Varhaiset kristityt olivat fiksumpia kuin monet nykyfundikset

Pyhä Augustinus, yksi kirkon vaikutusvaltaisimmista teologeista, ehdotti, että Raamatun tekstiä ei pitäisi tulkita kirjaimellisesti, jos se on ristiriidassa sen kanssa, mitä tiedämme tieteestä ja järjellämme. Pyhä Augustinus muun muassa kirjoitti teoksessaan 'Genesiksen kirjaimellinen tulkinta' :

"It not infrequently happens that something about the earth, about the sky, about other elements of this world, about the motion and rotation or even the magnitude and distances of the stars, about definite eclipses of the sun and moon, about the passage of years and seasons, about the nature of animals, of fruits, of stones, and of other such things, may be known with the greatest certainty by reasoning or by experience, even by one who is not a Christian. It is too disgraceful and ruinous, though, and greatly to be avoided, that he [the non-Christian] should hear a Christian speaking so idiotically on these matters, and as if in accord with Christian writings, that he might say that he could scarcely keep from laughing when he saw how totally in error they are. In view of this and in keeping it in mind constantly while dealing with the book of Genesis, I have, insofar as I was able, explained in detail and set forth for consideration the meanings of obscure passages, taking care not to affirm rashly some one meaning to the prejudice of another and perhaps better explanation.

With the scriptures it is a matter of treating about the faith. For that reason, as I have noted repeatedly, if anyone, not understanding the mode of divine eloquence, should find something about these matters [about the physical universe] in our books, or hear of the same from those books, of such a kind that it seems to be at variance with the perceptions of his own rational faculties, let him believe that these other things are in no way necessary to the admonitions or accounts or predictions of the scriptures. In short, it must be said that our authors knew the truth about the nature of the skies, but it was not the intention of the Spirit of God, who spoke through them, to teach men anything that would not be of use to them for their salvation."

Kirjassa Augustinus otti näkemyksen, että Jumala loi kaiken maailmankaikkeudessa samanaikaisesti, eikä seitsemässä päivässä, kuten Genesiksen selkeä kertomus vaatisi. Hän väittää, että Genesiksen kirjassa esitelty kuuden päivän luomisrakenne edustaa loogista kehystä eikä ajan kulumista fyysisellä tavalla. Augustinus ei myöskään usko perisyntiin aiheuttavan rakenteellisia muutoksia universumissa, ja jopa ehdottaa, että "Aadamin ja Eevan" ruumiit luotiin kuolevaisiksi jo ennen lankeemusta. Lukuun ottamatta erityisiä näkemyksiään Augustinus myöntää, että luomiskertomuksen tulkinta on vaikeaa, ja huomauttaa, että meidän pitäisi olla valmiita muuttamaan mieltämme sen suhteen, kun uutta tietoa ilmaantuu.

Kirjassaan 'Jumalan kaupunki' Augustinus puolestaan hylkäsi sekä ei-kristittyjen kannataman ajatuksen ihmisen kuolemattomuudesta että sellaiset ajatukset maailman iästä, jotka erosivat kirkon pyhistä kirjoituksista:

"Let us, then, omit the conjectures of men who know not what they say, when they speak of the nature and origin of the human race. For some hold the same opinion regarding men that they hold regarding the world itself, that they have always been... They are deceived, too, by those highly mendacious documents which profess to give the history of many thousand years, though, reckoning by the sacred writings, we find that not 6000 years have yet passed."

Tällä Augustinus siis viittasi kirjoituksissaan ihmissivilisaation vuosiin, ei Maailman ikään, kuten voimme perustaa muiden Augustinuksen kirjoitusten pohjalta ja siinä kuinka hän käyttää varhaiskirkon historiateoksia. Hän katsoi ettei annettuja vuosia voidaan pitää tarkkana historiana tai kyseiset Genesiksen vuodet eivät ole todellisia vuosia.

