Niin, mitä Jeesus ajattelisi? Poliitikko Eija-Riitta Korhola pohtii blogissaan vuonna 2009 tätä asiaa toimittajan udeltua poliitikoilta mielipidettä siihen, että mihin poliittiseen puolueeseen Jeesus kuuluisi tällä tavalla:
''Rakkaat kollegani ovat kunnostautuneet sen pohtimisessa, mitä poliittista kantaa Jeesus edusti. Mitro Repo uskalsi liittyä demreihin, koska koki Jeesuksen olleen yhteiskunnalliselta näkemykseltään lähinnä sosiaalidemokraatti. Satu Hassi jatkoi Mitron pohdiskelua täydentäen, että Jeesus tuntuu myös aika vihreältä pienine hiilijalanjälkineen ja viinintissutteluineen.
Jeesukseen voidaan toki ripustaa poliittista väriä sateenkaarellisen verran, mutta jos hän olisi suonut ajallemme ja paikallemme sen korkean kunnian, että olisi inkarnoitunut 2000-luvun Suomeen, pahoin pelkään, että me kaikki puoluepukarit saisimme nenillemme. Niin kuin hän tylytti aikansa poliittisia puolueita, fariseuksia, saddukeuksia ja selootteja, Jeesuksen tarkka, lahjomaton ja universuminpenetroiva katse olisi havainnut epäkohtia meidänkin puolueissamme.
<se, joka automaattisesti olettaa, että Jeesus olisi liittynyt kristillisdemokraatteihin, pettyy ehkä pahimmin. Tuo saarnaajahan pilkkasi uskonnollisesti itsevarmaa fariseusten puoluetta minkä kerkisi ja loukkasi sovinnaisuutta.
No pitääkö tästä päätellä, että hän olisi viihtynyt perussuomalaisten riveissä, joihin kapakoiden kantajengi usein samastetaan? Tuskin sittenkään, sillä tuo kansanmies vierasti nurkkapatriotismia suhtautuen erityisen suojelevasti maahanmuuttajiin ja muukalaisiin; halveksitun samarialaisen hän jopa nosti esimerkiksi hyvästä ihmisestä.
Tarkoittaisiko tämä siis, että Jeesus heiluttaisikin suvaitsevaisen RKP:n lippua? Arameankielinen Jeesus osasi kyllä myös hepreaa ja mahdollisesti kreikkaa, mutta pakkoruotsia hän tuskin olisi kannattanut. Siinähän maahanmuuttajat saavat kaksinkertaisen taakan niskaansa yrittäessään hakea paikkaansa yhteiskunnasta. Kapinoinnista kuolemantuomion saanut mies saattoi olla muutenkin liian kulmikas puolueeseen, jonka kimmoisa omatunto venyy ja joustaa mihin hallituspohjaan tahansa.
Entäpä kokoomus, tuo karismaattisten henkilöhahmojen uuttamo? Kurja myöntää, mutta homma saattaa kaatua veropolitiikkaan. Nasaretilainen kansanjohtaja näet ei vastustanut veroja vaan oli iloinen veronmaksaja, joka korosti pariinkin otteeseen, että keisarille on annettava se mikä keisarille kuuluu. Oliko Mitro siis oikeassa ja Jeesus vasemassa - ehta verot kattoon -demari?
Herran nähköön, ei kai, sillä opettaja-parantaja painotti lähimmäisenrakkauden tekoja käytännössä, eikä olisi tyytynyt hyvien tekojen ulkoistamiseen pelkästään yhteiskunnalle.
Vihreäkään Jeesus ei ollut samasta syystä kuin ei kristillisdemokraattikaan. Hän ei innostunut hurskastelijoista, jotka pitivät itseään muita parempina. Hän ei myöskään riittävän suoraviivaisesti tuominnut luonnonvarojen tuhlausta, jos se tehtiin rakkaudesta, kuten syntinen nainen kallisarvoisen voidepullon kanssa toimi.
Moni Jeesuksen kannattaja kannattaa myös kepua - löytyisiköhän siis kepusta puolue myös sankarille itselleen? Tuskin. Maanläheinen puuseppä ymmärsi varmasti tehdä eron tuppeensahatun ja erikoshöylätyn laudan välillä, ja monet vertauksensakin hän otti maanviljelyksestä, joten jutun juurta riittäisi tupailloissa - mutta junttapelilä hän ei sietäisi. Suurena hajasijoittajanakaan häntä ei pidetä: päämääränä on urbaani unelma, uusi Jerusalem.
