Uhittelun sijasta oli puhunut järkeä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä.
En itsekään kannata ydinaseiden sijoittamista rauhanaikana Skandinaviaan ja arvelenpa, että on suuri no no myös suurelle osalle ruotsalaisia. Suunniteltua ohjuspuolustusjärjestelmää kannatan kiivaasti, ja muutenkin puolustuksellisia järjestelmiä yhdessä Balttien kanssa. He nimittäin ovat meidän eteläinen sivustamme, siinä missä me olemme heidän pohjoinen sivustansa.
Ei Venäjällä siis ole suurta tarvetta alkaa raskaasti aseistamaan rajaamme. Heillähän jo on siellä melkoinen ilmatorjunta, sitä he ehkä haluavat vielä vahventaa. Sen sijaan olisi hyvä, jos poistaisivat maamaaleihin suunnatut ohjuksensa rajan takaa, koska niiden takia saattaisimme joutua ampumaan omiamme myös rajan taakse. Silloin pääsisimme tilanteeseen, jossa Hornettimme ampuisvat tarvittaessa ohjuksiaan vain Baltian tukemiseksi heidän rajojensa taakse. Pohjoinen alue säästyisi sodalta. Ja toivottavasti uusien järjestelyjen myötä myös Baltia.
Sen sijaan natosotilaita haluaisin kyllä maaperällemme varmistamaan ydinasesuojamme. Voisimme vaikkapa kouluttaa pienen määrän amerikkalaisia tai brittejä vuosittain omissa varuskunnissamme tai sitä varten rakennetuissa pienissä fasiliteeteissa, joka tapauksessa pääosin rajan pinnassa ja alueilla, kuten lentokentillä, joihin voi osua ohjusisku. Samalla he toimisivat myös vastaanottohenkilöstönä jos epätodennäköinen maa-. maihinnousu- tai maahanlaskuhyökkäys tapahtuisi ja tarvitsisimme ottaa vastaan apuvoimia. Siten natojoukkojen pieniä osia voisi olla myös esim satama-alueilla ja kenties sisämaassa myös logistiikan ja liikenteen kannalta tärkeissä paikoissa, ainakin yhteysupseerien verran. Ylimiehitys tässä olisi ansalankamainen poliittinen suoja.
Se, missä jonkinlainen törmäys Venäjän kanssa saattaa tulla, on kuten Medvedev vihjaili, Itämeri. Laajamittaisessa konfliktissa tai jopa jossain hyvin kiristyneessä tilanteessa Nato luultavasti sulkee Suomenlahden turvatakseen oman liikenteensä Itämerellä ja tähän tietenkin tarvitaan tukeutumista Suomen satamiin ja ehkä jopa saaristoon ja suomalaiset lentokoneet joutuvat osallistumaan sulun toteuttamiseen ja Naton laivastovoimien suojaamiseen. Tällöin on mahdollista, että Venäjä maalittaa satamiamme ohjuksilleen, ehkä myös sotilaslentokenttiämme.
On tietenkin kaikkien osapuolten edun mukaista, että tilannetta ei päästetä Itämeren piirissä kiristymään äärimilleen.
Itse uskon, että Naton turvatakuut ja Baltiaa vahvistava puolustusaseistus tulevat rauhoittamaan Venäjän imperialismia ja nopeuttavat siten palaamista kohti normaalia. Se ei tosin missään tapauksessa onnistu nopeasti, sillä Venäjän toimet Ukrainassa vaativat vielä paljon jälkiselvittelyjä senkin jälkeen, kun sota siellä päättyy.
Venäjän naapurissa ei kieltämättä ole kyllä tylsää. Nyt kun on tullut ikäviä yllätyksiä näin paljon, ja nehän eivät ole ikävimpiä juuri meille, vaan ukrainalaisille ja ovat juuri kehittymässä erittäin ikäviksi kolmannessa maailmassa, jossa jo koronan vaikutukset maailmankauppaan aiheuttivat hankalia seurauksia, voisi seuraavaksi tulla positiivisia. Venäjä kun pystyy myös positiivisiin yllätyksiin, kuten olivat vaikkapa jalkapallon MM-kisat junamatkan päässä Suomesta. Vaikka sotilaallisena suurvalta Venäjä on, onneksi, osoittautunut heikommaksi kuin on luultu, urheilun suurvalta se edelleen on ja palauttaa asemansa siinä kohtuu helposti kunhan sodan aiheuttama eripura on sovittu. Sekään tosin ei onnistu aivan hetkessä, mutta jonain päivänä tulevaisuudessa kyllä. Venäläiset rakastavat urheilua ja kun sotainto on hiipunut, he keskittyvät urheiluun vieläkin enemmän.
Itse kaipaan venäläisiä takaisin kentille, mutta sitä ennen ukrainalaisten tulee saada oikeutta. Heidän maansa on tuhottu ja niin moni viaton ukrainalainen on kuollut. Ukrainan urhean kansan on saatava apumme lisäksi myös tunne siitä, että heitä kunnioitetaan kansana ja ihmisinä eikä heitä saa tappaa eikä vahingoittaa eikä heidän omaisuuttaan varastaaa ja tuhota saamatta siitä rangaistusta ja joutumatta korvausvelvollisuuteen.
