Venäjän Ukrainassa saama hengähdystauko saattaa olla hyvin haitallinen muulle maailmalle

Jokaisessa sodassa tulisi aina pyrkiä mahdollisimman nopeaan voittoon. Toki ei sentään sillä tavalla kuin venäläiset Ukrainan sodan alussa, enkä siis tarkoita, että Ukrainan pitäisi alkaa vastahyökkäyksensä ilman riittävää määrää raskasta tulta ja kunnolla koulutettuja ja aseistettuja joukkoja.

Varsinkin anglosaksiset mediat kuitenkin tulvivat toinen toistaan asiansa tuntevampia kenraaleita ja everstejä. mutta en ole kuullut heidän suustaan sitä totuutta, joka heidän Clausewitzinsä ja Sun Tzunsa lukeneina tulisi tietää: oikea hetki iskeä takaisin on vihollisen hyökkäyksen saavutettua kulminaatioppisteensä.

Ukrainassa venäläiset joutuivat kulminaatioon maaliskuun lopussa. Varmaankin ainoa asia, minkä he tekivät sotilaallisesti oikein, oli vetää väsyneet ja kuluneet joukot nopeasti rajan taakse lepoon ennen kuin ukrainalaiset saivat ne saarrettua, sillä venäläisten kyky torjua saarrotukset vastaiskuin tuskin oli kummoinen tuossa vaiheessa.

Venäläisten aloittama toinen hyökkäys on juuri nyt kulminoitumassa Itä-Ukrainassa ja juuri nyt olisi oikea hetki vastahyökkäykseen, ennen kuin venäläiset ehtivät siirtyä hyökkäysryhmityksistä puolustukseen ja kaivautua kunnolla. Mutta kun. Ukrainalla ei ole voimaa. Miehistä ei liene pula, vaan aseista ja ennen kaikkea hyökkäykseen tarvittavista raskaista aseista ja panssareista sekä tietenkin ilmatuesta ja suojasta jota ilman ei modernissa sodassa voi hyökätä suuremmin joukoin, ei ainakaan kovin avoimessa maastossa ja pidempiä matkoja.

Kun länsi nyt on vain kyyristellyt omien rajojensa suojissa osallistumatta demokratian puolustamiseen muuten kuin materiaalisesti, olisi ainakin se pitänyt tehdä oikein. Preussilaisen sotataidon kultaisten sääntöjen mukaan.

On hieman vaikea sanoa, kumpaa osapuolta vastaan aika tässä tilanteessa enemmän työskentelee, mutta se ainakin on selvää, että nyt niin melkoisessa hermopaineessa ollut Putin, kuin muutkin venäläiset saavat hetken huokaista helpotuksesta ja ehtivät koota itseään, ja keskittyä torjumaan pakotteiden vaikutusta, sen sijaan että joutuisivat keskittämään lähes kaiken huomionsa katastrofin estämiseen rintamalla, kuten vielä hetki sitten. Epäilemättä pakotteiden vaikutus tuntuu entistä kovemmin myös venäläisten niskassa, mutta sodan pitkittymisessä on riskinsä lännellekin. Koko maailmaa uhkaa ruokapula ja se mukanaan tuomat levottomuudet ja mahdolliset pakolaisaallot. Energiapula saattaa aiheuttaa lamaa ja levottomuuksia sekin, joskin pohjoisella pallonpuoliskolla onneksi olemme menossa kevättä kohti. Kummatkin ongelmat pystytään kyllä ratkaisemaan, mutta ei hetkessä, joka tarkoittaa, että pahaakin jålkeä ehtii syntyä. Ja se voi tarkoittaa eripuraa, jota Venäjä tulee käyttämään hyväkseen.

Aika toimii ilman muuta ukrainalaisia vastaan. Venäläiset ehtivät vahvistaa puolustaan ja vastahyökkäyksestä voi tulla hyvin verinen taistelu elleivät ukrainalaiset saa käyttöönsä todella massiivista tulivoimaa. Eli jotain sellaista, minkä amerikkalaiset keskittivät operaatio Aavikkomyrskyyn 1991. Pitkä sota ja suuret tappiot koettelevat moraalia myös ukrainalaisten riveissä.

Siksi kaikki viivyttely avun antaisemssa on ollut erittäin suuri virhe länneltä ja itse asiassa lännen olisi pitänyt suorittaa väliintulo jo aivan sodan alussa, tuhoten Naton täysin ylivoimaisilla ilmavoimilla venäläisjoukkojen logistiikka, jolloin venäläiset eivät olisi pystyneet aiheuttamaan sitä tuhoa, jonka ovat aiheuttaneet ja maahyökkäyksen uhka olisi poistunut välittömästi ja valta todennäköisesti olisi jo vaihtunut Kremlissä.

Kylmän sodan jälkeisenä aikana länsi on toiminut kummallisen takaperoisesti. Persianlahden ensimmäinen sota kai sai luulemaan, että kaikki on ratkaistavissa asein. Ja sitä seuranneet pettymykset taas saivat ajattelemaan, ettei mitään voi ratkaista asein.

Somalia, Irak, Afganistan, Syyria ja Libya ovat yhteiskunnallsiai ongelmia. Niitä ei voi ratkaista asein, mutta asein voi pahentaa niitä. Yhdysvaltojen ainakin olisi luullut opineen läksynsä omalla takapihallaan eli Latinalaisessa Amerikassa kylmän sodan aikana. Jostain syystä Kissinger ei juuri pidä viisaita puheitaan noista aiheista, vaikka hänelläkin niistä on mitä laajin kokemus... Jugoslaviassa aseet taas selvästi olivat osa ratkaisua, Martti Ahtisaaren lisåksi.

Kuwait 1990-91 oli aivan selvästi jotain jonka saattoi ratkaista vain asein. Ja niin on myös Ukraina juuri nyt. Kummatkin olisi voitu ratkaista asein myös ilman sotaa, jos se olisi tehty hyvissä ajoin ennen tapahtuneita hyökkäyksiä. Kunnassakin tapauksessa asian ratkaiseminen asein ennen sodan syttymistä olisi säästänyt koko maailman tuhoisilta taloudellisilta ongelmilta. Tosin nyt Ukrainan sota saattaa pidemmällä aikavälillä olla enemmän hyödyksi kuin tuottaa tuhoa kuolemaa lyhyellä aikavälillä vauhdittaessaan vihreää siirtymää ties miten paljon nopeammaksi kuin mihin normaalioloissa olisi kyetty.