Ikävöidä toisiaan vuosia? Ja silti päätyä vielä yhteen?
Voiko kaksi ihmistä tahoillaan
Anonyymi
1282469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 128
Vanhimmat
Eihän tuo kovin yleistä ole, harvinaista paremminkin.
Joo, kyllä, hypoteettisesti ajateltuna.
Maailmassa tapahtuu paljon ihmeellisempiäkin asioita, kannattaa olla utelias ja ottaa selvää, sen jälkeen tällainenkin melko normaali asia tuntuu melko vähäpätöiseltä sen suhteen. ;)
Ei oo mahollista T: realisti
Koska nainen pelkää m.lkkua?
Tarkoititko, mölkkyä?
Kiva kesäajanviete...tuo
Mies haluaisi edelleen häneltä p.llua?
Tarkoititko, pullaa?
pullua :)
Onhan tuo mukava pullukka.
Ihania sanaleikkejä 🥰
Ja muitakin ihania leikkejä. Mut sit jotaki hyvin vakavaa vaaraa. Mölkky kohta lopettaa kaikki leikit. Sit koko kesän pelaan vaan mölkkyä perheeni kanssa ja itkeä tirauttelen salaa jos yksin ollessa iskee ikävä muitakin pelejä
Onhan niitä julkkiksia myöten tapauksia. Mutta harvinaista se on.
Hope so
Sain vihdoin lääkkeitä
Hyvä. Jospa ne alkas vähä rauhottaa sun oloo. Ne lääkkeet
Voi ja paljon mahdollista. Yhteen päätyminen on epätodennäköistä, jos ei sen eteen tehdä jotakin. Kaukaa katsellen ja haaveillen, ei tapahdu mitään.
Kaukaa tykkäily on oikein hyvä. Sitten kun kun nähtäisiin niin oltaisiin taas kuin heinäseipään nielleet hullunmulukut. Ei kannata tehdä mitään niin ei pety.
eipäs, kun kaikki rakkaus pitää antaa mikä itsestä lähtee
soita, laita viesti/sp, laita kaveri asialle, lähetä kirje, tee kaikkesi rakkautesi eteen...mutta vain siihen asti kun toinen on vastaanottavainen
niih..
Miksi? Toinen ei ole kuitenkaan vastaanottavainen pidemmän päälle.
sitähän ei voi tietää, tai jos sinulla on näin silloin ei voi asialle mitään
Nyt mä muistin. Ymmärryskykyä ei löydy kun kommunikaatio ja päättely tapahtuu tähän tyyliin.
Ei todella...
Näin on näreet, oltais kun ummetuksesta kärsivät norsut puuceessä. Hätä on kova, mutta paukkua ei tule.
Voi jos ovat samankaltaisia ujoudeltaan tai ylpeydeltään ja eivät siksi tuppaudu toisen naaman eteen aktiivisesti. Silloin voi kuitenkin vielä päätyä yhteen jos kohtalo hieman tyrkkää heitä toisiaan kohti.
Niin just täysin oikea määritelmä kohtalo saa tyrkkiä ja kyllä se vielä hoitelee uskon niin, kun toisistaan tykkäävät.
Tietysti. Minä ja hän tehdään noin kunhan keretään.
Sitten kun on oikea aika se ei ole ihan vielä.
Koska se on mitä luulet? Jaksan kyllä odottaa.
Kunhan molemmat on samassa maaassa taas.
Toki, jos jompikumpi ottaa toiseen yhteyttä ja he päätyvät keskustelemaan asioista ja näkemään ihan kasvotusten
Se on niin velliperse mies ei se uskalla
Eipä taida, kun sen ihastumisen tai rakastumisen aiheuttaman kemiallisen häiriötilan tehtävä on juuri saada ylittämään kaikenlaiset estot ja esteet maan ja taivaan välillä. Ja jos se ei sitä ole siinä ensihätään tullut tehneeksi niin ajan myötähän se laimentuu entisestään.
Minä ainakin olisin valmis suhteeseen. Se olisi parempi kuin tällläisellä palstalla käyminen. Vaikea täällä on säilyttää sitä kaikkea kaunista mitä miehen tapaaminem synnytti.
Täysin mahdollista, jos rakkaus on todellista ja ikuista! ...mutta todella harvinaista! ...erittäin harvinaista.
Ei ole mahdotonta!
Ei kovin helposti, mutta on mahdollista jos kolme asiaa täyttyy;
1) Jos jompi kumpi ottaa yhteyttä ja ottaa avoimesti ja rehellisesti tunteensa esiin. Pelkkä ’olis kiva käydä kahvilla’ tai ’mitä kuuluu’ ei monen vuoden kaipailun jälkeen toimi.
