Kun tuossa edellä puhuttiin voitonpäivästä ja itsenäisyyspäivästä samaan aikaan, niin puhutaanpa mistä oikein on kyse liittoutumisessa.
Tässä samalla voitte miettiä, mitä mahtoi tarkoittaa Yhdysvaltain presidentin lausunto " Että Neuvostoliitto ei ole yksin vastuussa sodanjälkeisistä tapahtumista, myös Englanti ja Yhdysvallat olivat mukana jakamassa Eurooppaa."
Irak on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten käy kun joutuu suurvaltojen "vaihtorahaksi".
Euroopan asiat on hoidettava Euroopassa. Euroopan unioni on tapa organisoida Euroopan asiat, ja sen varaan on rakennettava niin Euroopan kuin Suomenkin tulevaisuus.
Vaikka NATO:n puolesta rummutettaisiin kuinka paljon, niin sitä tosiasiaa ei poista mikään, että viimekädessä puolustautuminen Venäjää vastaan tapahtuisi Suomen alueella eikä päinvastoin.
NATO:n tekemisiin vaikuttaa erittäin paljon Yhdysvallat, eikä Yhdysvaltojen (kauppa)intresseissä ole aina Euroopan etu.
Yhdysvallat oli toisen maailmansodan jälkeen jakamassa Eurooppaa Neuvostoliiton kanssa...
Siitä on aivan turha väittää vastaan, etteikö Yhdysvaltojen toimien takana olisi lähes aina kauppapoliittisten etujen tavoittelu.
Euroopan Unioni tarvitsee sellaisen kriisinhallintavoiman, jolla se voi uskottavasti taata Euroopan Unionin.
Mutta viimekädessä Suomen turvallisuudesta vastaa suomalaiset itse. Kriisitilanteessa Suomen yhteiskunnan toimivuus on täysin Suomalaisten varassa. Suomen kannalta tärkeintä on ja on ollut aina kansainvälinen moraalinen tuki Suomen toimille.
Balttian maat ovat kuuluneet useasti erilaisiin liittoihin ja loppujen lopuksi Balttian maat on vedetty mukaan erilaisiin selkkauksiin ja sodat käyty Balttian maaperällä. Balttian maat eivät voi mitään hyvin aralle geopoliittiselle asemalleen, eivätkä Neuvostoliiton miehityksen aiheuttamalle katkeruudelle. Aivankuten Ruotsi piiloutui Suomen selän taakse, samalla lailla pysyi Suomi erillään tiukan paikan tullen Balttiasta, niin toisessa maailmansodassa, kuin Balttian maiden itsenäisyyden tunnustamisesta Neuvostoliiton sorrututtua. Siksi on erittäin ymmärrettävää, että Balttian maat haluavat "rautanyrkin", millä iskeä takaisin tiukan paikan tullen.
Pienten kansojen tulevaisuus ei ole aina riippuvainen heistä itsestään.
Suomen vuosisatojen aikana oppima tapa tulla toimeen itänaapurin kanssa perustuu itsenäisyyden puolustamiseen sekä kohtuuteen teoissa.
Itänaapuri ei ole Suomelle pelkästään peikko, vaan myös kauppakumppani ja naapuri, vaikkakin välillä hankala sellainen.
Tosin Suomen ja itänaapurin suhde on sellainen, että vaikka rajalinja pidetään puhtaana puista ja pensasaidasta, niin tässäkään ei pyritä kohtuuttoman leveisiin aukioihin. Tosin kun Suomen ja itänaapurin välillä on aikojen saatossa vedetty rajalinja uusiksi useita kertoja, niin yllätyksiin on varauduttava. Tarvittaessa rajalle on löydyttävä riittävä määrä kättä pidempää, kunnes kansainvälinen oikeus, kohtuus ja moraali jäähdyttävät tilanteen.
Laajamittainen suursota Euroopassa tai Venäjän joutuminen uhatuksia useasta suunnasta ovat ainut tilanne, joka voisi asettaa Suomen toisen maailmansodan kaltaiseen tilanteeseen. Niin kauan kuin Eurooppa ja Euroopan Unioni pitävät Euroopan rauhallisena, niin kauan Suomi pärjää Euroopan Unionin tuella. Euroopan unionin ulkopuolelta tuleva uhka voisi kohdistua Suomen tai Pohjoisen Euroopan kautta Venäjään, jolloin Suomen asema voisi joutua vaakalaudalle. Tätäkään kehitystä ei pidä päästää kohtuuttomuuksiin.