Augustinus kommentoi myös sanaa "päivä" luomisviikolla myöntäen, että tulkinta on vaikeaa:

"But simultaneously with time the world was made, if in the world's creation change and motion were created, as seems evident from the order of the first six or seven days. For in these days the morning and evening are counted, until, on the sixth day, all things which God then made were finished, and on the seventh the rest of God was mysteriously and sublimely signalized. What kind of days these were it is extremely difficult, or perhaps impossible for us to conceive, and how much more to say!"

Mitä sitten tapahtui ja mikä muutti asian sekä uskovaisten suhtautumisen teksteihin ja tekstien lukutapaan? Vastaus on moniselitteinen muyta pääsyyllinen on tiedetään: reformaatio ja Martti Luther.

Kaikki on lähtöisin itse päärirusta eli Paavalista. Maxine Beach kommentoi Paavalin Gal. 4:21–31:ssä esittämää väitettä, että 1. Mooseksen kirjan kertomus Abrahamin pojista ja vaimoista on allegoria, ja Beach toteaa Paavalista, että "Tällainen allegorinen tulkinta on ollut yksi niistä Raamatun teksteistä, joita on käytetty kristillisen antisemitismiin sen pitkän historian aikana tavalla, jota niiden kirjoittaja ei ole kuvitellut tai tarkoittanut niitä käytettävän."

Paavalin jälkeen myös muut Uuden testamentin kirjoittajat omaksuivat samanlaisen lähestymistavan juutalaiseen Raamattuun. Esim. Matteuksen evankeliumi tulkitsee useita kohtia uudelleen; kun profeetta Hoosea käskee Jumalan sanoa Israelista: "Egyptistä minä kutsuin poikani" (Hoosea 11:1), Matteus tulkitsee lauseen viittaukseksi Jeesukseen. Samoin Jesajan lupauksen lapsesta merkkinä kuningas Ahasille (Jes. 7:14) Matteus ymmärtää viittaavan Jeesukseen.

Ja sen jälkeen myls myöhemmät kristityt ovat seuranneet tätä esimerkkiä. Muun muassa Irenaeus, noin 200-luvun puolivälissä kirjoittamassaan teoksessa "Hahaoppeja vastaan", ymmärtää paratiisi-kertomuksen Aadamista, Eevasta ja käärmeestä allegoriana Jeesuksen kuolemasta ja ristiinnaulitsemisesta sen sijaan että tarinalla tarkoitettaisiin todellista historiaa:

"Now in this same day that they did eat, in that also did they die. But according to the cycle and progress of the days, after which one is termed first, another second, and another third, if anybody seeks diligently to learn upon what day out of the seven it was that Adam died, he will find it by examining the dispensation of the Lord. For by summing up in Himself the whole human race from the beginning to the end, He has also summed up its death. From this it is clear that the Lord suffered death, in obedience to His Father, upon that day on which Adam died while he disobeyed God. Now he died on the same day in which he did eat. For God said, 'In that day on which ye shall eat of it, ye shall die by death.' The Lord, therefore, recapitulating in Himself this day, underwent His sufferings upon the day preceding the Sabbath, that is, the sixth day of the creation, on which day man was created; thus granting him a second creation by means of His passion, which is that [creation] out of death."

Kolmannella vuosisadalla Origenes ja muut aleksandrialaisen koulukunnan edustajat väittivät, että Raamatun todellinen merkitys voidaan löytää vain lukemalla sitä allegorisesti. Origen selitti teoksessaan" De Principiis, että joskus hengellisiä opetuksia voitiin poimia historiallisista tapahtumista, ja joskus oppitunnit voitiin opettaa vain tarinoiden kautta, jotka kirjaimellisesti otettuna "näyttäisivät kykenemättömiltä sisältämään totuutta".

Uskonnon historian tutkimuksen perusteella. Jos asiasta on jäänyt riittävästi kirjallista materiaalia, ei haastatteluja tarvita asian toteamiseksi.

Heittosi on naiivi, mutta kun kreationistin eväät on syöty, muuhun ei enää ole paukkuja.

Ihastukaa. Video kristityistä. Todella hurjaa.
https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo


On hassua, että kristityt vastustavat kyseistä videota. Kyse on kuitenkin heidän uskonnostaan. Miksi he häpeävät uskontoaan? Vai eivätkö he halua, että totuus heistä paljastuu?