2) Toinenkin tuntee vielä vahvasti ja on vapaa
3) Kumpikin on valmiita panostamaan suhteeseen ja on valmiita olemaan proaktiivisia
Joskus riittää pelkkä mitä kuuluu. Älä elä elämää noin neuroottisesti.
Joidenkin ihmisten kohdalla "mitä kuuluu" tarkoittaa samaa kuin tunteistaan kertominen.
sivusta: en usko, että kumpikaan ottaa koskaan yhteyttä, mutta uskon kohtaloon ja siihen johonkin sattumaan mikäli jotain koskaan saattuu ja tapahtuu. Se vapaus on ykkösasia. Niin se vaan tapahtuu, että törmäilee kuten ennenkin joskus jossain. Tosin pokka ei pidä enää en pystyisikään on ollut pari kolme läheltäpititilannetta ja huomasin joka kerta outoja asioita itsessäni. Yleensä aina pystynyt sentään kontrolloimaan omaa käytöstä, mutta ei tässä yhdessä tapauksessa näköjään🤷♀️syynä siihen, että yrittää kiertää kaukaa...
Söpöä nähdä aikuisen ihmisen menevän hämilleen tunteidensa vuoksi.
Ainakin itse kokisin vuosien jälkeen helpompana nähdä ja jutella, just vaikka kahvin ääressä. Sais siinä samalla ehkä vähän kosketuspohjaa niille omille tunteille. Ja vaikka se kuuluisa kipinä ei enää syttyis, ni sais ainaki omalta kohdalta homman taputeltua loppuun. Ja ties vaikka siitä aukeis molemmille uus, täysin ennenkokematon ystävyys.
Omasta mielestä ainaki vähän outoo (ehkä jopa ahdistavaa), jos joku eksä vuosien hiljaisuuden jälkeen soittais ja heti ensimmäisenä rupeis tilittämään ikäväänsä. Ainakin mulle toi tavallinen "mitä kuuluu" olisi ehkä mieluisin jäänmurtaja vuosien jälkeen.
Muuten olen 2) ja 3) kohdista samaa mieltä. Tosin näiden pitäis mun mielestä olla itsestäänselvyyksiä. Jo ensimmäisellä kerralla.
Mielestäni ei voi
Todellakin voi, tähän uskon kuin vuoreen.
Tottakai voi, mutta edellyttää ainakin aloitetta jommalta kummalta. Itsestään se ei tapahdu
Voi
Hehen eipä nämä jutut olleet silloin 10 v sitten samanlaisia .
Mut toisen ihmisen arvostus ei ole muuttunut vuosikymmenienkään saatossa mihinkään suuntaan.
Kaupankäynti ehkä korostuu eli ei ole löytynyt ketään muuta, epätoivoinen?
Tässä tapauksessa toinen on sinkku ja toinen varattu. Ap on se varattu.
Olet varattu, niin unohda ja keskity suhteeseesi. Jätä palsta. Teet todella väärin kumppaniasi kohtaan ja sitäkin kohtaan kenestä haaveilet. Et molempia voi saada. Yhtä vain voi rakastaa. Et voi antaa toisen odotuttaa todennäköisesti turhaan. Unohda.
Kyllä palstalla saa haihatella. Täällä ei ole mitään konkretiaa eikä oikeaa pelkoa mistään. Palstalässytys vain siirtää väistämättömän kohtaamista, ja joissain parisuhteissa se väistämätön kohdataan vasta perunkirjoituksessa. Joten jätä nuo holhoavat kommenttisi.
Kysypä siltä nykyiseltä kumppaniltasi, mitä mieltä hän on sinun palstahaihatteluista, jossa haikailet toisen perään? Miltä se sinusta tuntuisi, jos kumppanisi rakastaisi jotain toista enemmän? Miksi sitten olet hänen kanssa?
Vähänpä tiedät elämästä. On kuule semmosiakin kumppaneita, jotka haluaa pysyä yhdessä, viis tunteista ja rakastaako toinen. On sellaisia omistussuhteita. On myös avoimia suhteita, on suhteita joissa ei oo vaikkapa seksiä toisen sairauden tms. vuoksi ja toinen sallii toisen sekstailut jonkun toisen kanssa. Tän palsta pitäisi mielummin olla perinnepalsta. Täällä toitotetasn heterosuhteita, elinikäisiä keskiluokkaissuhteita.
Et voi saada molempia.
