Olkaat Pyhät - adventistit ilmeisesti ovat ottaneet vaarin asiasta.

Jaa'a tietomme on aina vajavainen, mutta ymmärrykseni mukaan kirjoitin. Olisiko rukouskammion aikaansaannosta.

Eikös kaikki ole tarkoitettu olemaan siinä pyhyydessä?
Mistä se kiikastaa?
Perhepiiri on luomisessa rakennettu jo ajatukseen, että siinä katsoisimme omaa paikkaamme.
Isät - opettavat lapsiaan olemaan jotain?! Siis isä odottaa sitä, että lapsi ikäänkuin sinä ilmaisit - rajattu käyttötarkoitukseen, ---elämään--- elämänarvojen mukaan.

Entä kasvatettava? Onko se ain 100% aina sen isän haluaman tarkoitusmukainen.
Tietenkin se lapsi on siemeneltään 100% isän omaa - mutta mielenkiinnolla tuon ajatukseen tämän tahtoelämän. Jälkipolvi on tahtoelämässään vapaa, vapaa tekemään sitä, mitä neuvotaan - ohjataan jne.

Mutta, kun tullaan murkkuikään - alkaa ympäristöoppi vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, niin onko se "perheen kasvatuspyhyys" sitten elämänarvoista vai...?

Tietenkin isälle lapsi on omasta siemenestä, mutta ei isän kynnet aina pysty pitämään, kun ympäristö vie nuorta - jopa sellaiselle karikolle, että se on elämäntuho.

Olkaat PYHÄT - on haaste johonkin ja haasteen asettaja esitetään tuossa taivaallisen - eli tuonpuoleisuuden pyhän alueeksi, joka tahdosta omassa elämässä saa kasvatuksellisesti aikaan elämää.

Siksi on raamatussa peili - vanhaliitto opettamassa - miten elettiin, mikä rikkoi, mitä rikkoi, ... missä rajallisuutemme tarvitsi uhrin, sijaisen, varjolain oppi eläinuhreista - Golgatalle.
Eli uhri oli aina opettamassa sitä, että jos pyhyyttä kovin rikottiin, sen palkka oli kuolema.

Eli pyhyytemme rikkoo ihmisenpuolelta väärä halu , jopa halventavaa tapaa, jonka kohde on Pyhä Henki, Hän, jossa olisi voima elää - ihmiseksi.

Uskoisin, että meillä on varaa tarkastella asiaa esittämäni aloituksen "varjossa", ei niin, että pyhyys - meissä, meidän tahdon kautta sitä ei voisi lukea - koska meitä varoitetaan vanhanliiton rikkeistä, jossa näin elettiin ja niskoiteltiin tätä PYHÄÄ vastaan.

Pyhyys - Eeden - on tavallaan aina olemassa. Se on erimuotoisena nyt.
missä eletään.
Edelleen on Elämänpuu - Kristus - hän on Elämän Hedelmä.
Sitten on ominaista elämälle, moninaisia puita, mistä on lupa syödä, siis elää niitten hedelmien kautta. ... oikeat elämänarvot.
Myös on olemassa hyvän ja pahantiedonpuu, eli kertoo sen, kuinka vaikea meillä on itse - hallita hyvää ja pahaa, missä vanhurskaskin voi langeta - ja siinä piilee käärme.
Alue pitää rauhoittaa Jumalalle ja kysyä ohjeita - rukouskammiossa rakkauden lain kautta.

Tuo käärme. sekä puu - hyvä ja paha - Eden. Sitä voi aina tarkastelle tämän Valtaistuimen kautta. Kenelle heitetään Kruunumme. Ja tuon valtajakkarain suhteen lankeemus PYHÄSSÄ - oli olennainen kertomus ymmärrykseemme sanoitettua viestiä.
Lucifer - jonka piti PYHÄN puolella varjella - ylistysjohtajana tervettä, sekä oikeaa Valtaan, niin tuo Lucifer - nähdessään kaiken kumartavan PYHYYTTÄ - ja vilpistyminen - epäpyhäksi tapahtui - että halusi sen kumarruksen kohteen olevan hän itse.
Alkoi valtataistelu - Tälle alueelle olisi paljon haastetta kirjoittaa - Jumalasta - Sanasta - Pojasta , jonka kautta katselemme Isää, valtaistuimesta ja sanoitetuista valtaistuimista - Isän ja Pojan alueella, langennut meidän aikamme - Ylimmäinen pappi - meidän pyhityksemme - ja meidän sen vallan alue - joko kruunu oikeaan suuntaan - Jumalan valtaistuimelle, vai istummeko hyvän ja pahantiedonpuulla - omalla - valtajakkaralla - sekä tuomaroimme, -- ei niin Jumalan vallan kautta, mutta kirkkoisien valtajakkaran voimasta - jne.
Vanhurskasten lankeaminen - jumalattomien pahantiedonpuun vallankäyttö jne..

Eli se PYHÄn toteutus meissä, - on meillekin haaste, - ymmärtää se, perustuu rakkaussuhteeseen - halullisuuteen myös. so. Morsian ja Ylkä - näkemys.
Arvo - ja arvokkuus, kunnioitus, ihmisarvo täällä - olemme Jumalanluomia, kyllä niitten ymmärrys muuttaa myös meitä.
voisiko sanoa, pyhä - pyhittyy.
ts. olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on,
voisi sanoa, "olkaat siis te PYHÄ.... niinkuin jne.
Se erottaa meidät muista kansoista.
Kyllä muut kansat kumartavat omia pyhyyksiä, joka kristikunnassa, luotuja mielikuvia. Mutta, onko se ajatukseltaan se - että olemme Herran kansaa- Hänen omiaan, se Elämänkirja on haasteellinen - ihmisen oman valinnan tähden.
Tässä se hyvän ja pahantiedonpuu - ja käärme on kirjattu Sanaan, että se peilaisi sielumme tilaa, että Pyhyys saavuttaisi myös tahtomisen - sekä tekemisen.
Siis ------Olkaa--- sana on määräävä näköala.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa'a tietomme on aina vajavainen, mutta ymmärrykseni mukaan kirjoitin. Olisiko rukouskammion aikaansaannosta.

Eikös kaikki ole tarkoitettu olemaan siinä pyhyydessä?
Mistä se kiikastaa?
Perhepiiri on luomisessa rakennettu jo ajatukseen, että siinä katsoisimme omaa paikkaamme.
Isät - opettavat lapsiaan olemaan jotain?! Siis isä odottaa sitä, että lapsi ikäänkuin sinä ilmaisit - rajattu käyttötarkoitukseen, ---elämään--- elämänarvojen mukaan.

