Kahdeksankymmentäluvun alussa tuli kirje, jonka päällä lukee, "Jokaiseen kotiin" ja "Herra siunaa niitä, jotka siunaavat Herran omaisuuskansaa. 1 Moos. 12:3". Sisällä on nippu traktaatteja, lähinnä Syvännön ja Suomen Jengi- ja Katulähetys r.y:n.
Jälkimmäisellä yhden kertomuksen nimi on, "Mitä pian tapahtuu".
Lainaus alkaa:
Tämä ihmeellinen ilmestys, jonka eräs norjalainen veli on nähnyt joitakin vuosia sitten on aikoinaan julkaistu erillisenä lehtisenä sekä eräissä ruotsin- ja suomenkielisissä lehdissä. - Se on kuitenkin niin vavahduttava ja Raamatun selvään ilmoitukseen perustuva, että on syytä julkaista se vieläkin herätyshuutona sekä uskovaisille että niille, jotka eivät vielä ole pelastusta vastaanottaneet. Me elämme totisesti vakavien tapahtumien kynnyksellä!
79-vuotias Olav Rodge kertoo:
Ollessani rukouksessa erään veljen kotona, sain ilmestyksen, jonka näkemisestä olin hyvin järkyttynyt. Tämä ilmestys tuli minulle sitä varten ja sillä tavalla, että olisin voinut sen kirjoittaa paperille, mutta en saanut rauhaa ja sanoin Jumalalle: "En muista kaikkea tätä. Jos se on sinun tahtosi, anna se minulle vielä kerran." Noin kahden viikon kuluttua sain saman ilmestyksen uudelleen niin selvänä kuin olisin lukenut kirjaa tai lehteä. Kello oli jo 10 illalla. Sain käsiini lyijykynän ja vanhan kassakirjan. Kirjoitin ja kirjoitin kunnes kello oli 1 yöllä. En jaksanut enempää. Olinhan puolivälissä 79 vuotta. Pyysin saada levätä ja pyysin Jumalalta jatkoa päivällä tai seuraavana iltana, että saisin sen valmiiksi. Kului taasen viikko ennen kuin sain jatkoa tähän ilmestykseeni. Kello oli silloin jälleen 10 illalla.
TÄSTÄ ALKAA ILMESTYS
Kello on 9 aamupäivällä. Rouva Andersen istuu radion ääressä ja kuuntelee lastentuntia. Noin neljä, viisi minuuttia on kulunut, kun ohjelma äkkiä katkaistiin. Huomiota herättävä uutinen Oslosta: Kaupunki pakokauhun vallassa! Poliisiviranomaiset ilmoittavat, että on tapahtunut jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Sangen monta, ei tiedetä kuinka monta, lasta ja aikuista on kadonnut tietymättömiin. Viranomaiset eivät voi heitä kuuluttaa, kun kadonneita on niin paljon.
Niitä perheitä, joita katoaminen on koskenut, kehotetaan antamaan mahdollisimman selvä tiedotus. Muutaman minuutin kuluttua ilmoitetaan, että Suurtorilla kaksi kaupantekijää on hävinnyt kesken työtään. Eräs kukkien ostaja kertoo, että hänen maksaessaan kukkiaan myyjälle, tämä hävisi vaihtorahojaan antaessaan. Sama ostaja kertoi myyjän sanoneen: "Kiitos Jeesus." Ja niin hän oli hävinnyt. Hän hieroi silmiään, sillä hänestä näytti kuin sumua olisi ollut hänen edessään, mutta kukkakauppias oli poissa, samoin sumukin. Siinä samassa alkoi eräs nuori äiti huutaa hirveästi ja riuhtoa tyhjää lastenvaunua. Hän juoksi ja huusi: "Joku on varastanut lapseni. Se oli 8 kk ikäinen poika. Missä on poliisi?" Poliisi oli kyllä lähellä, mutta hän ei voinut tehdä mitään. Joka puolelta kuului huutoa ja kohua. Suuri, lihava kauppias juoksi ulos liikkeestään ja huusi: "Auttakaa, kaksi liikeapulaista hävisi yhtäkkiä myymäläpöydän takaa."
TUKHOLMA, KÖÖPENHAMINA, HELSINKI ...
Myös Tukholmasta ilmoitetaan, että suuri joukko ihmisiä on kadonnut samalla tavalla kuin Oslossakin ja kaupunki on pakokauhun vallassa. Nyt myöskin Kööpenhamina ja Helsinki ovat ilmoittaneet samaa. Maaseudultakin on saatu tietoja katoamistapauksista. Joka paikasta on lapsia ja aikuisia kadonnut. Poliisi ei voi selvittää tätä asiaa.
