Olemme kaikki jossain määrin uskonnon uhreja, ainakin mikäli vanhempamme kuuluvat kirkkoon. Sillä me olemme silloin automaattisesti kirkon jäseniä, ja koulussa päähämme aletaan iskostamaan uskonnollista höperöintiä, toisaalla enemmän ja toisaalla vähemmän.
Mitä asialle voisi tehdä, kun suomalaiset eivät osaa älytä pyytää eroa kirkosta, tai lapsikasteen lopettamista?
Mitä asialle voisi tehdä, kun suomalaiset eivät osaa älytä pyytää eroa kirkosta, tai lapsikasteen lopettamista?
Vastaukset 7
Vanhimmat
... emme edes tunne olevamme uhreja! =D
Tietämättömyys on autuutta, tiedostavat kärsivät.
Mutta onhan se niinkin että uskonnovastaisuuskin kääntyy uskonnoksi, kuten kommunismi kääntyi bolsevismiksi, ja teki kansasta kovemman uhrin kuin mikään uskonto ikänä(vankileirien saaristo, minkä Putin nyt kovasti kieltää) Eihän edes inkvisitio ole tuottanut niin paljon uhreja kuin ateismi... Uskonto ei siis voi olla riiston syy, eikä mitään "ooppiumia kansalle".
Onko se syy sitten itsenäisen ajattelun puute; se että mennään vaan porukan mukana?
Ei pidä sekoittaa keskenään totalitääristä kommunismia ja ateismia.
Uskovaisilla on harmittava tapa yksinkertaistaa asioita, ihan tympäisee tuommoinen yksinkertaisuus.
Ensinnäkään en pidä itseäni uskovaisena. Toiseksi, bolshevismiin liittyi vahvana elementtinä uskonnonvastaisuus; ikoneita käytetiin lattialla, järjestettiin kulkueita joissa papit, munkit ja nunnnat puettiin aaseiksi, rienattiin ja häpäistiin uskonnollisen vakaumuksen omaavia ihmisiä.
Totalitarismi ei rajoittunut yhteen valtioon niinä kymmeninä vuosina kun se toimi, vaan suuri osa myös länsimaisista "intellektuelleista" kannatti avoimesti ja vapaasta tahdostaan Stalinia, ja hänen systeemejään; mm. Rolland, Sartre, niin monet, suomessakin. Tietysti voi olla yksilöllisesti ajattelevia ateisteja; kuten on yksilöllisesti ajattelevia "uskovaisia". Mikä mua henk.koht eniten risoo ateisteissa, että he katsovat oikeudekseen määrätä(määritellä) muiden ihmisten kokemusmaailmasta(a). Jos omaan kokemusmaailmaan ei kuulu sen ihmeempiä tunteita tai näkyjä, tai nämä rajoittuvat ns. luonnolliseen(biologiseen) elämään, niin onko se todiste siitä että mitään muuta ei ole olemassa? Ateisti voi syyllistyä ihan samaan ehdottomuuteen ja tuputtamiseen ja toisen ihmisen arvon kieltämiseen kuin uskovainenkin. Varsinkin jos ateismista tehdään ohjelma, kuten kommunistisissa maissa oli. Vai voiko tuollaiset jutut sivuuttaa? Onko ateismin historia kunniakas? Yksilö voi tehdä ateismista dogmin, esim.
Kulttuurihistoriallisesti ateismin huipentuma oli kommunistinen totalitarismi; kytättiin ihmisten ajatuksia, uskomuksia, kiellettiin niiltä arvo... tietysti kaikki ateistit ei tee sitä näin, mutta samasta suvaitsemattomuudesta lienee kyse? Jos itsellä on nuivaa, niin kaikilla muillakin pitää olla. Jos jotkut uskovaiset, kristityt vaikkapa, käyttäytyy huonosti, niin onko se peruste agnostismille? Tai vihalle?
Mua kiinnostaa agnostistinen mielenlaatu... Ja joo, oon yksinkertainen. Sehän oli Sokrateelisen tietoteorian perusta....
Repe:
"Ateisti voi syyllistyä ihan samaan ehdottomuuteen ja tuputtamiseen ja toisen ihmisen arvon kieltämiseen kuin uskovainenkin. Varsinkin jos ateismista tehdään ohjelma, kuten kommunistisissa maissa oli. Vai voiko tuollaiset jutut sivuuttaa? Onko ateismin historia kunniakas? Yksilö voi tehdä ateismista dogmin, esim.
Kulttuurihistoriallisesti ateismin huipentuma oli kommunistinen totalitarismi; kytättiin ihmisten ajatuksia, uskomuksia, kiellettiin niiltä arvo... tietysti kaikki ateistit ei tee sitä näin, mutta samasta suvaitsemattomuudesta lienee kyse? "
Just näin Repe! Yleensä tätä ei vain tuoda julki. Kaikenlainen ahdasmielisyys, kiihkoilu ja mielipiteiden rajoitus on vaarallista, tapahtui se minkän nimen alla tahansa.
...nyt elämä pilalla kun kirkkoon kuuluu. Kuten tuolla aiemmin sanottiin, eipä monetkaan edes huomaa mistään kärsivänsä (mistä pitäisikään?)
Tuo koko vaatimus on näköjään vain niille jotka yrittävät väkisin keksiä jotain elämää hankaloittavaa. Mitä jos lakkaisit vaivaamasta päätäsi noin mitättömillä asioilla, ja valittaisit vaikka jostain joka useammille kärsimystä aiheuttaa.