Siis silloinen johtajisto teki kahdesta etupiiristä valinnan ja otti N-liiton. Ajatelkaa! Vapaaehtoisesti!
Valtakamppailun toista ulottuvuutta edustaa kirjoitettu teksti, propaganda ja historia, joiden kautta pyritään luomaan "itsestään selviä totuuksia" massoille, vaikka sellaisia ei olekaan edes koskaan ollut maailmanhistoriassa; meillä ei ole käyty vielä tyhjentävää keskustelu siitä, miksi Suomi asettui idän etupiiriin vapaaehtoisesti, vaikka maamme olisi voinut seurata mm. Länsi-Saksan tietä. Kekkosen aikaa ts. Paasikivi-Kekkosen linjaa tarkasteltaessa perusstrategian analysoinnissa yksi tekijä on unohtunut; mitä, jos Suomi olisi ottanutkin vastaan Marschall-avun, jota tarjottiin myös SAK:lle ja asettanut itsensä lännen etupiiriin; Marschall avun kohteet otettiin hetken päästä tuolloin ns. Atlantin Allianssiin, joka kehittyi NATO:ksi.
NATO-lähteiden mukaan Suomi ansaitsi NATO-jäsenyyden Karjalan kannaksella kesällä 1944, mutta Suomi valitsi toisen tien. Suomen tilanne syksyllä oli sellainen, että Mannerheim oli sekä poliittisesti että sotilaallisesti valtansa huipulla tultuaan Suomen päämieheksi kesän lopulla 1944. Rintamamme olivat vakiintuneet jo heinäkuun puolivälin jälkeen ja Ilomantsin suunnalla käytiin sodan viimeinen suurehko taistelu, joka koitui armeijamme loistavaksi voitoksi; n-liittolainen divisioona ja prikaati motitettiin ja suurimmaksi osaksi tuhottiin. Tilanne oli näin ollen täysin eri rintamilla 1944 kuin maaliskuun alussa 1940 talvisodan aikaan. Talvisodan viimeisinä päivinä oli puolustuksemme murtumassa, kun 5/6 (Mannerheimin muistelmien mukaan) osaa N-liiton aktiiviarmeijasta hyökkäsi armottomasti kimppuumme. Mutta elokuussa 1944 venäläisten eteneminen oli kaikilla suunnilla jo pysäytetty, Ilomantsissa motitettu, ja he siirsivät joukkoja Keski-Eurooppaan. Tilanne muodostui näin ollen ylivoimaiseksi Suomelle rintamilla; Päämaja teki jopa suunnitelmat Viipurin takaisinvaltaamiseksi syksyllä 1944 tilanteen ollessa sotilaallisesti edullinen maallemme. Suunnitelma oli sotilaallisesti täysin realistinen ja olisi saattanut operaationa onnistua, jos sitä olisi taitavat sotaan tottuneet johtajat operoimassa. Maailmanpoliittinen tilanne ei kuitenkaan puoltanut enää operaatiota, koska koko II maailmansodan selvittelyissä olimme auttamattomasti hävinneellä puolella.
Mutta kuitenkin armeijaamme ei oltu lyöty ja se oli vielä hyvin vaarallinen vastustaja. Se vahvistui sodan viime päiviin syyskuulle 1944 saakka, jolloin saimme vielä aseita Saksalta. Miksi sitten Paasikivi, Kekkonen & kumppanit toimivat näin? Miksi Suomi lähti vapaaehtoisesti N-liiton etupiiriin, vaikka länsi olisi ottanut meidät liittolaisekseen? Pelättiinkö N-liiton normaalia kovaa poliittista kielenkäyttöä liikaa? Eikö sitä kestetty? Totuushan on se, että Kekkonen tyyppiesimerkkinä pelkäsi N-liittoa ja uskoi todella, että ideologioiden ja suurvaltojen välisessä kamppailussa sosialismi ja N-liitto vetäisivät pitemmän korren. Maa, jonka budjetti on kutakuinkin Suomen valtion kokoinen tänään. Pelko on kaikista huonoin peruste päätöksentekoon.