Suomen pyrkimys ei ole missään tilanteessa tuoda Eurooppaan jännitteitä eikä antaa syntyä sellaisia jännitteitä, jotka johtavat sisäiseen kriisiin.
Jos kerran vapaus kuuluu kaikille kansoille, niin toteuttakoon Suomi sitä erityisen voimakkaasti Suomessa antaakseen mallin muille kansakunnille rohkeutta elää vapaina valiten itse omat johtajansa omalla tavallaan ja kunnioittaa muiden kansakuntien vapautta ja itsenäisyyttä heidän omassa maassaan.
Suomi voi olla mukana luomassa Eurooppalaista turvallisuuskoneistoa, joka on täysin Euroopan Unionin johtama, kontrolloima ja päätösvallassa ja vastaa Euroopan puolustamisesta.
Mutta missään nimessä sellaista tilannetta ei saa sallia, missä Euroopan ulkopuolinen (Venäjä, Yhdysvallat, tai joku muu) peluuttaa Euroopan maita keskenään toisiaan tai Euroopan ulkopuolisia valtioita vastaan.
Euroopan sisäiset asiat on pidettävä Euroopan sisäisinä asioina ja ongelmat ratkottavat Euroopan Unionissa.
Euroopan Integraation tarkoitus on sitoa Euroopan maat toisiinsa tavalla, jossa ongelmien ratkaisuun on menettelytavat, joita ongelman osapuolet pyrkivät noudattamaan ja EU kehittämään yhdessä.
Tällä tavoin estetään kiistojen kumuloituminen sodiksi Euroopassa. Tätä voisi verrata ehkä särmien hiomiseen tai pakkosovitteluun, jossa pyritään suuntaamaan voimat Euroopan kehittämiseen tuhoamisen sijasta.
Vaikka sota tuhoaa käytännössä BKT:n ja antaa vuosiksi eteenpäin kasvun edellytyksiä, niin siltikin pitäisi rauhanomaisella tavalla pystyä luomaan kasvun edellytyksia kehittämällä ja uusimalla Eurooppaa säännöllisesti ja järkevästi.
Tässä suhteessa esimerkiksi Euroopan sisäinen liikenneverkoston parannus ja erityisesti liikenteen siirtäminen vesille ja sähköistetyille rautateille olisi parasta ilmastonsuojelua ja toiminnan tehostamista. Tehtaiden uudistaminen mahdollisimman suljetuilla prosesseilla sekä vanhojen saastuttavien tehtaiden romuttaminen EU:n ulkopuolelle viemisen sijasta olisi parhaiten EU:n BKT:tä kasvattava tie.
Keinotekoisten poliittisten ismien tie on kuljettu loppuun, sillä maailman reunat alkavat tulla vastaan utopististen pyrkimysten toteuttamisessa.
Ismit, jotka perustuvat järkevyyden rajojen uhmaamiseen, oman edun tavoitteluun ja itsensä korostamiseen toisten kustannuksella eivät osaa huomioida erilaisten ryhmien välisiä suhteita kansakuntien sisällä. Todellisuuspohjaa vailla olevilla ismeillä ei ole tulevaisuutta Euroopassa.
Totalitaariseen valtaan vallan vuoksi pyrkivät ismit ajautuvat umpikujaan aivan lähivuosina, kun talouskasvun hyytyminen syö tulot, joilla on maksettu lunnaat yhteiskuntarauhasta.
Suurlakkoja tullaan näkemään vielä enemmän Euroopassa, sillä ne ovat ainut tapa huomata, miten sokea laumakäyttäytyminen estää järjen käytön. Tällä tavoin purkautuvat aggressiot antavat vertailukohtaa kansalaisille. Suurin osa kansalaisista tulee henkilökohtaisen ajattelutyön tehtyään päätymään peilin eteen ja huomaamaan, että avoimessa yhteiskunnassa yksilöllä on oikeus valita mitä,missä ja milloin tekee tai on tekemättä. Samoin yksilöt tulevat huomaamaan, että ottamalla vastuuta omasta elämästään voi vaikuttaa enemmän tulevaisuuteensa kuin pyrkimällä väkisin ottamaan enemmän yhteisestä kakusta kuin kohtuudella kuuluu.