Niinpä jää jäljelle vasemmistoliitto, ja sen ikiaikainen klisee, että Jeesus olisi ensimmäinen kommunisti? Ehkä muuten, mutta Nasaretin duunari tuomitsi käyttövoimana katkeruuden ja vihan - siinä menee monta äkäistä laulua saman tien haaskuuseen. Omastaan jakamisenkin ajatuksessa oli pointina, että jaetaan tasaisesti hyvää, ei kurjuutta.
Mutta voisiko käydä niin kurjasti, että katseltuaan aikansa tätä Baabelin sekamelskaa hän masentuisi, jättäisi äänestämättä ja liittyisi nukkuvien puolueeseen? Karmea ajatus, jota en tahtoisi uskoa; niin paljon hän korosti valvomista ja aikansa seuraamista.
Tässä sitä ollaan, olemme kaikki onnettomia, kukin omalla tavallaan. Herra auttakoon.''
Blogi korhola.fi 12.10.2009
''Rakkaat kollegani ovat kunnostautuneet sen pohtimisessa, mitä poliittista kantaa Jeesus edusti. Mitro Repo uskalsi liittyä demreihin, koska koki Jeesuksen olleen yhteiskunnalliselta näkemykseltään lähinnä sosiaalidemokraatti. Satu Hassi jatkoi Mitron pohdiskelua täydentäen, että Jeesus tuntuu myös aika vihreältä pienine hiilijalanjälkineen ja viinintissutteluineen.
Jeesukseen voidaan toki ripustaa poliittista väriä sateenkaarellisen verran, mutta jos hän olisi suonut ajallemme ja paikallemme sen korkean kunnian, että olisi inkarnoitunut 2000-luvun Suomeen, pahoin pelkään, että me kaikki puoluepukarit saisimme nenillemme. Niin kuin hän tylytti aikansa poliittisia puolueita, fariseuksia, saddukeuksia ja selootteja, Jeesuksen tarkka, lahjomaton ja universuminpenetroiva katse olisi havainnut epäkohtia meidänkin puolueissamme.
<se, joka automaattisesti olettaa, että Jeesus olisi liittynyt kristillisdemokraatteihin, pettyy ehkä pahimmin. Tuo saarnaajahan pilkkasi uskonnollisesti itsevarmaa fariseusten puoluetta minkä kerkisi ja loukkasi sovinnaisuutta.
No pitääkö tästä päätellä, että hän olisi viihtynyt perussuomalaisten riveissä, joihin kapakoiden kantajengi usein samastetaan? Tuskin sittenkään, sillä tuo kansanmies vierasti nurkkapatriotismia suhtautuen erityisen suojelevasti maahanmuuttajiin ja muukalaisiin; halveksitun samarialaisen hän jopa nosti esimerkiksi hyvästä ihmisestä.
Tarkoittaisiko tämä siis, että Jeesus heiluttaisikin suvaitsevaisen RKP:n lippua? Arameankielinen Jeesus osasi kyllä myös hepreaa ja mahdollisesti kreikkaa, mutta pakkoruotsia hän tuskin olisi kannattanut. Siinähän maahanmuuttajat saavat kaksinkertaisen taakan niskaansa yrittäessään hakea paikkaansa yhteiskunnasta. Kapinoinnista kuolemantuomion saanut mies saattoi olla muutenkin liian kulmikas puolueeseen, jonka kimmoisa omatunto venyy ja joustaa mihin hallituspohjaan tahansa.
Entäpä kokoomus, tuo karismaattisten henkilöhahmojen uuttamo? Kurja myöntää, mutta homma saattaa kaatua veropolitiikkaan. Nasaretilainen kansanjohtaja näet ei vastustanut veroja vaan oli iloinen veronmaksaja, joka korosti pariinkin otteeseen, että keisarille on annettava se mikä keisarille kuuluu. Oliko Mitro siis oikeassa ja Jeesus vasemassa - ehta verot kattoon -demari?
