Jumalanpalvelus iloisten piiri Erja Kalpio Tiistai 10.5 klo22.30

Olen suhtautunut erittäin kriittisesti kirkkoihin viimeisten 5 vuoden aikana ja syystäkin. Kirkon pappien erittäin laajapintainen erimielisyys esimerkiksi seksuaalisen vähemmistöryhmien kirkolliset vihkimiset ja niihin liitetyt arkaluontoiset kysymykset ovat selvästi lisänneet jännitteitä jopa kirkon sisällä. Suuri osa niinsanotuista uuden nyky sukupolven nuorista papeista haluaisivat hinnalla millä hyvänsä rikkoa ikivanhat kirkolliset perinteet ja toimintamallit haluten tuoda kirkkoon hyväksymyksen, sallivaisuuden sekä modernin vapaan rakkauden tuulet, joissa kirkon ja laajemmassa mittakaavassa jopa Jumalan edessä, ihminen sellaisenaan tarvitsematta muuttaa moraalisuuttaan tai homoseksuaalista suuntaustaan on täysin hyväksytyssä asemassa.
Viime aikoina olemme myös saaneet lukea eri medioista, kuinka jopa arkkipiispa ja papit kyseenalaistavat Raamatun arvon ja uskottavuuden nykyaikakauden sivistyneelle maailmalle. Sellaisenaan Raamattua ei voi soveltaa ajallemme sopivaksi moraaliseksi oppaaksi. Kaikki edellä mainitsemani ja monet muut seikat, joita tässä ei ole mahdollista tilanpuutteen vuoksi enempää käsitellä, ovat selvä osoitus kirkon uskottavuus ongelmista.
Tässä esitetyt seikat ehkä pieneltä osaltaan selittävät, miksi kirkoista eroaa edelleen melkoinen määrä jäseniä. Mainitsemani seikat eivät yksistään riitä selittämään runsasta kirkosta eroamisen määrää. Täytyy olla muutakin taustalla, joka voisi jollakin tavalla selittää vallitsevaa suuntausta. Vielä eräs piirre, joka hajottaa kirkkoja on naispappeus sekä kirkon maallistuminen.

Olen myös ollut sitä mieltä, että kirkon hengellinen opetus ei ole riittävä täyttämään ihmisen hengellisiä tarpeita. Juuri kenelläkään ei jumalanpalveluksissa ole edes Raamattuja mukanaan tai kirkko ei niitä tarjoa tilaisuuksissaan. Ainoa kirja joka on tarjolla on virsikirja.
Nykysaarnat eivät riitä vahvistamaan ihmisen uskoa tai antaa arkielämään hengellisiä selviytymismalleja.

Mutta.... yllätyin todella positiivisesti kuunnellessani vahingossa kun televisio oli jäänyt eräälle kanavalle lukiessani sängyllä kirjaa Jumalanpalveluksen Iloisten piiri, jossa saarnasi pappi Erja Kalpio. Tuo ohjelma esitettiin tiistaina 10.5 klo 22.30.
Kyseinen pappi Erja Kalpio puhui Viimeisistä päivistä erittäin kiinnostavasti ja elävästi. Aluksi kuuntelin toisella korvalla ja ajattelin erheellisesti, että tuskinpa tässäkään saarnassa on mitään syvällisenpää annettavaa. Mutta erehdyin positiivisesti. Suorastaan nautin siitä, kuinka kannustavalla ja kiinnostavalla tämä minulle entuudestaan tuntematon pappi puhui ja käsitteli valitsemaansa teemaa. Puhe oli elävä, voimallinen ja todella rohkaiseva, mutta samalla vakavoittava, koska elämme todella lopun ajassa, josta puhuja esitti Raamatulliset todisteet evankeliumeista.
Pappi Kalpio vetosi puheessaan kirkossa kuuleviin ihmisiin ja kannusti heitä ottamaan vakavasti Raamatun sanoman ja kertomaan näistä asioista toisille ihmisille. Hän myös puhui lohdudta ja toivosta kun luotamme Jeesukseen Kristukseen. Juuri tälläisiä saarnoja kirkossa tarvitaan lisää, saarnoja, joilla on todellista merkitystä ja annettavaa kuulijoilleen. Kukaan ei varmasti jäänyt kylmäksi kuullessaan tämän rohkaisevan saarnan, jonka kyseinen naispappi piti. Kaikesta välittyi hänen aito usko ja rakkaus Raamattuun ja kurkossa oleviin kuulijoihin. Ihastuttava naispappi siitäkin huolimatta, että naispappeus ei ole Raamatun mukaista.
Kiitos pappi Erja Kalpio ihanasta ja persoonallisesta saarnastasi.