Kansalaisten huomio on helppo kääntää asiasta toiseen. Ismit ovat erityisen käteviä työkaluja pystyttämään keinotekoisia raja-aitoja ja erottelemaan "ne" "meistä". Kun on pakotetaan valitsemaan kahdesta osapuolesta toinen, niin moni unohtaa, että valitsematta jättäminen on myöskin vaihtoehto. Neutraali suhtautuminen on erittäin ärsyttävää, koska sellaisesta ei saa aikaan riitaa .
Tosin kun oikein kovasti yrittää, saattaa saada provosoitua tai provosoiduttua, kuten Mainilan kylässä 1939. Lainmukainen toimintahan on usein riippuvainen tekijän koosta, iästä, ymmärryksestä, mielentilasta ja tarkoitusperistä, jopa enemmän kuin itse tekotapahtumasta, paikasta ja ajasta. Toisaalta kun Mainilan kylän laukaukset ammuttiin Neuvostoliitosta Neuvostoliittoon, kyseessä oli itseasiassa Neuvostoliiton sisäinen asia, josta vain oli tarkoitus tehdä NeuvostoSuomenkin sisäinen asia. Kun tämä kaikesta huolimatta ei toteutunut "Mainilan laukaukset" kuvaelmassa, eikä edes jatko-osassakaan paljastunut mukaelman todellinen sankari, vaikka konna kyllä löytyi, jopa ennen laukauksia..
Kun korostetaan voitonpäivänä kansan kärsimyksiä sodassa diktaattorin vuoksi, voidaan unohtaa kansan lähes vastaavat kärsimykset rauhan aikana diktaattorin puolesta...
Ehkä uusi valtio voi aloittaa tyhjältä sivulta, kun Neuvostoliitto on ennen kuolemaansa pyytänyt anteeksi pahoja tekojaan 1989. Neuvostoliitto kaatui 1991 ilman laukaustakaan Mainilan kylässä.
Loppuun muutama mielenkiintoinen kommentti:
-------------------------------------------
SKP:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen
Marxismi ja sosialismi -seminaarissa Helsingin yliopistolla 21.4.01
Neuvostoliiton hajoamisen opetuksista
Solidaarisuus Neuvostoliitolle ja muille sosialismiin pyrkineille liikkeille ja maille on ollut Suomen kommunistisessa puolueessa aina tärkeä periaate. Neuvostoliiton hajoaminen olikin meille raskas isku. Se on pakottanut arvioimaan monia asioita uudelleen ja myös itsekriittisesti.
-------------------------------------------
11.9.1996
Lipponen: Neuvostoliiton hajoaminen ei ollut ehto EU-jäsenyydelle
Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) kävi Ulkopoliittisen instituutin johtajana Moskovassa keskusteluja neuvostoliittolaisten kanssa Suomen EU-jäsenyydestä jo ennen Neuvostoliiton hajoamista, eikä neuvostoliittolaisilla ollut mitään jäsenyyttä vastaan.
Lipponen paljasti tämän yksityiskohdan puhuessaan tänään Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän kokouksessa Espoossa. Puheensa jälkeen Lipponen kertoi, että keskustelukumppanina oli mm. varaulkoministeri Juri Derjabin. Keskustelut olivat hänen mukaansa avoimia. Mihinkään konkreettisiin ehdotuksiin ei menty, sillä Lipponen ei ollut hallituksen edustaja.
----------------------------------------------
Tatjaana, Tatjaana...Voitonpäivää juhlimaan ja ihan syystäkin...
KANSALAISTOIMINTA VAIETAAN
Tunnettu kansalaisaktivisti Raimo Laakia oli reilu kolmikymppinen nuorimies, kun Puolassa kuohui. Laakia ystävineen ryhtyi organisoimaan Suomeen Solidaarisuuden tukitoimintaa. Toiminta oli pienimuotoista: yleisötilaisuuksia, kynttilämielenosoituksia, tiedotuslehtisiä, vetoomuksia ja pientä humanitääristä apua Puolaan. Pienimuotoisenakin tämä toiminta oli liikaa Suomen vallanpitäjille.
