Sosialismista kansallissosialismiin?

Oliko tsaari Joosef ensimmäisellä mitään tekemistä sosialismin kanssa. Kyseessä oli paremminkin venäläinsnationalismin elikkä panslavismin ilmentymä.

Tämäkään juttu ei ole niin yksiselitteinen, joksi monet sitä yrittävät vääntää. Koska olen jonkun verran tutustunut sekä natsismin että kommunismin ja sosialismin historiaan , yritän tässä vaatimattomien lukujeni pohjalta muodostuneen käsitykseni ilmaista.

Viime vuosisadan alussa työläiset muodostivat valtavan osan länsimaisista kansoista. Täten mikään vaaleilla valtaan pyrkivä puolue ei täysin voinut jättää heitä huomiotta toiminnassaan. Hitlerkin tiesi tämän ja pyrki voimakkaasti vetoamaan lähinnä kansallismieliseen työväestön osaan. Kansallissosialismissa on myös joitakin sosialistisia piirteitä, kuten pyrkimys jonkinlaiseen luokattomaan yht.kuntaan (joka tietenkin koski vain "arjalaisia"). Se mikä erotti natsit sosialisteista ja kommunisteista, oli voimakas nationalismi ja rotuoppi. Nämä taas olivat sosialisteille ja kommunisteille täysin vieraita ajatuksia. Tämän takia loikkaukset näiden aatesuuntien välillä olivat melko vähäisiä.

NSDAP:ssa oli kuitenkin oma vasemmisto, jota ei kuitenkaan mitenkään pidä liittää kommunistisiin tai sosialistisiin aatteisiin. Tätä perinteiseen työväenluokkaan nojautuvaa suuntausta edustivat esim. Ernst Röhm ja Strasserin veljekset. Hitler kuitenkin tunnetusti eliminoi tämän opposition (tosin vasta 30-luvulla, kun ristiriidat tulivat sovittelemattomiksi ja varsinkin Röhm alkoi olla tosi vaarallinen SA-järjestöineen), jotta hänen itsensä kannattama linja yhteistyöstä kansallisen saksalaisen pääoman kanssa ei joutuisi vaikeuksiin. Hitler siis oli selvästi em. henkilöitä enemmän sitä mieltä, että tasapainoilu työväen ja saksalaisen pääoman kanssa johtaisi parhaisiin tuloksiin. Ja kuten siinä dokumentissa tuli ilmi, Hitler ei suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön sos.demokraattien kanssa.

Sitten ne vallankumoukset ja valtaannousu. Sos/kom. vallankumoukset ja vallankumousyritykset auttoivat natseja kahdella tavalla lisäämään kannatustaan. 1910- ja 1920-lukujen vaihteessa tapahtuneet vasemmistokumoukset tietenkin ajoivat nationalistista kansanosaa radikaalin oikeiston kannattajiksi. Kun vielä monet vallankumousjohtajista olivat juutalaisia (esim. Unkarissa Bela Kun, Baijerissa Kurt Eisner ja Eugene Levin, Berliinissä Rosa Luxemburg ja Karl Liebknecht), myös juutalaisvastaiset ainekset siirtyivät nopeasti Hitlerin kannattajiksi.

Näin Hitler oli melko nopeasti olosuhteiden auttamana luonut itselleen poliittisesti merkittävän puolueen. Eikä myöskään Versaillesin "häpeärauha" demokratian kannatusta Saksassa lisännyt, mikä tietenkin on kolmas tärkeä seikka.