"Ulf", sanoo rouva Andersen, "mitähän tämä nyt on?" Hän astelee ulos kadulle ja silmäilee kaunista huvilakaupunkia. Kauniita pikkutaloja aitauksen ympäröimänä. Tuolta tulee rouva Håland. Hän peittää kasvonsa käsillään ja huutaa toivottomasti: "Ruth, Ruth!" Siinä samassa hän huomaa rouva Andersenin ja kysyy häneltä: "Oletko nähnyt ketään vierasta kulkevan täältä? Ruth on kadonnut. Hän on poissa. Huusin huutamistani, mutta kukaan ei vastannut. Minusta tuntui, että joku nousi ylös seinää pitkin, mutta olen varmaan pyörryksissä." "Ruth, missä olet? Kuka hänet vei?" Hän itkee katkerasti. "Mutta tuoltahan tulee Andersen. - Tuletko sinä nyt, tähän aikaan", kysyy rouva Andersen, "kellohan on vasta puoli kymmenen?" - "En jaksanut enempää. Kaikki on sekaisin työpaikalla. Monet työmiehet ovat hävinneet salaperäisellä tavalla. Koneet pysähtyivät yhtäkkiä. Luulimme onnettomuuden tapahtuneen. Etsimme heitä, mutta heistä ei näkynyt jälkeäkään. Silloin eräs, joka oli kulkenut kokouksissa ja sanoo itseään kristityksi, alkoi huutaa: 'Nyt se on tapahtunut!'
"JEESUS ON NOUTANUT OMANSA - MINÄ JÄIN JÄLJELLE"
'Mikä sitten on tapahtunut', kysyin. 'Jeesus on noutanut omansa.' Hän itki ja huusi: 'Minä jäin jäljelle, minä jäin jäljelle.' Pyysin häntä vaikenemaan, mutta hän vain yltyi. Oli kauheaa kuulla häntä. Näytti, että monella olivat asiat samalla tavalla. Jätin kaikki ja läksin. Saamme kuitenkin ylitöitä tänään. Kaupungin keskustassa oli suoranainen sekasorto. Liikenne oli aivan lamassa. Monta autonkuljettajaa oli hävinnyt autoistaan ja linja-autoista. Raitiovaunut seisoivat paikoillaan pitkissä riveissä. Ne kuljettajat, jotka olivat jäljellä, yrittivät pujottautua eteenpäin. Ihmiset olivat puolihulluja. He juoksivat edestakaisin omaisiaan etsien. Poliisi ei voinut mitään."
Rouva Håland vääntelee käsiään, itkee ja juoksee kotiinsa. Andersen ja hänen vaimonsa menevät sisälle. Radio antaa lisää tietoja kadonneista ihmisistä. Merellä monista laivoista on hävinnyt ihmisiä. Synnytyslaitokselta ovat kaikki vastasyntyneet hävinneet. Hoitajat ovat pelon vallassa. Äidit valittavat epätoivoisina. Monet hoitajat ovat myöskin poissa. Vanhainkodista on myös hävinnut monta.
Radio ilmoittaa kello 11, tällä kertaa Lontoosta, että siellä on myöskin kello 9 hävinnyt koko maasta suuri joukko lapsia ja aikuisia. Se on selittämätöntä. Monet papit ovat kutsuneet seurakuntansa koolle. He ovat todenneet, että rukoilevat ja tosiuskovaiset ovat poissa. Monta pappia ja saarnaajaa on kadonneiden joukossa. Eräs piispa jossakin suuressa hiippakunnassa on kutsunut pappinsa koolle.
Nyt on kolme ja puoli tuntia kulunut ensimmäisestä tiedonannosta Oslosta. Koko ajan on virrannut tietoja uusista katoamisista kaikkialta. Kauko-Idästä, Koreasta, tulee mitä huomiota herättävin uutinen: Monta tuhatta henkilöä on kadonnut, niiden joukossa paljon sotilaita. Jos yrittäisi kuvailla tilannetta, se olisi aivan mahdotonta. Kaikki ovat pelon vallassa. On kyllä monia, jotka sättivät ja kiroilevat niin Jumalaa kuin ihmisiäkin.
"EMME OLLEET VALMIINA"
Eräs mies juoksee kadulla, vääntelee käsiään ja huutaa: "Olkaa varuillanne! Olkaa varuillanne! Kohta me kaikki katoamme." - Hän on kadottanut järkensä. Eräs vanha nainen seisoo kädet ristissä ja katselee taivaalle. Hän sanoo: "Ei, ei - KUN EMME OLLEET VALMIINA HÄNEN TULONSA EDELLÄ, HÄN EI ENÄÄ TULE KETÄÄN NOUTAMAAN. Herra Jumala, Jeesus auta meitä! Nyt se on tapahtunut. OLEN OLLUT USKOVAINEN KOKO IKÄNI. EN OSANNUT ARVATA, ETTÄ HÄN NÄIN NOPEASTI TULISI. EN OLE OLLUT KYLLIN VALVEILLA."