Raimo Laakia, kansalaisaktivisti, toimittaja:
"Suomessa eliitti oli täysin sitoutunut Neuvostoliittoon ja pienikin hisahdus sieltä aiheutti täyden hiljaisuuden täällä. Eliitti ei halunnut missään asettua ristiriitaan naapurisuurvallan kanssa. Me ei saatu mihinkään näistä tilaisuuksistamme ketään vallassa olevan eliitin jäsentä tukemaan meitä. Ei kukaan poliitikko, ei kukaan ministeri.."
Laakian puheenjohtama Puola Solidaarisuus -toimintaryhmä anoi pääsyä yhdistysrekisteriin toukokuussa -81. Oikeusministeriö pyysi toimintaryhmästä lausuntoa ulkoministeriöstä. Myöhemmin kävi ilmi, että ulkoministeriö oli käyttänyt lausuntoa laatiessaan ns. mustaa listaa. Se sisälsi tietoja toimintaryhmän postituslistalla olleista henkilöistä. Puola Solidaarisuus -ryhmään oli soluttautunut mieshenkilö, joka oli urkkinut tietoja ryhmän jäsenistä, muun muassa mahdollisia puoluekantoja. Joku taho koki Solidaarisuus -ryhmän toiminnan uhkaavaksi. Mikä taho - siitä on vain arvailuja. Se taho kuitenkin toimitti mustan listan ulkoministeriöön.
Raimo Laakia:
"Meillä on muutamia tietoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä ettei se ole suojelupoliisi vaan se olisi ollut Neuvostoliiton tiedustelupalvelu. Ympäri maailmaa syntyi pieniä ryhmiä, jotka alkoi tukemaan Puolan kansannousua. Niin kuului tietysti asiaan, että tiedtustelupalvelut kartoittaa nää ryhmät."
Mustan listan käytöstä ulkoministeriössä otti vastuun silloinen itätoimiston päällikkö Heikki Talvitie. Hän ei vielä tänäänkään suostu kertomaan totuutta mustasta listasta.
Heikki Talvitie, suurlähettiläs, ulkoministeriö:
"Kun ei näillä esimiehilläni ollut mitään tekemistä koko listan kanssa, niin ensinnäkin halusin et se vastuu siltä puolelta jää niinkun minuun, ja sitten mitä tulee tähän, että mistä minä tämän listan sain, niin en ole ollut tekemisissä ulkopuolisten kanssa, lista tuli niinkuin talon sisältä. Siinä on useita henkilöitä, jotka sen ovat voineet lähetekirjeellä lähettää.
Tiedättekö Te, kuka sen listan…?
En tiedä, en."
Eduskunnassa useat kansanedustajat, muun muassa Tarja Halonen, vaativat mustan listan tarkoituksen selvittämistä. Asia ei selvinnyt. Kun Halosesta sitten tuli ulkoministeri vuonna -95, soitti Raimo Laakia hänelle ja pyysi häntä avaamaan ulkoministeriön salaisuuksia tältä osin.
Raimo Laakia:
"Tarja Halonen oikein suuttui puhelimessa mulle, että mitä sinä tätä nyt oikein veivaat. Eihän siitä ollut kenellekään haittaa, että mitä te tämmöistä kyselette. Ja sen jälkeen sitten lähetti vielä sihteerinsä pari kertaa soittamaan ja hyssyttelemään mua, että ei sitä kannata veivata."
Halosta ulkoministerinä seurannut Erkki Tuomioja oli asialle myönteisempi.
Raimo Laakia:
"Hän ystävällisesti kommunikoi kyllä ja sanoi, että tää ei nyt ulkoministeriön kannalta ole ollut niitä kunniakkaimpia hetkiä, mutta ei hänkään mitään selvitystä siitä tehnyt."
A-piste pyysi tätä ohjelmaa varten ulkoministeriöstä Suomen ja Puolan suhteista -80 -luvulla laadittuja asiakirjoja. Emme saaneet niitä. Ministeriöstä annettiin ymmärtää, että aihepiiri on edelleen arka.
---------------------------------------
Tässä samalla voitte miettiä, mitä mahtoi tarkoittaa Yhdysvaltain presidentin lausunto " Että Neuvostoliitto ei ole yksin vastuussa sodanjälkeisistä tapahtumista, myös Englanti ja Yhdysvallat olivat mukana jakamassa Eurooppaa."
Irak on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten käy kun joutuu suurvaltojen "vaihtorahaksi".
Euroopan asiat on hoidettava Euroopassa. Euroopan unioni on tapa organisoida Euroopan asiat, ja sen varaan on rakennettava niin Euroopan kuin Suomenkin tulevaisuus.
