Sota-ahdistuksesta ja sen aiheuttamasta stressistä puhuminen lopetettiin kuin seinään keskusteluissa ja netissä. Ihmiset joutuvat joka päivä kuitenkin lukemaan, näkemään kuvia ja kuulemaan asiasta, myös vaikkei haluaisi. Ja oma raja monia mietityttää, sijainti asumisessa. Mitään positiivista aihetta ei ole tilalle (joka vuorokausi) edes englanninkielisessä materiaalissa tai nimenomaan aiheen psykologista käsittelyä. Asian kieltäminen vasta pahentaakin tilannetta, kuten monien ihmisten sukulaiset tekevät, eikä varasuunnitelmia voi tehdä lohdukkeeksi elämään. Syyttäisivät vain someriippuvaiseksi uutistenlukijaksi, vaikkei se kaikilla noin mene.
Ihmiset etsivät varmuutta, tietoa ja rauhoittelua, kaikkina vuorokaudenaikoina. Ja sitä ei ole. Suomessa hyvin vähän julkisia taviskeskustelijoita tai ammatti-ihmisiä julkisuudessa rauhoittelemassa, paitsi uutiskanavat työntävät lisää materiaalia. Haastattelut Natosta, eivät käy kaikille joukkoterapiasta. Hyvä jos voi keskittyä muihin asioihin ja irrottautua kokonaan, mutta osalla edes yhtäkkinen ilmojen lämpeneminen ei varmastikaan auta, voi jopa ahdistaa lisää, kestää tottua. On kysymyksiäkin varmasti vielä. Kiitos.
Ihmiset etsivät varmuutta, tietoa ja rauhoittelua, kaikkina vuorokaudenaikoina. Ja sitä ei ole. Suomessa hyvin vähän julkisia taviskeskustelijoita tai ammatti-ihmisiä julkisuudessa rauhoittelemassa, paitsi uutiskanavat työntävät lisää materiaalia. Haastattelut Natosta, eivät käy kaikille joukkoterapiasta. Hyvä jos voi keskittyä muihin asioihin ja irrottautua kokonaan, mutta osalla edes yhtäkkinen ilmojen lämpeneminen ei varmastikaan auta, voi jopa ahdistaa lisää, kestää tottua. On kysymyksiäkin varmasti vielä. Kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaikkonen antaa puolustus tukea tarvittaessa ja Kanadasta poistetaan konetuliaseet, vaikka on villipetoja!
Kyl maar joko puoliautomaatti taikka kertatuliase riittää vallan hyvin metsästystykseen,kunhan osumatarkkuus on kohdillaan.
Minä en ole ikin'ä ymmärtänyt miksi tarvitaan jatkuvaa lohduttelua vaaroja täynnä olevassa maailmassa ja miksi niiden tiedostajan väitetään kärsivän "pelosta".
Mikä ongel,a siinä on että fakta on että maailma on niin täynnä vaaroja, lukemattomia, ja lukemattomia vaaroja loputtomasti. Mitä sitten? Tartviiko sen takia kauheesti pelätä?
Mun suurin ongelma on , että yhteiskunnan toimijat ei ymmärrä että vaara tai riski tai uhka on eri asia kuin pelko. Vaaran, riskin tai uhkan voi vaan kylmästi tiedostaa reagoimatta siihen pelolla. Mun mielestä niin on viisainta, mutta oon joutunut ongemiin koska kaikki väärintulkisee ajattelutapani,. Viisas tiedostaa vaarat, muttei reagoi niihin pelolla., Piste,.
Hei,
On olemassa monia matalan kynnyksen auttavia tahoja, joista voi saada tukea elämän erilaisissa kriisitilanteissa. Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä ja keskustella omista tunteista ja ajatuksista. Ajatusten vaihtaminen ulkopuolisen tahon kanssa voi helpottaa ja tuoda myös uusia näkökulmia.
MIELI ry auttaa myös Ukrainan kriisissä:
https://mieli.fi/vaikea-elamantilanne/tukea-ukrainan-kriisin-kasittelyyn/
Laitan lisäksi myös suoran linkin Tukinettiin, koska se on avoinna vuoden jokaisena päivänä kellon ympäri. Tukinetistä löytyy tukisuhdepalveluita, ryhmächattejä, yksilöchattejä sekä ryhmäkeskusteluita. https://tukinet.net/
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Joo. Tää sota on kyllä vaikuttanut paljon mieleen. Aluksi seurasi paljon. Uutiset ym. Luin Ylilaudan pitkiä ketjuja, joissa lähinnä pilkattiin Venäjän armeijan mokailua.
Hain ehkä turvaa siitä, että sota menee Venäjällä huonosti. Mutta jossain vaiheessa huomasin, että joidenkin lukemisesta tulee huono olo. Lopetin ne.
Pyrin välttämään trolliviestejä. Aluksi rajasin, etten lue iltakuuden jälkeen uutisia. Nyt olen lopettanut kokonaan ja seuraan enää otsikkotasolla. Ehkä senkin voisi vähentää.
Alkuun koin, että tämä on kuin talvisota. Ja me voitaisiin olla tuossa tilanteessa. Että on velvollisuus seurata.
Nyt olen ruvennut ajattelemaan omaa mielen hyvinvointia. Että meillä on oikeus olla onnellisia ja nauttia elämästä ja tehdä kivoja asioita.
Kun on ollut jo 2 ja puoli vuotta koronaa. Ihan tarpeeksi rankkaa. Lisäksi omassa perheessä psyykkisesti sairastunut jäsen, joka on sekoillut jo vuoden ja aiheuttanut huolta, stressiä ja pelkoa tämän vuoden ajan. Niin en enää jaksa seurata mitään negatiivisia juttuja.
Nyt yritän vain keskittyä voimaan hyvin ja tekemään kivoja asioita, nauttimaan kesästä ym. Ehkä harrastuksia ja katsoa kivoja asioita netistä.
Kun media voi levittää tietoa reaaliajassa kaikkialta, koetaan että on velvollisuus seurata sitä kaikkea. Ennen ei tiedetty mitään ja ihmiset saattoi elää omaa elämäänsä. Helpompaa.
Mutta ajattelen, että minulla on tehdä kivoja asioita.
Hmm. Kuten Allergia niin sotakin vaatii kovaa siedätyshoitoa ,jotta pelko lähtee...
Juu. Hyviä ajatuksia sinulla aiheesta. Väsyneenä usein nouseekin pintaan monella nuo sotajutut, kaipa osalla pääkin "kilahtelee" sitten ja kun muuta materiaalia ei syydetä kuin sitä. Jos olisi vaihtoehtoja videoille ja ikävälle materiaalille, moni varmaan ilahtuisi. Tietenkin voi lukea aina kirjaa illalla ja etsiä eri vaihtoehtoja. Osa ahdistuneena tai stressissä ei ehkä tiedä vain mihin keskittyä. Jostain syystä ei aina ammattilaiset tule esille suoraan mediaan, vaan ihmiset ohjataan jonnekin yksityiskeskusteluun, joka kestää sen hetken ja tulee uudet ahdistukset jo ihmisille.