Se on totta, että harvat edes pystyy tunnesuhteisiin monen kanssa, siksi niitä erojakin varmaan on.
Voihan se olla niin, mutta minua ahdistaa roikkua jossain muualla tosin ymmärtää sen toisen sairauden. Tulisin kyllä tosi sairaaksi jos pitäisi roikkua jossain muussa ja tykkäänkin toisesta. Vankina omassa vankilassa.
Jos toinen on sairas eikä voi sextata ei se toinen silti varmaan petä tai voi jättää tai jos käy hu**ssa tuskin se niitä ajattelee muuna kuin pa*ona.
Mä en välttämättä haluaisi enää seurustella, näin monen vuoden jälkeen. Enemmän arvostaisin keskustelua ja yhteyttä yleensäkin. Nyt on vaan ollut niin hylätty ja hyväksikäytetty olo. Ihan kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan. Kuitenkin tiedän että J mies😉 ajattelee minua vieläkin.
Omasta ketjussa vastailee itselleen?
Jmies ajattelee aina kaikkia naisia, johan tämä palstaki sen osoittaa. Terkkuja jiille en kuitenkaan sua kaipaa. 😀
"hylätty ja hyväksikäytetty olo"
miksi noin?
Kuka hylkäsi ja hyväksikäytti----- se samako, joka sua vielä ajattelee?
Jos se ajattelee, niin ehkä ei ole hylännytkään, saati hyväksikäyttänyt!
Oletkohan ihan kunnossa noiden päätelmiesi kanssa? Toisekseen tämäkin kommentti mihin vastasit on miehen vuosikymmenten takaista provoilua. Eli palstakronologiselta ajalta ennen kun sinä olit edes uinumassa pusseissa noin vertauskuvallisesti ilmaisten.
Ai niin tämähän oli se flying riddler jolle kukaan ei ikinä vastaa ja jonka huseeraus on sen verran läpinäkyvää ja akkamaista mustamaalaustoimintaa, että myötähäpeää ei haluta ottaa kollektiiviseksi kokemukseksi niskoihin.
Eihän ne päädy. Ajan kanssa haalenee ja he löytävät uudet. Irl.
Jos vielä himoja löytyy,niin ihan mahdollista :)
Kaksoisliekit voi ainakin löytää toisensa milloin vain ja se kohtaaminen tuntuu aina hyvältä. Vuosienkin päästä.🔥🔥
Riippuu mitä siinä vuosien välissä on tapahtunut.
Nii ja jalkojen
Mielenkiintoinen kysymys!! Ihmiset voivat ikävöidä toisiaan vuosia, jokainen omalla tavallaan. Ihmiset kasvavat vuosittain, mutta jokaisella on se sydän tuttu, jonka kanssa sopiva tilaisuus on mahdollisuus. Joskus nuoruudessa tavattu hyvä ystävä ja seurustelukumppani, voi sattumalta löytyä vanhempana, ja kemiat kohdata. Näistä syntyy arvokkaita ja yhdistäviä suhteita, joissa menneisyys hitsaa parit yhteen. Joskus aikuisiässäkin voi törmätä ihmiseen, johon rakastuu ja jonka kokee omakseen. Silloin seurustelusuhteita luodaan harvemmin ja kaipaus kestää vuosia. Ihmiset tapaa ja kokee vastakkaisen sukupuolen harvoin "elämänkumppani tasolla" Rakastuessaan kunnolla ja perusteellisesti, ihminen jää ajatuksiin romanttisin, hyvin kauniin ajatuksin.
Eli ihmiset voivat hyvinkin ikävöidä, rakastaa ja löytää toisensa!
https://youtu.be/tGahNDHWmUE
Kiitos 🙋♀️ nyt lähden tähän työpäivään toiveikkain mielin!
Samaa mieltä eli kyllä voi kun tulee sopiva tilaisuus ja molemminpuolista tahtoa löytyy. ☺️
Voi ja margariini.
Voi. Margariinit on ruokateollisuuden jätettä, ultraprosessoitua paskaa, voi taas puhdas ruoka. Jos saa vielä ruoholla ruokitun ammun maidosta valmistettua voita niin ai ettien että.
Margariini on SUVIKULTAA. :D
Mirristä Suvikultaa - 60-luvun kuvottava margariinisota
60-luvun alussa Suomessa koettiin mieltäkääntävä elintarvikeskandaali. Lasagnesta ei löytynyt hevosta, vaan margariinista kissaa.
https://yle.fi/uutiset/3-6504391
Tunnetuin margariinityöntekijä on Aku Ankka, Akun työpaikka on Kattivaaran margariinitehdas.