Vaikka NATO:n puolesta rummutettaisiin kuinka paljon, niin sitä tosiasiaa ei poista mikään, että viimekädessä puolustautuminen Venäjää vastaan tapahtuisi Suomen alueella eikä päinvastoin.
NATO:n tekemisiin vaikuttaa erittäin paljon Yhdysvallat, eikä Yhdysvaltojen (kauppa)intresseissä ole aina Euroopan etu.
Yhdysvallat oli toisen maailmansodan jälkeen jakamassa Eurooppaa Neuvostoliiton kanssa...
Siitä on aivan turha väittää vastaan, etteikö Yhdysvaltojen toimien takana olisi lähes aina kauppapoliittisten etujen tavoittelu.
Euroopan Unioni tarvitsee sellaisen kriisinhallintavoiman, jolla se voi uskottavasti taata Euroopan Unionin.
Mutta viimekädessä Suomen turvallisuudesta vastaa suomalaiset itse. Kriisitilanteessa Suomen yhteiskunnan toimivuus on täysin Suomalaisten varassa. Suomen kannalta tärkeintä on ja on ollut aina kansainvälinen moraalinen tuki Suomen toimille.
Balttian maat ovat kuuluneet useasti erilaisiin liittoihin ja loppujen lopuksi Balttian maat on vedetty mukaan erilaisiin selkkauksiin ja sodat käyty Balttian maaperällä. Balttian maat eivät voi mitään hyvin aralle geopoliittiselle asemalleen, eivätkä Neuvostoliiton miehityksen aiheuttamalle katkeruudelle. Aivankuten Ruotsi piiloutui Suomen selän taakse, samalla lailla pysyi Suomi erillään tiukan paikan tullen Balttiasta, niin toisessa maailmansodassa, kuin Balttian maiden itsenäisyyden tunnustamisesta Neuvostoliiton sorrututtua. Siksi on erittäin ymmärrettävää, että Balttian maat haluavat "rautanyrkin", millä iskeä takaisin tiukan paikan tullen.
Pienten kansojen tulevaisuus ei ole aina riippuvainen heistä itsestään.
Suomen vuosisatojen aikana oppima tapa tulla toimeen itänaapurin kanssa perustuu itsenäisyyden puolustamiseen sekä kohtuuteen teoissa.
Itänaapuri ei ole Suomelle pelkästään peikko, vaan myös kauppakumppani ja naapuri, vaikkakin välillä hankala sellainen.
Tosin Suomen ja itänaapurin suhde on sellainen, että vaikka rajalinja pidetään puhtaana puista ja pensasaidasta, niin tässäkään ei pyritä kohtuuttoman leveisiin aukioihin. Tosin kun Suomen ja itänaapurin välillä on aikojen saatossa vedetty rajalinja uusiksi useita kertoja, niin yllätyksiin on varauduttava. Tarvittaessa rajalle on löydyttävä riittävä määrä kättä pidempää, kunnes kansainvälinen oikeus, kohtuus ja moraali jäähdyttävät tilanteen.
Laajamittainen suursota Euroopassa tai Venäjän joutuminen uhatuksia useasta suunnasta ovat ainut tilanne, joka voisi asettaa Suomen toisen maailmansodan kaltaiseen tilanteeseen. Niin kauan kuin Eurooppa ja Euroopan Unioni pitävät Euroopan rauhallisena, niin kauan Suomi pärjää Euroopan Unionin tuella. Euroopan unionin ulkopuolelta tuleva uhka voisi kohdistua Suomen tai Pohjoisen Euroopan kautta Venäjään, jolloin Suomen asema voisi joutua vaakalaudalle. Tätäkään kehitystä ei pidä päästää kohtuuttomuuksiin.
Suomen pyrkimys ei ole missään tilanteessa tuoda Eurooppaan jännitteitä eikä antaa syntyä sellaisia jännitteitä, jotka johtavat sisäiseen kriisiin.
Jos kerran vapaus kuuluu kaikille kansoille, niin toteuttakoon Suomi sitä erityisen voimakkaasti Suomessa antaakseen mallin muille kansakunnille rohkeutta elää vapaina valiten itse omat johtajansa omalla tavallaan ja kunnioittaa muiden kansakuntien vapautta ja itsenäisyyttä heidän omassa maassaan.