Se, että Suomi ei asettanut itseänsä läntiseen etupiiriin toimillansa on vaikuttanut pitkälti venäläisten käsityksiin maastamme; suomettumisen ajan seurauksena suomalaisilla on nimittäin aivan liian sinisilmäinen käsitys venäläisestä imperialismista. Harmillisena perintönä tuosta ajasta venäläiset uskovat yhä, että Suomi kuuluu Venäjän etupiiriin. Suurin osa heistä harmittelee meidän elintasoa, joka ei saisi olla parempi kuin heidän, koska he voittivat mukamas sodan ja me alistuimme kaikkien politiikan sääntöjen vastaisesti N-liiton edessä asettumalla sen etupiiriin. Alistumisen seurauksena me menetimme mittavat läntiset investoinnit maahamme, jotka nyt ovat vasta alkaneet virrata maahan; kukaan ei halunnut sijoittaa maahan, joka oli N-liiton etupiirissä.
Oma käsitys on, että Suomen olisi pitänyt vastaanottaa Marschall-apu ja sitä kautta asettua lännen turvallisuusjärjestelyiden osaksi. Suomettumisen seuraukset eivät hevin ja "noin vain" parane; voimme vielä joutua maksamaan kovan hinnan väärinlaskemisista, huonoimmassa tapauksessa, mitä en itse koskaan kansakunnalle toivo.
Valtakamppailun toista ulottuvuutta edustaa kirjoitettu teksti, propaganda ja historia, joiden kautta pyritään luomaan "itsestään selviä totuuksia" massoille, vaikka sellaisia ei olekaan edes koskaan ollut maailmanhistoriassa; meillä ei ole käyty vielä tyhjentävää keskustelu siitä, miksi Suomi asettui idän etupiiriin vapaaehtoisesti, vaikka maamme olisi voinut seurata mm. Länsi-Saksan tietä. Kekkosen aikaa ts. Paasikivi-Kekkosen linjaa tarkasteltaessa perusstrategian analysoinnissa yksi tekijä on unohtunut; mitä, jos Suomi olisi ottanutkin vastaan Marschall-avun, jota tarjottiin myös SAK:lle ja asettanut itsensä lännen etupiiriin; Marschall avun kohteet otettiin hetken päästä tuolloin ns. Atlantin Allianssiin, joka kehittyi NATO:ksi.
NATO-lähteiden mukaan Suomi ansaitsi NATO-jäsenyyden Karjalan kannaksella kesällä 1944, mutta Suomi valitsi toisen tien. Suomen tilanne syksyllä oli sellainen, että Mannerheim oli sekä poliittisesti että sotilaallisesti valtansa huipulla tultuaan Suomen päämieheksi kesän lopulla 1944. Rintamamme olivat vakiintuneet jo heinäkuun puolivälin jälkeen ja Ilomantsin suunnalla käytiin sodan viimeinen suurehko taistelu, joka koitui armeijamme loistavaksi voitoksi; n-liittolainen divisioona ja prikaati motitettiin ja suurimmaksi osaksi tuhottiin. Tilanne oli näin ollen täysin eri rintamilla 1944 kuin maaliskuun alussa 1940 talvisodan aikaan. Talvisodan viimeisinä päivinä oli puolustuksemme murtumassa, kun 5/6 (Mannerheimin muistelmien mukaan) osaa N-liiton aktiiviarmeijasta hyökkäsi armottomasti kimppuumme. Mutta elokuussa 1944 venäläisten eteneminen oli kaikilla suunnilla jo pysäytetty, Ilomantsissa motitettu, ja he siirsivät joukkoja Keski-Eurooppaan. Tilanne muodostui näin ollen ylivoimaiseksi Suomelle rintamilla; Päämaja teki jopa suunnitelmat Viipurin takaisinvaltaamiseksi syksyllä 1944 tilanteen ollessa sotilaallisesti edullinen maallemme. Suunnitelma oli sotilaallisesti täysin realistinen ja olisi saattanut operaationa onnistua, jos sitä olisi taitavat sotaan tottuneet johtajat operoimassa. Maailmanpoliittinen tilanne ei kuitenkaan puoltanut enää operaatiota, koska koko II maailmansodan selvittelyissä olimme auttamattomasti hävinneellä puolella.
Mutta kuitenkin armeijaamme ei oltu lyöty ja se oli vielä hyvin vaarallinen vastustaja. Se vahvistui sodan viime päiviin syyskuulle 1944 saakka, jolloin saimme vielä aseita Saksalta. Miksi sitten Paasikivi, Kekkonen & kumppanit toimivat näin? Miksi Suomi lähti vapaaehtoisesti N-liiton etupiiriin, vaikka länsi olisi ottanut meidät liittolaisekseen? Pelättiinkö N-liiton normaalia kovaa poliittista kielenkäyttöä liikaa? Eikö sitä kestetty? Totuushan on se, että Kekkonen tyyppiesimerkkinä pelkäsi N-liittoa ja uskoi todella, että ideologioiden ja suurvaltojen välisessä kamppailussa sosialismi ja N-liitto vetäisivät pitemmän korren. Maa, jonka budjetti on kutakuinkin Suomen valtion kokoinen tänään. Pelko on kaikista huonoin peruste päätöksentekoon.