:D
Keskusrikospoliisi tarttui asiaan.
Tutkimuksissa selvisi, että ympäri maata todella toimi rasvasulattamoja, joissa erilaisista raadoista tiristettiin kovassa kuumuudessa rasvaa.
Tutkimuksissa paljastui edelleen, että ihmisravinnoksi kelpaamatonta rasvaa oli käytetty margariinin valmistukseen.
Kuorma käsitti mädänneitä luita, pääkalloja ja sorkkia, ja siinä oli aivan vilisemällä matoja. Siirrettyämme luut ynnä muut vaunun vieressä olevaan kuorma-autoon jäi rautatievaunun pohjalle lähes kymmenen senttiä paksu kerros matoja, muistuttaen elävää muurahaispesää. Kuormien joukossa oli koiria, kissoja ja jäniksiä. Paikkakuntalaiset myös toivat keittimölle kaikki itse kuolleet eläimensä saaden niistä maksun.
Hyvää ruokahalua, voikarien tekoon. :D Asian paljastanut lehti ajettiin konkurssiin...
Kissanrasvaksi margariinia kansan suussa kutsutaankin.
Ei kyllä kutsuta.
Ihan helposti voi
Näinhän kävi mm. Prinssi Charles ja Camilla
Taisivat käydä yökylässä
mitä yökylä tarkoittaa?
Kun vapaana ollessa esitin kutsun vapaalle naiselle tulla yökylään, niin en aatellu että se ois mitään ...
tuli sitte kuitenki
Se on Pripjat se, tervemenoa!
suomeksi, kiitos!
Pripjat on suomeksi translitteroitu! ryysyn myrkyttämä ja tuhoama kaupunki, kotisi on siellä.
Voi hyvinkin päätyä
Ei voi. Elämä ei ole jumittumista vaan eteenpäin menemistä. Jumittuminen on yhtäkuin kuolema.
Kaikki te varattujen vonkaajat olette väärillä teillä. Mikään varattu ei ole vapaata riistaa. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Te itsekkäät minäminä ihmiset, perheiden särkijät,lasten tunteiden heitteillejättäjt, mikä teitä stana riivaa! ITSEKKYYS.
Mistä ihmeestä sinä näit tuossakin melko yleispohdiskelevassa kommentissa mitään sellaiseen johonkin ilmeisesti oman elämän tragediaan liittyvää? Jos sinun kumppani on lähtenyt kävelemään esimerkiksi luulosairautesi takia, niin ei hän tule takaisin jos et edes yritä hakea uusia näkökulmia elämäänne. Ties vaikka pistäytyisi tämän tästä lukemassa, että onkohan sitä apua jo haettu. Veikkaus, ei tieto, mutta eipähän tuo minulle kuulu.
Onpa hauskasti sanottu...
Aito rakkaus ei tee kenellekkään pahaa. Ei ota itsekkäästi itselleen ja aiheuta muille surua. Jos,niin ei ole rakkautta se.
En ole ketään ikävöinyt vuosia mutta niin kävi, että ihastuin entiseen uudestaan.
Uliuli. Ihastu yksinäs. Jätä hänet ja hänen elämänsä rauhaan jos aidosti rakastat.
😂😂😂😂😂👍🏻
Näit hänet onnellisena toisen kainalossa ja nyt haluat vain kilpailla.
En nähny, kuulin vaan. Ja aikasemmin ei ollu kiinnostusta, mut tän kommentin jälkeen on. Challenge accepted. 😂
Varattu ap, Häpeätkö käytöstäsi?
En, ei ole mitään hävettävää. En ole tehnyt mitään, kuin ajatuksen tasolla. Tunteilleni En voi mitään.
Nämä pikkupipipäät luulee että kun he rakastuu niin heille kuuluu rakkauden kohde. Ei tietenkään kuulu. Ihan omiaan rakastuvat vääriin ja varattuihin. Vapaitakin riittää pilvinpimein. Äiti ei opettanut eikä isi. Itsekkyyttä korkeintaan💩
Mitä sä sönkötät?
Tämä on se, joka näkee jonkun yhden ainoan universaalin varatun, joka on joka kirjoituksen kohde. Tosiasiassa tästä henkilöstä ei ole kukaan kirjoittanut täällä koskaan riviäkään, mutta ei se estä rienaamasta tuntemattomia ja häiriköimästä joka aloitusta. Sivusta
misi kysyt boin vaikeita asioita joihin mina en osaa vastata ensi viikolla miA MENEN HOMMAAMAAN HENKKARIT JA UUBEN PUHELIMEN
Me päädyttäis yhteen ainoastaan, jos jäätäis kahdestaan jumiin hissiin tai oltais autiolla saarella... Kommunikointiyritykset on niin olemattomalla tasolla.