Entä kasvatettava? Onko se ain 100% aina sen isän haluaman tarkoitusmukainen.
Tietenkin se lapsi on siemeneltään 100% isän omaa - mutta mielenkiinnolla tuon ajatukseen tämän tahtoelämän. Jälkipolvi on tahtoelämässään vapaa, vapaa tekemään sitä, mitä neuvotaan - ohjataan jne.

Mutta, kun tullaan murkkuikään - alkaa ympäristöoppi vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, niin onko se "perheen kasvatuspyhyys" sitten elämänarvoista vai...?

Tietenkin isälle lapsi on omasta siemenestä, mutta ei isän kynnet aina pysty pitämään, kun ympäristö vie nuorta - jopa sellaiselle karikolle, että se on elämäntuho.

Olkaat PYHÄT - on haaste johonkin ja haasteen asettaja esitetään tuossa taivaallisen - eli tuonpuoleisuuden pyhän alueeksi, joka tahdosta omassa elämässä saa kasvatuksellisesti aikaan elämää.

Siksi on raamatussa peili - vanhaliitto opettamassa - miten elettiin, mikä rikkoi, mitä rikkoi, ... missä rajallisuutemme tarvitsi uhrin, sijaisen, varjolain oppi eläinuhreista - Golgatalle.
Eli uhri oli aina opettamassa sitä, että jos pyhyyttä kovin rikottiin, sen palkka oli kuolema.

Eli pyhyytemme rikkoo ihmisenpuolelta väärä halu , jopa halventavaa tapaa, jonka kohde on Pyhä Henki, Hän, jossa olisi voima elää - ihmiseksi.

Uskoisin, että meillä on varaa tarkastella asiaa esittämäni aloituksen "varjossa", ei niin, että pyhyys - meissä, meidän tahdon kautta sitä ei voisi lukea - koska meitä varoitetaan vanhanliiton rikkeistä, jossa näin elettiin ja niskoiteltiin tätä PYHÄÄ vastaan.

Pyhyys - Eeden - on tavallaan aina olemassa. Se on erimuotoisena nyt.
missä eletään.
Edelleen on Elämänpuu - Kristus - hän on Elämän Hedelmä.
Sitten on ominaista elämälle, moninaisia puita, mistä on lupa syödä, siis elää niitten hedelmien kautta. ... oikeat elämänarvot.
Myös on olemassa hyvän ja pahantiedonpuu, eli kertoo sen, kuinka vaikea meillä on itse - hallita hyvää ja pahaa, missä vanhurskaskin voi langeta - ja siinä piilee käärme.
Alue pitää rauhoittaa Jumalalle ja kysyä ohjeita - rukouskammiossa rakkauden lain kautta.

Tuo käärme. sekä puu - hyvä ja paha - Eden. Sitä voi aina tarkastelle tämän Valtaistuimen kautta. Kenelle heitetään Kruunumme. Ja tuon valtajakkarain suhteen lankeemus PYHÄSSÄ - oli olennainen kertomus ymmärrykseemme sanoitettua viestiä.
Lucifer - jonka piti PYHÄN puolella varjella - ylistysjohtajana tervettä, sekä oikeaa Valtaan, niin tuo Lucifer - nähdessään kaiken kumartavan PYHYYTTÄ - ja vilpistyminen - epäpyhäksi tapahtui - että halusi sen kumarruksen kohteen olevan hän itse.
Alkoi valtataistelu - Tälle alueelle olisi paljon haastetta kirjoittaa - Jumalasta - Sanasta - Pojasta , jonka kautta katselemme Isää, valtaistuimesta ja sanoitetuista valtaistuimista - Isän ja Pojan alueella, langennut meidän aikamme - Ylimmäinen pappi - meidän pyhityksemme - ja meidän sen vallan alue - joko kruunu oikeaan suuntaan - Jumalan valtaistuimelle, vai istummeko hyvän ja pahantiedonpuulla - omalla - valtajakkaralla - sekä tuomaroimme, -- ei niin Jumalan vallan kautta, mutta kirkkoisien valtajakkaran voimasta - jne.
Vanhurskasten lankeaminen - jumalattomien pahantiedonpuun vallankäyttö jne..

Eli se PYHÄn toteutus meissä, - on meillekin haaste, - ymmärtää se, perustuu rakkaussuhteeseen - halullisuuteen myös. so. Morsian ja Ylkä - näkemys.
Arvo - ja arvokkuus, kunnioitus, ihmisarvo täällä - olemme Jumalanluomia, kyllä niitten ymmärrys muuttaa myös meitä.
voisiko sanoa, pyhä - pyhittyy.
ts. olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on,
voisi sanoa, "olkaat siis te PYHÄ.... niinkuin jne.
Se erottaa meidät muista kansoista.
Kyllä muut kansat kumartavat omia pyhyyksiä, joka kristikunnassa, luotuja mielikuvia. Mutta, onko se ajatukseltaan se - että olemme Herran kansaa- Hänen omiaan, se Elämänkirja on haasteellinen - ihmisen oman valinnan tähden.
Tässä se hyvän ja pahantiedonpuu - ja käärme on kirjattu Sanaan, että se peilaisi sielumme tilaa, että Pyhyys saavuttaisi myös tahtomisen - sekä tekemisen.
Siis ------Olkaa--- sana on määräävä näköala.

Lue lisää

Siksi tahto ja tekeminen on Elämänpuullamme - Kristuksessa.
Kun tuon puun äärellä elää - pyhityksemme onkin Jumala - Sapatin Herra!
Näin luomiskertomuskin kertoo - Jumala loi - katsoi - se oli sangen hyvä ja se siunattiin ja tuo määritelmän määre - lepo - on Jumalan PYHÄ - nyt puhutaankin sitten tästä sapatista.

Arkikielessä monista asioista voidaan puhua pyhinä - mutta tuonpuoleisuuden PYHÄ merkitsee aina Jumalantyötä meissä.
Siksi myös meidän pitää ymmärtää se, että se tuo levon. Näin myös Luomisentyö nousee uuteen arvoon - kunnioitus sitä kohtaan, eli kumartaa oikeaa valtaistuinta .
Siinä PYHÄSSÄ on lepo eli tämä "sapatti"..

Se ei ole hauki on kala- hauki on kala - mikä se kala on?

Käsitys PYHÄSTÄ - on tuonpuoleisuutta - Valtaa - jossa ei ole epäpyhää ja siksi Jumala luo sen olevaisuuteen tähänkin aikaan. Siksi sen merkityskin opissa on jättää jälkipolville tieto - mistä PYHÄ löytyy on Jumalantyöstä - ja luomisen perusteella.
Jumala loi ihmsen omaksi kuvakseen, eli tarkoitusperältään olemaan PYHÄ..

Ja näin myös luomisen perusteella -ylistysjohtajuus on Kristuksen kautta kohdistuva Valtaistuimella istuvaan, ..... olemmeko kumartamassa tätä luomistyön tuloksena Luojaa ja tämä on sapatin Herra.