Iltalehdissä on selostus tapahtumasta. Ihmisiä kehotetaan olemaan rauhallisia. Poliisit ja viranomaiset työskentelevät kuumeisesti saadakseen selville kadonneiden lukumäärän. Tiedemiehet, erityisesti meteorologit, ovat toiminnassa löytääkseen syyn tähän salaperäiseen tapahtumaan.
Nyt alkaa tulvia tietoja Amerikan itävaltioista. Poliisit saavat lisää tietoja kadonneista ihmisistä. Vaikeita liikenneonnettomuuksia on tapahtunut asian yhteydessä, ja monet ihmiset ovat menettäneet henkensä. Uutisista päättäen tämä tapahtuma on koskettanut koko maailmaa. Maapallon eteläosassa on tapahtunut samaa kuin täälläkin. Hirveä levottomuus vallitsee kaikkialla.
Näyttää siltä, etteivät ihmiset uskalla mennä levolle yöksi. Kaduilla neuvotellaan hysteerisesti tapahtuman johdosta. Tullaan lopulta siihen tulokseen, että kristityt ja kristinusko ovat tulleet siihen suurimpana syynä. Ne, jotka henkilökohtaisesti tunsivat kadonneita, tiesivät kertoa että he olivat uskovaisia "intoilijoita" ja viattomia lapsia. Eräs työläinen oli sanonut: "Nyt on Hans Olsen poissa. Hän on kokenut sen, josta hän aina puhui, että Jeesus tulee pian ja noutaa omansa pois."
"Niin", vastaa joku toinen, "meidänkin joukossamme oli yksi tuollainen. Nyt hänkin on poissa. Nyt täytyy viranomaisten puuttua asiaan ja kieltää kaikki uskonnolliset asiat. Tämä tapaus ei saa toistua."
"Oi, ei", huudahtaa yksi joukosta. "Tämä ei tule enää koskaan tapahtumaan! Olisimmepa vain kuunnelleet, mitä saarnattiin, meidän kohtalomme olisi ollut toinen. Nyt meidän on pakko elää tässä sekasorrossa ja tässä helvetissä, ja vielä pahemmaksi se vain muuttuu." "Jaha, sinä uskoit heihin, olisit mennyt heidän mukanaan", sanoi eräs. "Toivomukseni on, että olisin voinut", vastaa tämä ja menee pois. Joku huusi hänen peräänsä: "Sinut pitäisi hirttää, sinut ja kaikki ne, jotka puuttuvat tuohon mielettömään uskontoon."
RAAMATUN ENNUSTUKSET TOTEUTUIVAT
Seuraavana päivänä lehdet eivät voineet antaa tyydyttävää selostusta asiasta. Kaikki on ja tulee olemaan selittämätöntä. Kaikista maista tulee samanlaisia tietoja. Lähetyskentiltä ilmoitetaan, että suuri joukko kristittyjä on kadonnut. Muutamia on jäänyt jäljelle.
Paljon pappeja ja saarnaajia oli jäljellä kokouksessa, joka kutsuttiin koolle, monta tosin oli poissakin. Hermostuttava ja masentava oli tilanne. Monet olivat onnettomia. Kukaan ei epäröinyt tapahtumaa. Se oli se ennustettu ylöstempaaminen, joka koski pyhiä - "morsiamen ylösotto". Monet tunnustivat, etteivät he teologisesta sivistyksestä ja Jumalan Sanan tutkimisesta huolimatta koskaan osanneet kuvitella sen juuri tällä tavalla tapahtuvaksi. He olivat vieraita uudestisyntymisen ja lapseuden Hengelle. Eräs nuori pappi virkkoi: "En ole koskaan opettanut tällä tavalla. Professorit eivät ole opettaneet sitä, mitä näinä päivinä on tapahtunut." Mielipiteet olivat kuohuksissa, joten neuvottelut eivät olleet asiallisia. Poliisin käännyttyä yleisön puoleen saadakseen yleiskuvan tapahtumasta, olivat he samaa mieltä antaessaan selostuksen: "Mikä tapahtui, oli Raamatun mukaan ennustettu ns. morsiamen ylösotto, toisin sanoen Jeesus haki omansa pois. Se on kaikki mitä voimme sanoa." Poliisi ei kuitenkaan antanut tätä lausuntoa julki päätettyään, että se oli tulos hysteerisestä ja hermostuneesta mielentilasta.
Tapahtuma oli niin laajakantoinen, että siitä täytyy tulla hallitusasia. Jos uskonto ja kristityt ovat siihen syynä, niin täytyy kirkot ja kappelit sulkea toistaiseksi, kunnes on saatu enemmän valoa asiaan. Y.K. on paras keskus selvittämään ja tutkimaan tuota asiaa perusteellisesti.