Kerro lisää tämä on nii kuin minä ja hän..
Ei oikeestaan. Kun on jonkun kanssa sillon on sen kanssa ja täytyy hyväksyä ne kaikki teot ja sanat mitä sen kanssa on. Jos on yksin ja sellainen paukapää nik ei voi mitään, aika äkkiä yksin tunteita kuolee myös, jos ei toista näe. Joskus epätoivoinen elämäntilanne saa ikävöimään.
Olet ilmeisesti aika kova tai tunnekylmä ihminen, kun pystyt suhtautumaan tunteisiisi noin kevyesti. Vai voisiko olla, että et ole tuntenut/antanut itsesi tuntea kunnolla?
Epätoivoisissa elämäntilanteissa turvaudutaan läheisiin, kuten kumppaniin, jos sellainen sattuu olemaan. Jos epätoivoisessa elämäntilanteessa alkaa itkemään eksänsä perään, niin vaikuttaa mielestäni enemmän läheisriippuvaiselta, kuin rakkautta kaipaavalta.
Todellakin voi. Rakkaus kantaa ja kestää. Itsekin rakastan tummaa lyhyttä J- miestä. Tunteet eivät vain sammu vaikka mitä yrittää. Mn
Mistä tiedät että voi. Olettekos te yrittäneet?
Jos ette ole päätyneet yhteen, niin et voi tietää vastausta AP:n kysymykseen.
Minä olen ikävöinyt jo pitkään. Jotenkin sellainen tunne että mahdollista on että minä olisin sitten se "viimeinen oljen korsi".
Eli kun ikävöimä nainen ei enää mistään muita saa niin kääntyy minun puoleen.
Olen yrittänyt tehdä yhteyden ottoja mutta minut tyrmätään heti.
Jos vaan käy niin että vielä joskin minua lähestytään ja yritetään saada uuteen seurusteluun niin kieltäydyn vaikka kaipaan ja rakastan.
No sille se vaikuttaa, ja alku tapahtui jo kumminkin vuosia, vuosia, vuosia sitten, että repikää siitä.
Nyt siis tapahtuu sitten. :)
Noo, me emmaa tiedah vielah mite kävish. Aikaahh näyttäh. :)
Voi tietysti,mutta onni voi mennä ohi,jos ei tee mitään asialle,no onhan sekin tietty valinta.
No en oikein usko.
—Kyllä voi.
—Kyllä vaan.
Tuskin kukaan mitään pettäjää ainakaan tajusin ottaa kun muistaa sen kivun
Voi ikävöidä vuosikausia! Minä ikävöin
Onhan niitä tapauksia, kun joku immeinen jää mieleen, mutta elämä kuljettaa molempia eri suuntiin. Sitten joskus vuosien päästä jollain ihmeellä törmää toisiinsa ja päätyy lopulta yhteen.
Vain naisilla on impi mutta joo, vanha tuttavuus voi kadota vuosiksi etteivät näe toisiaan. Sitten eräänä päiväänä, pim.
Immeinen on ihminen murteella.
En mäkään täällä slangii bamlaa. Yleiskieli kunniaan!
Sori, olen maalta.
Sori. Olen urbaani. Yleiskieltä siis, kiitos.
Saat muuten kilipailla Juhasta ihan tosissaan!
Kävi suhteilemassa minunkin kanssa mut ei se eukkoaan jättänyt! 😂 Minut jätti.....
Juha on ihana ❤️
Totta kai voi, jos molemmat vain vapaita. Onhan tuollaista joskus tapahtunut.
Itse haluan uskoa sen olevan mahdollista, yksi tällainen nainen on mielessä tälläkin hetkellä. Viimeisin kohtaaminen oli pyöräillessä noin puolen vuoden takaa. Uskon sen mahdolliseksi, jos molemmat ajattelee asiasta samoin. Puhetta ei ole ollut, mut tervehditty on. Harmittaa oma saamattomuuteni ja arkuuteni tämän suhteen. En uskonut mahdollisuuksiini, siksi tästä ei syntynyt suurempaa juttua.
Lisään, ensikohtaaminen oli noin 2,5 vuoden takaa. Saman alan koulutus molemmilla. Mulla alempi tutkinto. Hän vaikutti hyvä luonteiselta, sillai myös mieleen. Aika näyttää, oliko tunne molemminpuolin sama?