Me emme pääse sapatista irti - ilman - että muuttaisimme sen käsitystä ja alkaisimme kumarrella vaikka ihmisioppia. Korvausteologia on lyönyt kohteen Jumalankansasta irti - kumarramme kultaista luotua uskonnollista maailmaamme.
Kun irrottaudumme ihmiskäskyin sapatista ja kumarramme muuta, me olemme alastomia - hyvän ja pahantiedonpuulla halliten muotouskontoamme, ja siihen lisätään päiviä, heloja, sekä torstaita ; ) , pantiin pieni pakanallisen kirkkopyhän ihmispykällys tuohon.

Anonyymi kirjoitti:

Siksi tahto ja tekeminen on Elämänpuullamme - Kristuksessa.
Kun tuon puun äärellä elää - pyhityksemme onkin Jumala - Sapatin Herra!
Näin luomiskertomuskin kertoo - Jumala loi - katsoi - se oli sangen hyvä ja se siunattiin ja tuo määritelmän määre - lepo - on Jumalan PYHÄ - nyt puhutaankin sitten tästä sapatista.

Arkikielessä monista asioista voidaan puhua pyhinä - mutta tuonpuoleisuuden PYHÄ merkitsee aina Jumalantyötä meissä.
Siksi myös meidän pitää ymmärtää se, että se tuo levon. Näin myös Luomisentyö nousee uuteen arvoon - kunnioitus sitä kohtaan, eli kumartaa oikeaa valtaistuinta .
Siinä PYHÄSSÄ on lepo eli tämä "sapatti"..

Se ei ole hauki on kala- hauki on kala - mikä se kala on?

Käsitys PYHÄSTÄ - on tuonpuoleisuutta - Valtaa - jossa ei ole epäpyhää ja siksi Jumala luo sen olevaisuuteen tähänkin aikaan. Siksi sen merkityskin opissa on jättää jälkipolville tieto - mistä PYHÄ löytyy on Jumalantyöstä - ja luomisen perusteella.
Jumala loi ihmsen omaksi kuvakseen, eli tarkoitusperältään olemaan PYHÄ..

Ja näin myös luomisen perusteella -ylistysjohtajuus on Kristuksen kautta kohdistuva Valtaistuimella istuvaan, ..... olemmeko kumartamassa tätä luomistyön tuloksena Luojaa ja tämä on sapatin Herra.

Me emme pääse sapatista irti - ilman - että muuttaisimme sen käsitystä ja alkaisimme kumarrella vaikka ihmisioppia. Korvausteologia on lyönyt kohteen Jumalankansasta irti - kumarramme kultaista luotua uskonnollista maailmaamme.
Kun irrottaudumme ihmiskäskyin sapatista ja kumarramme muuta, me olemme alastomia - hyvän ja pahantiedonpuulla halliten muotouskontoamme, ja siihen lisätään päiviä, heloja, sekä torstaita ; ) , pantiin pieni pakanallisen kirkkopyhän ihmispykällys tuohon.

Lue lisää

Paljon on hyvää pohdintaa.

Vanhan testamentin pyhä oli yhdenlaista pyhyyttä. Uuden liiton pyhä on toisella tavalla pyhäksi tuleva ja pyhänä oleva. Perusajatus olemmissa on, että pyhä tarkoittaa Jumalan omakseen muusta joukosta erottamaa.

Vanhan testamentin pyhän vastakohta on epäyhä ja saastainen. Jotta voi ymmärtää mitä pyhä VT:ssä tarkoitti, on ymmärrettävä saastaisuuskonsepti ja puhtausjärjestelmä.

Puhtausjärjestelmä sisälsi ajatuksen siitä, että Jahve oli elämän Jumala ja erossa kuolemasta. Monet epäpuhtaat eläimet olivat petoja tai asuivat pimeissä luolissa. Sika yhdistettiin Lähi-Idän epäjumalanpalvelukseen. Spitaali eli lepra sai ihmisen muuttumaan pikkuhiljaa ruumiiksi. Kehonnesteiden menetys sai ihmisen voimat ja elämän heikkenemään ja sai ihmisen näin lähemmäs kuolemaa. Tämän johdosta ihminen oli lähempänä kuolemaa ja syntiä. Nämä rituaaliset saastumiset johtivat ihmisen kauemmas elämän Jumalasta kohti kuoleman tilaa. Puhdistuminen taas johti takaisin elämän Jumalan pyhyyteen veden, veren rituaalien puhdistavan vaikutuksen johdosta. Rituaalisesti saastunut on siis sama kuin epäpyhä, Pyhän vastakohta.

Papeille kerrottiin, että jos heidän ruumiinsa oli vajavainen jonkin vamman tai sairauden seurauksena, he eivät saaneet lähestyä Jumalan pyhyyttä:

“Hän voi syödä Jumalansa leipää, sekä pyhistä pyhintä että pyhää, mutta hän ei saa tulla esiripun luo eikä lähestyä alttaria, koska hänellä on vamma, ettei hän häpäisisi minun pyhäkköäni. Minä olen Herra, joka pyhitän kaiken tämän.”” (3Moos 21:22-23, FinRK)

Jumalalle kelpasi vain täyttä elinvoimaa edustava pappi. Jos papilta puuttui jotakin (terveyttä, raajoja, tms), oli hän lähempänä kuoleman tilaa.

Kilin keittäminen äitinsä maidossa ei ollut kielletty siksi, että se olisi ollut pakanallinen käytäntö vaan siksi, että elämän symbolin (äidinmaito) yhdistäminen elämän antaneen maidon kautta kuolemaan ei ollut soveliasta, ei varsinkaan temppelijuhlien aikana, jotka ylistivät Jumalan elämää antavaa voimaa.

Veren syömiskielto on helppo ymmärtää tarkastelemalla missä yhteydessä verestä Vanhassa testamentissa puhutaan.

“Älkää kuitenkaan syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, on.” (1Moos 9:4, FinRK)

Kun eläin sai luomisen yhteydessä sielun, siitä tuli elävä olento. Kun veri pysyy ihmisen sisällä, siinä on elämää. Ihmisen ulkopuolella sitä käytetään vain Jumalalle kuuluvissa tarkoituksissa, kuten uhraamisessa, temppelin puhdistamisessa Jumalan käyttöön ja tietyissä vihkimisissä. Egyptissä ovenpieliä siveltiin verellä, kun Herran enkeli kulki ohi. Kun temppelissä vihmomiseen käytettyä verta jäi yli, se saatiin hävittää ainoastaan yhdellä tavalla: viemällä se alttarille, joka sijaitsi pyhällä alueella. Veri oli Jumalan elämää antava aine, jota käsiteltiin vain pyhissä tarkoituksissa. Koska israelin kansa ei ollut pyhä, se ei saanut käyttää verta omiin tarkoituksiinsa.

