Puolikuun kauhu

https://hiki.pedia.ws/wiki/Turkki
Turkki
Historia
Varhaishistoria
Anatolian historia on pitkä kuin kebabrulla. Kreikkalaiset kaupunkivaltiot perustivat nykyisen Turkin länsirannikolle siirtokuntia, joista kasvoi myöhemmin suurkaupunkeja ja merkittäviä hellenistisen kulttuurin keskuksia. Turkin rannikolla asustelivat muinoin myös troijalaiset, jotka eivät olleet turhan välkkyjä, vaan menivät suoraan maailman helpoimpaan ansaan. Tästä on johdettu koko antiikin maailmassa tunnettu ja erittäin huono puuhevosjalkavitsi:

”Kuinka monta troijalaista tarvitaan vaihtamaan öljylamppu?”

~Jos rakennat tarpeeksi ison puisen eläimen, pääset vaihtamaan sen itse.
Vergiliuksen mukaan vitsi on kaikkien aikojen huonoin. Se mainitaan ohimennen hänen Aenesis-eepoksessaan. Kun Aeneas on Karthagossa kuningatar Didon vieraana, onneton karthagolainen palvelija kertoo kyseisen vitsin ja Aeneas silpoo hänet kappaleiksi. Koska tämä ei liity Turkin historiaan enää millään tavalla, on syytä palata jälleen itse asiaan.

Bysantin tuho ja kebabimperiumin nousu
Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen Välimeren itäosiin jäi jäljelle ortodoksinen, filosofinen, pitkäpartainen ja totaalisen tylsä jatko-osa Rooman valtakunta 2.0, joka juuttui taisteluihin bulgaareja, persialaisia, arabeja, mongoleja ja läntisiä uskonveljiään vastaan. Lopulta Keski-Aasiasta saapuivat vessanhakumatkallaan eksyneet turkkilaiset ja sysäsivät vuonna 1453 viimeisetkin rippeet Rooman valtakunnasta eurooppalaisen historiankirjoituksen glorifioituun romukoppaan[1].

Vallattuaan Konstantinopolin turkkilaiset etenivät nopeasti ja perustivat kebabkioskeja yhä laajemmalle alueelle Balkanin niemimaalle ja Lähi-itään. Ottomaanien valtakunta[2] loi valtavan kebabkioskiketjun ja ryhtyi tarjoilemaan myös jogurttia ennen pitkää. Kebab ja jogurtti ovatkin ottomaanien kaksi lahjaa koko muulle maailmalle[3].

Puolikuun kauhu
Logokseen kuunsirpin ottaneet turkkilaiset laajensivat bisneksensä nopeasti kaikkialle Itä-Eurooppaan. Kebabkioskit tarjosivat runsaasti työpaikkoja Itä-Euroopan nuorille pojille devishirmen muodossa. Heitä kutsuttiin tuttavallisesti nimellä jeni-ceri, sillä palkka maksettiin Japanin jeneissä, ja heidän työsuhde-etuihinsa kuului julmetun suuri kebab-kattila. Toimitusjohtaja Muhammed Bujuk, tuttavallisemmin "Otto-Man", siirsi pääkonttorin Konstantinopoliin 1453. Bisnespolitiikka oli hyvin aggressiivista ja turkkilaiset saavuttivatkin nopeasti pikaruokamonopolin koko Itä-Euroopassa. Jopa islantilaisetkin pääsivät toisinaan maistamaan kebabia.

Imperiumin rappio ja tuho aurajuustolla

Otto-Man eli ”Ottomies” on turkkilainen supersankari ja Hämähäkkimiehen erittäin hyvä ystävä. Hänen etunimensä on oikeastikin Otto. Ottomiehen nuori apuri on Ottopoika.
Ottomaanit yrittivät laajentaa 1500- ja 1600-luvuilla kebabketjuaan myös Wieniin. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan pikaruokabisnestä hallinnut Habsburger™ kuitenkin esti laajenemisyritykset Itävallassa. Tämän jälkeen ottomaanit vaipuivat taloudelliseen kriisiin. Lopulta koko valtakunta sairastui vakavaan pöhöön, joka ilmeisesti aiheutui liiasta vesipiipun poltosta ja liian myöhään diagnosoidusta panslavismiepidemiasta. Valtakunta sai liikanimen Euroopan sairas mies. Suomalaisetkin pääsivät pwnailemaan turkkilaisia venäläisten johdolla 1800-luvulla. Lukuisat vanhat ja perinteikkäät Otto-Man-ravintolat ympäri Balkania joutuivat kuitenkin yksi toisensa jälkeen panemaan lapun luukulle eri maiden todetessa kebabin epäterveelliseksi ja rasvaiseksi.

Ottomaanien kebabbisnes romahti lopullisesti ensimmäisessä maailmansodassa. Jo aiemmin mm. kreikkalaiset olivat päättäneet korvata rasvaisen pikaruuan kotitekoisella moussakalla, tsatsikilla ja fetalla. Parantaakseen liike-etujaan ottomaanit fuusioituivat konfliktin kärjistyessä Sauerkraut & Co.:n ja vanhan vihollisensa Habsburgerin© kanssa. Ikävä kyllä aggressiivinen markkinointikampanja epäonnistui täydellisesti. Fiaskosta syytettiin armenialaisten nurkanvaltausta[4].

Oli miten oli, koko firma joutui selvitystilaan, velkajärjestelyyn ja yrityssaneeraukseen 1922. Uudeksi toimitusjohtajaksi nimettiin Kemal Atatürk, joka päätti uudistaa firman kertaheitolla ja keskittyä vain ydinosaamisalueeseensa. Toimenpiteet onnistuivatkin, ja Euroopan sairas mies parani Atatürkin hevoskuurilla.

Moderni Turkki
Modernin Turkin olemassaolosta on pääasiallisesti vastuussa Mustafa Kemal Atatürk, todellinen suurmies[5] ja nykyaikaisen Turkin kaksineuvoinen isä ja äiti. Hän loi Turkille modernin, maallisen perustuslain, jonka mukaan ylintä valtaa maassa käyttää armeija. Sama mies esiintyy myös joka ikisessä maalauksessa tai muussa taideteoksessa mitä Turkin maa päällään kantaa.