Ateistit, millaisia vastoinkäymisiä olette kohdanneet uskovaisten taholta?
Oma tapaukseni sattui jouluna, kun talonmies pyrki sisään asentamaan jonkinlaista jouluvaloa, ristin muotoinen kapistus. Kuului kuulemma talon yleisilmeeseen. Onneksi oli turvalukko, meinasi tulla väkisin sisään.
Oma tapaukseni sattui jouluna, kun talonmies pyrki sisään asentamaan jonkinlaista jouluvaloa, ristin muotoinen kapistus. Kuului kuulemma talon yleisilmeeseen. Onneksi oli turvalukko, meinasi tulla väkisin sisään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minun kaverin sisko hurahti(siis todellakin hurahti, sanan koko merkityksessään) tuossa 6-7 vuotta sitten. Sitten hän sai tietää, että minä olen ateisti. Siitä lähtien alkoi valtava käännytysoperaatio hänen puoleltaan.
Hän on ostanut minulle Raamatun, jota hän yritti tunkea minulle jokaikinen kerta kun olin kaverin luona. Hän myös osti muita ns. hengellisiä" kirjoja, jotka oikeasti ovat vain uskovaisten rahastusta. En ole huolinut yhtään näistä teoksista ja tehnyt sen hänelle selväksi, mutta hän vain jatkoi yrittämistään.
Lopuksi jouduin välttelemään koko ihmistä. Kaveria tapasin totta kai ihan normaalisti, mutta en mennyt hänen luokseen.
Tällä hetkellä olen turvassa, koska perhe muutti Venäjälle(ovat sieltä kotoisin).
Internetti pois luettuna minulla ei juuri ole ollut mitään konflikteja. En yleensä keskustele uskonnosta muiden kuin sellaisten kaverieni kanssa jotka sitä pystyvät kriittisesti käsittelemään mikä minun omassa kaveri piirissäni on aika paljon.
Jos tunnen henkilön joka on hurahtanut kaiken kriittisen ajattelun ulkopuolelle uskonnon kohdalta annan hänen kantansa olla. Ei ole minun tehtäväni arvostella hänen henkilökohtaisia ratkaisuja.
Jos joku haluaisi tuoda tollaisen valojutskan minun ikkunaani en panisi hanttiin. En anna pienten asioiden häiritä jos se jonkun toisen voi tehdä onnelliseksi eikä maksa minulle mitään.
Kyllä kun hän kasvaa niin huomaa että ei ole pakko kokoajan yrittää käännyttää.
Tai sitte uskonto on vienyt hänet sekaisin.
Mikä on mielestäsi kriiitistä uskoon suhtautumista?
Sekö että ei usko Jumalaan?
Se että minun uskoani on tultu arvostelemaan ja että muka en olisi uskossa.
Samaa kyllä tekevät ateistit, heti kun kerron olevani uskovainen nii heti hyökätään päälle, siksi täällä on hyvä väitellä niin kasvotusten tulee väiteltyä harvemmin.
Heräs vaan tosta sun kommentista pientä kiinnostuksen poikasta.. Eli sun uskoa on arvosteltu ja sulle on kerrottu, että et olisi uskossa..? Kuulostaa jotenkin tyhmältä, koska olen ymmärtänyt, että usko on jossain määrin niin henkilökohtainen asia, että siitä ei tiedä kukaan muu, kun tyyliin sä ja Jesse ite... Tai jotain...
Ootko tehny jotain asioita, joita malliuskovat ei tee, tai jotain vastaavaa? En tunne raamattua, enkä tiedä, mikä on ihmisen käyttäytymisen ja uskon suhde..
Uskon arvosteleminen ei kuulu ulkopuolisille.Eri asia on jos liittyy johonkin lahkoon.Liittymiseen kuuluu lupautuminen ryhmän sääntöihin.Siksi ihmettelen joidenkin ottavan tällaisen oikeuden omiin käsiinsä.Ei ole kovin oikeaoppista.(Niistetään välillä nenää.)