Se, että Suomi ei asettanut itseänsä läntiseen etupiiriin toimillansa on vaikuttanut pitkälti venäläisten käsityksiin maastamme; suomettumisen ajan seurauksena suomalaisilla on nimittäin aivan liian sinisilmäinen käsitys venäläisestä imperialismista. Harmillisena perintönä tuosta ajasta venäläiset uskovat yhä, että Suomi kuuluu Venäjän etupiiriin. Suurin osa heistä harmittelee meidän elintasoa, joka ei saisi olla parempi kuin heidän, koska he voittivat mukamas sodan ja me alistuimme kaikkien politiikan sääntöjen vastaisesti N-liiton edessä asettumalla sen etupiiriin. Alistumisen seurauksena me menetimme mittavat läntiset investoinnit maahamme, jotka nyt ovat vasta alkaneet virrata maahan; kukaan ei halunnut sijoittaa maahan, joka oli N-liiton etupiirissä.
Oma käsitys on, että Suomen olisi pitänyt vastaanottaa Marschall-apu ja sitä kautta asettua lännen turvallisuusjärjestelyiden osaksi. Suomettumisen seuraukset eivät hevin ja "noin vain" parane; voimme vielä joutua maksamaan kovan hinnan väärinlaskemisista, huonoimmassa tapauksessa, mitä en itse koskaan kansakunnalle toivo.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oletko Topelius vai satusetä Runeberg?
Sota Saksaa vastaan oli päättymässä Saksan tappioksi, jonka jälkeen Puna-armeija olisi siirtänyt siellä olevat joukut tänne ja tehnyt lopun sotimisesta.
Teheranin konfrensissa oli Churchill Stalin ja Roosevelt sopineet kohtalomme lisäksi Englanti oli julistanut sodan Suomelle.
Paasikivi vastusti Marchall- apua osin Stalinin kiellosta, samoin kuin maanluovutuksen evakoille ruotsalaisilta tiloilta pakolla, pelkäsi Ruotsin avun loppuvan.
Paasikivi viisaana presidentinä ymmärsi, että sotakorvaukset tulevat maksuun ja ilman teollisuuden nopeaa käynnistämistä niistä ei selvitä. Silloinen Maalaisliitto, nykyinen Kepu vastusti hanketta. Meinasivat hoitaa velat maa- ja metsätaloudella.
Kerroppa millä oltaisiin työllistetty pienviljeliöiden jälkeläiset jos oltaisiin toimittu toisin?
Paasikiven ansiosta maamme nousi raunioista pikku hiljaa kohtalaisen hyvään elintasoon, joka tuhottiin markan keinotekoisella nostolla josta seurasi Pankkikriisi jonka maksajaksi laitettiin kansa ja lopuksi maamme vieminen EU:hun sekä markkinatalouteen ryhtyminen.
Olen elänyt ne Suomettumisen ajat ja kernaasti haluaisin ne takaisin. Väitän että tuhat kertaa paremmin meni tavallisilla työtätekevillä ihmisillä kuin nykyisin.
T. Eläke Timpuri
Teheranissa liittoutuneet totesivat jotta heillä on sodan jälkeen oikeus jakaa Eurooppa etupiireihinsä. Jaltalla sitten jaettiin eurooppalaiset maat liittoutuneiden kesken jolloin Suomi katsottiin kuuluvan Neuvostoliiton etupiiriin. Putin vaatii etupiirien palauttamista.
Niinkö.
Suomen kysymys.
Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin ruoti Teheranin konferenssissa kovasanaisesti myös Suomelle asetettavia rauhanehtoja. Hänen mielestään Suomen poliittinen johto kuvitteli yhä Saksan voivan voittaa suursodan, ja siksi suomalaisille olisi annettava kunnollinen opetus. Suomalaisten olisi alistuttava sotakorvauksiin, jotka olisivat 50 prosenttia Neuvostoliitolle aiheutettujen vahinkojen todellisesta määrästä, ja vuoden 1940 Moskovan rauhansopimuksen mukaisten rajojen palauttamiseen voimaan. Lisäksi Neuvostoliitto voisi tarvittaessa miehittää osia Suomesta sotakorvausten maksun vakuudeksi. Toisaalta Stalin sanoi jokaisen sellaisen maan, joka on taistellut itsenäisyytensä puolesta niin urhoollisesti kuin Suomi, ansaitsevan tiettyä kunnioitusta.