Herran nähköön, ei kai, sillä opettaja-parantaja painotti lähimmäisenrakkauden tekoja käytännössä, eikä olisi tyytynyt hyvien tekojen ulkoistamiseen pelkästään yhteiskunnalle.
Vihreäkään Jeesus ei ollut samasta syystä kuin ei kristillisdemokraattikaan. Hän ei innostunut hurskastelijoista, jotka pitivät itseään muita parempina. Hän ei myöskään riittävän suoraviivaisesti tuominnut luonnonvarojen tuhlausta, jos se tehtiin rakkaudesta, kuten syntinen nainen kallisarvoisen voidepullon kanssa toimi.
Moni Jeesuksen kannattaja kannattaa myös kepua - löytyisiköhän siis kepusta puolue myös sankarille itselleen? Tuskin. Maanläheinen puuseppä ymmärsi varmasti tehdä eron tuppeensahatun ja erikoshöylätyn laudan välillä, ja monet vertauksensakin hän otti maanviljelyksestä, joten jutun juurta riittäisi tupailloissa - mutta junttapelilä hän ei sietäisi. Suurena hajasijoittajanakaan häntä ei pidetä: päämääränä on urbaani unelma, uusi Jerusalem.
Niinpä jää jäljelle vasemmistoliitto, ja sen ikiaikainen klisee, että Jeesus olisi ensimmäinen kommunisti? Ehkä muuten, mutta Nasaretin duunari tuomitsi käyttövoimana katkeruuden ja vihan - siinä menee monta äkäistä laulua saman tien haaskuuseen. Omastaan jakamisenkin ajatuksessa oli pointina, että jaetaan tasaisesti hyvää, ei kurjuutta.
Mutta voisiko käydä niin kurjasti, että katseltuaan aikansa tätä Baabelin sekamelskaa hän masentuisi, jättäisi äänestämättä ja liittyisi nukkuvien puolueeseen? Karmea ajatus, jota en tahtoisi uskoa; niin paljon hän korosti valvomista ja aikansa seuraamista.
Tässä sitä ollaan, olemme kaikki onnettomia, kukin omalla tavallaan. Herra auttakoon.''
Blogi korhola.fi 12.10.2009
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tässä annetaan kivasti realistista kuvaa Jeesuksen ajattelusta, ohitse tuon uskontohörhöilyn.
Vasemmistolainen anargisti.
Ja kun ei päivääkään tehnyt palkollisen kätten töitäelääkseen elämässään ja muiden leivät ja kalatkin söi, niin melkoinen pummikin.
No vedestä nyt viinin itselleen väänsi, mutta noin muuten.
> Niinpä jää jäljelle vasemmistoliitto, ja sen ikiaikainen klisee, että Jeesus olisi ensimmäinen kommunisti?
Ei ollut, koska Jeesus puhui siitä miten jokainen saa ansionsa mukaan.
<<Ei ollut, koska Jeesus puhui siitä miten jokainen saa ansionsa mukaan.<<
Kannattaa valita kristinusko ja Jeesus teurastettuna uhrilampaana.
Kommunismi sa innoituksensa alkuseurakuntien tavasta jossa kaikki oli yhteistä....
Itsestään selvää, että Jeesus oli VKK:n miehiä. Hän moitti aina vallanpitäjiä, ja puolusti tavallista, erehtyväistä kansaa.
Alkuseurakunnalla ei ollut vain omaisuus yhteistä, vaan myös Henki. Siksi yhteisomistus oli mahdollista.
Kommarit taasen ovat maailmassa kunnostautuneet lähinnä tappamiseen.
Jeesus häpeäisi silmät päästään tajutessaan millaisia hänen kiivaimmat palvojansa ovat.
Sinällään aika hauskaa pohdintaa, erilaista ja eri näkökulmista.
”Mutta voisiko käydä niin kurjasti, että katseltuaan aikansa tätä Baabelin sekamelskaa hän masentuisi, jättäisi äänestämättä ja liittyisi nukkuvien puolueeseen?”
Niin, jättäisikö Jeesus kaiken sikseen ja piiloutuisi johonkin peräkammariin tai liikkuisi pienessä suljetussa piirissä. Vai liikkuisiko Hän ihmisten parissa, ottaisi kantaa asiaan jos toiseen? Ehkä hän ei äänestäisi mutta voisiko Hän olla aktiivisesti mukana kansalaistoiminnassa?