OVI OLI SULJETTU
Kristittyjen piirissä oli tilanne masentava. Eilen, sunnuntaina, olivat kaikki rukoushuoneet ja kirkot täynnä ihmisiä. Monet seurakunnat olivat ilman paimenta ja monta jäsentä oli myöskin poissa (vrt. 8:11-13). Monissa seurakunnissa oli vain harvoja seurakunnan jäseniä jäljellä, mutta yleisön määrä oli suuri. Monia oli "suuri onnettomuus" kohdannut. Ihmiset tahtoivat kuulla Jumalan Sanaa, mutta se oli poissa. Joku yritti lukea. Toiset itkivät, mutta suuri yleisö oli yksimielinen siitä, että kristinusko oli pääsyynä tähän valitettavaan tapaukseen. He tahtoivat saada siihen selvyyden kristityiltä ihmisiltä. Monet tulivat etsimään apua Jumalalta. He olivat syvästi onnettomia. Monissa kokouksissa vallitsi suoranainen sekasorto. Eräs mies pui nyrkkiään ja huusi eräälle papille: "Se on sinun syysi että meistä niin moni jäi jäljelle. SINÄ ET KOSKAAN TODISTANUT, ETTÄ JEESUS TULEE NOUTAMAAN OMANSA JA VIELÄ VÄHEMMÄN TODISTIT SYDÄMEN PUHTAUDESTA JA PYHÄN HENGEN VOIMASTA, SAMOIN, ETTÄ KAIKKI PITÄÄ OLLA SELVÄNÄ JUMALAN JA IHMISTEN VÄLILLÄ. Minä tiedän, mikä minulla oli esteenä, vain pikkuasia, mutta, mutta - Herra Jumala, auta!" "Vaikene", sanoi pappi. Hän luuli täyttäneensä velvollisuutensa. Tällä tavalla toinen syytti toistaan, itkien ja valittaen. He kolkuttivat ovelle, mutta se oli suljettu. Tilannetta ei voida kuvailla. Ihmiset olivat tietoisia siitä, että hirvittävä aika oli tulossa. Ovi oli suljettu, mutta he kolkuttivat ja huusivat - KAIKKI NE, JOTKA OLIVAT TYYTYNEET ULKOPUOLISEEN USKONTOON JA SEN MUOTOIHIN. Monet olivat olleet mukana toveruuden vuoksi, toiset taas mukana laulukuoroissa. - MONELLE SEURAKUNTAELÄMÄ OLI OLLUT VAIN AJANVIETTOA ILMAN SISÄISTÄ ELÄMÄÄ. He kolkuttivat suljetun oven takana: "Herra, Herra avaa meille!" Kaiken lisäksi kuultiin hirveä huhu: että kolmas maailmasota saattoi puhjeta milloin tahansa.
Ystävä, pidä huoli siitä, ettet jää tänne saatanan hallituskaudeksi, vihan ajaksi. Mene Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen eteen, rukoile nöyrästi armoa ja valoa. Vielä tänään on armon aika, vielä tänään voit tulla Jeesuksen Kristuksen omaksi. Silloin pääset mukaan, kun Hän noutaa omansa.
Jälkimmäisellä yhden kertomuksen nimi on, "Mitä pian tapahtuu".
Lainaus alkaa:
Tämä ihmeellinen ilmestys, jonka eräs norjalainen veli on nähnyt joitakin vuosia sitten on aikoinaan julkaistu erillisenä lehtisenä sekä eräissä ruotsin- ja suomenkielisissä lehdissä. - Se on kuitenkin niin vavahduttava ja Raamatun selvään ilmoitukseen perustuva, että on syytä julkaista se vieläkin herätyshuutona sekä uskovaisille että niille, jotka eivät vielä ole pelastusta vastaanottaneet. Me elämme totisesti vakavien tapahtumien kynnyksellä!
79-vuotias Olav Rodge kertoo:
Ollessani rukouksessa erään veljen kotona, sain ilmestyksen, jonka näkemisestä olin hyvin järkyttynyt. Tämä ilmestys tuli minulle sitä varten ja sillä tavalla, että olisin voinut sen kirjoittaa paperille, mutta en saanut rauhaa ja sanoin Jumalalle: "En muista kaikkea tätä. Jos se on sinun tahtosi, anna se minulle vielä kerran." Noin kahden viikon kuluttua sain saman ilmestyksen uudelleen niin selvänä kuin olisin lukenut kirjaa tai lehteä. Kello oli jo 10 illalla. Sain käsiini lyijykynän ja vanhan kassakirjan. Kirjoitin ja kirjoitin kunnes kello oli 1 yöllä. En jaksanut enempää. Olinhan puolivälissä 79 vuotta. Pyysin saada levätä ja pyysin Jumalalta jatkoa päivällä tai seuraavana iltana, että saisin sen valmiiksi. Kului taasen viikko ennen kuin sain jatkoa tähän ilmestykseeni. Kello oli silloin jälleen 10 illalla.
