Vai miten on parasta ja kuka määrittelee elämän normit ja standardit?
Kai se on se puoliso joka määrittelee mikä hänelle kelpaa.
Entä toisten antamat "elämänohjeet", tuleeko niitä totella vai toteuttaa oma unelma?
Pian ostetaan pakettiauto ja sitten shoppaillaan vaikka mitä.
En tiedä kuitenkaan kannattaako, sitä voisi vaan lähteä kauas maailmallekin seikkailemaan.
Sen verran on oppinut, että ihmistä pitäisi kannustaa kulkemaan kohti niitä omia unelmiaan ja niitä toteuttamaan.
Muuten on kuin häkissä elämässä jonkun toisen elämää ja unelmaa.
Siinä kun toteuttaa omat unelmansa, on silloin innoissaan ja kaikki esteet vaan sortuu edestä.
Silloin koko maailman täytyy hyökätä kimppuun, että saa pysäytettyä ihmisen.
Näin kävi, mutta sekin on vain hetken tauko.......
Ja unelmat ovat nyt monta kertaa suuremmat.
Kai se on se puoliso joka määrittelee mikä hänelle kelpaa.
Entä toisten antamat "elämänohjeet", tuleeko niitä totella vai toteuttaa oma unelma?
Pian ostetaan pakettiauto ja sitten shoppaillaan vaikka mitä.
En tiedä kuitenkaan kannattaako, sitä voisi vaan lähteä kauas maailmallekin seikkailemaan.
Sen verran on oppinut, että ihmistä pitäisi kannustaa kulkemaan kohti niitä omia unelmiaan ja niitä toteuttamaan.
Muuten on kuin häkissä elämässä jonkun toisen elämää ja unelmaa.
Siinä kun toteuttaa omat unelmansa, on silloin innoissaan ja kaikki esteet vaan sortuu edestä.
Silloin koko maailman täytyy hyökätä kimppuun, että saa pysäytettyä ihmisen.
Näin kävi, mutta sekin on vain hetken tauko.......
Ja unelmat ovat nyt monta kertaa suuremmat.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sain soiton mun frendiltä pitkästä aikaa, yritti kutsua minua takaisin maanpinnalle.
Mä elän kuitenkin utopiassa ja teen siitä totta, #koskamävoin.
Miksi ihmisten on vaikea ymmärtää, että kaikki on mahdollista sille joka uskoo?
Uskon kautta saa myös viisauden, tiedon ja kaiken tarvittavan avun.
Tarviin naisen rinnalleni joka on seuranani, tukenani, kannustaa ja rakastaa.
Jota voin rakastaa.
Utopia ja pilvilinnat on puoliksi valmiita, kaipaisi nekin naisen kosketusta.
Kompassi osoittaa naista kohden, siksi kai se matkailu ja reissaaminen jotenkin viehättääkin ja veri vetää jonnekin kauemmas, pois tästä keskeltä ei paljon mitään.
Se on se seuraava etappi, nainen.
Mistä hänet löydän?
Elämän suunnitelmatkin kääntyvät jo sitä kohti.
Asuntokin muuttuu pian asuntoautoksi.....
Suunta on ollut Norjaan jostain syystä....
Näin moniongelmaisena miehenä, täytyy todeta, että pitää sen verran omata ymmärrystä ettei yritäkkään päästä naisten kans tekemisiin jos oman elämän hallintakaan ei ole kunnossa, Pitää ymmärtää elämän realiteetit,
Minulla on elämä hallinnassa, se vain poikkeaa varmasti elämän normi standardeista.
Eli ongelmana on kai löytää se oikeasti rohkea nainen, joka uskaltaa lähteä uuteen.
Ihminen voi suunnitella vaikka mitä ja joskus asiat lutviutuu, mutta lopulta jää vain luu käteen. Kiire kokea ja olla jotain on lopulta, vaikka mitä saisi ja saavuttaisi, yhtä tyhjä kanssa. Epämiellyttävää mutta totta.
Ne saavutukset kaikki ovat oikeastaan sivuseikka.
Pitää olla joku jonka kanssa ne saavuttaa ja kenen kanssa niistä iloitsisi ja nauttisi.
Mä pystyisin mihin vaan, mutta ei ole oikein intoa mihinkään.
Suuret on suunnitelmat ja kaikki toteutettavissa, mutta toisaalta yksin voisi olla sen elämän erakkonakin ja asua teltassa.
Eihän sellaista jaksaisi sellaista yksin elämää, kyllä siinä lähtee jonnekin sen päättämään ja elämään sen viimeisen ajan kuin se oikeasti olisikin viimeinen aika.
Mutta niin, mitä sitä tekisi?
En tahdo olla paikallani, en tahdo olla yksin, mutta jotain on tehtävä ja teen jotain.
Lyön omaisuuden lihoiksi, ostan matkailuauton ja lähden Norjaan.
Olen siellä yksin, otan kuvia hienoista maisemista ja pistän nettiin.
Sitten tulee ehkä kommentteja "voi kun pääsis tuonne", "ota mut mukaan" jne....