Puhtauslaeilla on myös satunnaisia yhteyksiä hygieniaan ja kansanterveyteen. Lepran tai tippurin sairastaja ovat saastaisia. Raatoihin, ysköksiin ja ulosteisiin koskeminen aiheuttavat saastaisuutta. Rituaaliset kylpemiset puolestaan edesauttaisivat hygieniaa. Tiettyjen saastaisten eläinten tiedetään tartuttavan ihmisiin sairauksia. Eläinrasvojen tiedetään aiheuttavan ihmiselimistössä monenlaisia sairauksia.

Hygienia ei ole kuitenkaan se syy, miksi puhtaus-järjestelmä oli olemassa. Raamattu ei mainitse tartuntatauteja saastaisuuslaeissa. Jotkut välttelevät kamelinlihaa vaikkei kamelien tiedetä aiheuttavaan minkäänlaisia sairauksia ihmiseen. Toisaalta, myrkkykasvit voivat vaarantaa ihmisen terveyden, muttei niistä ole mainintaakaan Raamatussa. Syntien anteeksi saaminen tapahtui vasta parantumisen jälkeen mutta jos puhtauslait olisivat olleet olemassa hygienia syistä, olisi parantumisen pitänyt tapahtua ensin ja sitten synnit olisi annettu anteeksi. Puhtauslakien merkitus on siten enempi symbolinen.

...jatkuu...

Anonyymi kirjoitti:

Paljon on hyvää pohdintaa.

Vanhan testamentin pyhä oli yhdenlaista pyhyyttä. Uuden liiton pyhä on toisella tavalla pyhäksi tuleva ja pyhänä oleva. Perusajatus olemmissa on, että pyhä tarkoittaa Jumalan omakseen muusta joukosta erottamaa.

Vanhan testamentin pyhän vastakohta on epäyhä ja saastainen. Jotta voi ymmärtää mitä pyhä VT:ssä tarkoitti, on ymmärrettävä saastaisuuskonsepti ja puhtausjärjestelmä.

Puhtausjärjestelmä sisälsi ajatuksen siitä, että Jahve oli elämän Jumala ja erossa kuolemasta. Monet epäpuhtaat eläimet olivat petoja tai asuivat pimeissä luolissa. Sika yhdistettiin Lähi-Idän epäjumalanpalvelukseen. Spitaali eli lepra sai ihmisen muuttumaan pikkuhiljaa ruumiiksi. Kehonnesteiden menetys sai ihmisen voimat ja elämän heikkenemään ja sai ihmisen näin lähemmäs kuolemaa. Tämän johdosta ihminen oli lähempänä kuolemaa ja syntiä. Nämä rituaaliset saastumiset johtivat ihmisen kauemmas elämän Jumalasta kohti kuoleman tilaa. Puhdistuminen taas johti takaisin elämän Jumalan pyhyyteen veden, veren rituaalien puhdistavan vaikutuksen johdosta. Rituaalisesti saastunut on siis sama kuin epäpyhä, Pyhän vastakohta.

Papeille kerrottiin, että jos heidän ruumiinsa oli vajavainen jonkin vamman tai sairauden seurauksena, he eivät saaneet lähestyä Jumalan pyhyyttä:

“Hän voi syödä Jumalansa leipää, sekä pyhistä pyhintä että pyhää, mutta hän ei saa tulla esiripun luo eikä lähestyä alttaria, koska hänellä on vamma, ettei hän häpäisisi minun pyhäkköäni. Minä olen Herra, joka pyhitän kaiken tämän.”” (3Moos 21:22-23, FinRK)

Jumalalle kelpasi vain täyttä elinvoimaa edustava pappi. Jos papilta puuttui jotakin (terveyttä, raajoja, tms), oli hän lähempänä kuoleman tilaa.

Kilin keittäminen äitinsä maidossa ei ollut kielletty siksi, että se olisi ollut pakanallinen käytäntö vaan siksi, että elämän symbolin (äidinmaito) yhdistäminen elämän antaneen maidon kautta kuolemaan ei ollut soveliasta, ei varsinkaan temppelijuhlien aikana, jotka ylistivät Jumalan elämää antavaa voimaa.

Veren syömiskielto on helppo ymmärtää tarkastelemalla missä yhteydessä verestä Vanhassa testamentissa puhutaan.

“Älkää kuitenkaan syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, on.” (1Moos 9:4, FinRK)

Kun eläin sai luomisen yhteydessä sielun, siitä tuli elävä olento. Kun veri pysyy ihmisen sisällä, siinä on elämää. Ihmisen ulkopuolella sitä käytetään vain Jumalalle kuuluvissa tarkoituksissa, kuten uhraamisessa, temppelin puhdistamisessa Jumalan käyttöön ja tietyissä vihkimisissä. Egyptissä ovenpieliä siveltiin verellä, kun Herran enkeli kulki ohi. Kun temppelissä vihmomiseen käytettyä verta jäi yli, se saatiin hävittää ainoastaan yhdellä tavalla: viemällä se alttarille, joka sijaitsi pyhällä alueella. Veri oli Jumalan elämää antava aine, jota käsiteltiin vain pyhissä tarkoituksissa. Koska israelin kansa ei ollut pyhä, se ei saanut käyttää verta omiin tarkoituksiinsa.

Puhtauslaeilla on myös satunnaisia yhteyksiä hygieniaan ja kansanterveyteen. Lepran tai tippurin sairastaja ovat saastaisia. Raatoihin, ysköksiin ja ulosteisiin koskeminen aiheuttavat saastaisuutta. Rituaaliset kylpemiset puolestaan edesauttaisivat hygieniaa. Tiettyjen saastaisten eläinten tiedetään tartuttavan ihmisiin sairauksia. Eläinrasvojen tiedetään aiheuttavan ihmiselimistössä monenlaisia sairauksia.

Hygienia ei ole kuitenkaan se syy, miksi puhtaus-järjestelmä oli olemassa. Raamattu ei mainitse tartuntatauteja saastaisuuslaeissa. Jotkut välttelevät kamelinlihaa vaikkei kamelien tiedetä aiheuttavaan minkäänlaisia sairauksia ihmiseen. Toisaalta, myrkkykasvit voivat vaarantaa ihmisen terveyden, muttei niistä ole mainintaakaan Raamatussa. Syntien anteeksi saaminen tapahtui vasta parantumisen jälkeen mutta jos puhtauslait olisivat olleet olemassa hygienia syistä, olisi parantumisen pitänyt tapahtua ensin ja sitten synnit olisi annettu anteeksi. Puhtauslakien merkitus on siten enempi symbolinen.

...jatkuu...

Lue lisää

...jatkuu...