TÄSTÄ ALKAA ILMESTYS
Kello on 9 aamupäivällä. Rouva Andersen istuu radion ääressä ja kuuntelee lastentuntia. Noin neljä, viisi minuuttia on kulunut, kun ohjelma äkkiä katkaistiin. Huomiota herättävä uutinen Oslosta: Kaupunki pakokauhun vallassa! Poliisiviranomaiset ilmoittavat, että on tapahtunut jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Sangen monta, ei tiedetä kuinka monta, lasta ja aikuista on kadonnut tietymättömiin. Viranomaiset eivät voi heitä kuuluttaa, kun kadonneita on niin paljon.
Niitä perheitä, joita katoaminen on koskenut, kehotetaan antamaan mahdollisimman selvä tiedotus. Muutaman minuutin kuluttua ilmoitetaan, että Suurtorilla kaksi kaupantekijää on hävinnyt kesken työtään. Eräs kukkien ostaja kertoo, että hänen maksaessaan kukkiaan myyjälle, tämä hävisi vaihtorahojaan antaessaan. Sama ostaja kertoi myyjän sanoneen: "Kiitos Jeesus." Ja niin hän oli hävinnyt. Hän hieroi silmiään, sillä hänestä näytti kuin sumua olisi ollut hänen edessään, mutta kukkakauppias oli poissa, samoin sumukin. Siinä samassa alkoi eräs nuori äiti huutaa hirveästi ja riuhtoa tyhjää lastenvaunua. Hän juoksi ja huusi: "Joku on varastanut lapseni. Se oli 8 kk ikäinen poika. Missä on poliisi?" Poliisi oli kyllä lähellä, mutta hän ei voinut tehdä mitään. Joka puolelta kuului huutoa ja kohua. Suuri, lihava kauppias juoksi ulos liikkeestään ja huusi: "Auttakaa, kaksi liikeapulaista hävisi yhtäkkiä myymäläpöydän takaa."
TUKHOLMA, KÖÖPENHAMINA, HELSINKI ...
Myös Tukholmasta ilmoitetaan, että suuri joukko ihmisiä on kadonnut samalla tavalla kuin Oslossakin ja kaupunki on pakokauhun vallassa. Nyt myöskin Kööpenhamina ja Helsinki ovat ilmoittaneet samaa. Maaseudultakin on saatu tietoja katoamistapauksista. Joka paikasta on lapsia ja aikuisia kadonnut. Poliisi ei voi selvittää tätä asiaa.
"Ulf", sanoo rouva Andersen, "mitähän tämä nyt on?" Hän astelee ulos kadulle ja silmäilee kaunista huvilakaupunkia. Kauniita pikkutaloja aitauksen ympäröimänä. Tuolta tulee rouva Håland. Hän peittää kasvonsa käsillään ja huutaa toivottomasti: "Ruth, Ruth!" Siinä samassa hän huomaa rouva Andersenin ja kysyy häneltä: "Oletko nähnyt ketään vierasta kulkevan täältä? Ruth on kadonnut. Hän on poissa. Huusin huutamistani, mutta kukaan ei vastannut. Minusta tuntui, että joku nousi ylös seinää pitkin, mutta olen varmaan pyörryksissä." "Ruth, missä olet? Kuka hänet vei?" Hän itkee katkerasti. "Mutta tuoltahan tulee Andersen. - Tuletko sinä nyt, tähän aikaan", kysyy rouva Andersen, "kellohan on vasta puoli kymmenen?" - "En jaksanut enempää. Kaikki on sekaisin työpaikalla. Monet työmiehet ovat hävinneet salaperäisellä tavalla. Koneet pysähtyivät yhtäkkiä. Luulimme onnettomuuden tapahtuneen. Etsimme heitä, mutta heistä ei näkynyt jälkeäkään. Silloin eräs, joka oli kulkenut kokouksissa ja sanoo itseään kristityksi, alkoi huutaa: 'Nyt se on tapahtunut!'
"JEESUS ON NOUTANUT OMANSA - MINÄ JÄIN JÄLJELLE"
'Mikä sitten on tapahtunut', kysyin. 'Jeesus on noutanut omansa.' Hän itki ja huusi: 'Minä jäin jäljelle, minä jäin jäljelle.' Pyysin häntä vaikenemaan, mutta hän vain yltyi. Oli kauheaa kuulla häntä. Näytti, että monella olivat asiat samalla tavalla. Jätin kaikki ja läksin. Saamme kuitenkin ylitöitä tänään. Kaupungin keskustassa oli suoranainen sekasorto. Liikenne oli aivan lamassa. Monta autonkuljettajaa oli hävinnyt autoistaan ja linja-autoista. Raitiovaunut seisoivat paikoillaan pitkissä riveissä. Ne kuljettajat, jotka olivat jäljellä, yrittivät pujottautua eteenpäin. Ihmiset olivat puolihulluja. He juoksivat edestakaisin omaisiaan etsien. Poliisi ei voinut mitään."
