Miksi uskot mielummin ihmiseen
kuin omaan Luojaasi?
kuin omaan Luojaasi?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Mitä eroa näillä kahdella on, luojallani ja ihmisellä?
Ihminen on todistettavasti olemassa. Miksi todistettavasti olemassa olevaan uskoisi?
Mitään "Luojaa" en ole ikinä nähnyt, eikä kukaan olet todistanut sellaisen olemassaoloa. Siispä vain mieleltään sairas ihminen kirjoittaa kuten sinä!
Näkemään. Se ei vaan auta sinua. Kiva viimeisenä päivänä jo tuomion julistuksen jälkeen sitte siunkin huutaa oikeudessa että antakaa anteeksi puheeni...
Uskon isään ja äitiini jotka loivat minut. Kiitos heille etteivät aivopesseet minusta uskista ja minun ei tarvinnut käydä uskonnon tunneilla koulussa.
Ihanaa olla ateisti!
En ymmärrä kysymystä. Mutta eihän näillä eväillä (4 akateemista loppututkintoa, proffa yhtäällä, dosentti toisaalla) vielä kukaan paljoa ymmärrä, eihän, runotyttö?
proffa korkeintaan omassa mielikuvituksessasi. Niitä akateemisia loppututkintojahan sai ostaa netistä, niin sanottiin eilen uutisissakin. Paljos pulitit?
Ilman, että sinulla on mitään tietoa henkilöstä, esität ehdottomia väitteitä hänestä. Mutta sikäli en ihmettele, noinhan uskovaisen aivot toimivat!
miten sinun mielesi toimii: teet oletuksen että kirjoittaja on uskovainen ja mieleltään sairas. Kyseessähän on sinun oma projisointisi - näin sinun logiikkasi pelaa, ei siis uskovaisen, ei pakanan, ei ateistin vaan sinun. Tarpeesi yleistää on naurettava.
Perustin mielipiteeni (mikäli ymmärrät henkilökohtaisen mielipiteen ja "ehdottoman väitteen" välisen eron) siihen, miten ko. henkilö kirjoitti, miten käytti kieltä, millaisin argumentein kommentoi ja millaisiin seikkoihin puuttui. Em. seikkoihin nojautuen tein henkilökohtaisena mielipiteenäni oletuksen, ettei henkilö omaa ainakaan humanistisen alan akateemisia tutkintoja eikä ala-arvoinen argumentaatio huomioon ottaen toimi myöskään minkään alan professorina.
Millaisiin faktoihin sinä perustit oletuksesi (totaalisesti väärän sellaisen) että kirjoittaja olisi uskovainen ja mielisairas, hyvä Pakana (M)?
Esitit ihmisestä arvion tietämättä hänen taustaansa. Ja arviosi meni metsään!
Mikäli arvioni (siis mielipiteeni) meni metsään, olen erittäin pettynyt ko. ihmiseen.
Esitin arvioni sen perusteella (tietenkin) millaisena hän tällä palstalla esittäytyy. Mielestäni hänen kommenttinsa eivät missään tapauksessa edusta sitä tasoa ja ymmärrystä, mitä olen oppinut olettamaan akateemisen tutkinnon suorittaneilta - joko sitten professoreilta.
Tähän kun vielä lisää auktoriteettiuskon jolla hän pyrkii pönkittämään sanomisiaan viittaamalla akateemisiin tutkintoihin (jotka eivät välttämättä millään lailla liity keskustelun alla olevaan aihepiiriin), en voi kuin ihmetellä... Näköjään joka päivä oppii jotain uutta.
Ei minun tutkintojani tarvitse uskoa, ne eivät ole jeesus. Minä hoidan tutkimukseni, opetukseni ja ikuiset jatko-opintoni ilman uskoja.
Yliopistoni, siis ne molemmat, jotka ovat asettaneet minut professoriksi ja dosentiksi, tekivät nimitykset paperien eikä uskon perusteella.
Miksi te uskovaiset roikutte sen uskonne varassa ja menette senvuoksi aina metsään? Eikö ala, käyttääkseni Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran hyväksymää ilmausta, vituttaa?
Uskottomia ovat olleet kaikki! En myöskään usko, että edes teologisessa tiedekunnassa olisi uskovaisi professoreja.
Onko sinulla tapana kysellä proffien vakaumusta tai elämänkatsomusta? Itseäni ei voisi asia vähempää kiinnostaa.
kysellyksi proffilta, uskovatko he vai eivät, mutta jos joku hölmöyksissään olisi tullut luennoilla tai tentissä tuollaista kysyneeksi, niin tuskin kukaan proffa olisi vastannut, olisi vain ihmeissään vilkaissut kysymyksen esittänyttä opiskelijaa. Montako proffaa sinä olet tavannut ja monenko kanssa olet uskonnoista keskustellut?
monta.
Splittaus ja projisointi samassa lauseessa! Tuosta ei enää voisi olkiukko tulla tukevammaksi.