T. Eläke Timpuri
Suomen sodan loppuvaiheen ja sodan jälkeinen kohtalo päätettiin siis jo Teheranissa 1.12.1943 ja Teheranissa päätetyn mukaan sitten kaikki tapahtui. Teheranissa sovitusti Suomi menetti myös Petsamon, joka vielä oli Suomen hallussa vuoden 1940 Moskovan rauhansopimuksen jälkeen. Neuvostoliiton vakuuttelut Petsamon olleen aikanaan lahjoituksen Suomelle saivat Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian hyväksynnän.
T. Eläke Timpuri
Teheranissa päätettiin Saksan ja sen liittolaisten kohtalosta .
Suomea ei edes mainittu kyseisessä kokouksessa josta on päätelty että liittolaiset ymmärsi Suomen käyvän erillissotaa .
Suomi sai 44 alkukeväällä NL rauhanehto sopimus ehdotuksen jossa ilmoitettiin vaatimuksena Suomen täydellistä antautumista ja mahdottomia korvausvaatimuksia Suomi ei tähän suostunut .
NL teki kesällä -44 suurhyökkäyksen Suomeen joka päättyi monien vaiheiden jälkeen lopuksi Suomen torjuntavoittoon kaikilla rintamanosilla ja NL joukkojen pysähtymiseen raskain tappioin .
Edellisen jälkeen NL lähetti uuden ehdotuksen sotatoimien lopettamiseksi siinä ei enään vaadittu antautumista vaan alueluovutuksia ,Saksalaisten joukkojen poistamisen pohjoissuomesta ja sotakorvauksetkin olivat vain murto-osa aiemmista näin Suomi teki erillissodassaan erillisrauhan .
Huu Haata on juttusi. Varmasti mainittiin
Mene nettiin lukemaan Teheranin konferensista. Lue sieltä Suomen kysymys.
Yritys Suomen käymästä erillissodasta ei mennyt läpi.
Saksa oli ennen sotaa kysynyt Suomelta halukkuuta perustaa Saksaan erillinen joukko-osasto SS-Wiking divisioona ( Panttipataljoona) taistelemaan Saksan rinnalla. Tähän suostuttiin hallituksen päätöksellä. Sinne valitut eivät olleet mitään seikkailioita, niin kuin on annettu ymmärtää. Valtio poliisista Riekki teki valinnat sinne lähtevistä.Tällä sopimuksella Suomi päätti kumman puolella se on sodan syttyessä.
Sinä et tiedä mistään mitään
UKRAINA Voitit tämän suuren taistelun. Suuri kunnia rohkeille sotilaille suurelle sankarillesi presidentti tohtori Volodamir Zelenskylle ja suurelle maallesi 🇺🇦🇺🇦🇺🇦🇺🇦🇺🇦🙏
VENÄJÄ ON SUOMELLE NYT MENNEEN TALVEN LUMIA
RAJAT ON LUKITTAVA JA KAIKKI VARUSTELUT PUOLUSTUKSEEN KOHTI ITÄÄ
Pahempaa kuin rutto on iivanan saasta!
Juuri näin. Venäjä on ikuinen vihollisemme
Höpsistä. Vapaaehtoisesti?
Sodassa hävinnyt osapuoli ei voi valita. Suomi hävisi koko maailmalle jatkosodan.
Suomi ei hävinnyt. Suomea ei miehitetty
NL olisi koska tahansa halutessaan voinut miehittää Suomen, mutta niin ei tapahtunut koska Stalin osoitti suopeutta Suomelle.
Luepa uudestaa peruskoulun historian kirjat
Punavihreä peruskoulu valehtelee
Nyt meillä alkaa uusi aika. Venäjä ei huolestuta edes päivälehden toimitusta.
Sensijaan alamme saada neuvoja ja ohjeita, kuinka selviää hinnan noususta. Mitä kannattaa syödä, millä kannattaa liikkua, miten vaatettaa itsensä edullisesti? Ohjeita tarvitaan, sillä kaikki maksaa paljon.
Mutta parempi näin, puutteessa ja köyhänä, kuin elää liian rauhallisessa, puolueettomassa maassa.
Kokkunisti Kekkonen syypää
He olivat kommunisteja