No, Lähtö on pian vapaaehtoiset ilmoittautukaa!
Ei ehkä ketään tosissaan ottaisi tällaista askelta vaikka nyt olisi mahdollisuus, sitten kun sen on itse ottanut ja näyttänyt mallia, niin sitten ehkä? mutta silloin se on jo nähty ja seuraava paikka kutsuu, lähteeköhän sinne kukaan?
Tämä on sellainen asia minkä olen huomannut.
On joku idea, haluat sen toteuttaa ja toki seura on aina hyvä, mutta kukaan ei oikein lähde mihinkään mukaan.
sitten kun lähdet itse niin sitten olikin moni lähtemässä mukaan, "kyllä mä olisin tollaseen iteki lähtenyt" jne.....
Täytyy olla visio ja lähteä rohkeasti sitä toteuttamaan.
Se vaan, että kaksin se olisi mukavempaa kuin yksin.
Yksin siinä ei ole oikein merkitystä.
Yksin vuoristomaisemissa, yksin teltassa, yksin nuotion äärellä, yksin grillaamassa, yksin ajamassa.....
Kaksin se olisi upeaa.
Yksin ihan yhtä upeaa.
Mä istuin tossa pihalla pari päivää sitten yksin.
siinä on tuolit ja pöytä.
kattelin kun grillissä paloi tuli, soitin musaa.
Join pari olutta ja jonkin ajan päästä grillasin ja söin.
Olisihan siinä seura kelvannut.
Ei ollut niin upeaa.
Luterilaisuus palstaan treffailemaan.
Voi nainen, missä olet.
Mä tahdon todella kokemusrikkaan elämän sinun kanssasi, tehtäisiin kaikkea hölmöäkin ja hullua.
Lennettäisiin vaikka costa ricaan päivän parin reissulle ihan vain juomaan kuppi paikallista kahvia.
Ihan tuosta vaan ex temporee.
Elettäisiin elämää vähän kuin lapset, kun ne tahtoo metsään leikkimään ne menee metsään leikkimään.
Kun me tahdotaan kuppi brasilialaista kahvia, niin jos mahdollista, niin mennään sinne se nauttimaan.
Mahdollisuuksien mukaan, mutta kaikki mitä tahdotaan niin tehdään mahdolliseksi.
Asutaan jossain rauhassa, vieraillaan kaupungeissa.
Reissataan vaikka caribian cruiselinella, mennään silloin kun niissä on parhaat konsertit.
Kaikki kaikki toteutetaan.
Sinun kanssasi tai muuten elämällä ei ole paljon merkityksellistä sisältöä, sellaisen voi tuhlata helposti vaikka päihteisiin. :(
Kunpa minä olisin se nainen. Olisin valmis vaikka mihin, jos olisit hän.
K.
:(
Nämä on jotenkin surullista lukea.
Kunpa olisin se nainen.... no ole se nainen.
olisin valmis vaikka mihin..... perfect, niin minäkin......
jos olisit hän.........en taida olla hän, en ole tavannut enkä tunne täältä päin ketään.
Mä tahdon olla se maailman ihanin mies hänelle joka tulee minun elämääni.
Ei elämän tarvitse olla kunnossa kun nappaat sen naisen kainaloon. Voitte yhdessä rakennella sitä elämää sellaiseen kuntoon kun hyväksi näette.
Niin, sekin vielä, että miten se määritellään onko elämä kunnossa.
Mun elämä on uusi, vanha on takana ja uusi alkamassa, on sellainen resetti ollut ja alkaa kuin alusta.
Tietysti on jotain jäänyt pientä, että ei ihan kaikkea tarvitse rakentaa nollasta.
Mutta tämä tulee rakentaa yhdessä sen oikean kanssa.
Mä olen siis sellaisessa tilanteessa, että kaikki mahdollisuudet on avoinna ja mikään ei sinäänsä sido missään ja mihinkään.
Tästä voi siis lähteä minne vaan tai alkaa tekemään mitä tahansa.
Joka suuntaan löytyy jokin visio ja idea, mutta kyllä se kumppani on vaan se tärkein.
Ongelma on vain, että mistä hänet löydän?
Pitääkö lähteä matkalle ja hän löytyy sieltä vai jäädä rakentamaan imperiumia tähän ja hän tulee tänne?
jos rakennan tähän rakennanko turhaan jos hän tahtoo jotain muuta?
Siksi tärkein on löytää se rakkaus ja siitä lähteä, mutta missä hän on......
Niin, ymmärrän aika hyvin mitä tarkoitat. On vaikea löytää mies, jonka kanssa voi toteuttaa esim. tuollaisia unelmia. Elämä on kummallista.
No kun mies löytyy jo, peiliin kun katsoo niin näkee sellaisen, mutta missä se nainen?
Kummallistahan se on, että ei löydy.
Tämäkin on sellaista, että pitäisi olla vielä koordinaatit kartalla niin voisi lähteä etsimään.
Pelkkä kompassi ei riitä kuin suuntaa antamaan, pitäisi silti huudella koko matka.
Sorttereitten pakolaisuus.