Rouva Håland vääntelee käsiään, itkee ja juoksee kotiinsa. Andersen ja hänen vaimonsa menevät sisälle. Radio antaa lisää tietoja kadonneista ihmisistä. Merellä monista laivoista on hävinnyt ihmisiä. Synnytyslaitokselta ovat kaikki vastasyntyneet hävinneet. Hoitajat ovat pelon vallassa. Äidit valittavat epätoivoisina. Monet hoitajat ovat myöskin poissa. Vanhainkodista on myös hävinnut monta.
Radio ilmoittaa kello 11, tällä kertaa Lontoosta, että siellä on myöskin kello 9 hävinnyt koko maasta suuri joukko lapsia ja aikuisia. Se on selittämätöntä. Monet papit ovat kutsuneet seurakuntansa koolle. He ovat todenneet, että rukoilevat ja tosiuskovaiset ovat poissa. Monta pappia ja saarnaajaa on kadonneiden joukossa. Eräs piispa jossakin suuressa hiippakunnassa on kutsunut pappinsa koolle.
Nyt on kolme ja puoli tuntia kulunut ensimmäisestä tiedonannosta Oslosta. Koko ajan on virrannut tietoja uusista katoamisista kaikkialta. Kauko-Idästä, Koreasta, tulee mitä huomiota herättävin uutinen: Monta tuhatta henkilöä on kadonnut, niiden joukossa paljon sotilaita. Jos yrittäisi kuvailla tilannetta, se olisi aivan mahdotonta. Kaikki ovat pelon vallassa. On kyllä monia, jotka sättivät ja kiroilevat niin Jumalaa kuin ihmisiäkin.
"EMME OLLEET VALMIINA"
Eräs mies juoksee kadulla, vääntelee käsiään ja huutaa: "Olkaa varuillanne! Olkaa varuillanne! Kohta me kaikki katoamme." - Hän on kadottanut järkensä. Eräs vanha nainen seisoo kädet ristissä ja katselee taivaalle. Hän sanoo: "Ei, ei - KUN EMME OLLEET VALMIINA HÄNEN TULONSA EDELLÄ, HÄN EI ENÄÄ TULE KETÄÄN NOUTAMAAN. Herra Jumala, Jeesus auta meitä! Nyt se on tapahtunut. OLEN OLLUT USKOVAINEN KOKO IKÄNI. EN OSANNUT ARVATA, ETTÄ HÄN NÄIN NOPEASTI TULISI. EN OLE OLLUT KYLLIN VALVEILLA."
Iltalehdissä on selostus tapahtumasta. Ihmisiä kehotetaan olemaan rauhallisia. Poliisit ja viranomaiset työskentelevät kuumeisesti saadakseen selville kadonneiden lukumäärän. Tiedemiehet, erityisesti meteorologit, ovat toiminnassa löytääkseen syyn tähän salaperäiseen tapahtumaan.
Nyt alkaa tulvia tietoja Amerikan itävaltioista. Poliisit saavat lisää tietoja kadonneista ihmisistä. Vaikeita liikenneonnettomuuksia on tapahtunut asian yhteydessä, ja monet ihmiset ovat menettäneet henkensä. Uutisista päättäen tämä tapahtuma on koskettanut koko maailmaa. Maapallon eteläosassa on tapahtunut samaa kuin täälläkin. Hirveä levottomuus vallitsee kaikkialla.
Näyttää siltä, etteivät ihmiset uskalla mennä levolle yöksi. Kaduilla neuvotellaan hysteerisesti tapahtuman johdosta. Tullaan lopulta siihen tulokseen, että kristityt ja kristinusko ovat tulleet siihen suurimpana syynä. Ne, jotka henkilökohtaisesti tunsivat kadonneita, tiesivät kertoa että he olivat uskovaisia "intoilijoita" ja viattomia lapsia. Eräs työläinen oli sanonut: "Nyt on Hans Olsen poissa. Hän on kokenut sen, josta hän aina puhui, että Jeesus tulee pian ja noutaa omansa pois."
"Niin", vastaa joku toinen, "meidänkin joukossamme oli yksi tuollainen. Nyt hänkin on poissa. Nyt täytyy viranomaisten puuttua asiaan ja kieltää kaikki uskonnolliset asiat. Tämä tapaus ei saa toistua."