En itsekään kannata ydinaseiden sijoittamista rauhanaikana Skandinaviaan ja arvelenpa, että on suuri no no myös suurelle osalle ruotsalaisia. Suunniteltua ohjuspuolustusjärjestelmää kannatan kiivaasti, ja muutenkin puolustuksellisia järjestelmiä yhdessä Balttien kanssa. He nimittäin ovat meidän eteläinen sivustamme, siinä missä me olemme heidän pohjoinen sivustansa.
Ei Venäjällä siis ole suurta tarvetta alkaa raskaasti aseistamaan rajaamme. Heillähän jo on siellä melkoinen ilmatorjunta, sitä he ehkä haluavat vielä vahventaa. Sen sijaan olisi hyvä, jos poistaisivat maamaaleihin suunnatut ohjuksensa rajan takaa, koska niiden takia saattaisimme joutua ampumaan omiamme myös rajan taakse. Silloin pääsisimme tilanteeseen, jossa Hornettimme ampuisvat tarvittaessa ohjuksiaan vain Baltian tukemiseksi heidän rajojensa taakse. Pohjoinen alue säästyisi sodalta. Ja toivottavasti uusien järjestelyjen myötä myös Baltia.
Sen sijaan natosotilaita haluaisin kyllä maaperällemme varmistamaan ydinasesuojamme. Voisimme vaikkapa kouluttaa pienen määrän amerikkalaisia tai brittejä vuosittain omissa varuskunnissamme tai sitä varten rakennetuissa pienissä fasiliteeteissa, joka tapauksessa pääosin rajan pinnassa ja alueilla, kuten lentokentillä, joihin voi osua ohjusisku. Samalla he toimisivat myös vastaanottohenkilöstönä jos epätodennäköinen maa-. maihinnousu- tai maahanlaskuhyökkäys tapahtuisi ja tarvitsisimme ottaa vastaan apuvoimia. Siten natojoukkojen pieniä osia voisi olla myös esim satama-alueilla ja kenties sisämaassa myös logistiikan ja liikenteen kannalta tärkeissä paikoissa, ainakin yhteysupseerien verran. Ylimiehitys tässä olisi ansalankamainen poliittinen suoja.
Se, missä jonkinlainen törmäys Venäjän kanssa saattaa tulla, on kuten Medvedev vihjaili, Itämeri. Laajamittaisessa konfliktissa tai jopa jossain hyvin kiristyneessä tilanteessa Nato luultavasti sulkee Suomenlahden turvatakseen oman liikenteensä Itämerellä ja tähän tietenkin tarvitaan tukeutumista Suomen satamiin ja ehkä jopa saaristoon ja suomalaiset lentokoneet joutuvat osallistumaan sulun toteuttamiseen ja Naton laivastovoimien suojaamiseen. Tällöin on mahdollista, että Venäjä maalittaa satamiamme ohjuksilleen, ehkä myös sotilaslentokenttiämme.
On tietenkin kaikkien osapuolten edun mukaista, että tilannetta ei päästetä Itämeren piirissä kiristymään äärimilleen.
Itse uskon, että Naton turvatakuut ja Baltiaa vahvistava puolustusaseistus tulevat rauhoittamaan Venäjän imperialismia ja nopeuttavat siten palaamista kohti normaalia. Se ei tosin missään tapauksessa onnistu nopeasti, sillä Venäjän toimet Ukrainassa vaativat vielä paljon jälkiselvittelyjä senkin jälkeen, kun sota siellä päättyy.
Venäjän naapurissa ei kieltämättä ole kyllä tylsää. Nyt kun on tullut ikäviä yllätyksiä näin paljon, ja nehän eivät ole ikävimpiä juuri meille, vaan ukrainalaisille ja ovat juuri kehittymässä erittäin ikäviksi kolmannessa maailmassa, jossa jo koronan vaikutukset maailmankauppaan aiheuttivat hankalia seurauksia, voisi seuraavaksi tulla positiivisia. Venäjä kun pystyy myös positiivisiin yllätyksiin, kuten olivat vaikkapa jalkapallon MM-kisat junamatkan päässä Suomesta. Vaikka sotilaallisena suurvalta Venäjä on, onneksi, osoittautunut heikommaksi kuin on luultu, urheilun suurvalta se edelleen on ja palauttaa asemansa siinä kohtuu helposti kunhan sodan aiheuttama eripura on sovittu. Sekään tosin ei onnistu aivan hetkessä, mutta jonain päivänä tulevaisuudessa kyllä. Venäläiset rakastavat urheilua ja kun sotainto on hiipunut, he keskittyvät urheiluun vieläkin enemmän.
Itse kaipaan venäläisiä takaisin kentille, mutta sitä ennen ukrainalaisten tulee saada oikeutta. Heidän maansa on tuhottu ja niin moni viaton ukrainalainen on kuollut. Ukrainan urhean kansan on saatava apumme lisäksi myös tunne siitä, että heitä kunnioitetaan kansana ja ihmisinä eikä heitä saa tappaa eikä vahingoittaa eikä heidän omaisuuttaan varastaaa ja tuhota saamatta siitä rangaistusta ja joutumatta korvausvelvollisuuteen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.