Et sitten ilmeisesti ymmärtänyt lukemaasi kun tuolla ylempänä kerroin, etten ole uskovainen? Epäilin ainoastaan tapaasi, jolla pönkitit sanomaasi. Ei sen enempää. Ei kai se vielä tee ihmisestä uskovaista? Vai onko jokainen kanssasi eri mieltä oleva automaattisesti mielipuoli jeesustelija? Lankeatte kyllä Pakana(M):n kanssa nyt sellaiseen mustavalko-splittaukseen että siinä jää moni hellarikin kauaksi taakse.
>>Miksi te uskovaiset roikutte sen uskonne varassa ja menette senvuoksi aina metsään?
Vituttaminen on alatyyliä, ja tietenkin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura hyväksyy sen, että suomessa niin kuin muissakin kielissä on myös alatyylin sanoja. Sen sijaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tuskin pitää hyvänä asiana sitä, että nettikeskusteluissa käytetään viljalti alatyyliä. Joskus tahtoo vain koko ns. keskustelu olla maustettu kovin runsaasti lähinnä alatyylin sanoilla. Mutta kukin kykyjensä ja tarpeidensa mukaan.
En jaksa pulputustasi.
Kuitenkin: En ole pönkittänyt mitään vaan sanoin ettei näillä tutkinnoilla käsitä avausta. Sanomisieni pönkitystä? EH HEH HEH.
Jatka samaan tapaan!
Ihmeiden ihme, professorina voi toimia, vaikkei tunne alkeellisimpiakaan yleissivistykseen kuuluvia käytöstapoja, on epäsosiaalinen ja häilyy psykoosin rajamailla!
Hän on GURU! Respect! Ihailkaa hänen valtavaa tietomääräänsä, vapiskaa pelonsekaisesta kunnioituksesta noiden oppiarvojen edessä ja haltioitukaa suuren sielun nöyrästä ja vaatimattomasta luonteesta!
Tuo osoittaa vain, että olet onnistunut kiertämään akateemisen sivistyksen kehdon kaukaa. Tuskin olet tavannut ylipäätään minkäänlaisia professoria?
Ookkonä nuin pölijä pösilö? Oulussa on yksi yliopisto, ja tuskinpa sen professorit viihtyvät maanikkojen seurassa.
kertoo opettajasta, joka opetti nuorille välimerkkissäntöjä siten, että kehotti pistämään pilkun tai pisteen aina siihen kohtaan, mihin nuoret puheessaan pistävät vittu-sanan.
>>En jaksa pulputustasi.>Kuitenkin: En ole pönkittänyt mitään vaan sanoin ettei näillä tutkinnoilla käsitä avausta. Sanomisieni pönkitystä? EH HEH HEH.
ovat hyvin sopivia kaikkien pakanoiden luettaviksi ja varsinkin uskottaviksi. Niistä löytyy heidän mieleisensä totuus.
Tässähän on kysymys ihmisen aivan perustarpeesta. Siitä, että läheiset ihmiset uskovat häneen. Ilman tuota sisäistettyä kokemusta ei ihminen kykene uskomaan itseensä ja jos hän ei siihen kykene, hän on hukassa. Ajatellaanpa esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien pitenevää listaa tai nuorten yhä vaikeammaksi käyvä työelämään sijoittumisesta.
Olisikohan kohtalaisesti merkitystä sillä, että monet näistä ihmisistä ei kykene uskomaan itseensä.
Me tarvitsemme välttämättömästi läheistemme aikaa ja läsnäoloa, kokemusta hyväksytyksi tulemisesta ja kokemusta, että meihin uskotaan. Se on välttämätöntä, että voisi itse hyväksyä itsensä ja uskoa itseensä.
voin ennakoida ihmisen käyttäytymisen ja näin voin myös oletettavasti pyrkiä vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen. Kun uskon ihmiseen, tiedän mihin uskon ja tiedän mitä kaikkea voin itse tehdä muuttaakseni maailmaa mielestäni parempaan suuntaan.
Raamatun mukaan Jumalan tiet ovat tutkimattomat. Mikäli näin on, Jumala on tuhonnut elämästäni monta hyvää ihmistä, tappanut pieniä lapsia, ajanut epätoivoisia itsemurhiin ja tehnyt oikeudenmukaisista vanhuksista kroonikko-osastoilla kituvia vihanneksia. Tutkimaton Jumala on sadisti.
Onneksi en usko Jumalaan. Onneksi tiedän että tämä kuuluu normaaliin inhimilliseen elämään, josta minun tulee nauttia niinkuin parhaaksi näen koska se on ainoa elämä mikä minulle on suotu.