"Oi, ei", huudahtaa yksi joukosta. "Tämä ei tule enää koskaan tapahtumaan! Olisimmepa vain kuunnelleet, mitä saarnattiin, meidän kohtalomme olisi ollut toinen. Nyt meidän on pakko elää tässä sekasorrossa ja tässä helvetissä, ja vielä pahemmaksi se vain muuttuu." "Jaha, sinä uskoit heihin, olisit mennyt heidän mukanaan", sanoi eräs. "Toivomukseni on, että olisin voinut", vastaa tämä ja menee pois. Joku huusi hänen peräänsä: "Sinut pitäisi hirttää, sinut ja kaikki ne, jotka puuttuvat tuohon mielettömään uskontoon."
RAAMATUN ENNUSTUKSET TOTEUTUIVAT
Seuraavana päivänä lehdet eivät voineet antaa tyydyttävää selostusta asiasta. Kaikki on ja tulee olemaan selittämätöntä. Kaikista maista tulee samanlaisia tietoja. Lähetyskentiltä ilmoitetaan, että suuri joukko kristittyjä on kadonnut. Muutamia on jäänyt jäljelle.
Paljon pappeja ja saarnaajia oli jäljellä kokouksessa, joka kutsuttiin koolle, monta tosin oli poissakin. Hermostuttava ja masentava oli tilanne. Monet olivat onnettomia. Kukaan ei epäröinyt tapahtumaa. Se oli se ennustettu ylöstempaaminen, joka koski pyhiä - "morsiamen ylösotto". Monet tunnustivat, etteivät he teologisesta sivistyksestä ja Jumalan Sanan tutkimisesta huolimatta koskaan osanneet kuvitella sen juuri tällä tavalla tapahtuvaksi. He olivat vieraita uudestisyntymisen ja lapseuden Hengelle. Eräs nuori pappi virkkoi: "En ole koskaan opettanut tällä tavalla. Professorit eivät ole opettaneet sitä, mitä näinä päivinä on tapahtunut." Mielipiteet olivat kuohuksissa, joten neuvottelut eivät olleet asiallisia. Poliisin käännyttyä yleisön puoleen saadakseen yleiskuvan tapahtumasta, olivat he samaa mieltä antaessaan selostuksen: "Mikä tapahtui, oli Raamatun mukaan ennustettu ns. morsiamen ylösotto, toisin sanoen Jeesus haki omansa pois. Se on kaikki mitä voimme sanoa." Poliisi ei kuitenkaan antanut tätä lausuntoa julki päätettyään, että se oli tulos hysteerisestä ja hermostuneesta mielentilasta.
Tapahtuma oli niin laajakantoinen, että siitä täytyy tulla hallitusasia. Jos uskonto ja kristityt ovat siihen syynä, niin täytyy kirkot ja kappelit sulkea toistaiseksi, kunnes on saatu enemmän valoa asiaan. Y.K. on paras keskus selvittämään ja tutkimaan tuota asiaa perusteellisesti.
OVI OLI SULJETTU
Kristittyjen piirissä oli tilanne masentava. Eilen, sunnuntaina, olivat kaikki rukoushuoneet ja kirkot täynnä ihmisiä. Monet seurakunnat olivat ilman paimenta ja monta jäsentä oli myöskin poissa (vrt. 8:11-13). Monissa seurakunnissa oli vain harvoja seurakunnan jäseniä jäljellä, mutta yleisön määrä oli suuri. Monia oli "suuri onnettomuus" kohdannut. Ihmiset tahtoivat kuulla Jumalan Sanaa, mutta se oli poissa. Joku yritti lukea. Toiset itkivät, mutta suuri yleisö oli yksimielinen siitä, että kristinusko oli pääsyynä tähän valitettavaan tapaukseen. He tahtoivat saada siihen selvyyden kristityiltä ihmisiltä. Monet tulivat etsimään apua Jumalalta. He olivat syvästi onnettomia. Monissa kokouksissa vallitsi suoranainen sekasorto. Eräs mies pui nyrkkiään ja huusi eräälle papille: "Se on sinun syysi että meistä niin moni jäi jäljelle. SINÄ ET KOSKAAN TODISTANUT, ETTÄ JEESUS TULEE NOUTAMAAN OMANSA JA VIELÄ VÄHEMMÄN TODISTIT SYDÄMEN PUHTAUDESTA JA PYHÄN HENGEN VOIMASTA, SAMOIN, ETTÄ KAIKKI PITÄÄ OLLA SELVÄNÄ JUMALAN JA IHMISTEN VÄLILLÄ. Minä tiedän, mikä minulla oli esteenä, vain pikkuasia, mutta, mutta - Herra Jumala, auta!" "Vaikene", sanoi pappi. Hän luuli täyttäneensä velvollisuutensa. Tällä tavalla toinen syytti toistaan, itkien ja valittaen. He kolkuttivat ovelle, mutta se oli suljettu. Tilannetta ei voida kuvailla. Ihmiset olivat tietoisia siitä, että hirvittävä aika oli tulossa. Ovi oli suljettu, mutta he kolkuttivat ja huusivat - KAIKKI NE, JOTKA OLIVAT TYYTYNEET ULKOPUOLISEEN USKONTOON JA SEN MUOTOIHIN. Monet olivat olleet mukana toveruuden vuoksi, toiset taas mukana laulukuoroissa. - MONELLE SEURAKUNTAELÄMÄ OLI OLLUT VAIN AJANVIETTOA ILMAN SISÄISTÄ ELÄMÄÄ. He kolkuttivat suljetun oven takana: "Herra, Herra avaa meille!" Kaiken lisäksi kuultiin hirveä huhu: että kolmas maailmasota saattoi puhjeta milloin tahansa.