Tiettyjen eläinten saastaisuutta on perusteltu myöskin trikiinillä. Mutta trikiiniä löytyy myös puhtailla eläimillä. Se on lihansyöjien mato, joka tarttuu trikiinipitoisesta lihasta sen syöjään, jos lihaa ei kypsennetä. Saastaisuutta on perusteltu myös sillä, että petoeläimet syövät kaikenlaista epähygienistä ja tautisia raatoja. Mutta tämäkään ei toimi, sillä puhtaisiin eläimiin kuuluu petoja. Jotkut ovat yrittäneet perustella eläinten saastaisuutta sillä, että vieraat kansat uhrasivat niitä epäjumalan palveluksessa. Mutta sekään ei toimi, sillä myös puhtaita eläimiä käytettiin uhreina epäjumalanpalveluksessa.

Uudessa testamentissa saastaisuus-käsite laajenee. Uudessa testamentissa saastaisuus on enempi moraalista saastumista.  Mutta myös Uuden testamentin aikana harjoitettiin rituaalista puhdistautumista ja siitä on useita esimerkkejä Raamatussa. Jeesus piti useassa kohden moraalista puhtautta rituaalista tärkeämpänä. Hän ei välittänyt puhtausrituaalilaeista kun hän koski leprapotilaita, syntistä prostituoitua, kuolleita ja verenvuototautista, jotka tekivät hänet saastuneeksi eikä hän millään kerralla puhdistautunut saastaisuudestaan. Uhraaminen ei lakannut Jeesuksen kuolemaan eikä saastaisuudesta puhdistautuminen, sillä Paavalikin mainitsee useita kertoja noudattaneensa Mooseksen lakeja, eikä vain hän vaan hänen seuraajansa:

“Silloin Paavali otti miehet mukaansa. Kun hän seuraavana päivänä oli puhdistautunut heidän kanssaan, hän meni temppeliin ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä päättyisivät ja kunkin puolesta uhrattaisiin uhri.” (Apt 21:26, FinRK)

Mutta Jeesus käski noudattaa puhtauslakia, jossa leprasta parantuneen on näytettävä itsensä parantumisen jälkeen papille. Jeesus siisnitse koski spitaalista mutta ei puhdistautunut sen jälkeen.

“Kun Jeesus tuli alas vuorelta, häntä seurasi suuri joukko ihmisiä. Hänen luokseen tuli silloin spitaalinen mies, heittäytyi maahan hänen eteensä ja sanoi: ”Herra, jos tahdot, sinä voit puhdistaa minut.” Jeesus ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: ”Minä tahdon, puhdistu.” Ja heti mies puhdistui spitaalistaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Varo, ettet puhu tästä kenellekään. Mutta mene näyttämään itsesi papille ja uhraa Mooseksen säätämä uhrilahja todisteeksi puhdistumisestasi.”” (Matt 8:1-4, FinRK)

Jeesus sanoikin, ettei laista katoa pilkkukaan, ennen kuin kaikki on ohi. Uhrauksen piti jatkua mutta vain yhdessä temppelissä sai uhrata: Jerusalemin temppelissä. Kun tuo temppeli 70-luvulla hajoitettiin, uhrauskin lakkasi.

...jatkuu...

Anonyymi kirjoitti:

...jatkuu...

Tiettyjen eläinten saastaisuutta on perusteltu myöskin trikiinillä. Mutta trikiiniä löytyy myös puhtailla eläimillä. Se on lihansyöjien mato, joka tarttuu trikiinipitoisesta lihasta sen syöjään, jos lihaa ei kypsennetä. Saastaisuutta on perusteltu myös sillä, että petoeläimet syövät kaikenlaista epähygienistä ja tautisia raatoja. Mutta tämäkään ei toimi, sillä puhtaisiin eläimiin kuuluu petoja. Jotkut ovat yrittäneet perustella eläinten saastaisuutta sillä, että vieraat kansat uhrasivat niitä epäjumalan palveluksessa. Mutta sekään ei toimi, sillä myös puhtaita eläimiä käytettiin uhreina epäjumalanpalveluksessa.

Uudessa testamentissa saastaisuus-käsite laajenee. Uudessa testamentissa saastaisuus on enempi moraalista saastumista.  Mutta myös Uuden testamentin aikana harjoitettiin rituaalista puhdistautumista ja siitä on useita esimerkkejä Raamatussa. Jeesus piti useassa kohden moraalista puhtautta rituaalista tärkeämpänä. Hän ei välittänyt puhtausrituaalilaeista kun hän koski leprapotilaita, syntistä prostituoitua, kuolleita ja verenvuototautista, jotka tekivät hänet saastuneeksi eikä hän millään kerralla puhdistautunut saastaisuudestaan. Uhraaminen ei lakannut Jeesuksen kuolemaan eikä saastaisuudesta puhdistautuminen, sillä Paavalikin mainitsee useita kertoja noudattaneensa Mooseksen lakeja, eikä vain hän vaan hänen seuraajansa:

“Silloin Paavali otti miehet mukaansa. Kun hän seuraavana päivänä oli puhdistautunut heidän kanssaan, hän meni temppeliin ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä päättyisivät ja kunkin puolesta uhrattaisiin uhri.” (Apt 21:26, FinRK)

Mutta Jeesus käski noudattaa puhtauslakia, jossa leprasta parantuneen on näytettävä itsensä parantumisen jälkeen papille. Jeesus siisnitse koski spitaalista mutta ei puhdistautunut sen jälkeen.

“Kun Jeesus tuli alas vuorelta, häntä seurasi suuri joukko ihmisiä. Hänen luokseen tuli silloin spitaalinen mies, heittäytyi maahan hänen eteensä ja sanoi: ”Herra, jos tahdot, sinä voit puhdistaa minut.” Jeesus ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: ”Minä tahdon, puhdistu.” Ja heti mies puhdistui spitaalistaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Varo, ettet puhu tästä kenellekään. Mutta mene näyttämään itsesi papille ja uhraa Mooseksen säätämä uhrilahja todisteeksi puhdistumisestasi.”” (Matt 8:1-4, FinRK)

Jeesus sanoikin, ettei laista katoa pilkkukaan, ennen kuin kaikki on ohi. Uhrauksen piti jatkua mutta vain yhdessä temppelissä sai uhrata: Jerusalemin temppelissä. Kun tuo temppeli 70-luvulla hajoitettiin, uhrauskin lakkasi.

...jatkuu...

Lue lisää

...jatkuu...

Uudessa testamentissa tietysti juutalaiset ohjeistava toisia juutalaisia noudattamaan puhtauslakeja mutta siinä ei ole kyseessä uuden liiton laki vaan ohje siitä, miten juutalaisveljien ja sisarten kanssa tulee toimia. Saastaisuus asiat jäivät siis pois mutta ymmärsivätkö apostolit uhraamis asiat oikein?

