Nyt ollaan jo siinä pisteessä

Nyt on aika alkaa etsiä hoitopaikkaa.
Hoitopaikat ovat kiven sisässä joten hyvä jos syksyyn mennessä olisi paikka.
Meinaan että talvella nämä karkailut ovat sitten vakavampia, ajattele 10 -15 pakkasta ja vähissä vaatteissa.
Aikaa löytää ½ - 1 tunti.
Mites yölliset karkailut.

Äitini alkoi karkailla myös eikä isä enään pärjännyt, välillä isän herättyä äitini nukkui ulkovaatteet päällä kodinhoitohuoneessa, ei ollut saanut ovea auki.

Aika iso osa näistä "karkailuista" on eksymisiä kun dementikko unohtaa nykypäivän ja muistaa vain menneisyyden. Sitten lähdetään oudosta paikasta (nykykoti) kotiin, eli sinne syntymäkotiin tai hyvin kauan sitten elettyyn asuinpaikkaan. Äitini asui hoitokodissa ja seurasi näiden dementiapotilaiden toilailuja. Äitini joutui sinne koska ei selvinnyt enää kotona yksin leikkausten jälkeen mutta pää pelasi hyvin. Siksipä hänellä oli avaindongeli jolla pääsi pyörätuolilla osastolta ulos ja sisään, dementikoilla sitä ei ollut etteivät karanneet. Esimerkiksi eräs tuttu rouvakin oli joka ilta lähdössä kotiin (lapsuuden ajan kotiinsa jota ei enää ollut). Isälläni oli alkava dementia ja eli jo suuttumisvaihetta (kaikki olivat häntä vastaan, tai vahtivat koko ajan, omasta mielestään). Äitini oli helisemässä hänen kanssaan, tavallaan oli onni että syöpä vei hänet hautaan ennen kuin elämä äitini kanssa olisi mennyt aivan mahdottomaksi. Isä mm. löysi vielä kotiin kuin lähti asioille, mutta asiointi oli oltava tiukasti ohjelmoitua jotta hän selvisi niistä.