Ystävä, pidä huoli siitä, ettet jää tänne saatanan hallituskaudeksi, vihan ajaksi. Mene Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen eteen, rukoile nöyrästi armoa ja valoa. Vielä tänään on armon aika, vielä tänään voit tulla Jeesuksen Kristuksen omaksi. Silloin pääset mukaan, kun Hän noutaa omansa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olispa kiva päästä täältä pois. Voisko se tapahtua 2007 tai 2012? On tunne, etten kuulu tänne vaikka mihinkään kirkkoon tai kristilliseen yhteisöön en kuulukaan ja jumalaan uskon. Olis tunne että olen jo 'kypsä' lähtemään:)
...juuri tuollaisista kirjeistä
..lue rukoillen: 2.Tess. 2:1-4
Kyseisen kirjeen kaltaiset asiat ovat kiehtovia...mutta muista, että ylöstempaus on 7. pasunan eli viimeisen pasunan aikana..ja suuren ahdistuksen jälkeen...oppi, joka opettaa tempausta kuten em. norjalainen,,on dispensationalismia...harhaoppia, joka estää rakkauden kasvun Jeesukseen...vain rakkaudesta jeesukseen ja Jeesuksen rakkaudella voimme kestää läpi lopun aikojen vainot...verenmaku suussa ja joka paikassa...kastevesi punertaa ja siitä saamme Hengen...ei tempausopeista ennen ahdistusta!!
Viimeinen päivä kun Jeesus tulee takaisin. Tuo kadotuksen ihminen ei voi ilmestyä maapallolle ennenkuin uskovaiset ovat hävinneet.
...se päivä ei tule, ennenkuin laittomuuden ihminen ilmestyy...luetko peilistä Raamattua..siis laitomuuden ihminen ilmestyy ensin..2.Tess. 2:3 Paavali puhuu Jeesuksen tulemista ja pyhien kokoontumisesta hänen tykönsä edeltävistä tapahtumista aivan selvin sanoin...älä toki vääristele Raamtun sanaa! Et ole oikea kastemies...vaan feikki!!
että jaat nyt vastuun dispensationalisti-harhaopettajien kanssa...tee parannus ja käännyt raitiiseen oppiin:::Jeesus sinua armahtakoon!
Tulee olla valmis lähtemään vaikka ennen ahdistuksen aikojakin.
t. Manu
..tulee olla armon alla...mutta monet dispensationalistit eksyttävät vilpittömiä siltä
asialta, jonka puolesta jeesus ja apostolit pitivät esirukousta, että he oppisivat tuntemaan Jumalan rakkauden Jeesusksessa, koska se on suurin asia...se voittaa vainot, kärsimykset...se, että syntinen rakastaa Jeesusta ja vain se, että armahdettu syntinen saa kärsiä rakkaudesta Herraan...vain se antaa voiman todellista ahdistuksen aikaa varten...Jeesuksen haavojen tunteminen antaa sen, että rakkautemme ei kylmene lopun aikana..vaan olemme altiit kuolemaan asti...onko Jeesus sinulle todella rakas...jos on..olet varmis kohtaamaan lopun ajan suurimmat kritittyjen vainot, jotka ovat vielä edessäpäin...Kristukseen kastettu seurakunta on saava saman osan kuin Herrakin...mekin kuolemme ristillä...mekin kärsimme...Jeesuksen kärsimykset tulevat osaksemme runsaina...meitä vainotaan..mutta saamme myös nousta kuolleista...ja siihen ei voi valmistautua nousemalla tunturille tänään hämmentyneenä siitä, että ylösotto on jo tänään...siitä Paavali juuri varoitti!
Kunpa Herran tulemus tapahtuisi pian! Toivottavasti me kaikki olemme valmiina tuona päivänä.
Ylöstempaus on täysin Raamatun mukainen asia.
"Toinen otetaan ja toinen jätetään"
Jeesus tulee silloin kun ei arvaakaan ja monelle se tulee olemaan yllätys.
ei tapahdu ennen suurta ahdistusta!