Ratkaisevaa on tässä se, että ennen niin tiukka, jopa kuolemaan johtavan puhtauslain rikkominen heitetään romukoppaan. Kun ennen Israelin kansan ulkopuoliset olivat saastaisia ja vain Israelilaiset olivat puhtaita, niin Uudessa liitossa ei ole enää tekijöitä, jotka erottelisivat ei-juutalaiset juutalaisista Jumalan puhtaana kansana. Nyt ei ole enää tarvetta puhtauslaeille tai rituaaleille, jotka rituaalisesti puhdistaisivat Jumalan omia, koska kaikki uskovat ovat Uudessa liitossa pyhiä. He ovat Jeesuksen verellä kertakaikkisesti puhtaaksi pestyjä ja kasteen vesi on merkkinä Jumalan kansaan kuulumisesta. Kaste ei ole rituaali vaan symboli, jossa vesi vertauskuvallisesti pelastaa.

Mutta verta ei edelleenkään saa syödä, sillä se edustaa elämän antavaa Jumalaa. Edelleen Jumalan omat ovat Jumalan itselleen erottamia mutta enää erottamiseen ei käytetä maallista kansalaisuutta.

Tämän kaiken perusteella kaikki puhtauslait ovat tarpeettomana jääneet pois Uuden liiton kansalaisilta. Vanhan testamentin saastaisuudesta on jäljellä enää nimitys. Uuden liiton uskoville kyseessä on moraalisesta saastumisesta kertova sana, ei rituaalisesta puhtaudesta kertova sana. Rituaalista puhtautta ei enää tarvita. Paavali vielä todistaa asiasta:

Roomalaiskirje 14:13-17
"13. Älkäämme sen tähden enää tuomitko toisiamme. Päättäkää pikemminkin olla panematta veljenne eteen loukkauksen aihetta tai viettelystä. 14. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ETTEI MIKÄÄN OLE SINÄNSÄ EPÄPYHÄÄ. Ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, se on epäpyhää. 15. Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruuastasi, sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka puolesta Kristus on kuollut. 16. Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi, 17. sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä."

Epäpyhyys eli rituaalinen saastaisuus, josta VT puhuu on siis todella menneen talven lumia. SIKSI siitä ei puhuta enää Uudessa testamentissakaan samassa merkityksessä kuin Vanhassa testamentissa.

Joku voi tietysti väittää, ettei tätä asiaa ole tutkittu tarpeeksi perinpohjaisesti. Katsotaanpa siis läpi kaikki loputkin saastaisuuteen liittyvät raamatuntermit.

Hesekiel 22:10
"Sinussa, Jerusalem, häpäistään isän aviovuode ja tehdään väkivaltaa naiselle, joka on epäpuhdas kuukautistensa tähden."

Apostolien teot 10:28
"Hän sanoi heille: ”Te tiedätte, että juutalaisen miehen on lainvastaista seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen luokseen. Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi tai saastaiseksi."

...jatkuu...

Anonyymi kirjoitti:

...jatkuu...

Uudessa testamentissa tietysti juutalaiset ohjeistava toisia juutalaisia noudattamaan puhtauslakeja mutta siinä ei ole kyseessä uuden liiton laki vaan ohje siitä, miten juutalaisveljien ja sisarten kanssa tulee toimia. Saastaisuus asiat jäivät siis pois mutta ymmärsivätkö apostolit uhraamis asiat oikein?

Ratkaisevaa on tässä se, että ennen niin tiukka, jopa kuolemaan johtavan puhtauslain rikkominen heitetään romukoppaan. Kun ennen Israelin kansan ulkopuoliset olivat saastaisia ja vain Israelilaiset olivat puhtaita, niin Uudessa liitossa ei ole enää tekijöitä, jotka erottelisivat ei-juutalaiset juutalaisista Jumalan puhtaana kansana. Nyt ei ole enää tarvetta puhtauslaeille tai rituaaleille, jotka rituaalisesti puhdistaisivat Jumalan omia, koska kaikki uskovat ovat Uudessa liitossa pyhiä. He ovat Jeesuksen verellä kertakaikkisesti puhtaaksi pestyjä ja kasteen vesi on merkkinä Jumalan kansaan kuulumisesta. Kaste ei ole rituaali vaan symboli, jossa vesi vertauskuvallisesti pelastaa.

Mutta verta ei edelleenkään saa syödä, sillä se edustaa elämän antavaa Jumalaa. Edelleen Jumalan omat ovat Jumalan itselleen erottamia mutta enää erottamiseen ei käytetä maallista kansalaisuutta.

Tämän kaiken perusteella kaikki puhtauslait ovat tarpeettomana jääneet pois Uuden liiton kansalaisilta. Vanhan testamentin saastaisuudesta on jäljellä enää nimitys. Uuden liiton uskoville kyseessä on moraalisesta saastumisesta kertova sana, ei rituaalisesta puhtaudesta kertova sana. Rituaalista puhtautta ei enää tarvita. Paavali vielä todistaa asiasta:

Roomalaiskirje 14:13-17
"13. Älkäämme sen tähden enää tuomitko toisiamme. Päättäkää pikemminkin olla panematta veljenne eteen loukkauksen aihetta tai viettelystä. 14. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ETTEI MIKÄÄN OLE SINÄNSÄ EPÄPYHÄÄ. Ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, se on epäpyhää. 15. Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruuastasi, sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka puolesta Kristus on kuollut. 16. Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi, 17. sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä."

Epäpyhyys eli rituaalinen saastaisuus, josta VT puhuu on siis todella menneen talven lumia. SIKSI siitä ei puhuta enää Uudessa testamentissakaan samassa merkityksessä kuin Vanhassa testamentissa.

Joku voi tietysti väittää, ettei tätä asiaa ole tutkittu tarpeeksi perinpohjaisesti. Katsotaanpa siis läpi kaikki loputkin saastaisuuteen liittyvät raamatuntermit.

Hesekiel 22:10
"Sinussa, Jerusalem, häpäistään isän aviovuode ja tehdään väkivaltaa naiselle, joka on epäpuhdas kuukautistensa tähden."

Apostolien teot 10:28
"Hän sanoi heille: ”Te tiedätte, että juutalaisen miehen on lainvastaista seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen luokseen. Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi tai saastaiseksi."

...jatkuu...

Lue lisää

...jatkuu...

Jumala jos kuka tietää, ettei Vanhaan testamentin saastaisuutta ole enää olemassa. Vanhan testamentin aikaan ihmisiä kutsuttiin saastaisiksi jos he rituaalisesti saastuivat jostakin, kuten esim kuolleista tai saastaiseen koskemisesta, saastaisten eläinten syömisestä tai niihin käsin koskemisesta. MUTTA ei enää Uuden testamentin aikana. Eikö tämä vielä riitä todisteeksi siitä, ettei mikään eläin tee kenestäkään saastaista?

