiön uskonnollinen leima lyö kuitenkin läpi näissä hankkeen fb-julkaisujen kuvituksissa.
Uskonnottomien näkökulmasta on tärkeää, että tällaista toimintaa kehitetään hoivakodeissa sekä palliatiivisen ja saattohoitovaiheen toimipaikoissa. On toivottavaa, että vapaaehtoistyöhön hakeudutaan aivan muiden kuin uskonnollisten motiivien pohjalta. Toiminta tapahtuu vanhuksen voinnin ja toiveiden mukaan.