Todistin tässä yhtenä päivänä ettei Jumalaa ole.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000008208735
Sitten kysymykseesi:
"Miksi uskot mielummin ihmiseen
kuin omaan Luojaasi"
Jos joku on tehnyt ihmisrodun (mitä epäilen) kiitos siittä hänelle, mutta emme tiedä sen motiiveja. Varmasti adoptioitukkin luotaa enemmän adoptiovanhenpiinsa kuin tuntemattomiin vanhenpiinsa. Sitä paitsi Jumalaa ei vältämättä ole.
Koska Raamattu kehoittaa (jopa kuoleman rangaistuksen uhalla) uskomaan ja tottelemaan ihmisiä. esim. Roomalaiskirjeen mukaan kaikki, jotka ovat olleet vanhemmilleen tottelemattomia, ansaitsevat kuoleman.
Raamattu kehoittaa (kuolemalla uhaten) uskomaan ja tottelemaan esivaltaa, esimiehiä, itseä ylempiä, johtajia, vanhempia, opettajia jne.
Tämä juutalaiskristillinen kulttuuri pakottaa ihmisen jo lapsesta alkaen uskomaan ihmiseen ja luottamaan ihmiseen ja turvautumaan ihmiseen. Eikä siinä mielestäni mitään kielteistä ole.
Mutta kun kysyit, että miksi ihmiset uskovat mieluummin ihmiseen, niin se vastaus on se, että kristillisten maiden maailmankuvallisilla tasoilla tämä usko ihmiseen ujutetaan meihin kotikasvautuksessa, pyhäkoulussa, seurakunnissa, koulussa jne. Se perustuu Raamattuun.
Eli yksinkertaisesti
ja vieläkin, surullista kyllä -
ihminen ei usko vieläkään
ennenkuin näkee.
Sillä ihminen on näkyvä
Jumala näkymättömissä
mutta - Tuomas näki.
Ja Tuomas on kaikkien johtaja... Tuomas rakastaa kaikkia... Aseet pannaan roskiin, roskissa on niiden paikka...
Esimerkeissäsi on kyse ihmisen uskomisesta eli tottelemisesta, ei ihmiseen uskomisesta. Kun tottelemme esivaltaa silloin uskomme sitä, emme siihen. Esivalta on väline, ei palvonnan kohde jonka arvo olisi siinä itsessään.
Usko Jumalaan toki sisältää uskomisen myös tekoina - en voi sanoa uskovani Häneen, jos en sitten usko eli tottele Häntä!
Mielestäsi se, että tottelemme maallisia lakeja, on ihmiseen uskomista? Juutalaiskristillinen raamatuntulkinta ja kristinusko on vallanpitäjien keino saada meidät uskomaan eli tottelemaan - ihmistä?
Keneen uskomista anarkia sitten on?
Eikö se ole itseensä uskomista - että ilman lainsäädäntöä, rajoituksia, ulkopuolelta tulevaa ohjausta, ikäänkuin sisäsyntyisesti, toteuttaa omaa itseyttään, autonomiaansa?
Kun ihminen tällä tavalla - yhteiskunnan näkökulmasta katsoen "anarkistisesti" - toteuttaa itseään, sehän juuri on ihmiseen uskomista, koska hän, joka itseään toteuttaa, on täysin ihminen?
Olet siis sitä mieltä, että juutalaiskristillinen raamatuntulkinta itse asiassa, ovelasti, johtaa meitä inhimillisten auktoriteettien alaisuuteen jotta sitten, heihin pettyneenä, alkaisimme toteuttaa itseämme ilman auktoriteetteja? Sinähän varsinainen filosofi olet!
Mielenkiintoista kerta kaikkiaan. Hmm.
Kumpi vaihtoehto on lähempänä näkemystäsi, eli uskotko
A) Meitä opetetaan uskomaan ihmiseen. Pohjimmiltaan ihmiseen uskominen on omaan itseensä uskomista, koska minä olen itselleni ainoa ihminen jossa ihmisyys toteutuu - niinpä ihmiseen uskominen tottelemalla ihmistä, on itseensä uskomista? Jos tahdon uskoa itseeni ja toteuttaa ihmisyyttä itsessäni vapaasti, minun pitää mahdollisimman ehdottomasti ja sokeasti totella lainsäädäntöä ja vallanpitäjiä, koska se juuri on ihmiseen uskomista!
B) Meitä opetetaan uskomaan ihmiseen. Pohjimmiltaan ihmiseen uskominen on omaan itseensä uskomista, koska minä olen itselleni ainoa ihminen jossa ihmisyys toteutuu - niinpä usko ihmiseen johtaa minut toimimaan vastoin vallanpitäjien ja auktoriteettien vaatimuksia, koska ainoa ihmisyys, jonka tunnustan, on omien mielihalujeni kontrolloimaton liike? Jos tahdon tehdä kuten minulle opetetaan, eli uskoa ihmiseen, minun täytyy tehdä vastoin normeja, joita minulle opetetaan? Näin ollen juutalaiskristillisen ajattelun todellinen idea voi toteutua vain juutalaiskristillisen perinteen vastustamisena ja kaikkien perinteiden vastustamisena!
:)