Suomi voi olla mukana luomassa Eurooppalaista turvallisuuskoneistoa, joka on täysin Euroopan Unionin johtama, kontrolloima ja päätösvallassa ja vastaa Euroopan puolustamisesta.
Mutta missään nimessä sellaista tilannetta ei saa sallia, missä Euroopan ulkopuolinen (Venäjä, Yhdysvallat, tai joku muu) peluuttaa Euroopan maita keskenään toisiaan tai Euroopan ulkopuolisia valtioita vastaan.
Euroopan sisäiset asiat on pidettävä Euroopan sisäisinä asioina ja ongelmat ratkottavat Euroopan Unionissa.
Euroopan Integraation tarkoitus on sitoa Euroopan maat toisiinsa tavalla, jossa ongelmien ratkaisuun on menettelytavat, joita ongelman osapuolet pyrkivät noudattamaan ja EU kehittämään yhdessä.
Tällä tavoin estetään kiistojen kumuloituminen sodiksi Euroopassa. Tätä voisi verrata ehkä särmien hiomiseen tai pakkosovitteluun, jossa pyritään suuntaamaan voimat Euroopan kehittämiseen tuhoamisen sijasta.
Vaikka sota tuhoaa käytännössä BKT:n ja antaa vuosiksi eteenpäin kasvun edellytyksiä, niin siltikin pitäisi rauhanomaisella tavalla pystyä luomaan kasvun edellytyksia kehittämällä ja uusimalla Eurooppaa säännöllisesti ja järkevästi.
Tässä suhteessa esimerkiksi Euroopan sisäinen liikenneverkoston parannus ja erityisesti liikenteen siirtäminen vesille ja sähköistetyille rautateille olisi parasta ilmastonsuojelua ja toiminnan tehostamista. Tehtaiden uudistaminen mahdollisimman suljetuilla prosesseilla sekä vanhojen saastuttavien tehtaiden romuttaminen EU:n ulkopuolelle viemisen sijasta olisi parhaiten EU:n BKT:tä kasvattava tie.
Keinotekoisten poliittisten ismien tie on kuljettu loppuun, sillä maailman reunat alkavat tulla vastaan utopististen pyrkimysten toteuttamisessa.
Ismit, jotka perustuvat järkevyyden rajojen uhmaamiseen, oman edun tavoitteluun ja itsensä korostamiseen toisten kustannuksella eivät osaa huomioida erilaisten ryhmien välisiä suhteita kansakuntien sisällä. Todellisuuspohjaa vailla olevilla ismeillä ei ole tulevaisuutta Euroopassa.
Totalitaariseen valtaan vallan vuoksi pyrkivät ismit ajautuvat umpikujaan aivan lähivuosina, kun talouskasvun hyytyminen syö tulot, joilla on maksettu lunnaat yhteiskuntarauhasta.
Suurlakkoja tullaan näkemään vielä enemmän Euroopassa, sillä ne ovat ainut tapa huomata, miten sokea laumakäyttäytyminen estää järjen käytön. Tällä tavoin purkautuvat aggressiot antavat vertailukohtaa kansalaisille. Suurin osa kansalaisista tulee henkilökohtaisen ajattelutyön tehtyään päätymään peilin eteen ja huomaamaan, että avoimessa yhteiskunnassa yksilöllä on oikeus valita mitä,missä ja milloin tekee tai on tekemättä. Samoin yksilöt tulevat huomaamaan, että ottamalla vastuuta omasta elämästään voi vaikuttaa enemmän tulevaisuuteensa kuin pyrkimällä väkisin ottamaan enemmän yhteisestä kakusta kuin kohtuudella kuuluu.
Kansalaisten huomio on helppo kääntää asiasta toiseen. Ismit ovat erityisen käteviä työkaluja pystyttämään keinotekoisia raja-aitoja ja erottelemaan "ne" "meistä". Kun on pakotetaan valitsemaan kahdesta osapuolesta toinen, niin moni unohtaa, että valitsematta jättäminen on myöskin vaihtoehto. Neutraali suhtautuminen on erittäin ärsyttävää, koska sellaisesta ei saa aikaan riitaa .