Epäpyhähän tarkoittaa saastaista mutta millaista on epäpyhä käytös. Se on mm. Jumalan tahdon vastaisten tarujen kertomista, tarujen, joilla niiden kertoja ei harjoita Jumalan pelkoa eli Jumalan kunnioitusta. Näin sanoo Timoteuksen 1. kirje:

1. kirje Timoteukselle 4:6-8
"6. Kun opetat tätä veljille, olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija ja tulet ravituksi uskon ja sen hyvän opin sanoista, jota olet noudattanut. 7. Karta epäpyhiä ämmien taruja. Harjoita itseäsi jumalanpelkoon, 8. sillä ruumiin harjoittamisesta on hyötyä vain vähään, mutta jumalanpelosta on hyötyä kaikkeen, koska siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä."

1. Timoteuskirje jatkaa ja sanoo epäpyhien puheiden olevan valhetietoa eli Jumalan kannalta tyhjiä puheita:

1. kirje Timoteukselle 6:20
"Timoteus, säilytä se, mikä sinulle on uskottu. Pysy erossa epäpyhistä ja tyhjistä puheista ja vastaväitteistä, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto saa aikaan."

Hän jatkaa edelleen, että epäpyhien puheiden puhujat menevät jumalattomuudessa yhä pidemmälle:

2. kirje Timoteukselle 2:16-18
"16. Pysy erossa epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät jumalattomuudessa yhä pitemmälle 17. ja heidän puheensa leviää kuin syöpä. Heitä ovat Hymenaios ja Filetos, 18. jotka ovat eksyneet pois totuudesta sanoessaan, että ylösnousemus on jo tapahtunut. Näin he turmelevat joidenkin uskon."

Epäpyhä puhe siis on puhetta totuutta vastaan eli se on siis valehtelemista. Tässä tapauksessa se on valhetta Jumalan todistajien sanaa vastaan. Sellaisten puhujat menevät sen tähden jumalattomuudessa yhä pidemmälle.

Timoteuksen kirjoituksista voimme päätellä, että evankeliumin pitäminen valheena on epäpyhää eli Vanhan testamentin sanoin: saastaista. Mutta saastaista se ei enää ole Uuden testamentin kielenkäytössä. Silti se tarkoittaa epäpuhdasta ja epäpyhää, joka oli VT kielenkäytössä aiemmin nimellä saastainen. Näin ajattelee myös Paavali:

Heprealaiskirje 10:28-29
"28. Joka hylkää Mooseksen lain, sen on armotta kuoltava kahden tai kolmen todistajan sanan nojalla. 29. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!"

Sitten mielenkiintoinen kohta siitä, mikä on saastuttavaa, haureutta ja epäpyhää Paavalin mielestä:

Heprealaiskirje 12:15-17
"15. Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta eikä mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä ja monet sen vuoksi saastu, 16. ja ettei kukaan ole haureellinen tai epäpyhä niin kuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. 17. Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin tahtoi periä siunauksen, hänet hylättiin, eikä hän saanut mahdollisuutta muutokseen, vaikka hän sitä kyynelin pyysi."

Eli katkeruus on saastumista. Lisäksi hän kutsuu haureelliseksi tai epäpyhäksi sitä, että Eesau petti isänsä. Tässä Paavali sanoo, että valehtelua voidaan kutsua haureelliseksi tai epäpyhäksi muttei molemmiksi. Kumpaa Paavali tarkoittaa, sitä hän ei tässä sano mutta hänen muut aiemmat kommenttinsa kertovat, että epäpyhässä kyse on todennäköisesti valehtelusta/pettämisestä.

...jatkuu...

Anonyymi kirjoitti:

...jatkuu...

Jumala jos kuka tietää, ettei Vanhaan testamentin saastaisuutta ole enää olemassa. Vanhan testamentin aikaan ihmisiä kutsuttiin saastaisiksi jos he rituaalisesti saastuivat jostakin, kuten esim kuolleista tai saastaiseen koskemisesta, saastaisten eläinten syömisestä tai niihin käsin koskemisesta. MUTTA ei enää Uuden testamentin aikana. Eikö tämä vielä riitä todisteeksi siitä, ettei mikään eläin tee kenestäkään saastaista?

Epäpyhähän tarkoittaa saastaista mutta millaista on epäpyhä käytös. Se on mm. Jumalan tahdon vastaisten tarujen kertomista, tarujen, joilla niiden kertoja ei harjoita Jumalan pelkoa eli Jumalan kunnioitusta. Näin sanoo Timoteuksen 1. kirje:

1. kirje Timoteukselle 4:6-8
"6. Kun opetat tätä veljille, olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija ja tulet ravituksi uskon ja sen hyvän opin sanoista, jota olet noudattanut. 7. Karta epäpyhiä ämmien taruja. Harjoita itseäsi jumalanpelkoon, 8. sillä ruumiin harjoittamisesta on hyötyä vain vähään, mutta jumalanpelosta on hyötyä kaikkeen, koska siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä."

1. Timoteuskirje jatkaa ja sanoo epäpyhien puheiden olevan valhetietoa eli Jumalan kannalta tyhjiä puheita:

1. kirje Timoteukselle 6:20
"Timoteus, säilytä se, mikä sinulle on uskottu. Pysy erossa epäpyhistä ja tyhjistä puheista ja vastaväitteistä, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto saa aikaan."

Hän jatkaa edelleen, että epäpyhien puheiden puhujat menevät jumalattomuudessa yhä pidemmälle:

2. kirje Timoteukselle 2:16-18
"16. Pysy erossa epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät jumalattomuudessa yhä pitemmälle 17. ja heidän puheensa leviää kuin syöpä. Heitä ovat Hymenaios ja Filetos, 18. jotka ovat eksyneet pois totuudesta sanoessaan, että ylösnousemus on jo tapahtunut. Näin he turmelevat joidenkin uskon."

Epäpyhä puhe siis on puhetta totuutta vastaan eli se on siis valehtelemista. Tässä tapauksessa se on valhetta Jumalan todistajien sanaa vastaan. Sellaisten puhujat menevät sen tähden jumalattomuudessa yhä pidemmälle.

Timoteuksen kirjoituksista voimme päätellä, että evankeliumin pitäminen valheena on epäpyhää eli Vanhan testamentin sanoin: saastaista. Mutta saastaista se ei enää ole Uuden testamentin kielenkäytössä. Silti se tarkoittaa epäpuhdasta ja epäpyhää, joka oli VT kielenkäytössä aiemmin nimellä saastainen. Näin ajattelee myös Paavali:

Heprealaiskirje 10:28-29
"28. Joka hylkää Mooseksen lain, sen on armotta kuoltava kahden tai kolmen todistajan sanan nojalla. 29. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!"

