Helluntai kuuluu Pääsiäisen ja joulun ohella kirkkovuoden kolmen suurimman juhlan joukkoon. Alun perin Helluntain paikalla on ollut juutalaisten juhla, jota vietetään sekä sadonkorjuujuhlana että Siinailla tapahtuneen lain antamisen muistojuhlana.
Raamatun mukaan 50 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, kun tuhannet ihmiset olivat kokoontuneina Jerusalemin sadonkorjuujuhlille, Pyhä Henki vuodatettiin liekkeinä apostoleihin. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. (Ap. t. 2:3-4) Näin Jeesuksen lupaukset ja Vanhan testamentin ennustukset Pyhän Hengen vuodattamisesta kävivät toteen.
Tuona päivänä Pietari saarnasi tuhansille kuulijoille, mikä johti suuren joukon kastamiseen ja seurakunnan lukumäärän kasvamiseen. Kristillinen kirkko pitääkin päivää alkuseurakunnan syntymäpäivänä.
- Ennen vanhaan varsinkin maaseudulla Helluntai oli tärkeä juhlapäivä, jolloin nuoriso lauloi, leikki ja tanssi. Helluntaina etsittiin myös potentiaalisia heiloja. ”Jollei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä.” Helluntain säässä on puolestaan nähty enteitä koko kesän sääolosuhteista: ”Jos Helluntaina sataa niin sataa joka pyhä juhannukseen saakka”.
Helluntai on Pyhän Hengen juhlapyhä. Silloin meitä muistutetaan siitä, että Jumala on meidän keskellämme ja asuu meissä. Pyhä Henki on Jumalan näkymätöntä läsnäoloa. Ennen kuin Jeesus jätti tämän maailman Helatorstaina, hän kertoi opetuslapsilleen ettei hylkäisi heitä. Jeesus lupasi ihmisille auttajan, totuuden hengen, joka olisi aina meidän kanssamme. Helluntaita vietetään kymmenen päivää Helatorstain jälkeen. Juhlimme sitä, että Jumalan henki - auttajamme - on aina luonamme.
Pyhää Henkeä kutsutaan elämän hengeksi, eikä se ole sattuma. Ihmishenkäys ja se, että me hengitämme, ovat elämän peruslähtökohtia. Jumala on yhtä näkymätön ja yhtä todellinen kuin oma hengityksemme. Henkeä verrataan joskus tuuleen. Puut huojuvat tuulessa, mutta emme näe tuulta. Emme myöskään Pyhää Henkeä. Mutta sen vaikutuksen voimme nähdä elämässämme. Room. 8:38-39
Raamatun mukaan 50 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, kun tuhannet ihmiset olivat kokoontuneina Jerusalemin sadonkorjuujuhlille, Pyhä Henki vuodatettiin liekkeinä apostoleihin. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. (Ap. t. 2:3-4) Näin Jeesuksen lupaukset ja Vanhan testamentin ennustukset Pyhän Hengen vuodattamisesta kävivät toteen.
Tuona päivänä Pietari saarnasi tuhansille kuulijoille, mikä johti suuren joukon kastamiseen ja seurakunnan lukumäärän kasvamiseen. Kristillinen kirkko pitääkin päivää alkuseurakunnan syntymäpäivänä.
- Ennen vanhaan varsinkin maaseudulla Helluntai oli tärkeä juhlapäivä, jolloin nuoriso lauloi, leikki ja tanssi. Helluntaina etsittiin myös potentiaalisia heiloja. ”Jollei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä.” Helluntain säässä on puolestaan nähty enteitä koko kesän sääolosuhteista: ”Jos Helluntaina sataa niin sataa joka pyhä juhannukseen saakka”.
Helluntai on Pyhän Hengen juhlapyhä. Silloin meitä muistutetaan siitä, että Jumala on meidän keskellämme ja asuu meissä. Pyhä Henki on Jumalan näkymätöntä läsnäoloa. Ennen kuin Jeesus jätti tämän maailman Helatorstaina, hän kertoi opetuslapsilleen ettei hylkäisi heitä. Jeesus lupasi ihmisille auttajan, totuuden hengen, joka olisi aina meidän kanssamme. Helluntaita vietetään kymmenen päivää Helatorstain jälkeen. Juhlimme sitä, että Jumalan henki - auttajamme - on aina luonamme.
Pyhää Henkeä kutsutaan elämän hengeksi, eikä se ole sattuma. Ihmishenkäys ja se, että me hengitämme, ovat elämän peruslähtökohtia. Jumala on yhtä näkymätön ja yhtä todellinen kuin oma hengityksemme. Henkeä verrataan joskus tuuleen. Puut huojuvat tuulessa, mutta emme näe tuulta. Emme myöskään Pyhää Henkeä. Mutta sen vaikutuksen voimme nähdä elämässämme. Room. 8:38-39
Vastaukset 1
Vanhimmat
Helluntai oli vuoteen 1972 asti kaksipäiväinen. Myös helluntaimaanantai oli yleinen vapaapäivä.