Tosin kun oikein kovasti yrittää, saattaa saada provosoitua tai provosoiduttua, kuten Mainilan kylässä 1939. Lainmukainen toimintahan on usein riippuvainen tekijän koosta, iästä, ymmärryksestä, mielentilasta ja tarkoitusperistä, jopa enemmän kuin itse tekotapahtumasta, paikasta ja ajasta. Toisaalta kun Mainilan kylän laukaukset ammuttiin Neuvostoliitosta Neuvostoliittoon, kyseessä oli itseasiassa Neuvostoliiton sisäinen asia, josta vain oli tarkoitus tehdä NeuvostoSuomenkin sisäinen asia. Kun tämä kaikesta huolimatta ei toteutunut "Mainilan laukaukset" kuvaelmassa, eikä edes jatko-osassakaan paljastunut mukaelman todellinen sankari, vaikka konna kyllä löytyi, jopa ennen laukauksia..
Kun korostetaan voitonpäivänä kansan kärsimyksiä sodassa diktaattorin vuoksi, voidaan unohtaa kansan lähes vastaavat kärsimykset rauhan aikana diktaattorin puolesta...
Ehkä uusi valtio voi aloittaa tyhjältä sivulta, kun Neuvostoliitto on ennen kuolemaansa pyytänyt anteeksi pahoja tekojaan 1989. Neuvostoliitto kaatui 1991 ilman laukaustakaan Mainilan kylässä.
Loppuun muutama mielenkiintoinen kommentti:
-------------------------------------------
SKP:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen
Marxismi ja sosialismi -seminaarissa Helsingin yliopistolla 21.4.01
Neuvostoliiton hajoamisen opetuksista
Solidaarisuus Neuvostoliitolle ja muille sosialismiin pyrkineille liikkeille ja maille on ollut Suomen kommunistisessa puolueessa aina tärkeä periaate. Neuvostoliiton hajoaminen olikin meille raskas isku. Se on pakottanut arvioimaan monia asioita uudelleen ja myös itsekriittisesti.
-------------------------------------------
11.9.1996
Lipponen: Neuvostoliiton hajoaminen ei ollut ehto EU-jäsenyydelle
Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) kävi Ulkopoliittisen instituutin johtajana Moskovassa keskusteluja neuvostoliittolaisten kanssa Suomen EU-jäsenyydestä jo ennen Neuvostoliiton hajoamista, eikä neuvostoliittolaisilla ollut mitään jäsenyyttä vastaan.
Lipponen paljasti tämän yksityiskohdan puhuessaan tänään Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän kokouksessa Espoossa. Puheensa jälkeen Lipponen kertoi, että keskustelukumppanina oli mm. varaulkoministeri Juri Derjabin. Keskustelut olivat hänen mukaansa avoimia. Mihinkään konkreettisiin ehdotuksiin ei menty, sillä Lipponen ei ollut hallituksen edustaja.
----------------------------------------------
Tatjaana, Tatjaana...Voitonpäivää juhlimaan ja ihan syystäkin...
KANSALAISTOIMINTA VAIETAAN
Tunnettu kansalaisaktivisti Raimo Laakia oli reilu kolmikymppinen nuorimies, kun Puolassa kuohui. Laakia ystävineen ryhtyi organisoimaan Suomeen Solidaarisuuden tukitoimintaa. Toiminta oli pienimuotoista: yleisötilaisuuksia, kynttilämielenosoituksia, tiedotuslehtisiä, vetoomuksia ja pientä humanitääristä apua Puolaan. Pienimuotoisenakin tämä toiminta oli liikaa Suomen vallanpitäjille.
Raimo Laakia, kansalaisaktivisti, toimittaja:
"Suomessa eliitti oli täysin sitoutunut Neuvostoliittoon ja pienikin hisahdus sieltä aiheutti täyden hiljaisuuden täällä. Eliitti ei halunnut missään asettua ristiriitaan naapurisuurvallan kanssa. Me ei saatu mihinkään näistä tilaisuuksistamme ketään vallassa olevan eliitin jäsentä tukemaan meitä. Ei kukaan poliitikko, ei kukaan ministeri.."
Laakian puheenjohtama Puola Solidaarisuus -toimintaryhmä anoi pääsyä yhdistysrekisteriin toukokuussa -81. Oikeusministeriö pyysi toimintaryhmästä lausuntoa ulkoministeriöstä. Myöhemmin kävi ilmi, että ulkoministeriö oli käyttänyt lausuntoa laatiessaan ns. mustaa listaa. Se sisälsi tietoja toimintaryhmän postituslistalla olleista henkilöistä. Puola Solidaarisuus -ryhmään oli soluttautunut mieshenkilö, joka oli urkkinut tietoja ryhmän jäsenistä, muun muassa mahdollisia puoluekantoja. Joku taho koki Solidaarisuus -ryhmän toiminnan uhkaavaksi. Mikä taho - siitä on vain arvailuja. Se taho kuitenkin toimitti mustan listan ulkoministeriöön.