Sitten mielenkiintoinen kohta siitä, mikä on saastuttavaa, haureutta ja epäpyhää Paavalin mielestä:

Heprealaiskirje 12:15-17
"15. Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta eikä mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä ja monet sen vuoksi saastu, 16. ja ettei kukaan ole haureellinen tai epäpyhä niin kuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. 17. Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin tahtoi periä siunauksen, hänet hylättiin, eikä hän saanut mahdollisuutta muutokseen, vaikka hän sitä kyynelin pyysi."

Eli katkeruus on saastumista. Lisäksi hän kutsuu haureelliseksi tai epäpyhäksi sitä, että Eesau petti isänsä. Tässä Paavali sanoo, että valehtelua voidaan kutsua haureelliseksi tai epäpyhäksi muttei molemmiksi. Kumpaa Paavali tarkoittaa, sitä hän ei tässä sano mutta hänen muut aiemmat kommenttinsa kertovat, että epäpyhässä kyse on todennäköisesti valehtelusta/pettämisestä.

...jatkuu...

Lue lisää

...jatkuu...

Kaikki tämä aiempi selittää Ilmestyskirjan sanomaa:

Johanneksen ilmestys 21:22-27
"22. Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, ja Karitsa. 23. Kaupunki ei tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. 24. Kansat vaeltavat sen valossa, ja maan kuninkaat tuovat sinne loistonsa. 25. Sen portteja ei suljeta päivällä, ja yötä siellä ei ole. 26. Sinne tuodaan kansojen loisto ja kalleudet. 27. Eikä sinne pääse mitään epäpyhää, ei ketään iljettävyyksien tekijää eikä valehtelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan."

Sitä sanomaa, jonka myös Ilmestyskirja vahvistaa: epäpyhä rinnastetaan iljettävyyksien tekemiseen ja valehtelemiseen ja näistä sanotaan, että niiden harjoittajat eivät pääse uuteen maahan. Iljettäviksi VT kutsuu saastaisia. Uusi testamentti kutsuu iljettäviä ihmisiä valehtelijoiksi ja pettäjiksi.

Otettakoon vielä yksi esimerkki rituaaleista. Erikseen UT kertoo rituaalisesta käsienpesusta, joka ei ole osa puhtauslakeja vaan perinnäissääntö.

Markus 7:3
"Fariseukset kuten muutkaan juutalaiset eivät näet syö, ennen kuin ovat tarkoin pesseet kätensä noudattaen vanhinten perinnäissääntöä."

Mutta tämä ei siis liity lakeihin saastaisuudesta puhdistumiseen.

Kaikkein selvimmin Uuden testamentin saastumis käsitettä kuvaa Markuksen evankeliumi:

Markus 7:18-23
"18. Hän sanoi heille: ”Näinkö ymmärtämättömiä tekin olette? Ettekö käsitä, ETTEI MIKÄÄN, mikä tulee ihmiseen ulkoapäin, voi häntä saastuttaa? 19. Eihän se mene hänen sydämeensä vaan vatsaan, ja se ulostetaan.” Näin hän julisti kaikki ruuat puhtaiksi. 20. Ja hän jatkoi: ”IHMISEN SAASTUTTAA SE, MIKÄ TULEE HÄNESTÄ ULOS. 21. Sisältä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, 22. aviorikokset, ahnehtimiset, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuopuus, jumalanpilkka, ylpeys ja mielettömyys. 23. KAIKKI TÄMÄ PAHA lähtee sisältä ja saastuttaa ihmisen.”"

Tässä on siis kerrottu mitä saastaisuus merkitsee Uudessa testamentissa. Se merkitsee pahaa, ei rituaalista saastumista!

Näiden lisätodisteiden valossa on siis ihan selvää, ettei saastaisuus tarkoita Uudessa testamentissa enää samaa kuin Vanhassa testamentissa. Uuden testamentin saastainen ei ole enää sama asia kuin Vanhan testamentin rituaalisesti saastainen. Koko VT saastaisuuden terminologia on Uudessa testamentissa hylätty. Eikä saastaisia kutsuta UT:ssa millään uudellakaan nimellä. Niistä ei yksinkertaisesti puhuta enää UT:ssa vaikka sielläkin olisi mahdollisuus käyttää näitä termejä myös niissä tapauksissa, joissa tehdään samoja tekoja kuin VT:ssa tehtiin kutsuen niitä saastaisiksi teoiksi. Siksi saastaisuutta koskevat Vanhan testamentin ohjeet ja määräyksetkään eivät ole enää Uudessa testamentissa voimassa. Niitä ei yksinkertaisesti enää arvosteta. Ja Jumala on kieltänyt kutsumasta ketään enää saastaiseksi. Siinä on jo tarpeeksi syytä hylätä asiat, joita aiemmin kutsuttiin rituaaliseksi saastumiseksi. Näihin kuuluivat myös aiemmin saastaisina eläiminä tunnetut eläinlajit, joiden syöjiä ei enää yksinkertaisesti saa kutsua saastaisiksi. Miksi? Koska ne eivät enää ole saastaisia.

Nyt sitten se pyhä. Vanhan testamentin pyhä oli sitä, että oltiin kuuliaisia Jumalalle noudattamalla rituaalilakeja ja Jumalan tahtoa. Se erotti pyhät muista.

Uudessa testamentissa pyhyys tulee Jeesuksen kautta. Joka uskoo evankeliumin ja uskoo häneen, saa kuulua pyhien joukkoon. Miten pyhänä pysytään? Olemalla edelleen Jumalalle kuuliainen mutta nyt Jumalan kansa ei olekaan enää vain heprealaiset eikä lakina ole Mooseksen lait vaan nyt pyhiä ovat kaikki Jumalan omat kaikista kansoista ja kuuliaisuuden kohde on Rakkauden laki. Se on laki, joka oli alusta saakka ja jota olisi pitänyt noudattaa kuuliaisuudesta Jumalaan jo Vamnhan liitonkin aikana. Mutta kun sitä ei noudatettu, oli Jumalan annettava Mooseksen lait, tottelemattomuuden takia. Dekalogi, kuten muutkin Mooseksen lait perustuivat Rakkauden lakiin, joka on paljon vaativampi kuin Mooseksen lait.

Pyhänä oleminen on siis aina sisältänyt ajatuksen Jumalalle kuuliaisuudesta. Jos haluaa olla osana Jumalan kansaa, silloin haluaa noudattaa Jumalan tahtoa. Sitä voi noudattaa epäonnistuen, kuten heprealaiset tai sitten yrittää paremmin. Mutta sillä yrityksellä ei pelastuta. Siksi tarvittiin Jeesuksen kuoleminen. Siksi pyhyydessä ei ole asteita eikä mittareita. Pelastus on lahja. Pyhyydessä on kyse sydämen tahtotilasta ja Jumala lopulta päättää, kuka on pyhä ja kuka ei. Yksikään uskova ei pysty omin teoin miellyttämään Jumalaa. Kaikki tekomme ovat pahoja. Vain YKSI on hyvä.