No hyvä esimerkki kun vedän aina silloin tällöin kännit. Siitä mua on ns "uskovien taholta arvosteltu" jännää että siitä on myös ateistien taholta arvosteltu koska hekin kategorioivat uskovat tiettyyn lokeroon.
Sulla taitaa olla kohtalontovereita. Mulla on uskovia kavereita, jotka kupittavat sillon tällön. Muakin kai pidetään uskovana, ja mun kännäämistä ei katota hyvällä.. Pieni vaikutus voi olla sillä, että kännäämistä ei yleensä katota hyvällä. Oon kuiteki huomannu, että kukaan hyvä tyyppi ei oo arvostellu mun käytöstä, koska ne tietää, että ovat itsekkin erehtyväisiä. Pohdittiin dilemmaa aikamme, ja tultiin siihen tulokseen, että jos on julistamassa sanaa (esim. soittamassa gospelia), niin samana iltana ei pidä mennä kupittamaan, koska se syö pohjaa toiminnan alta. Niin, että kai sen rajan voi johonkin vetää...?
Minun mielestäni terve omatunto kertoo se mihin kännäämisen raja pitää vetää. Itselläni se on ehkä siinä kun viina rupee hallitsemaan, ja todellakin kuten raamatussa sanotaan tulee rietas meno.
Joka esim. ilmenee tyttöjen perseen puristeluina sun muuna tyhmänä käytöksenä.
Myös minun tulevassa ammatissa eli nuoriso ja vapaa- ajan ohjaajana on mietittävä kannattaako kontata kotiin nin että työni kohteet näkevät ja onko viisasta lähteä yö kahvila illan jälkeen dokaamaan.
Olen sitä mieltä että terveen järjen käyttö on sallitua.
Siis Treella ei voi Hämeenkatua kävellä kertaakaan päästä päähän, etteikö joku hihhuli ole tyrkyttämässä Jeesus-lappua kouraan. Koen ahdistavana sen, että 8 Treella asumani vuoden aikana en ole varmaan kertaakaan saanut käydä kaupungilla rauhassa lappujen-jakelijoilta.
Itse pidän hauskoina (nykyajan katu narreina) noita lappujen jakelijoita. Joillakin on jopa jotain naurettavaa sanottavaa tai jotkut lapuista ovat suorastaan (tahattoman!) hauskoja..
Joskus saatan ihan huvikseni jos ei muuta tekemistä ja aikaa riittää jäädä ihan vänkäämään tai vain huvittuneena kuuntelemaan niitä. Ilmaista surkuhupaisaa viihdettä joskus parhainmillaan!! :D
Jos koitani änkeisivät sitten saattaisin hieman jo suutahtaa, tosin en kyllä haluiais katusoittajaakaan kotiini epävireistä viuluaan vinguttamaan..
Ristiretkeläiset ovat kuin ruotsalaisvitsit.
Parille ekalle jaksaa nauraa mutta kun kuulee jutun sadankolmenkymmenenkahdeksannen kerran alkaa pikkuhiljaa tykätä kyttyrää.
Ärsyttävämpiä kuin "jeesus-tulee-kuin-ohjus" kavereita ovat vain hare-khrisnat.
Haulikon ostan jonain päivänä prkl.
Joka joulu appi ja anoppi heillä vieraillessani on pyrkinyt viemään minut ihan vieraanvaraisuuttaan joulukirkkoon. Sama juttu joka pääsiäinen. Välien säilyttämiseksi ja vaimonkin vuoksi on täytynyt aina osallistua.
Asiaa ei yhtään helpota se, että vaimon sisko on naimisissa papin kanssa. Aina saa tuntea olevansa käännytystyön kohteena. Kun pappi ja pakana kohtaavat, siinä tuntuu aina olevan subjekti ja objekti...