Raimo Laakia:
"Meillä on muutamia tietoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä ettei se ole suojelupoliisi vaan se olisi ollut Neuvostoliiton tiedustelupalvelu. Ympäri maailmaa syntyi pieniä ryhmiä, jotka alkoi tukemaan Puolan kansannousua. Niin kuului tietysti asiaan, että tiedtustelupalvelut kartoittaa nää ryhmät."
Mustan listan käytöstä ulkoministeriössä otti vastuun silloinen itätoimiston päällikkö Heikki Talvitie. Hän ei vielä tänäänkään suostu kertomaan totuutta mustasta listasta.
Heikki Talvitie, suurlähettiläs, ulkoministeriö:
"Kun ei näillä esimiehilläni ollut mitään tekemistä koko listan kanssa, niin ensinnäkin halusin et se vastuu siltä puolelta jää niinkun minuun, ja sitten mitä tulee tähän, että mistä minä tämän listan sain, niin en ole ollut tekemisissä ulkopuolisten kanssa, lista tuli niinkuin talon sisältä. Siinä on useita henkilöitä, jotka sen ovat voineet lähetekirjeellä lähettää.
Tiedättekö Te, kuka sen listan…?
En tiedä, en."
Eduskunnassa useat kansanedustajat, muun muassa Tarja Halonen, vaativat mustan listan tarkoituksen selvittämistä. Asia ei selvinnyt. Kun Halosesta sitten tuli ulkoministeri vuonna -95, soitti Raimo Laakia hänelle ja pyysi häntä avaamaan ulkoministeriön salaisuuksia tältä osin.
Raimo Laakia:
"Tarja Halonen oikein suuttui puhelimessa mulle, että mitä sinä tätä nyt oikein veivaat. Eihän siitä ollut kenellekään haittaa, että mitä te tämmöistä kyselette. Ja sen jälkeen sitten lähetti vielä sihteerinsä pari kertaa soittamaan ja hyssyttelemään mua, että ei sitä kannata veivata."
Halosta ulkoministerinä seurannut Erkki Tuomioja oli asialle myönteisempi.
Raimo Laakia:
"Hän ystävällisesti kommunikoi kyllä ja sanoi, että tää ei nyt ulkoministeriön kannalta ole ollut niitä kunniakkaimpia hetkiä, mutta ei hänkään mitään selvitystä siitä tehnyt."
A-piste pyysi tätä ohjelmaa varten ulkoministeriöstä Suomen ja Puolan suhteista -80 -luvulla laadittuja asiakirjoja. Emme saaneet niitä. Ministeriöstä annettiin ymmärtää, että aihepiiri on edelleen arka.
---------------------------------------
Vastaukset 2
Vanhimmat
....ja täysin mukisematta puhtaana, 100 % tosiasiana hyväksyttävää, että jonkun pienen valtion tai minkä tahansa pienen yksikön intresseillä ja eduilla sen omista lähtökohdista käsin tosi paikan tullen silloin, kun on kyse
suurvaltojen intresseistä ei ole mitään merkitystä; ei edes vaihtorahana.
Joka ei tätä hyväksy ja tunnusta, olipa sitten iso tai pieni on kyllä tuomittu häviämään.
Suurvallat tuskin olisivat suuria, jos eivät kykenisi rehellisesti ja avoimesti tunnustamaan tuosta lähtökohtaista tosiasiaa, minkä kyllä ainakin Yhdysvallat on aina ilmaissut suoraan.
Putinkin on tainnut oppia sen, kun hän puhui jostakin vaihtorahasta viitatessaan Baltian maitten kohtaloon sodassa.
Ei ole, kysyitpä nyt sitten mitä tahansa.
Muutama esimerkki
Korea,
Vietnam
Tsetsenia,
Irak.
Kyllä maan sisäisillä pyrkimyksillä on jonkin verran paina-arvoa, mutta pieni maa ei voi määrätä kohtaloaan täysin yksinään.