Mutta ei ole polkupyörää. Harmi juttu tosiaan kun ei köyhällä ole fillaria. Fillarini on hajalla eikä ole ollut rahaa korjata. Pyysin sossustakin rahaa uuteen fillariin mutta en saanut. Kerran olisin saanut työpaikan mutta minulla ei ollut miesten pukua jota työssä olis tarvittu. Harmi kun ei ole edes ajokorttia sillä saisin töitä heti jos olisi kortti.
Olisin päässyt töihin
Anonyymi
1552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mulla taas ei ole rahaa bensaan. Siks en saa töitä. Työpaikka olisi 5 km päässä, ja kun ei ole pyörää eikä kenkiä niin ei voi edes kävellä.
Kävelyyn mitään kenkiä tarvita ja itse kävelen läpi vuoden paljainjaloin
Minä kävelen takaperin 40 km joka aamu ja ilta, työpaikka on niin kaukana.
Bensa on kallista. Samoin polkupyörän korjaaminen. Jos joku keskiä hajoo niin 50 euroa maksaa ainakin kunnostus, Jos takavanteesta katkee akseli niin 50 euroa vanteen suoristus 30 euroa. Joskus pitää ostaa uudet kumitkin niin 35 euroa ainakin per kumi.
Minä taas ostin jonkun kellarista täysin käyttämättömän naisten pyörän 20 euroa.
Tarvitsi vain pumpata renkaisiin ilmaa ja laittaa ketjuihin vähän rasvaa .
Sitten lämpimän sään aikana voi korjata sen vanhan pyörän varakulkineeksi.
Pitää säästää rahaa uuteen fillariin joka maksaa 300 euroa. Ennen ei pääse töihin kun saa hyvän fillarin jonka pitää kestää 7000 km vuodessa.
Pääsin työpaikalleni ilman kulkupeliä. Ei ollut fillaria eikä muutakaan värkkiä.
Olimme menneet naimisiin syyskuussa ja asuimme vuokralla 1947 rakennetun rintamamiestalon yläkerrassa.
6kk:n jälkeen ostimme ensimmäisen tv:mme. Mustavalo PAI mutta 23".
Kevään tullessa ostin fillarin. Käytetty Tunturi maksoi 400mk.
5km:n työmatka oli rattoisa painella fillarilla mutta kävely oli kunnon kannalta parempaa.
Polkupyörä saa ilmaiseksi, katsele vaan lahjoitetaan osastot. Ja ei fillarin korjaaminen kallista ole, kun kunnostat niillä ilmaisilla fillareilla. Minullekin naapuri toi kaksi hyvää maastopolkupyörää, kun ne olivat jääneet edelliseltä omistajalta varastoon uuden omistajan riesaksi. Sain ne ilmaiseksi ja kotiin kuljetettuna!
Toinen vaihtoehto on, että viet pyöräsi korjattavaksi työttömien pajalle ja pyydät seurakunnan diakonilta avustusta korjauslaskun maksuun.
Varmaan liian yksinkertaisia konsteja taas nämä, ettei voi mitenkään toteuttaa...
ps. kaverini Dille ajaa polkupyörällä ja ei osaa korjata (Dille on täysi tumpelo mitään korjaamaan), hänenkin polkupyörän korjauksen yhteiskunta maksaa.
70-luvun alussa ei saanut ilmaisia fillareita.
Korjaaminen ei ollut ongelma.
Pari vuotta sitten kun vaimoni oli telonut itsensä fillarilla laitoin kuntosalin ilmoitustaululle myynti-ilmoituksen.
Kyse oli hyväkuntoisesta, 7 vaihteisesta naisten pyörästä. Eräs treenikaveri sanoi vaimonsa tarvitsevan kyseistä menopeliä. Vastasi hintatiedusteluun, että menopelin saa jos maksaa 10€, tai 1€ tai katsoo vihaisesti. Pyörä oli salin edessä parkissa koska olin tullut sillä.
Heppu maksoi 10€. Seuraavana päivänä toimitin vielä pumpun, kypärän ja nastarenkaat.
Kyllä ei tosiaan nykyään ole ongelma polkupyörän hankinta, kun hyviä saa jopa ilmaiseksi. aloittajalta ihan turhaa provo trollia.
Miksi viedä korjattavaksi työttömien pajalle. Korjaus maksaisi saman verra kun ammattilaisen luona. Lisäksi työttömien pajalla ei ole varaosia vaikka kun taka-akseli katsee, siihen menisi viikko kun ne keksii mistä varaosan saa tilattua. ammattikorjaamossa homma hoituu päivässä ja niillä on varaosia heti saatavilla. En luottaisi työttömien pajan korjauksiin. Ne ei osaa korjata koska ostin sieltä joskus fillarin niin ei edes vanne ollut suorassa.
Onneksi ei ole tuota ongelmaa, miten päästä duuniin, kun en aio mennä enää ikinä töihin. Työttömyys o n p a r a s t a. Trallallallailei!!!!
Jos on estynyt ottaan työpaikan vastaan niin karenssi. Kannattaa mennä harjoitteluun niin saa lisätuloja eikä vaan pällistellä kotona pyöritellen peukaloita.
Aina on jokin tekosyy ettei tarvitsisi mennä töihin. Tämä on kuin mustalaisten palsta.
Kerran työkkärissä ne sanoi että minun pitää polkee 30 km yhteen suuntaan töihin työkokeiluun. Moottoritie olisi ollut ainoa suunta mistä sinne pääsee ja olisi ollut talvi ja tiet liukkaita. Sain karenssin koska en suostunut. Että sellaista vaan, polkeeko monikin työtön 60 km päivässä työmatkoja ilman palkkaa.